Kaveri sai juuri vauvan. Ensimmäisten viikkojen imetysmaratonit ja täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta muistuivat taas mieleen. Onneks...

Äidin survival kit ensimmäisiin viikkoihin

1.9.10 Satu Kommentteja: 16

Kaveri sai juuri vauvan. Ensimmäisten viikkojen imetysmaratonit ja täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta muistuivat taas mieleen. Onneksi ne ensimmäiset viikot ovat vain kerran - ja ne menevät ohi. Vaikka vauva nukkuikin paljon (enemmän omaa aikaa päivällä) ja äännähdykset olivat heikkoja (korvat eivät haljenneet huudosta), ensimmäiset pari kuukautta olivat raskaimmat. Tosin tulen ehkä vetämään sanani takaisin sitten kun neiti oppii kävelemään ja alkaa vetää esiin keittiöveitsiä laatikoista ja tunkea sormiaan pistorasioihin.

Minua jeesasivat ensimmäisinä viikkoina nämä asiat (iso osa on tämän blogin kommentoijien neuvoista poimittuja, kiitos alkuperäislähteille :) )

- Hanki ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Kaikkea sellaista, mitä voi tunkea uuniin tai mikroon.

- Jos ystävät ja sukulaiset tarjoavat apuaan, pyydä heitä tuomaan ruokaa. Eikä lihapata kourassa tai lätyt laatikossa ovelle koputtavia ystäviä tarvitse päästää sisään, jos ei jaksa. Vauvaa tullaan tapaamaan sitten, kun vanhemmille sopii. Ystävät ja sukulaiset kyllä ymmärtävät. Jos eivät ymmärrä, levittele käsiäsi ja hymyile osaanottavasti. Nappaa ruokapaketti parempaan talteen ja iske ulko-ovi kiinni. Myöhemmin voit syytellä hormoneja.

- Lataa koneelle pari seasonia suosikkitelevisiosarjaasi. Niitä on kiva katsella samalla kun istuu sohvalla ja ruokkii vauvaa. Selvisin itse imetysmaratoneista katsomalla 3 seasonia Law&Orderin Special Victims Unitia. (Ällöttäville väkivaltakuvauksille altistuneesta lapsestamme saattaa tosin myöhemmällä iällä tulla sarjamurhaaja.)  Kirjaa on vaikea lukea vauva sylissä - suosittelen siis leffoja tai tv-sarjoja. Tai äänikirjoja.

- Hanki lasten uimarengas tai liukasta kangasta. Jos synnytys tapahtuu alakautta, perse on riekaleina ensiviikot. Silloin on helpompi istua uimarenkaan päällä. Jos vammat ovat pieniä (ja tikkejä on vain "muutamia") laskosta liukasta kangasta ahterin alle. On helpompi liikkua kun kitkaa on vähemmän.

- Hanki kasapäin ultraplusplus-terveyssiteitä. Vauvan jälkeen sieltä tulee ulos kaikennäköistä tavaraa ainakin pari viikkoa.

- Käytä löysiä kangashousuja (minun lapsuudessa niitä kutsuttiin kotiasuhousuiksi) ja puseroa, joka voi avata helposti. Tissiä saa kaivaa esiin sen verran usein, että nappeihin menee hermo heti.

- Syö kaikkea mitä tekee mieli ja tee mahdollisimman vähän sellaisia asioita,  mistä et liiemmin pidä.  Kun persaus on taas yhtenä kappaleena ja vauva alkaa syödä nopeammin, voi alkaa tehdä hidasta paluuta normaaliin elämään (eli "terveelliseen ruokavalioon" ja "liikuntaan").

Printtaa tämä kuva ja teippaa se vessan oveen. Sitä katsellessa alkaa edes vähän naurattaa.

[caption id="attachment_702" align="aligncenter" width="259" caption="Ei se aina mene putkeen."][/caption]

16 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä! Asioita, joita meille ei neuvolassa kerrota. Ja todellakin, ne vieraat saisi tuoda muutakin kuin täytekakkua, se ei pitemmän päälle kata ravitsemuksellisia tarpeita.

    Ja voin muuten sanoa yhden lapsen kokemuksella, että perut kaikki sanasi kunhan juokset sen kävelemään/konttaamaan oppineen taaperon perässä ja ihmettelet kuinka se voi ylettyä joka paikkaan...

    VastaaPoista
  2. Toi kuva toimii myös silloin, kun lapsi on vasta tekeillä. :D

    VastaaPoista
  3. Palaan näihin sitten marraskuussa. Kiitos vinkeistä. Onneksi mun mies osaa laittaa ruokaa, saa luvan kokkailla iltaisin niin että mulle riittää seuraavaksi päiväksi murkinaa lämmitettäväksi.

    VastaaPoista
  4. Niin ja tietty samalla kiitos muista hyvistä HOW TO listoista: vaipanvaihto ja ruokinta ei todellakaan ole omassa CV:ssä vielä :)

    VastaaPoista
  5. No nyt on pakko (monen kuukauden salaa väijymisen jälkeen) ensi kertaa kommentoida: KIITOS! Tänään 36+3 ja juuri kuultiin että bebe on laskeutunut ja kohdunsuutmikäliet pehmentyneet, joten varustautuminen, selviytyminen ja ylipäänsä järjissään pysyminen alkavat olla yhä enemmän mielessä. Juuri tätä listaa kaipasin tänään: mitä me tarvitaan ensimmäisten viikkojen linnottautumisen ajaksi??

    Kiitos siis tästäkin mahtavasta kirjoituksesta, olen suorastaan hämmentyneen addiktoitunut blogiisi ja väijyn joka päivä josko jotain uutta helmeä olisi tippunut :)

    VastaaPoista
  6. Tuo kuva toimii aina!

    Ja vaikka oma raskaus päättyi, jälleen kerran, ikävästi, niin siltikin jaksan jopa nauraa tälle postaukselle (ja edelliselle). Erityisesti minua huvitti kohta "perse on riekaleina..".

    VastaaPoista
  7. Mindy81, ääh, arvelin siis oikein...
    Eileithyia, kyllä ilman muuta!
    Onna, toivotan onnea loppumetreille. Ja tosiaankin, mies hellan ääreen! Kyllähän sekin siellä synnytyshuoneessa toivottavasti hikoilee, mutta jos vauvaa ulos työstävä äiti ei kovin kovaa lyö tai puraise käteen, mies on sentään fyysisesti yhtenä kappaleena ;)
    Hansbe, kiitos itsellesi mukavista sanoista. Ja hyvä että listoille on ollut käyttöä; mä itse kaipailin ihan samoja juttuja silloin AEV. Aikaa ennen vauvaa.
    Mafalda, voi ei, mä olen tosi pahoillani. Erittäin ikävää, surullista ja raskasta. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuu, mutta toivon joka tapauksessa sulle voimia.

    VastaaPoista
  8. Printtaan tuon koiran kuvan heti työhuoneeni muistitaululle!

    VastaaPoista
  9. Amen.

    Mä oisin lisäksi toivonut, että joku ois sanonut, että osta ne imetysliivit etukäteen. Kun jokapaikassa vaan jeesusteltiin että "et voit tietää minkä kokoiset ne tissit on kun maito nousee, blääblää lässynlässyn, älä osta etukäteen". Ja en sit ostanut. Ihan pirun hauskaa oli singota (hahhah) kaupungille se perse riekaleina metsästämään jotain liivejä jälkeenpäin. Eli sinä soon-to-be mama, joka tätä luet, osta ne liivit etukäteen. Bravadon Seamless Bra, eikä tartte sitten siitä koosta stressata, noilla pärjää, trust me. Säädöissä löytyy ja neulos joustaa.

    VastaaPoista
  10. Hah, kiitos listasta, harmi vaan että tää tuli vähän myöhään. :)

    Uskomatonta että sillon aluksi oli niin paljon kaikkea mitä ei tiennyt (en tajunnut, että sitä jälkivuotoa voi tulla NIIN paljon ja että perse voi olla NIIN kipeä) ja ihanaa, että se kaikki on ohi! Vaikka edelleen väsyttää ihan helvetisti koko ajan, niin arki on kyllä ihan huippua entiseen verrattuna.

    VastaaPoista
  11. Musta tuntuu, salamatkustajan mutsi, että sun pitäis kirjoittaa anarkofeministinen / kädet-kakassa-realistinen lastenhoito-opas, tässä on tosiasiat eikä mitään neuvolan lässynlässynläpysköjä.

    VastaaPoista
  12. Takussa, hyvä! Mullakin on se toimiston seinällä; se naurattaa aina. Toinen printti on kotona jääkaapin ovessa. (Meidän kylpänoveen ei pysty kiinnittämään kuvia, suihkun höyryt tuhoaa kaiken paperisen, ja mä otan ihan sikakuumia suihkuja...)

    Kiki, tuo on niin totta! Kyllä ärsytti itseäkin pelkkä ajatus että joutuu seisomaan takamus ruvella jossain ahtaassa sovituskopissa hikoilemassa liivejä päälle. Muistaakseni ratkaisin sen niin, että ostin ne liivit arvalla, ja onhan ne venyneet tarvittavasti. Kannattaa tosiaankin ostaa etukäteen, kiitos siis tästä lisäyksestä.

    Elina, joo ne oli kyllä melkoisia ne ensimmäiset viikot. Onneksi ne eivät toistu (ainakaan saman vauvan kohdalla)...

    niksipirkka, voi kiitoskiitos :) Pitää pitää asia mielessä; kyllähän tuota on tullut mietittyä, mutta ei pelkkää alkupohdintaa pidemmälle. Ja niitä lässytysläpysköjä on tosiaan jo kaiken tarpeen yli. Täytyy ehkä tässä alkaa pommittaa kustantajia ;)

    VastaaPoista
  13. mun mielestä elämä lapsen kanssa helpottaa koko ajan (oon tätä ennenkin väittänyt), mutta voi johtua tietysti enemmän äidin sopeutumisesta kuin lapsen muuttumisesta "helpommaksi". Meillä kontataan nyt tuhatta ja sataa, tungetaan suuhun kaikki mihin yletetään, kiivetään joka paikkaan sekä noustaan seisomaan kaikkea vaarallista vasten, niin ja osoitetaan myös omaa tahtoa ainakin semisti. Silti on helpompaa kuin sen paljon nukkuvan pikkuvauvan kanssa.

    Pelkästään se, että saa nukkua hieman paremmin kuin pikkuvauva-aikoina auttaa äitiä kestämään aika paljon enemmän.

    Oon kuullut semmosen vinkin, että loppuraskaudesta kun ostaa sen hetkistä kuppikokoa 2 kokoa isommat imetysliivit, niin saattais osuu oikea koko. Itsellä toimi.

    VastaaPoista
  14. Ei jumalauta, jos nää daisarit kasvaa vielä 2 kuppikokoa, niin saan ostaa jo laskuvarjot... Ihana ostaa summamutikassa liivit, joille tulee tod.näk. hintaa noin 70 euroa. Ja kun asuu periferiassa, kunnon liiviliikkeeseen on 60 km matkaa. Sitä ei vissiin tee mieli ihan huvikseen ajella kun on perse kipeä? Sovellamme tähän edelleen vanhaa kunnon Scarlett-keinoa: "I'll think about that tomorrow." Oh well.

    VastaaPoista
  15. Olen lapseton.... mutta blogisi on silti parasta lukemistoa (vauvakuumeisellekin). Piti vaan nyt jotenkin kommentoida kun olen niin monet naurut sulta saanut.

    VastaaPoista
  16. tata, hyvä kuulla. Siinä olen ehdottoman samaa mieltä, että hyvät yöunet tekee ihmeitä. Luin kerran kauhuissani Vauva-lehdstä, kuinka joku äiti ei ollut nukkunut kunnolla moneen vuoteen... Itse en pysyisi järjissäni, tuntuu että tämä 7 kk alkaa olla jo aika paljon. Kiitos miehen, olen onneksi saanut vedellä hirsiä muutaman yön putkeen. Voi sitä nautintoa, kun voi vain kääntää takamuksen vauvan alkaessa mesota.

    Laskuvarjot, hih. Onna, jos tilaisit liivejä nettikaupasta ja palauttaisit sopimattomat? Ei tarvitsisi itse ajella minnekään ja voisi rauhassa kotona sovittaa. Nettikaupasta tilatessa kaikilla tuotteilla pitäisi käsittääkseni olla palautusoikeus, alusvaatteillakin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

    Riia, kiitoskiitos. Hyvä että naurattaa :D Välillä tää meno täällä kotona on tosin aika itkettävää, mutta jos tilanteesta saa väännettyä irti edes vähän sarkasmia, alkaa jo tuntua paremmalta...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?