Yksinäisyys koostuu välillä yllättävistä palasista ja iskee kysymättä. Reykjavikissa on tänään Gay Pride. Täällä paraati on yksi kesän suuri...

Yksinäistä

7.8.10 Satu Kommentteja: 13

Yksinäisyys koostuu välillä yllättävistä palasista ja iskee kysymättä. Reykjavikissa on tänään Gay Pride. Täällä paraati on yksi kesän suurimmista juhlista. Kadulla on tuhansia ihmisiä  - ja se on tässä kalastajakylässä paljon. Bileet jatkuvat aamukuuteen.

Olen yksin kotona kääpiön kanssa, koska mies on töiden takia poissa ensi viikkoon asti. Kaikki kaverit tuntuvat hävinneen kuin pieru Atlannin valtamereen. Välillä vaivaksi asti nurkissa pyörivät sukulaiset ovat kaikki maalla. Baarissa on aina ainakin joku tuttu, mutta ei sinne viitsi ipanan kanssa mennä kaljaa kiskomaan keskellä päivää. Ajattelin kuitenkin paeta ulos, kun kyllästyin tuijottamaan kesän viimeisiä päiviä lasi-ikkunan takaa. Sidoin kääpiön kantoliinalla kiinni (siis minuun, en esim. olohuoneen pöytään) ja lähdin katsomaan paraatia. Mutta eihän siitä mitään tullut. Ipana oli kiinnostunut kaikesta ja vaikutti varsin tyytyväiseltä, mutta jengi töni tupakat kädessä. Hengailin pääkadulla vartin bilekansaa väistellen ja puolimetristä suojaten. Alkoi vituttaa ja lähdin takaisin himaan.

Kotona vauva alkoi huutaa, väänsi paskat ja maitopurkki tipahti lattialle. Ei sitä kai kannata itkua vääntää  kun maito on jo lattialla. Mutta kyllä vähän piti vetistellä. Tää on just niin tätä, mitä pelkäsin. Olen jumalauta yksin kotona, ikkunoista tulvii sisään juhlakansan mölinää, musiikki soi naapurissa, vauva itkee viereisessä huoneessa ja paskavaipat haisee. En pääse kampaajalle, vaatekauppaan tai edes lenkille. Njää, njää, njääää.

Onneksi jääkaapissa on sentään sapuskaa. Mies raahasi 4 muovikassilista ruokaa ennen työreissuunsa lähtöä, jotta mun ei tarvitse mennä kauppaan. Kilttiä. Tuli ihan mieleen yksi vanha kämppikseni, parikymppinen italialainen vaihto-oppilaspoika, jonka äiti lähetti jälkikasvulleen ruokaa parin viikon välein Italiasta Islantiin. Pahvilaatikosta löytyi tomaattikastikkeita, pastaa, juustoja ja makkaroita.

Millä ihmeellä te piristätte itseänne, kun tuntuu että kaikki on hanurista, eikä kotoa voi lähteä minnekään?

13 kommenttia:

  1. tekemällä herkkujälkkäri kaikin koristein vain itselle ja seurana hyvä kirja/elokuva. myös kestohitit saunominen ja runkkaus ilahduttavat (yleensä erikseen nautittuina).

    pileitä tulee. praideja varsinkin vielä tarvitaan.

    VastaaPoista
  2. Nauti. Oma seura paras seura :) Jos ei onnistu, niin mieti mitä olet unohtanut kertoa jollekulle läheisellesi - niitä asioita tuntuu olevan aika paljon nyt kun on tuo toimintakeskus lähes koko ajan mukana kuvioissa - ja soita tai meilaa kertoaksesi se. Pari päivää sitten yllätin itseni soittamalla omalle äidilleni siitä aiheesta. että lapsi oppi kohottamaan ylävartalonsa. Ja niinkin elämänläheisessä paikassa kuin matkanvarren abc:n hoitopöydällä ;)

    Tutun kimppakämpässä vaihtariaikoina asui paikallinen nuorimies, joka oli kotonaan viikonloput. Ja äiti laittoi lähtiessä Tupperwareissa arjen ruoat mukaan, laputettuna "maanantai: lounas" jne. Ihan kuin jostain elokuvasta, mutta totta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tuesta madde ja eti! Runkkaus ja sauna osuu ja uppoaa. Paitsi että meillä ei ole saunaa, mutta skipataan se.

    Päässä vaan alkaa napsua kun ei ole kahteen päivään puhunut kenellekään aikuiselle kasvotusten "kiitos ja ole hyvä" -kauppafraaseja enempää... Mutta eiköhän tämä tästä kehity.

    VastaaPoista
  4. Voih, tiedän tunteen vaikka mun mies tuleekin aina töistä yöksi kotiin.

    Kun on yksin vastuussa lapsesta, lapsen unihetket muuttuvat entistäkin tärkeämmiksi, ja silloin kannattaa nautiskella minkä ehtii. Hyvät kirjat, leffat, tv-sarjat, herkuttelu ja ihan nukkuminen on mun suosikkeja.

    Muutenkin yritän aina tehdä elämäni vauvan kanssa mahdollisimman helpoksi, omien hermojen ja jaksamisen takia.

    Jos tiedossa on pitkä yksinolo, yritän sopia siihen vauva-arkea helpottavaa ohjelmaa jo etukäteen. Olen esim. yökyläillyt anoppilassa kun mies on ollut yötä poissa. tämä edellyttää tietysti sitä että appivanhemmista tai muista yöpaikan tarjoajista on oikeasti apua lapsenhoidossa.

    akuuttiin yksinäisyyden tunteeseen en ole keksinyt mitään patenttiratkaisua. Välillä se tunne, ettei pääse näkemään ketään tai ei enää ikinä pääse baariin tai ylipäätään rauhassa minnekään, vaan ottaa vallan ja alkaa ahdistaa. Sitten sitä muistaa, että oikeasti sitä kyllä pääsee, kunhan vaan vähän järjestää, ja että pikkuvauva-aikakin loppuu kyllä.

    ja facebookista ja blogeista tuntuu löytyvän samassa ahdingossa olevia ü

    Lisäksi vauva-aiheisilta keskustelupalstoilta löytyy aina viihdyttävän pähkähulluja keskusteluja, jos niiden lukemisesta ei tule huono olo.

    VastaaPoista
  5. Valitettavasti shoppailen netissä.... :/

    VastaaPoista
  6. Haha, tolle shoppailulle :-p Kokemusta on. Mieskin huomaa, ettei parane lähteä pitkiksi ajoiksi pois, kun yksinollessa visa vinkuu netti(kirja)kaupoissa.

    Yritän etten joudu olemaan yli 3 päivää omassa seurassani kotona. Niinäkin päivinä koira pitää käyttää, joten muksu liinaan ja pariksi tunniksi metsään. Tänä hellekesänä se on tosin ollut välillä hankalaa.

    Kuuntelen yle puhetta tai muita radiokanavia, joista tulee tolkullisia puheohjelmia.

    Lopetin fb-tilini, joten nykyään soittelen kavereille. Aika paljon. No, aina ne ei vastaa.

    Itselläni ylenmääräinen netissä notkuminen pahentaa yksinäisyyden tunnetta, joten koetan sitä välttää.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Yksinäisyyden tunne on ehkä ahdistavinta maailmassa. Hassua kyllä, minut se yllätti useammin ennen vauvan syntymää kuin nykyisin (okei, ehkä siksi, että melkein puolet vaavin elämästä ollaan luuhattu reissussa eri ihmisten nurkissa :) ). Ennen vanhaan saatoin joskus olla vaan niin helvetin laiska etten saanut lähdetyksi minnekään - nykyisin on sentään joku syy..!

    Mitäs jos kokeilet lähteä pitkälle vaunulenkille? Tai nyt kun se paraati on ohi niin menet vauvan kanssa vaikka puistoon, eikös siellä Reykjavikissa ole parikin ihan mukavaa sellaista? Kannattaa myös vetää ihan sikana suklaata tai jäätelöä ja soitella ympäriinsä. Mullakin muuten netin käyttö vaan pahentaa yksinäisyyden tunnetta.

    VastaaPoista
  8. heihei, eipäs unohdeta luovuutta vaikka köyhyys ei olekaan jokapäiväistä. mikä loistava mahdollisuus tehdä kotijumppaa jane fondan kanssa! lukea kirjaa tai katsoa leffaa! chättäillä kissfm chätissä! ensin ipanapalle tissiä että tulee uni ja sitten himarientoihin. hophop.

    VastaaPoista
  9. Juo punaviiniä jaa kirjoita blogipostaus jossa muistelet hurjaa nuoruuttasi ja toteat lopuksi, että kyllä asiat on nyt paremmin (oon toteuttanut tän itse parikin kertaa). Monimutkaisten ruokalajien tekokin voi olla hauskaa, tosin silloin pitää pitää huolta ettei toteutus mene viturallensa, koska sitten fiilis ei parane (tästäkin kokemusta... pahanmakuinen ja vetinen kaalilaatikko joka oli uunissa jotain kolme tuntia ja jossa kellui tekovaiheessa myös vauvan harso).

    VastaaPoista
  10. Aah, mahtavia kommentteja, kiitos!
    Nyt kun sen sanoitte, niin on ihan totta että netissä hengailu lisää helposti yksinäisyyden tunnetta. Taitaakohan se johtua siitä, että suuri osa aikaa netissä vietetään sos.med.-palveluissa kuten Facebookissa tai sähköposteja kirjoittaen, chataten jne. Ja rohkenen väittää, että noissa edellä mainituissa ei yleensä "tehdä" mitään "varsinaista" - vaan joko katsotaan/kuunnellaan mitä muut ovat tehneet tai kerrotaan mitä itse on tehnyt viime aikoina. Siksi kirja tai leffa on huomattavasti parempi vaihtoehto yksinäisyyteen kuin netissä hengailu.

    On jännittäävä, millaisissa tilanteissa yksinäisyys iskee. Välillä on ihan huippua vaan lukea ja katsoa leffoja, kuten esim. Viude ehdotit, mutta sitten kun on jo jostain syystä joskus on yksinänen olo, sen karkoittaminen on vaikeaa.

    Mutta nyt ei enää ole niin ankeaa, se meni parissa päivässä ohi, ja nyt taas tuntuu että olen geimeissä mukana.

    PS. Shoppailu netissä ois ihanaa... Mutta tänne kun tilaa jotain vaikka Amazonista, joutuu maksamaan hirmuiset tullimaksut ja verot ja vaikka mitä muuta viranomaismaksua ennen kuin paketin saa itselleen. Hillitsee kummasti shoppailuhaluja - mikä ei välttämättä ole yhtään huono juttu :D

    VastaaPoista
  11. Sun pitää välittömästi lukea Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Trust me. Ehdit lukea aina yhden jutun vaipanvaihdon välissä. Käy alkuun Mielensä Pahoittajan FB-ryhmässä ja vihjaa miehelle, että tässä olisi nyt ehdottomasti netistä tilattavan väsyneen äidin syysyllätyksen paikka. ;) Voimia.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Ina. Yritän lukea tuon kirjan mahdollisimman pian - kuulostaa lupaavalta. Kyrö on muutenkin ihana.

    VastaaPoista
  13. Itsellä jos pukkaa yksinäisyyden ahdistus päälle, niin luen, kirjoitan, surffaan netissä, kutsun jonkun käymään tai soitan ystävälle. Ystävän seura on kaikista tehokkain apu karkottaa yksinäisyys. Miuta vaan harmittaa aivan vietävästi, että ollaan edelleen appilassa eikä tänne viitsi kutsua oikein ketään. Toivottavasti tilanne helpottuu JOS päästään joskus muuttamaan takaisin kotiin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?