Anteeksi nyt, mulla on kirjoitusvauhti ollut vähän ykkösvaihteella tässä viime päivät. Mutta nyt on oikeasti ollut ihan hyviä syitäkin! Viim...

Vähän hiljaista on...

17.5.10 Satu Kommentteja: 14

Anteeksi nyt, mulla on kirjoitusvauhti ollut vähän ykkösvaihteella tässä viime päivät. Mutta nyt on oikeasti ollut ihan hyviä syitäkin! Viimeisen kahden viikon aikana

- sain ajokortin (Inssiopettaja tosin totesi, että mun pitää harjotella vielä "huomattavan paljon", eli en saa parkkeerata yksin tai ajaa yksin. Hän myös totesi että jos olisin ollut 16, en olisi päässyt inssistä läpi. Mutta koska olen jo 30, hän luottaa siihen että en kaahaile ja harjoittelen ensin miehen kanssa (mieheni on siis jostain syystä inssiopettajan tuttu, tämän siitä saa kun asuu pienessä maassa). Mutta tärkeintä on, että mun ei enää tarvi mennä naama punaisena ja rystyiset valkoisena tekemään uudestaan sitä ajokoetta. Ha.)

- menin naimisiin (Kävelimme farkuissa maistraattiin)

- järjestin juhlat/bileet yhdessä mun poikaystävän kanssa mun ja hänen suvulle ja meidän yhteisille ystäville. vedin viinaa aamukuuteen ja heräsin aamulla siihen kun tissit oli räjähtää "valkovenäläisistä". koittakaa itse käyttää rintapumppua kamalassa krapulassa. yyh.

- yritän pakata, me lennetään nääpiön kanssa Suomeen kuudeksi viikoksi ylihuomenna, eikä mulla ole vielä edes matkalaukkua

- houstaan parhaillaan kylässä olevaa isoäitiäni, joka ei osaa puhua englantia, mutta hän luulee että kaikki (myös Suomen ulkopuolella) osaavat suomea, varsinkin jos puhuu kovempaa ja hakkaa samalla kämmenellä pöytää. herttaista.

Ja nyt mun pitäisi vielä opetella kutsumaan poikaystävääni aviomiehekseni. Eli tässä on nyt vähän tekemistä. Kohta kyllä aktivoidun, kun pääsen Suomeen ja äitini pääsee vihdoin toimimaan virallisena lapsenvahtinani.  Eli palailen pian!

14 kommenttia:

  1. Vautsi. Kylläpä sulle on kerinny paljon tapahtua. Ensimmäiseksi suuret onnittelut ajokortin sekä naimisiin menon johdosta! Miltä nyt tuntuu, kun et oo enää niin paljon toisten kyytien varassa? :) Itsellä on tuo ajokortin hankkiminen vielä edessä ja ilmeisesti oma mies aikoo miut opettaa ajamaan. Saa nähdä miten käy :D Entä miltä tuntuu olla rouva? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ensimmäiset pari kuukautta on aika jänniä, kun ei ikinä muista olevansa rouva. Ja sukunimen vaihdos aiheutti välillä ongelmia, kun en ikinä meinannu muistaa että se on vaihtunu ja puhelimeenkin vastasin kauan aikaa tyttönimellä. Nyt uuden sukunimen muistaa, mutta lipsahduksia sattuu silti aina välillä :D

    Ps. Isoäitisi kuulostaa hauskalta :D

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon! Kuulostaa ihanalta tuo "farkuissa maistraattiin" massiivisten prinsessahää-spektaakkelien rinnalla :)

    VastaaPoista
  3. Onnittelut avion johdosta :)

    VastaaPoista
  4. Onnea avioitumisen johdosta!!

    VastaaPoista
  5. Onnea! Kivaa että pääsit vetämään lärvit. Ja on kai se naimisiinmenokin ihan kiva juttu. :)

    Isoäidilläsi taitaa olla tismalleen samanlainen asenne kuin kenellä tahansa keskieurooppalaisella kadunmiehellä...

    VastaaPoista
  6. Onneksi olkoon avioliiton satamaan astumisesta!

    (Isoäidit ja -tädit ovat kyllä melkoisia kielitaidoissaan; serkkupoika halvaantui vuosia sitten ja istuu pyörätuolissa lopunikäänsä. Isotäti alkoi puhua huutamalla rullatuolissa istuvalle, niinkuin tuolla nyt olisi kuulokin mennyt jalkojen myötä :D)

    VastaaPoista
  7. Kahdessa Kulttuurissa5/19/2010 9:53 ip.

    Onnea siviilisäädyn vaihtamisesta :) Niin ja suuret onnittelut inssistä. Itselläni se oli yksi pelottavimmasta kokemuksista. Jännitin niin paljon, että inssiä edeltävänä yönä en nukkunut silmäystäkään. :D

    Muistan vieläkin elävästi erään etelän reissun, kun kielitaidoton täti haluaa hotellista tallelokeron: "TAL-LE-LO-KE-RO" Kovaan ääneen ja hitaasti. Ei ihan sillä irronnut. Täti luuli, että jos vaan puhuu kovaa ja selvään, kyllä ne ymmärtää.

    Tervetuloa Suomeen, täällä onkin kivat toukokuun helteet. Enjoy!

    VastaaPoista
  8. Tarkastaja Rämänen5/20/2010 12:30 ip.

    Kiitos juhlista! Ja onnittelut rouvalle :D

    VastaaPoista
  9. Jos haluat ja ehdit, niin kerrohan sit miten (ensimmäinen?) lentomatka pienen lapsen kanssa sujui.

    VastaaPoista
  10. Useaan kohtaan: Onnea onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa!

    Lentomatkustus kokemus olisi kiinnostava lukea. Oliko bebe turvakaukolossa(?) vai liinassa vai vastaavassa? Ottiko nousut tai laskut kaverin korviin?

    VastaaPoista
  11. [...] helpottanut se, että edessäni istui Islannin-visiitiltä kotiin palannut nääpiön isomummo (siis se kovaa suomen kieltä puhuva), jonka suurin huolenaihe oli se, että me ei lennetä Finnairilla. “Kun ei näihin [...]

    VastaaPoista
  12. Farkuissa maistraattiin, juuri oikea tapa mennä avioon! Mekin vaimoni kanssa suoritettiin samanlainen rituaali. Tosin ilman ryyppäämistä aamuun asti, kun oli vielä silloin pieni herra masuasukkina. :)
    Suorastaan ärsyttää ihmisten vaahtoaminen häistä, pitää kaiken olla niin perkeleen isoa ja hienoa.

    VastaaPoista
  13. Kiitos teille kaikille onnitteluista!

    Henkka - erityisesti kiitos! Niin minustakin. Muakin ärsyttää häähössötys.. varsinkin silloin jos ..äh. tästä tulisi niin pitkä vastaus, että parempi omistaa aiheelle oma postaus :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?