Perhana, huomenna on kesäkuu! Minä ja rusinaperse ollaan oltu Suomen-mummilassa kylässä kohta kaksi viikkoa. Alku oli hieman hankalaa ja lo...

Toukokuun tunnustus

31.5.10 Satu Kommentteja: 4

Perhana, huomenna on kesäkuu! Minä ja rusinaperse ollaan oltu Suomen-mummilassa kylässä kohta kaksi viikkoa. Alku oli hieman hankalaa ja lomailu yksin tuntui kadotetulta elämältä.  Asialta, jota ei saa enää takaisin. Maito on jo lattialla. Mappi on suljettu. Case is closed.

Mutta arvatkaas mitä. Mä olen alkanut tämän parin viikon aikana pitää enemmän lapsestani. Siis ihan oikeasti. Se tuntuu nyt enemmän omalta kuin aikaisemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että me ollaan nyt Suomessa ja puhutaan koko ajan suomea. Vai siitä, että mä olen sen kanssa "yksin", siis ilman miestä (joka meillä on hoitanut ajallisesti nääpiötä enemmän kuin minä) ja olen pärjännyt IHAN OOOKOO! Se nauraa mulle! Saan sen nukkumaan siinä missä mieskin, ja osaan jo vähän aavistella sen mielenliikkeitä. Olen rakentanut sille päivärytmin. Jibbee! Tykkäämismittarin ponnahdukseen saattaa vaikuttaa myös se, että kriisi lähentää. Meiltä nimittäin kuoli muutama päivä sitten koira, joka on ollut perheemme silmäterä syntymästään asti, siis yli 13 vuotta. Ihana koiramme oli  isäpuoleni paras ystävä monta vuotta. Koiran poismeno tuntui hänestä kuulemma pahemmalta kuin oman, tosin kunnioitettavan vanhana kuolleen äidin hautaaminen. Eli kyse ei ollut mistään ihan tavanomaisesat hurtasta. Koiran poismenoa on siis viime päivät itketty täällä silmät päästä. Nääpiö on kunnioittanut karvaturrin poismenoa hymyilemällä osaanottavasti, jokeltelemalla ja olemalla ylikiltti.  Sinä päivänä kuin koiramme nukkui pois, nääpiö kasvoi vaatekoolla.

4 kommenttia:

  1. Voi :( Lämpimät pahoitteluni rakkaan koiran poismenon johdosta! Taisi saada iästään päätellen elää elämänsä "loppuun saakka", vaikka ei se luopumista hirveästi helpota.

    Ja tuosta oman lapsen diggailusta. Se on parhautta ja lisääntyy koko ajan <3 Siksi tämä lapsen saaminen on niin siistiä, se muuttuu koko ajan paremmaksi!!! (Toki tulee kaikkia vaiheita, niinku hampaita, mutta yleisesti nekin jaksaa paremmin kun lapsi on koko ajan rakkaampi ja rakkaampi)

    VastaaPoista
  2. Kahdessa Kulttuurissa6/01/2010 9:00 ap.

    Pahoittelut myös täältä hauvan poismenosta johtuen. Ihanasti sanottu tuo "Sinä päivänä kuin koiramme nukkui pois, nääpiö kasvoi vaatekoolla."

    VastaaPoista
  3. Lääkäri totesi minun äitini äidille synnytyssairaalassa, että kyllä sammakkoonkin kiintyy, jos sitä vaan hoitaa tarpeeksi kauan. Vaikka 1940-lukulainen toteamus kuullostaa raadolliselta, uskon sen takana piilevään viestiin. Äidin rakkaus lapseen ei ole kaikille automaattinen asia. Ainakaan minulle se ei ollut. Aluksi hoidin vauvaa lähinnä velvollisuudentunnosta. Ajan myötä, kun opin tuntemaan vauvaa paremmin, huomasin myös pikkuhiljaa kiintyneeni häneen. Varmaan asiaan vaikutti myös se, että hieman varttuneempaan vauvaan saa paremmin kontaktin.

    Pointtini kuitenkin on se, että ihan tuntematonta ihmistä on vaikeaa rakastaa. Täytyy ensin tutustua.

    Ja pahoittelut koiran lähdöstä.

    VastaaPoista
  4. Liikuttava postaus monella tavalla. Lapsesta ei ole kokemusta, koiran kuolemasta on, joten siihen osaan ainakin pystyin samaistumaan. Pahoittelut lemmikin poismenosta. Hienoa että vauva tuntuu omemmalta. Hyvää loman jatkoa!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?