Huomenna vietän ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. Juuri nyt ajatus äitienpäivästä tuntuu vieraalta, turhalta ja tekopyhältä. Tänään is...

Äitien ihana päivä

8.5.10 Satu Kommentteja: 12

Huomenna vietän ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. Juuri nyt ajatus äitienpäivästä tuntuu vieraalta, turhalta ja tekopyhältä.

Tänään istuin sukujuhlissa (1- ja 3-vuotiaiden sukulaispoikien syntymäpäivät) yhdessä kymmenen muun vanhemman ja noin 20 alle 5-vuotiaan lapsen kanssa. Perskänneillä siitä olisi ehkä selvinnyt vittuuntumatta. En kokenut mitään yhteistä niiden rääkyvien räkänokkien, heidän sähkösokkihoidon läpikäyneiltä näyttävien vanhempiensa ja maha pysyssä lyllertävien, kolmatta lastaan posket innosta punottavien ja pohkeistaan turvonneiden naisten kanssa. Ei jumalauta... Ja mä olen sentään ÄITI ja minkäkin vähän aikaa sitten lyllersin maha edellä pitkin mäkiä perse maata viistäen. Juu ei. En vaan koe oloani äidilliseksi tai edes perheelliseksi. Lasten syntymäpäivät olivat helvetilliset. Olisi pitänyt nostaa tuplapalkkaa tuosta keikasta. Meillä kylässä oleva siskoni tosin vittuili, että muutaman vuoden kuluttua meillä pidetään kuitenkin samanlaisia, saatanallisia juhlia. Uh. Ei kyllä vietetä. Ajatus lasten syntymäpävistä, äitienpäivästä ja äitinä olemisesta tuntuu vieraalta.

Äitienpäivästä tulee myös vähän turha tunne. Miksi mua pitäisi äitinä jotenkin juhlia, kun en edes itseäni sellaiseksi miellä? Sisälmyksiäni alkoi kaivaa ihana syyllisyys kun tajusin, että tämän lauantai-illan kohokohta oli se, kun mies pakkasi lapsen mukaansa ja lähti kylään kaverinsa luo. Yksin! Hiljaista! Voin iskeä kädet vaikka paskaan tai hyppiä sängyllä, eikä  kukaan voi keskeyttää.

Äitienpäivä tuntuu jossain määrin myös hieman tekopyhältä juhlalta. Etenkin silloin jos perheessä äiti normaalisti tekee ruuan, siivoaa kodin ja hoitaa lapset. Ja sitten on yksi vitun vapaapäivä tuosta härdellistä ja se on "yhtä suurta juhlaa".  Silloin saa kahvit sänkyyn (yleensä kirjaimellisesti kun joku kaataa kahvikannun tyynyn päälle) ja mies vie pesueen äitienpäivälounaalle kivaan ravintolaan. Viimeistään maanantai-aamuna äiti raapii kuivuneen täytekakun jämiä lautasilta roskikseen ja pyyhkii taas sitä samaa keittiönpöytää.

Ja siis totta kai huomenna loukkaannun, jos kukaan ei muistakaan. Että muistakaa tuoda niitä kukkasia, kilokaupalla suklaata ja mielellään pari purkkia äidinmaidonkorviketta, että voin nauttia kuohuviiniä pitkin päivää.

Hyvää äitienpäivää :D

PS. Mies tuli saman tien takaisin kotiin, ovi kolahti juuri. Saatanan tuhkapilvi oli sulkenut Islannissa jonkun pienistä lentokentistä ja se kaveri ei ollutkaan kotona vaan jumissa jossain hevon kuusessa. Noh, tästä tuliksin sitten perheellinen lauantai-ilta. Lotto ja Napakymppi vaan puuttuu. Kippis.

12 kommenttia:

  1. Tekopyhä oli muuten hieman huono sanavalinta. Edit: tekopyhä=hölmö.

    VastaaPoista
  2. Tekopyhä on juuri oikea sanavalinta. Yhtenä päivänä vuodessa hehkutetaan äitejä, heidän uhrautumistaan, suurta sydäntään, loppumatonta rakkauttaan, korvaamattomuuttaan... anteeksi, oksensin vähän suuhuni, pitää mennä pesemään hampaat.

    Tokihan se olisi kiva saada huomiota äitienpäivänä, mutta hei - minulle merkitsee paljon enemmän se, että puolisoni arvostaa minua vanhempana 364 päivää vuodessa. Ihan kuten minä arvostan häntä isänä jatkuvasti, en vain marraskuun toisena sunnuntaina. Minusta äitienpäivälle ladataan aivan järjettömiä odotuksia ja panoksia, ja kai se sitten joillekin aliarvostetuille naisille on mahdollisuus saada päivä prinsessana edes kerran vuodessa... Kun ne kahvit saa sänkyyn, jaksaa siivota ja puunata taas seuraavaan äitienpäivään asti, kun mies makaa sohvalla kaivamassa nenää. Kun antoihan se sentään kolme ruusua äitienpäivänä, hyvä mies se on.

    VastaaPoista
  3. Hieman samanlaisia vieroksuvia ajatuksia on lennellyt täälläkin; että minuako tässä pitäisi juhlia kun en itselleni äidin-titteliä osaa antaa ja pidän viikon parhaimpina hetkinä niitä kun isä pakkaa tyttären mukaansa ja lähtevät johonkin pariksi tunniksi (jotta äiti saa olla ihan itsekseen kissoinensa).

    Näissä kaupallisissa juhlissa on se hyvä puoli, että niistä voi poimia itsellensä sen mitä haluaa tai olla poimimatta! Minulle oli tänä aamuna ihan luksusta se, että isä hoiti tyttären pihamaalle vaunuihin nukkumaan ja keitti aamukahvit sillä aikaa kun minä vielä loikoilin sängyssä. Uusavuttomana paistoi vielä kananmunia ja lupasi ostaa uuden paistinpannun kärventämänsä tilalle. Tästä syystä meillä äiti tekee myös äitienpäivänä ruoat ;). Tämä äiti kun ei halua lähteä muka-kivaan ravintolaan katsomaan muita pilttejä jotka ovat isän kanssa kiikuttaneet äitinsä ulos syömään.

    VastaaPoista
  4. Aa, lapsiperheangstia ja identiteettikriisiä! Tuttuja tunteita. Viimeks vappupäivänä angstailin, että on tää nyt helvetti, että meistä on tullut tällainen keleen lapsiperhe, joka vaan kykkii kotona, että mä haluun juoda viiniä ja nauttia suloisesta päiväkännistä enkä istua sadetta paossa kotona ja lämmitellä pilttipurkkeja. Ja kieltämättä mulle iskee kans välillä sellainen hä, minäkö äiti -fiilis. Mutta sitten olen miettinyt, että johtuisko se vierauden tunne siitä, että sitä itsekin sortuu ajattelemaan äitiyttä tietynlaisena stereotyyppisenä asiana - siis että äitiyden pitäisi tuntua siltä ja tältä. Kuka on sanonut, ettei se voi tuntua just siltä, kuin tämä oma oleminen tuon ipanan kanssa? Kuka ylipäätään on määritellyt, miltä äitiyden kuuluu tuntua?

    En oikein osaa suhtautua äitienpäivään niin kamalan vakavasti, ja ehkä se ei siksi tunnukaan mitenkään ahdistavalta. Mun mielestä äitienpäivä on ihan kiva asia, varsinkin nyt! Olin ihan innoissani, kun tajusin, että syntymäpäivän ja joulun väliin on tullut uusi päivä, jolloin saa lahjoja. Ja tietenkään äitienpäivä ei tarkoita sitä, ettei äitiä pitäisi huomioida muuten - ihan niin kuin kaikkia muitakin rakkaita ihmisiä. Jos tosiaan on niin, että perheen äiti raataa kaikki muut päivät vuodesta, niin sen parisuhteen ja perheen ongelmat tuskin ratkeaisivat sillä, että äitienpäivää ei vietettäisi...

    Luulen, että tämän juhlapäivän liikutusaste kasvaa, jahka pätkä alkaa itse vääntää niitä vessapaperirullakynätelineitä ja muita ihanuuksia. Tosin myönnettäköön, että kyllä mua vähän itketti jo tänään, kun herrat oli laittaneet aamiaisen valmiiks ja ruusu ja lahjat odotti pöydällä ja mua halittiin ja kuolapussailtiin. Ei sillä, ettei mua halittais ja pussailtais myös muuten, mutta korniuden uhallakin: siinä oli jotain aika liikuttavaa, kun kattelin niitä kahta ja mietin, että nää on mun omia ihmisiä, mun perhe. Ehkä siinä on myös yks syy ajoittaiseen ahdistukseen: tästä ei saa järjellä otetta.

    No anyway, lopetan sekavan tajunnanvirtani tältä erää tähän, kun pointtikin taisi kadota jo jossain kolmannen rivin kohdalla. Sitä vaan vielä piti sanomani, että mun mielestä toi syyllisyys siitä, että nauttii yksinolosta kuulostaa kyllä hyvinkin äidilliseltä. ;)

    VastaaPoista
  5. Fanny, osuit kyllä naulan kantaan. Muistan nyt, kuinka meidän äiti joskus sanoi minun ja siskon ollessa ihan pieniä, että ei sillä ole niin väliä teettekö satakerroksisen täytekakun äitienpäivänä (=keittiössä kamala kaaos), kivempaa olisi jos me joka päivä siivottaisiin vähän. Ja se kuulosti minusta niin tylsältä - että eiks äiti haluakaan juhlia. Voi ei, nyt kun osaan katsoa asioita vähän eri näkövinkkelistä, niin kyllä nolottaa....

    st, ravintolat täynnä muita lapsiperheellisiä; jepulis, ei se oikein rentouttava sunnuntailounas ole, ei...

    mä hengailen tänään vauvan kanssa kaksin kotona, kun mun mies halusi viedä mun kylässä olleen siskon jäätikölle seikkailemaan. ei viitsitty vauvan kanssa lähteä mukaan, kun tuolla tuhkasateen keskellä on vähän epämukavaa ruokkia ja vaihtaa vaippoja. mutta nyt kun nahkaherätyskello nukkuu, ehdin itse lukea kaikki blogit ja nettilehdet :D

    VastaaPoista
  6. Alkaa vissiin univelka vähän painaa, kun kolmesti oon ruvennu jo kirjottamaan ja unohtanut saman tien, mitä tää blogaus käsitteli ja mitä piti kommentoida. :)

    No niin, yritetään kumminkin. Tuntuu hassulta, että tykkään hurjasti tästä vauvasta ja saatan jutella sille että tuus nyt äitin syliin jne, mutten siltikään koe itseäni "oikeasti" äitiksi. Ja vappuna kyllä vitutti kun mies oli töissä ja vauva huusi ja olisin halunnut olla pämppäämässä jossain. Silti, tykkäsin vauvasta silloinkin. Mut äitienpäivästä tykkään ihan niin pinnallisesta syystä, että tykkään lahjoista ja mies osaa ostaa hyviä. Niin ja kakustakin tykkään. Mut meidän perheessä äiti ei taidakaan olla mikään yksin kaiken tekevä sankaräiti, joten mulla ei oo mitään ylimääräistä synttäripäivää vastaan!

    Voi vitsit että pää jumittaa! Tää äiti taitais nyt tarvita sellaista ihan yksin ja rauhassa oloa. Nukkuisin.

    VastaaPoista
  7. Oisin voinut kirjoittaa tuon tekstin itse pari vuotta sitten. Ja nyt silti puuhastelen kaikki päivät vauvan ja uhmaikäisen kanssa... Äitienpäivää en edelleenkään koe omakseni, mutta iloksi olen löytänyt ihan omannäköiseni tavan olla äiti. Turha puristaa itseään vieraaseen normiin, turha antaa muiden määrittää sitä mitä itse haluaa olla! Skål sille!

    VastaaPoista
  8. Hei!

    Liitin uusimpaan postaukseeni linkin blogiisi, koska sivusin samoja aiheita. Ajattelin mainita, jos haluat tsekata, minkälaisessa yhteydessä tekstiisi viitataan. Kiitos virkistävästä blogista!

    VastaaPoista
  9. Imettämättähän ei tarvitse skumpan juonnin takia olla. Alkoholia on äidinmaidossa saman verran kuin veressä, eli ei pal mittään. Tietysti jos kovasti aikoo kännätä, niin ehkä vauva kantsii viedä toisaalle, ja korvikkeet mukaan :)
    Toivottavasti äitienpäivä sujui kivasti!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Hups loistavasta kommentista; hyvin sanottu, että tästä ei saa järjellä otetta. Se on kyllä niin totta. Sekunnissa voi tapahtua niin paljon, että se tuntuu jo melkein älyttömältä.

    Elina, toivottavasti sulla oli kiva juhlapäivä :) Ja toivottavasti olet saanut myös levättyä...

    Niksipirkka, juuri näin! Nurkka on normeille välillä ihan oikea paikka.

    Kuninkaantytär, kiitos! Kävinkin lukaisemassa juttusi, hyvää settiä!!

    VastaaPoista
  11. Hei! Löysin juuri blogisi. On virkistävää kun äitiyttä käsittelevässä blogissa ei askarrella. Samaistun. Hyvää settiä siis. Sait uuden lukijan!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Liisa kommentista. Tervetuloa lukijaksi, jihaa!
    Mä olen varsinainen peukalo keskellä kämmentä, saksilla osaa just narua leikata. Esimerkiksi mun mies käärii meillä lahjat paketteihin, sitä alkaa riipiä kun laitan lahjapaperin sauman teippeineen ja lahjapaperinarun rusetin eri puolille pakettia. Mitä välii... No, joillekin on. Eli jätän askartelun suosiolla niille muille. :-)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?