Info
x

Tämä blogi on yhteistyössä Imagen ja Suomen Blogimedian kanssa

Image › A-lehdet mediamyynti › Suomen Blogimedia ›

31.5.2010

Toukokuun tunnustus

Perhana, huomenna on kesäkuu! Minä ja rusinaperse ollaan oltu Suomen-mummilassa kylässä kohta kaksi viikkoa. Alku oli hieman hankalaa ja lomailu yksin tuntui kadotetulta elämältä.  Asialta, jota ei saa enää takaisin. Maito on jo lattialla. Mappi on suljettu. Case is closed.

Mutta arvatkaas mitä. Mä olen alkanut tämän parin viikon aikana pitää enemmän lapsestani. Siis ihan oikeasti. Se tuntuu nyt enemmän omalta kuin aikaisemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että me ollaan nyt Suomessa ja puhutaan koko ajan suomea. Vai siitä, että mä olen sen kanssa "yksin", siis ilman miestä (joka meillä on hoitanut ajallisesti nääpiötä enemmän kuin minä) ja olen pärjännyt IHAN OOOKOO! Se nauraa mulle! Saan sen nukkumaan siinä missä mieskin, ja osaan jo vähän aavistella sen mielenliikkeitä. Olen rakentanut sille päivärytmin. Jibbee! Tykkäämismittarin ponnahdukseen saattaa vaikuttaa myös se, että kriisi lähentää. Meiltä nimittäin kuoli muutama päivä sitten koira, joka on ollut perheemme silmäterä syntymästään asti, siis yli 13 vuotta. Ihana koiramme oli  isäpuoleni paras ystävä monta vuotta. Koiran poismeno tuntui hänestä kuulemma pahemmalta kuin oman, tosin kunnioitettavan vanhana kuolleen äidin hautaaminen. Eli kyse ei ollut mistään ihan tavanomaisesat hurtasta. Koiran poismenoa on siis viime päivät itketty täällä silmät päästä. Nääpiö on kunnioittanut karvaturrin poismenoa hymyilemällä osaanottavasti, jokeltelemalla ja olemalla ylikiltti.  Sinä päivänä kuin koiramme nukkui pois, nääpiö kasvoi vaatekoolla.

27.5.2010

Miksi lomailu ilman lasta on mukavampaa?

Kun lomailee ilman lasta, voi herätä silloin kuin huvittaa. Eli voi mennä nukkuumankin silloin kun huvittaa. Nyt herään joka aamu seitsemältä.

Kun lomailee ilman lasta, voi lukea kirjan alusta loppuun kahdella vessatauolla. Vaikka vauva nukkuisikin / olisi mummon vahdittavana, vessassa pitää käydä puolen tunnin välein. Multa meinaa tulla kuset housuun 30 minuutin hölkkälenkilläkin. Ilmeisesti joku "paikka" on vielä edelleen VÄHÄN löysä. Jotain tarttis kai tehdä.

Kun lomailee ilman lasta, voi vetää vaikka kolme olutta putkeen, eikä tarvitse käydä tyhjentämässä rintoja vessan lavuaariin. Tai vessanpönttöön, jos yleisessä vessassa ei ole privaattia käsienpesuallasta.

Kun lomailee ilman lasta, ei tarvitse keksiä kuinka väliaikainen retkisänky - joka painaa noin 20 kiloa - saataisiin liikkeeseen, nääpiötä kun ei huvita nukahtaa mihinkään, mikä ei liiku.

Kun lomailee ilman lasta, voi lähteä minne vaan milloin vaan. Siis jos on rahaa ja puhtaita vaatteita ja ehjä passi. Ennen lasta oli rahaa kun kävi töissä ja puhtaita vaatteita koska kukaan harvemmin oksensi niiden päälle. Nyt kaikkialle lähteminen kestää sata vuotta. Oikein huvittaa lukea joitain muotiblogeja, joiden kirjoittajat (yleensä poikaystävä, ei lapsia ja molemmat tykkää shopata ja laittaa rahaa ulkonäköön) valittelevat "kiirettä ja nopeita, viiden minuutin hätävaatetusratkaisuja". Kuvissa poseeraa kuitenkin aina viimeisen päälle puunattuja suhmusilmiä - ööh anteeksi mikä paniikki? Itse näytän edelleen suurimman osan aikaa jalkapallomutsilta. Mutta eipä se Filippa Koon nahkahame tai virttynyt kasmirhuivi kyllä yksinään pelastaisi tilannetta. Huoh. Tarvitsen unta, uuden vyötärön ja rusketuksen. Jos joku muotiblogisti nyt veti tästä herneet nenään, niin kannattaa muistaa että  oikeastihan olen vain kateellinen, katkera ämmä, jonka perse kasvaa nopeammin kuin Suomen valtion velka.

Kun lomailee ilman lasta, ei tarvitsisi käyttää ihmeellisiä jämävuorokaudenaikoja omiin harrastuksiin kuten lenkkeilyyn ja blogin kirjoittamiseen. Nytkin vois alkaa nukkua ilman epämiellyttävää tunnetta siitä, että kohta pitää taas herätä ja kaivaa tissi esiin.

Onneksi mies liittyy lomaremmiimme  kolmen viikon kuluttua, alan olla jo aika äärirajoilla :D

PS.

Jos jonkun kivan firman edustaja lukee tätä blogia, niin tässä on tilaisuutesi auttaa hädänalaista äitiä! Mulle voi alkaa lähetellä kesävaatteita (tällä hetkellä varminta laittaa kokoa 42 niin ainakin mahtuu) ja väsyneen ihon keväiseen kukoistukseen kutittavia ihorasvoja. Laita myös sellainen hieno käsilaukku, johon mahtuu kestovaippojen lisäksi muutkin romppeet. Sykemittari ois kans kiva, voisi seurata sitä optimaalista rasvanpolttosyketasoa paremmin kun revittelen tuolla Etelä-Karjalan lenkkipoluilla. Lupaan sitten kirjoittaa siitä kaikesta roinasta jonkun mukavan ja mukahauskan tuote-esittelyn. Kiitti paljon!

26.5.2010

Mummin suusta

Se upeus tässä lapsensaannissa on, että omalta äidiltään kuulee nykyään ihan mahtavia juttuja siitä ajasta, kun hän oli samassa tilanteessa kuin mä nyt. Esimerkiksi imetyksestä. Ei se kuulemma herkkua ollut, ei ainakaan ensimmäisten kuukausien jälkeen. Neuvolan tädit kannustivat jatkamaan täysimetystä vuoden ikään asti, mutta "se olisi ollut ihan älytöntä, lapsi huusi nälkää tunnin välein ja mitään muuta ei ehtisi päivän aikana tehdä kuin ottaa tissiä esille ja laittaa tissiä piiloon."

Ratkaisu: purkkimaitoa ja vellejä. Terveydenhoitajalle tosin kerrottiin "lapsen olevan täysimetyksellä", koska ei sitä moraalista kuumotusta vaan jaksa.

Jaajaa, onkohan tästä ajat paljoa muuttuneet...

Tissiaiheeseen liittyen äitini kertoi juttua entisaikojen kaupunkilaisrouvien ratkaisusta. Ulkonäöstään tarkat porvarisrouvat palkkasivat vauvoilleen imettäjiä, jotta heidän ei tarvitsisi  alkaa riiputtaa omia rintojaan. Nämä imettäjät olivat kuulemma yleensä hyvin isokokoisia, maalla asuvia naisia, joilla oli itsellä jatkuvasti lapsia ja "hyvä maidontuotanto". Naiset ruokkivat isojen rintojensa avulla omien lapsiensa lisäksi siis myös kaupunkilaiskersat ja pitivät näin rinnoillaan itsensä kiinni leivässä. Kun kuulin näistä imettäjistä, alaleukani tipahti. Kuulosti ensin jotenkin  perverssiltä, että äidit imetyttivät vauvojaan muilla rahaa vastaan. Mutta mutta. Onhan entisaikoina Suomessa ollut torppareita ja maaorjiakin. Eikä silloin ennen vanhaan ilmeisesti saanut korviketta K-marketista.

23.5.2010

Rusinaperse lentokoneessa

Ensimmäinen lentokonekokemus oman vauvan kanssa on onneksi takana ja ohitse. On maailman vittumaisinta istua huutavan lapsen vieressä lentokoneessa. Mutta kyllä vielä vittumaisempaa on olla sen huutavan lapsen vanhempi, joka 30 cm x 30 cm suuruisessa tilassa yrittää vispata kakaraa hiljaiseksi.

Lentoaika suoralla lennolla Reykjavikista Helsinkiin on noin 3,5 tuntia. Otin käytäväpaikan, jotta kävely vauvan kanssa sujuisi helpommin. Koneessa oli sen verran tilaa, että viereiseni keskipaikan penkki oli tyhjä. Lastasin siihen pari peittoa ja tyynyn nukkumispaikaksi. Nääpiötä ei tosin huvittanut nukkua penkille tehdyllä vuoteella pätkän vertaa...

Viimeiset viisi vuotta olen lentomatkoilla tehnyt töitä: suunitellut töitä, oikolukenut papereita, näpytellyt läppäriä. Se työ on ollut leikintekoa verrattuna tähän.

Ipana rääkyi naama punaisena, kun kone odotti lähtölupaa paikallaan. Minä puristin sitä vaipasta naama valkoisena. Ole nyt hiljaa, ole nyt hiljaa. Lähtis nyt jo tämä perkeleen kone!

Kuten vähän arvelinkin, nousut ja laskut menivät yhdessä hymyssä - kolina, humina ja kova vauhti saivat rusinaperseen hihittelemään. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun toivoin lentomatkalle paljon ilmakuoppia. Paikallaan olo aiheuttaa ininää ja muita allergiaoireita.

Pidin tuttia väkisin suussa nousun ja laskun ajan, jotta korvat eivät menisi lukkoon (joku neuvoi näin, ja se taisi toimia - ainakaan nääpiö ei pidellyt korviaan lentomatkan jälkeen).

Lentokone on ehkä vittumaisin paikka ruokkia pientä vauvaa - mutta toisaalta takuuvarma keino saada ipana hiljaiseksi. "Anteeksi nyt hyvä lentoemäntä, että tän vauvan jalat on teidän tarjoiluvaunussa." Tissit heiluu minne sattuu, paita repsottaa, vauva huutaa ja tutti on tippunut paskaiselle lattialle. Vaippaa ei mahdu vaihtamaan vessassa, eikä sitä yllätyssekotria oikein jaksaisi alkaa siinä lentokoneen penkillä lunastamaan. Silti vauvan ruokkiminen on paras keino saada se olemaan hiljaa ja paikallaan.

Lentomatkan jälkeen olin pinossa, poikki ja väsynyt. Eikä me edes lennetty Thaimaahan, vaan toiseen Pohjoismaahan! Väsynyttä olotilaa ei juurikaan helpottanut se, että edessäni istui Islannin-visiitiltä kotiin palannut nääpiön isomummo (siis se kovaa suomen kieltä puhuva), jonka suurin huolenaihe oli se, että me ei lennetä Finnairilla. "Kun ei näihin ulkolaisiin koneisiin voi luottaa. Mitä tämä outo kolina on?" Yritin selittää laskutelineiden toiminnasta ja siitä, että kaikki lentokoneet valmistetaan ulkomailla, mutta mummo vaan mulkoili kulmiensa alta ja tilasi lentoemänniltä lisää likööriä. Huh.

Onneksi paluumatka tehdään yhdessä miehen kanssa.

Executive summary:

- Tutti mukaan lennolle. Ja viisi varatuttia taskuun.

- Jos suinkin mahdollista, nuku hyvin lentoa edeltävänä yönä.

- Varaa taskuun korvatulppia lahjoitettavaksi vieressä istujille. Elettä varmasti arvostetaan :)

*Kirjatärppi*

Olen lukenut kaikki Kari Hotakaisen kirjoittamat kirjat. Klassikko on klassikko ja tähän mennessä ehdottomasti paras. Juoksuhaudantie oli ok. Iisakin kirkko toisteli liikaa tuttuja, hotakaismaisia aiheita, ja Huolimattomat jäi minulta kesken. Kari oli jotenkin päässyt väljehtymään. Mutta nyt niin moni on kehunut miehen uusinta läpsykää Ihmisen osa, että ajattelin käydä hakemassa sen kirjakaupasta lähipäivinä kesälukemiseksi. Nyt kun oma äiti, eli rusinaperseen mummi haluaa vahtia nääpiötä Suomen visiittimme ajan niin paljon kuin mahdollista, ehdin taas lukea kirjojakin. Jihuu!

[caption id="attachment_528" align="alignnone" width="189" caption="Lihapiirakoita ahmiva autokauppias Kartio on tähän mennessä Hotakaisen paras henkilöhahmo. Millaisia ihmisen osia tästä mahtaa löytyä?"][/caption]

21.5.2010

Läski ei lähde

On petetty olo. Olen vääntänyt tätä saatanan saliohjelmaa kaksi kuukautta, eikä mitään tapahdu! Siis ei yh-tään mi-tään. Paino on edelleen klassiset 69. Korpeaa lähteä sisälle nostelemaan painoja ja ähisemään johonkin jalkaprässiin, jos läski ei vähene ollenkaan. En ahmi herkkuja, syön vähän karkkia, pari kertaa viikossa vedän vähän jäätelöä ja muuten syön ihan normaalisti. Siis sellaisia suht pieniä annoksia noin 6 kertaa päivässä. Ja rintaruokinnankin pitäisi muka laihduttaa. Voi jumalauta... Rasvasoluni ovat harvinaisen pysyvää sorttia.

Joku vanha punttispete joskus tokaisi juoksun olevan parasta läskinestolääkettä. Inhoan juoksemista! Mutta koska en tykkää tästä maharenkaastakaan, päätin antaa periksi. Tuossa urheilu-postauksessani nimimerkki E. antoi linkin Porin kaupungin nettisivuilta löytyvään juoksuohjelmaan. Tänään oli päivä yksi. Aamulla marssin Lappeenrannan Prismaan ostamaan juoksukengät, iltapäivällä lähdin kampeamaan pururadalle. Hiki tuli jo ennen kuin ehdin pururadalle, mutta päätin yrittää. Eikä se yhteensä neljän minuutin juoksu nyt niin kamalasti päätä pakottanut. Hyvä aloittaa hiljaa, toivottavasti motivaatio säilyy tuonne viikkoon 11, jolloin vetäisen sen 10 kilsan lenkin.

Täällä Suomessa on muuten ihan helvetin kuuma. Islannissa on ollut hyvä sää toukokuussa - eli plus 10 astetta ja kylmä tuuli. Suomessa voi olla takapihalla shortseissa. Mieletöntä. Ihanaa, kun valkoinen läski ruskettuu vauhdilla. On täällä muutenkin ihan hyvä meininki. Söin aamupäivällä Lappeenrannan torilla riisipiirakan ja join puoli litraa sokeritonta Hartwallin jaffaa. Tuli ihan Suomi-olo.

Tulimme siis toissapäivänä rusinaperseen kanssa Suomeen suomen-isovanhempia moikkaamaan. Matkustus puolimetrisen kanssa on kyllä perseestä. Kokemuksia lentomatkailusta ja retkisängyssä nukuttamisesta seuraa perässä, kunhan tästä toivun... Nyt seuraa perslihasten venyttely.

17.5.2010

Vähän hiljaista on...

Anteeksi nyt, mulla on kirjoitusvauhti ollut vähän ykkösvaihteella tässä viime päivät. Mutta nyt on oikeasti ollut ihan hyviä syitäkin! Viimeisen kahden viikon aikana

- sain ajokortin (Inssiopettaja tosin totesi, että mun pitää harjotella vielä "huomattavan paljon", eli en saa parkkeerata yksin tai ajaa yksin. Hän myös totesi että jos olisin ollut 16, en olisi päässyt inssistä läpi. Mutta koska olen jo 30, hän luottaa siihen että en kaahaile ja harjoittelen ensin miehen kanssa (mieheni on siis jostain syystä inssiopettajan tuttu, tämän siitä saa kun asuu pienessä maassa). Mutta tärkeintä on, että mun ei enää tarvi mennä naama punaisena ja rystyiset valkoisena tekemään uudestaan sitä ajokoetta. Ha.)

- menin naimisiin (Kävelimme farkuissa maistraattiin)

- järjestin juhlat/bileet yhdessä mun poikaystävän kanssa mun ja hänen suvulle ja meidän yhteisille ystäville. vedin viinaa aamukuuteen ja heräsin aamulla siihen kun tissit oli räjähtää "valkovenäläisistä". koittakaa itse käyttää rintapumppua kamalassa krapulassa. yyh.

- yritän pakata, me lennetään nääpiön kanssa Suomeen kuudeksi viikoksi ylihuomenna, eikä mulla ole vielä edes matkalaukkua

- houstaan parhaillaan kylässä olevaa isoäitiäni, joka ei osaa puhua englantia, mutta hän luulee että kaikki (myös Suomen ulkopuolella) osaavat suomea, varsinkin jos puhuu kovempaa ja hakkaa samalla kämmenellä pöytää. herttaista.

Ja nyt mun pitäisi vielä opetella kutsumaan poikaystävääni aviomiehekseni. Eli tässä on nyt vähän tekemistä. Kohta kyllä aktivoidun, kun pääsen Suomeen ja äitini pääsee vihdoin toimimaan virallisena lapsenvahtinani.  Eli palailen pian!

8.5.2010

Äitien ihana päivä

Huomenna vietän ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. Juuri nyt ajatus äitienpäivästä tuntuu vieraalta, turhalta ja tekopyhältä.

Tänään istuin sukujuhlissa (1- ja 3-vuotiaiden sukulaispoikien syntymäpäivät) yhdessä kymmenen muun vanhemman ja noin 20 alle 5-vuotiaan lapsen kanssa. Perskänneillä siitä olisi ehkä selvinnyt vittuuntumatta. En kokenut mitään yhteistä niiden rääkyvien räkänokkien, heidän sähkösokkihoidon läpikäyneiltä näyttävien vanhempiensa ja maha pysyssä lyllertävien, kolmatta lastaan posket innosta punottavien ja pohkeistaan turvonneiden naisten kanssa. Ei jumalauta... Ja mä olen sentään ÄITI ja minkäkin vähän aikaa sitten lyllersin maha edellä pitkin mäkiä perse maata viistäen. Juu ei. En vaan koe oloani äidilliseksi tai edes perheelliseksi. Lasten syntymäpäivät olivat helvetilliset. Olisi pitänyt nostaa tuplapalkkaa tuosta keikasta. Meillä kylässä oleva siskoni tosin vittuili, että muutaman vuoden kuluttua meillä pidetään kuitenkin samanlaisia, saatanallisia juhlia. Uh. Ei kyllä vietetä. Ajatus lasten syntymäpävistä, äitienpäivästä ja äitinä olemisesta tuntuu vieraalta.

Äitienpäivästä tulee myös vähän turha tunne. Miksi mua pitäisi äitinä jotenkin juhlia, kun en edes itseäni sellaiseksi miellä? Sisälmyksiäni alkoi kaivaa ihana syyllisyys kun tajusin, että tämän lauantai-illan kohokohta oli se, kun mies pakkasi lapsen mukaansa ja lähti kylään kaverinsa luo. Yksin! Hiljaista! Voin iskeä kädet vaikka paskaan tai hyppiä sängyllä, eikä  kukaan voi keskeyttää.

Äitienpäivä tuntuu jossain määrin myös hieman tekopyhältä juhlalta. Etenkin silloin jos perheessä äiti normaalisti tekee ruuan, siivoaa kodin ja hoitaa lapset. Ja sitten on yksi vitun vapaapäivä tuosta härdellistä ja se on "yhtä suurta juhlaa".  Silloin saa kahvit sänkyyn (yleensä kirjaimellisesti kun joku kaataa kahvikannun tyynyn päälle) ja mies vie pesueen äitienpäivälounaalle kivaan ravintolaan. Viimeistään maanantai-aamuna äiti raapii kuivuneen täytekakun jämiä lautasilta roskikseen ja pyyhkii taas sitä samaa keittiönpöytää.

Ja siis totta kai huomenna loukkaannun, jos kukaan ei muistakaan. Että muistakaa tuoda niitä kukkasia, kilokaupalla suklaata ja mielellään pari purkkia äidinmaidonkorviketta, että voin nauttia kuohuviiniä pitkin päivää.

Hyvää äitienpäivää :D

PS. Mies tuli saman tien takaisin kotiin, ovi kolahti juuri. Saatanan tuhkapilvi oli sulkenut Islannissa jonkun pienistä lentokentistä ja se kaveri ei ollutkaan kotona vaan jumissa jossain hevon kuusessa. Noh, tästä tuliksin sitten perheellinen lauantai-ilta. Lotto ja Napakymppi vaan puuttuu. Kippis.

6.5.2010

Rusina pyllyssä

Islannissa on mahtava hellyttelynimi vauvalle: rusinapyllyreikä. Siis ihan oikeasti! Aikuisia voisi tällä samalla logiikalla kai kutsua taateliperserei'iksi. Väki vaikuttaa olevan mieltynyt rusinoihin, sillä sanonta "rusina makkaranpäässä" tarkoittaa samaa kuin "hyvä tulee aina viimeisenä".

Onko teillä tiedossa jotain vastaavia vauvan hellittelynimiä? Rusinaperseeksi kutsuminen on aikansa hauskaa, mutta nyt kaivattaisiin jotain uutta tilalle!

*Lukuvinkki*

En muuten ole kamalien synnytyskokemusieni (osat 1, 2 ja 3) kanssa yksin. Linda Lampenius-jotain avautui ruotsalaisessa Mama-lehdessä "järkyttävästä synnytyksestään". Ilta-Sanomat ainakin ehti jo siteerata "uutista".

4.5.2010

Idioottivarmoja vauvaohjeita kokemattomille

Vappu oli ja meni. Onneksi. Juhlapyhinä korpeaa olla himassa yksin. Mutta onneksi mies tuli takaisin työreissuiltaan kotiin. Sain hartijahieronnan! Mistä tuli mieleeni, että blogissani on avainsanan "seksi" alla kai tasan kaksi postausta. Postausia on blogin aikana kertynyt tähän mennessä 80. Hmm, tätä on varmaan syytä tarkentaa.

Ensinnäkin, ekan kuukauden aikana ei pysty tikkien takia edes istumaan. Silloin sen työntäminen sinne tuntuu erittäin epämielyttävältä ajatukselta. Toisen kuukauden jälkeen ompeleet pitää, mutta vauva herää noin viisi kertaa yössä ja olo on 24/7 zombie. Nyt vauva on alkanut nukkua pidempiä öitä, joten lakanat on viritelty soittokuntoon.  Mutta sitten lähtee mies! Se työskentelee vuoristo-oppaana, ja toukokuusta syyskuuhun oppaat karkaa vuorille ja jäätiköille. Aika epäreilua.

Mutta miksi ajatella seksiä, kun voi ajatella vauvaa ja sen hoitamista. Jos on ensimmäisiä kertoja nahkaradion parissa eikä tiedä miten se toimii, näillä ohjeilla pääsee alkuun.

- Vauva ei oikeasti mene kovin herkästi rikki. Sitä ei saa missään miessä ravistaa eikä sillä saa pelata koripalloa, mutta se kestää normaalit reilut otteet. Pimperosta ulos pusketut vauvat ovat tulleet aikamoisen puristuksen läpi maailmaan. Joten älä panikoi, kun otat vauvaa ekaa kertaa syliin. Kunhan muistat tukea päätä ja niskaa, vauvaa voi ihan reilusti sylissä käännellä. Katsokaa vaikka niitä synnäreillä työskenteleviä lastenlääkäreitä, nehän käsittelee vauvoja samoilla otteilla kuin talouskyljyksiä.

- Vauvan kakka haisee pahalle, myös maitokakka. Vaippaa vaihtaessa kannattaa hengittää suun kautta ja keskittyä katsomaan vauvan kasvoja. Mutta ole silti valppaana; sieltä voi turahtaa vaipassa olevan lisäksi vielä yksi yllätys syliisi. (Tapasin muuten eilen parin, joka oli antanut vastasyntyneelle vauvalleen nimeksi Katla. Siis sen islantilaisen tulivuoren nimen; tulivuoren jonka possahtaessaan on väitetty tuhoavan puoli maapalloa. Kiva heittää läppää himassa, että nyt tää vauva purkautui, voitko siivota laavat housusta. Haha.)

- Vaipan oppii kyllä vaihtamaan. Kokeneepmi (= vanhempi) vauva nauraa päin naamaa aloittelevalle vaipanvaihtajalle. Meidän nääpiö ainakin naureskelee ihan antaumuksella hoitopöydällä, jos siellä alapäässä häärää joku, joka ei tiedä mitä hän on tekemässä. Vauvat haistavat pelkosi - älä siis näytä sitä!

- Vauvat rakastaa olla liikkeessä. Jos vauva alkaa huutaa, istu joogapallon päälle pomppimaan lapsi sylissä tai ala tanssia. Jostain syystä kaikenlainen hytkyminen tuntuu hyvältä.

- Monet vauvat vetää maitoa henkeen ruokaillessaan. Älä pelästy. Nosta bebe pystyasentoon ja taputtele selkää, yleensä ne tokenevat ihan muutamassa sekunnissa.

- Vauvan nauru on aika siisti juttu. Tuhahtelin tälle kyllä vielä helmikuussakin - hourupäisten isukkien ja äitylien hommaa lässytellä lapselleen ja ihmetellä sen naamanvääntelyjä. Mutta on se aika upeeta katsella, kun jollain on niin hauskaa. Eikä niille tarviste edes kertoa vitsejä; niitä naurattaa jo se että on kakat housussa. Viimeksi sain röhönaurut, kun nääpiö joi maitoa ja samalla oksensi rintani päälle. Olihan se aika suoritus.

*Lukuvinkki*

Rajaa Alsanean Riadin tytöt on Sinkkuelämää Saudi-Arabiassa. Noin kolmesataa sivua mieletöntä chick littiä.  Tärkeimmät 20-vuotiaiden puheenaiheet,  "kuka on ja kumman kaa" ja "kaikki miehet ovat sikoja", ovat universaaleja, mutta variaatiot kulttuurieroista johtuen hurjia. Kevyttä lukemista, joka kuitenkin jää naputtamaan takaraivoon ja saa muistelemaan kirjaa vielä seuraavanakin vuonna. Kevyen vihteen nälkään lukisin kyllä mieluummin tämän kuin katsoisin Sinkkuelämää-elokuvaa dvd:ltä.

[caption id="attachment_510" align="alignnone" width="185" caption="Sinkkunaisen ongelmia Riadissa: Miten päästä treffeille, kun a) nainen ei saa ajaa autoa, b) nainen ei saa kulkea kaupungilla yksin, c) vanhemmat ovat jo hankkineet sulhasen ja d) ei ole mitään päälle laitettavaa?"][/caption]