Luulen, että lapselliset sukulaiset ja tuttavat ovat käsittäneet tämän lisääntymisjutun vähän väärin. Minusta tuntuu, että he olettavat nääp...

Tervetuloa meille - omat syöttötuolit mukaan, kiitti

28.4.10 Satu Kommentteja: 5

Luulen, että lapselliset sukulaiset ja tuttavat ovat käsittäneet tämän lisääntymisjutun vähän väärin. Minusta tuntuu, että he olettavat nääpiömme syntyneen suoraan 3-vuotiaaksi. Nimittäin helmikuun 10. päivästä lähtien meille kylään tulleet lapsiperhevieraat ovat olleet yllättyneitä, jotkut jopa suorastaan närkästyneitä siitä, että meillä

- ei ole syöttötuolia, johon heidän jälkikasvunsa voidaan istuttaa sillä välin kun äiti/isi juo kahvia

- ei ole muovisia syöttölusikoita, joilla voi syöttää piltille soseita ("eihän näitä metallilusikoita voi käytätä, nää on niin suuria!")

- ei ole muumikuvioisia muovilautasia, Ikean muovisäilytysastioita on ehdotettu, mutta ne ovat saaneet osakseen kummeksuvia katseita

- on lattiarajassa paljon johtoja ("nää pitäis hei kiinnittää metrin korkeuteen nämä vahvistimen johdot")

- on keittiön laatikot vapaasti avattavissa

- makuuuhuoneessamme ei ole ovea ("meidän lapset aina villiintyy kylässä ja päätyy sängylle hyppimään")

Mjoo. No siis. Lapsethan ei hypi kylässä ollessa isäntäperheen sängyssä, jos vanhammat niin päättävät. (Taas kerran näitä huonosti käyttäytyviä vanhempia, ARGH!) Kahden kuukauden ikäinen vauva ei vielä kauheasti availe laatikoita ja mä haluan, että laatikot aukeaa helposti. Mun mieskään ei tarvitse lapsilukkoa pysäkseen keittiössä hengissä. Ja kyllä, meillä on paljon johtoja. Mutta ei tuo kaksikuukautinen vielä ryömi niitä järsimään. Meillä ei ole muovilautasia tai muovilusikoita tai syöttötuoleja. Ei tämä sentään mikään ravintola ole! Illalliskutsuille pyydän lapsellisia aina ottamaan oman syöttötuolin ja ruokailuvehkeet mukaan, koska meillä ei sellaisia ole. Lapselliset kaverit ja sukulaiset ovat totta kai erittäin tervetulleita pistäytymään yllätyskahville tai muuten hengailemaan. Mutta turha odottaa, että meillä yhden, noin 16 tuntia päivässä nukkuvan puolimetrisen ihmisen takia olisi hankittu koko repertuaari "tenava-tavaroita Ikeasta".

*Kirjatärppi*

Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen viikon ajan kirjalla "Ordinary cars". Olen nimittäin hankkimassa itselleni ajokorttia, ja huomenna on teoriakoe. Enemmän huolissani olen kuitenkin siitä inssistä - vielä eilen sekoitin jarrun kytkimeen...

Tämä Ordinary cars on muuten harvinaisen paska teos. Käyn autokoulun täällä englanniksi. Islannin autokoulumateriaalia ei ole kuitenkaan käännetty englanniksi, vaan me ulkkarit luetaan tanskalaisille tehtyä opasta, joka on käännetty englanniksi. Ohhoh. En tiedä kuinka tomppeli tämän kirjan kääntäjä on (ehkä Google Translate), sillä välillä kieli on niin uskomattoman hanurista, että siitä ei ymmärrä mitään. Mitäköhän tässäkin noin niinkun tarkalleen yritetään sanoa:

"Actually the majoiry of setting off accidents happen to those setting off they are hit by vehicles approaching from behind."

Maailman nukuttavin kirja ikinä.

5 kommenttia:

  1. Tunnen tuskasi ja samaistun siihen. Meillä on vasta pulla uunissa, ja lapselliset vierailijat ovat kyläillessään olleet kovin järkyttyneitä siitä, että dvd-kokoelmamme on edelleen alle metrin korkeudessa, keittiön kaappeja ja laatikoita ei ole ansoitettu, syöttötuolia ja muoviastioita ei löydy ja lelu- ja virikevalikoimakin on mukamas puutteellinen. Prkl, sanon ma. Mistä näitä vanhempia oikein tulee?

    VastaaPoista
  2. Joo - oiskohan toi poistumista moottoritieltä (Onko niitä islannissa?) Tai parkkiruudusta? Varmaan ensimmäistä. Tai jos kääntyy risteyksessä ja joku auto tulee ja tönäsee sua takaa päin? (Tämän takia pyöriä ei saa ikinä kääntää valmiiksi, jos on kääntymässä vastakkaisen kaistan yli jonnekin, sillä jos joku tulee takaapäin ja tönäsee sua, auto työtyy suoraan vastaantulevan kaistalle kylki edellä, josta pahimmassa tapauksessa on auto tulossa kovaa vauhtia päin - huonoja uutisia kartturille tai vauvalle joka istuu turvatuolissa siinä kuljettajan vieressä....)

    VastaaPoista
  3. Voin hyvinkin kuvitella kuinka ketuttavaa tuollainen käytös ja olettamukset ovat. Meillä on aina liikenteessä ollessa mukana omat ruuat, ruokalaput ja lusikat (välillä mukana on myös omat nassun pyyhkimispaperit) ja ihmiset jaksavat aina kummastella "ai, teillä onkin omat vehkeet mukana" jne. Miun mielestä on hyvää käytöstä, että on kaikki vehkeet omasta takaa eikä oleteta, että kylään mennessä siellä on kaikki valmiina. Ollaan harkittu jopa kannettavan kankaisen syöttötuolin hankkimista, jonka saa laitettua tavalliseen tuoliin kiinni (ootko kuullut tai nähnyt?), mutta ollaan tultu siihen tulokseen että kyllä me pärjätään ilmankin. Tyttö syliin istumaan ja ruokaa naamaan. Hyvin ollaan pärjätty tähän asti ja pärjätään varmasti jatkossakin :)

    VastaaPoista
  4. Öhh... Sen kupeidensa hedelmän voi pitää syötön aikana sylissä (jollei Sack'n'Seatia halua hankkia, se kun ei kaikkiin tuolimalleihin sovi), ja sosetta voi lapioida suuhun ihan tavallisella teelusikalla. Ei pidä ihmetellä mistä niitä raivostuttavia kersoja tulee, jos jo vanhemmat ovat tuota luokkaa. Hohhoijaa.

    Minä aikoinani napsin niitä arimpia tavaroita automaattisesti pois oman lapseni käsien ulottuvilta, ja joskus (tilanteesta riippuen) totesin, että BTW, näille kannattanee sitten aikanaan tehdä jotain. Eikä kyllä ole tullut mieleenkään antaa tuon apinan hyppiä kyläpaikan sängyssä tai sohvilla, jollei siihen erikseen anneta lupaa...

    VastaaPoista
  5. Hei ihmiset, se Sack'n'seat "matkasyöttötuoli" on kyllä vuosisadan turhake. Älkää ostako!!! Mä hullu sen hankin, kun paljon reissasimme lapsen kanssa, mutta en *ikinä* tarvinnut. Kaikissa ravintoloissa joissa ikinä lapsen kanssa kävin (ja niitä oli paljon) oli aina lapsen syöttötuoli, ja mummoloissa ja kyläpaikoissa taas paras syöttötuoli oli pyyhkeellä suojattu vauvan oma turvakaukalo. Syötettiin muunmuassa yhdellä lomamatkalla viikon ajan lasta turvakaukalossa, ja loistavasti meni. Ja luonnollisesti ihan tavallisella metallilusikalla. Vauvojen vanhemmille tyrkytetään aivan älyttömästi ääliömäistä tavaraa, ja kaikenlaiseen halpaan olen itsekin mennyt. Olkaa te muut fiksumpia!

    Mulla oli esikoisen vauva-aikoina aina käsilaukussa mukana minigrip-pussi, jossa oli lapsen lusikka, leukalappu, talouspaperinpala ja usein yksi purkkiruoka. Ja tää on ehkä kaameaa, mutta treenasin lapseni juomaan jääkaappikylmää maitoa ja syömään huoneenlämpöistä purkkiruokaa - näillä eväin sitten kierrettiin maailmaa enemmänkin, aina omavaraisina ja syöttövalmiudessa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?