Mulla on ollut sama paita päällä kaksi viikkoa putkeen. Hieman ällöä, eikö? Mutta kun tuolla kaapissa ei ole mitään, mitä voisi laittaa pääl...

Mihinkähän sitä mahtuisi?

22.4.10 Satu Kommentteja: 14

Mulla on ollut sama paita päällä kaksi viikkoa putkeen. Hieman ällöä, eikö? Mutta kun tuolla kaapissa ei ole mitään, mitä voisi laittaa päälle ja joka myös mahtuisi päälle. Ne vaatteet, jotka eivät purista perseen ja tissien kohdalta, ovat erittäin epäkäytännöllisiä tässä nykyisessä, rintaruokinnan täyttämässä arjessa. Mekkoa on esimerkiksi äärimmäisen epämukava käyttää: pitäisikö se kääriä kaulalle ruokinnan ajaksi? Siinähän saisi kahvilan asiakkaat ihailla mun tissen lisäksi myös kaikkea muuta. Sitä paitsi mä ainakin jäätyisin.

Olen alkanut oikeasti muistuttaa soccer momia. Mulla on ponihäntä päälaella (jos hiukset on auki, ne on maidossa ja oksussa), jalassa trikoohousut (joustaa vatsan kohdalta) ja puserona virttynyt huppari (sen voi kääriä kätevästi ylös kun ipanalle tulee nälkä). Yök.

Yksi aamu kampasin tukkani auki kun olin lähdössä tapaamiseen. Mies kommentoi, että "kyllä noi sun hiukset on muuten tosi hienot kun oot kammannut ne". Siis hän yritti olla kohtelias, mutta meinasin suutuksissani heittää sitä vesilinulla.

Toisaalta mua ei huvittaisi lähteä ostelemaan uusia vaatteita muutaman kuukauden pirttihirmukauden kunniaksi. Rahanhukkaa. Ja mitään H&M:n halpisrättejä (ai niin, eihän täällä Islannissa edes ole H&M:ää, haha) en enää halua ostaa, ne menee pesussa kamalaksi. Mutta koska kestovaippailemme, niin ehkä niistä halpisräteistä voisi viiden käyttökerran jälkeen tehdä vaikka vaippoja...

Jos asuisin tropiikissa, voisin vetäistä päälle bikinit ja hulahulahameen. Ja saada vähän rusketusta - ruskea läski nyt vaan näyttää vaaleaa läskiä paremmalta.

Loppuispa tämä imetysaika jo, mää en enää yhtää jaksais.

*Kirjatärppi*

Kirjoitin aikaisemmin täällä Claire Castillonin Äidin pikku pyöveli -kirjasta, joka on helvetin hyvä.  Saman kirjailijan toinen suomennos, Pieni sydän jaksaa rakastaa on edeltäjänsä tavoin lyhyiden tarinoiden parhaimmistoja. Tuo Claire vaan osaa naputtaa sen läppärillä ihan hiton hyviä juttuja ja keksiä perverssejä henkilöhahmoja. Kieroja juttuja erilaisista parisuhteista. Jo pelkästään novellien nimet ovat yököttävän maukkaita: Vintissä viiraa, Yrittäjä vai palkollinen sekä Herätän kammoa.

[caption id="attachment_489" align="alignnone" width="189" caption="Kriipejä rakkaustarinoita. Onneksi en ole naimisissa Clairen kanssa."][/caption]

14 kommenttia:

  1. Kahdessa Kulttuurissa4/22/2010 1:08 ip.

    Kietaisumekon (tai tunikan varmaan paremminkin) saa kuulemma kätevästi löysättyä, mutta ei tartte rullata koko komeutta korviin. Tai siis näin eräs imettävä ystävä ylisti juuri äsken. Itselläni ei vielä ole kokemusta kietaisumekon ja rintaruokinnan yhdistämisestä, mutta helppo uskoa tätä käytännön ihmistä. Kietaisumekot muutenkin on ihan pop ja uskoisin, että sillä on käyttöä, kun imetys loppuu.

    Itse lopetin ostot Henkkamaukalta siihen, kun tajusin, että hieman enemmän (rahallisesti) satsaamalla saa aika paljon laadukkaampaa vaatetta. Toinen kammotus on Ginatricot, jonka vaatteiden suunnittelussa on unohdettu se, että ne täytyy joskus pestä.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä vaatepulmiin!

    Blogisi perusteella luet ilmeisesti enimmäkseen suomalaista tai suomeksi käännettyä kirjallisuutta. (Jos luet muilla kielillä, niin bloggaa toki niistäkin!) Hankitko kirjat Suomessa käydessä vai netistä vai miten?

    t. ulkosuomalainen minäkin

    VastaaPoista
  3. Se imetys onneksi selvästi vähenee ennen kuin loppuu. On niin hienoa kun ei tarvitse käyttää sitä toimivaa, mutta yhtä ainoata imetysmekkoa enää. Voi poistua ihan kivan näköisissä vaatteissa useammaksi tunniksi kotoa.

    Toisaalta otan nykyään kaiken ilon irti harventuneista imetyshetkistä kun saa luvan kanssa vain pötkötellä vauva kainalossa (imetän makuulla aina kun mahdollista). Olla vaan.

    VastaaPoista
  4. Ruskettunut läski on paremman näköistä kuin kalpea... LOL. Aivan loistavaa. > lähden solariumiin.

    VastaaPoista
  5. Osta ainakin 1 tarkoitukseen suunniteltu imetyspaita (aika arvokkaita, mutta jos käytät sitä puoli vuotta melkein joka päivä, niin ansaitsee itsensä takaisin -> jälleenmyyntiarvo on myös hyvä). Mulla on 3 boobin imetyspaitaa (huuto.netistä) ja yksi kotimekko(, jota oon kohta 4kk putkeen pitänyt). Mekon rintamus menee silleen ristiin (en osaa selittää), että siinäkin voi imettää riisuutumatta kokonaan. Ja sitä oon käyttänyt jo ennen vauvaa, joten varmaan käytän jälkeenkin. Ja kaiken pitää tietysti olla joustavaa materiaalia.

    Toinen tarina on sitten se, että 4kk synnytyksen jälkeen edelleen kuljen äitiyshousuissa, kun vanhat ei mahdu päälle ja uusia en halua ostaa, KOSKA AION PALATA VANHAAN KOKOONI PIKIMMITEN :D

    VastaaPoista
  6. Tuli tuossa mieleeni tuosta tämänkertaisesta kirjatärpistä, että oletko lukenut Jarkko Martikaisen kirjaa Pitkät Piikit ja muita kertomuksia? Mikäli et, kannattaa ehdottomasti lukea jos sen käsiisi saat. Lyhkäisiä ja hyvin osuvia tarinoita ihmisten touhuista ja ajatusmalleista. Mun aivot meinas nyrjähtää lukiessani (tosin sun aivot on kyllä tottuneemmat äkkivääriin tarinoihin kuin mun) :D

    Herrahan on paremmin tunnettu muusikkona kuin kirjailijana. Eritoten soolotuotantoa suosittelen, jos musiikkia arvostaa.

    VastaaPoista
  7. Olin toiveikas ja roudasin äitiysvaatteet vintille ja toin normaalit vaatteet kaappiin viikko synnytyksen jälkeen. Tuloksena se, että mulla on kaksi paitaa ja yhdet verkkarit joita voin pitää. Mahan kadottua tunnen oloni niin kevyeksi ja laihaksi, että oli suunnaton pettymys huomata, etten todellakaan mahdu mihinkään entiseen vaatteeseeni! Mutta perhana en varmasti hae niitä läskiysvaatteita takas vintiltä.

    Ostin muuten sellaisen boobin sikakalliin imetyspaidan. Yhden pesun jälkeen siinä on ammottava reikä, ja hups, taisin heittää kuitin roskiin.. Samalla reissulla ostetut imetysliivitkin hajosivat heti. Ei taida olla h&m ainoa, joka kaupittelee roskaa?

    VastaaPoista
  8. Itse olen ollut todella tyytyvainen Henkkamaukan imetyspaitoihin, niihin yksivarisiin valkoisiin ja mustiin. Ei taalla meidankaan maassa niita ole, mutta pyysin vierailevaa sukulaista tuomaan. Kestivat hyvin vuoden kovaa kayttoa ja paivittaisia pesuja. Ja maksoivat ehka kymmenen euroa kipale. Laatu ei eroa yhtaan Mamaliciousin vahan kalliimmista paidoista, joista toinen hajosi itse asiassa paljon halpispaitoja nopeammin. Voin vakuuttaa, etta pukeutuminen vaikuttaa mielialaan, ja oma saantoni on ollut etta synnytyksen jalkeen en esiinny verkkareissa enka tahraisissa vaatteissa. Siten kykenen tuntemaan itseni ihmiseksi enka miksikaan loukkuun jaaneeksi tissihirvioksi.

    VastaaPoista
  9. Mä ostin pari imetyspaitaa, yhden halvan Mamaliciouksen ja yhden kalliin mikälienee-merkkisen Stockalta. Jälkimmäiseen tuli eka pesussa kauhee reikä ja ensin mainittu on muuten vaan ahdistava.
    Paras imetysasu on mun mielestä ollut imetystoppi + paita. Päällä voi olla melkein mikä vaan paita, kun sen voi nostaa ylös, mutta maha ei silti paista mihinkään topin ansiosta. Melkein yhtä kätevä on avarakaula-aukkoinen pitkä toppi (mun mielestä Gina Tricotin toppien hinta-laatu-suhde on ollut aivan loistava, käytin niitä pitkiä toppeja koko raskausajan ja ne ovat pysyneet napakoina miljoonista pesuista huolimatta!) ja siinä päällä sitten taas melkein mikä vaan paita. Parhaita päällyspaitoja ovat kuitenkin tunikamaiset, väljät paidat, koska niistä saa hyvin näkösuojaa julkisilla paikoilla + tietysti ne peittavät hyvin ah-niin-ihanan post pregnancy -muodot.
    Mutta siis totta on, että imetyksen takia joutuu miettimään vaatetustaan melkein enemmän kuin raskausaikana. Ootan suuresti sitä, että saan heittää nuo puhkikulutetu imetysliivit mäkeen ja ostaa tilalle jotain kaunista, pitsistä ja naurettavan kallista. :)

    VastaaPoista
  10. Joo mäkään en halua lähteä ostamaan uusia vaatteita tai hakemaan vanhoja mahavaatteita takaisin varastosta vain tätä kevättä varten, samasta syystä kuin Elina ja tata :) tsemppiä meille, siis...

    Henna, kiitos vinkistä. Kuulostaa mainiolta kirjalta. Mä en ole lukenut tätä, uusi tuttavuus! Laitankin sen saman tien harkitse ja ehkä osta -listalleni, joka on siis kohta kolme word-liuskaa pitkä.

    Niksipirkka, erittäin hyvä periaate. Olen huomannut, että se pitää paikkaansa. Heti kun itsekin vähän tsemppaa (eli pukee päälle normaalit vaatteet) tulee ihan ihmismäinen olo. Huomasin tänään, että melkein mahdun vanhoihin farkkuihin, tuli ihan biletysolo. Eli housut meni jalkaan, mutta vetoketju ei kyllä vielä mennyt kiinni ;)

    Hups, naurettavan kalliit pitsirintaliivit kuulostaa just herkulta. Välillä pitää laittaa rahaa haiseen ja hankkia jotain törky siistiä hinnasta välittämättä, niin se vaan on :)

    Peikko, joo luen enimmäkseen kotimaista kirjalllisuutta ja suomeksi käännettyä. Suomen kieli on minusta aika siistiä; kun ei täällä ulkomailla pääse suomenkieliseen teatteriin tai katsomaan suomileffoja kankaalta, täytyy kompensoida lukemalla. Ja yleensä tilaan netistä (sskk.fi:n sivuilta löytyy jokus tilattavia kirjoja) tai raahaan mukanani Suomen-reissuilta. Ja maksan aina ylipainosta :)

    Suomenkielisen lukemiseen syynä kai lähinnä laiskuus; suomi tuntuu parhaalta lukea. Ja kun teen töitä suomeksi, niin on hyvä myös lukea mahdollisimman paljon suomeksi, ettei pääse kieli ruosteeseen.

    Mistä tuli mieleeni yksi sivujuttu... Olin muutama vuosi sitten yhdellä luennolla kuuntelemassa Antti Tuuria. Hän puhui kirjailijantyöstään. Tuuri sanoi, että paras tapa oppia kirjoittamaan on lukea ihan helvetisti - siis kirjallisuutta, lehtiä... Oikeastaan mitä vain, missä kieltä on käytetty hyvin. Kun lukee paljon, ne kaikki tarinat, lauseet ja sanakäänteet jäävät kuulemma jonnekin varastoon, jota kirjoittaessaan pystyy hyödyntämään. Mitä enemmän kuulemma lukee, sitä todennäköisemmin oppii kirjoittamaan hyvin. Pidän aina tämän suodatusteorian mielessä, kun luen yökaudet jotain roskaa - tee muka "töitä". Hehe.

    VastaaPoista
  11. No huh, tulipa tuohon edelliseen viestiin ihan sikamonta hymiötä, ei näytä hyvältä, ei...

    VastaaPoista
  12. Juuri tätäistä samaista vaateongelmaa olen tuskastellut erityisesti viime viikon!! Raskausaikana luulin ettei tiineysvaatteita tahdo löytyä tarpeeksi ja varsinkaan hyvän näköisiä (tyyli ennen kaikkea...), mutta olin niin väärässä!! Imettäville naaraille ei yksinkertaisesti löydy mitään tai ainakin hyvin vähän; H&M:lta ostin kaikki imetysmalliston versiot (t-paita mustana ja valkoisena sekä tunika) ja siinä se sitten olikin. Tuskaisaa etsiä kaupoista edullista vaatekappaletta johon a)mahtuisi, b)jonka saisi rintamuksesta auki niin ettei sitä riepua tarvitsisi riisua kokonaan kun jälkikasvu haluaa ruokailla. Toistaiseksi olen löytänyt yhden kriteerit täyttävän vaatekappaleen. Ei kiva.

    Vanhoihin farkkuihin ei (vielä) mahdu, joten piti ostaa yhdet uudet. Niitä ei jouda pesemään, sillä muuten pitäisi yksi päivä istua kotona ja odottaa housujen kuivumista.

    Avasin eilen rakkaan harrastuksen, moottoripyöräilyn, ajokauden. Ei puhettakaan että ajovaatteet sopisivat. Ajotakki melkein ratkeaa ryntäitten kohdalta. Ajohousuista ei mene vetoketju kiinni. Mutta kun sitä on jo imettänyt pariin otteeseen julkisesti, niin ei ole enää minkäänlaista kynnystä ajella kylillä sepalus auki.

    VastaaPoista
  13. st, ajella sepalus auki, repesin!
    on muuten ensimmäinen kerta mullakin, kun joku asu ei mene tissien kohdalta kiinni...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?