Lelua ja rojua

Uhkasin joskus aikaisemmin tässä blogissa, että meidän vekaralla on korkeintaan 10 lelua kerrallaan. No ei ole varmaan vaikea arvata, että tuo raja on jo ylitetty, vaikka muksu on noin 70 päivää vanha eikä me olla miehen kanssa itse ostettu sille yhtäkään lelua. Kaikki saamamme lelulahjat ovat olleet niin kivoja, että ei niistä ole halunnut kieltäytyäkään... Ehkä siis suosiolla nostamme lelurajoitusta tällä puheella 20:een.

Tässä nääpiön leluarsenaali:

- 2 Pikku myy -nukkea

- 1 noin 30 vuotta vanha, miehen vanha unilelu nimeltään Bingo

- 1 noin 20 vuotta vanha, siskoni entinen unityyny, jonka nimi on Nynny

- 6 muuta pehmolelua (pimeässä kiiltävä tonttu on hieman epäilyttävä, mutta toistaiseksi se saa hengata olohuoneen patterin päällä, isokorvainen kaniini taas on ihan huippu)

- värikäs leikkimatto, jossa on kaikkia killuttimia (tosin otin siitä Mozart-sävelmää soittavasta osasta paristot pois, ettei kakara vahingossakaan opi pitämään siitä, kjähkjäh)

- yksi helistin

*Lukuvinkki*

Tänään oli Hesarin verkkosivuilla nasta kolumni tästä aiheesta. Ja kerrankin jutun kommenttiosassa käydään suhteellisen järkevää (= aiheessa pysyvää) keskustelua, jee!

PS. Kiitos lukijavinkin, luin maaliskuun HS:n Kuukausiliitteestä Jouni K. Kemppaisen jutun siitä, miten monissa perheissä tehdään nykyään päätökset lasten ehdoilla.  Jutun sisältö oli aivan järkyttävää kamaa. Jutussa eräs  vanhempi mm. sanoi, että heidän lapsi saa noin 100 lahjaa vuodessa. Luulin ensin, että luin väärin. Mutta sitten aloin laskea: omat synttärit (vieraat tuo lahjoja) ja joulu (paketit sukulaisilta ja lähimmiltä ystäviltä). No tuo on vielä hyväksyttävää. Mutta sitten kavereiden synttärit! Nykyään kai siis synttärijuhlissa myös vieraat saa lahjan mukaansa. Tää on jo niin outoa, että I rest my case.

Tunnisteet: , ,