Uhkasin joskus aikaisemmin tässä blogissa, että meidän vekaralla on korkeintaan 10 lelua kerrallaan. No ei ole varmaan vaikea arvata, että t...

Lelua ja rojua

20.4.10 Satu Kommentteja: 3

Uhkasin joskus aikaisemmin tässä blogissa, että meidän vekaralla on korkeintaan 10 lelua kerrallaan. No ei ole varmaan vaikea arvata, että tuo raja on jo ylitetty, vaikka muksu on noin 70 päivää vanha eikä me olla miehen kanssa itse ostettu sille yhtäkään lelua. Kaikki saamamme lelulahjat ovat olleet niin kivoja, että ei niistä ole halunnut kieltäytyäkään... Ehkä siis suosiolla nostamme lelurajoitusta tällä puheella 20:een.

Tässä nääpiön leluarsenaali:

- 2 Pikku myy -nukkea

- 1 noin 30 vuotta vanha, miehen vanha unilelu nimeltään Bingo

- 1 noin 20 vuotta vanha, siskoni entinen unityyny, jonka nimi on Nynny

- 6 muuta pehmolelua (pimeässä kiiltävä tonttu on hieman epäilyttävä, mutta toistaiseksi se saa hengata olohuoneen patterin päällä, isokorvainen kaniini taas on ihan huippu)

- värikäs leikkimatto, jossa on kaikkia killuttimia (tosin otin siitä Mozart-sävelmää soittavasta osasta paristot pois, ettei kakara vahingossakaan opi pitämään siitä, kjähkjäh)

- yksi helistin

*Lukuvinkki*

Tänään oli Hesarin verkkosivuilla nasta kolumni tästä aiheesta. Ja kerrankin jutun kommenttiosassa käydään suhteellisen järkevää (= aiheessa pysyvää) keskustelua, jee!

PS. Kiitos lukijavinkin, luin maaliskuun HS:n Kuukausiliitteestä Jouni K. Kemppaisen jutun siitä, miten monissa perheissä tehdään nykyään päätökset lasten ehdoilla.  Jutun sisältö oli aivan järkyttävää kamaa. Jutussa eräs  vanhempi mm. sanoi, että heidän lapsi saa noin 100 lahjaa vuodessa. Luulin ensin, että luin väärin. Mutta sitten aloin laskea: omat synttärit (vieraat tuo lahjoja) ja joulu (paketit sukulaisilta ja lähimmiltä ystäviltä). No tuo on vielä hyväksyttävää. Mutta sitten kavereiden synttärit! Nykyään kai siis synttärijuhlissa myös vieraat saa lahjan mukaansa. Tää on jo niin outoa, että I rest my case.

3 kommenttia:

  1. Täällä just on mietitty että mitä ostaa miehen veljen pojalle synttärilahjaks kun leluja ja lastenkirjoja tursuu siellä joka nurkasta niin ettei huoneissa pysty edes kävelemään. Eihän ne lapset edes leiki niillä kaikilla leluilla.

    Ja tosta lasten ehdoilla elämisestä on käyty samaisen perheen takia meillä keskusteluita. Niillä vanhemmat valittaa, ettei telkkarista voi katsoa nykyään mitään, kun lapsi vaatii sitten heti, että pitää vaihtaa kanava lastenohjelma kanavaksi. Siis mitä?!? 3-vuotias vaatii niin vanhempien pitää alistua. Tuntuu ihan uskomattomalta, mutta ehkä näitä muiden kasvatus menetelmiä on hyvä vielä arvostella, kun oma kauhukakara on vielä turvallisesti mahassa.

    VastaaPoista
  2. Joo - mä annan nykyään omille ystäville ja ystävien lapsille lahjoiksi palveluja ja kokemuksia. Tai sitten jotain, joka ei jää nurkkiin pyörimään: kukat, viinipullo (aikuisille), ilmapallo, Lintsi-käynti (lapsille) etc.

    Toisaalta voihan lapsille antaa jotain sellaista mitä sivistymättömät vanhemmat eivät osaa antaa, kuten Fedja setä kissa ja koira - kirjan.

    Vanhemmille voi myös antaa lastenhoitolippuja, joilla kullakin saa 2 tuntia lastenhoitoa.

    VastaaPoista
  3. Mahtava blogi, olen seurannut jo monta kuukautta!

    Me hankittiin meidän kummilapselle sijoitusrahasto heti sen synnyttyä. Synttäreinä ja jouluna laitetaan sinne joku sopiva summa, ja sitten vielä kortti perään. Joku voisi sanoa, että vähän persoonatonta ja voi olla, että lapsi ei ehkä pahimmassa teini-iässä tota niin arvosta. Mutta ihan hyvä juttu se on ainakin siinä vaiheessa, kun se pääsee rahastoon käsiksi parikymppisenä. Meille tämä on ihan loistojuttu, kun stressin määrä vähenee ihan huomattavasti (2 kertaa vuodessa lahja 18 vuoden ajan = 36 stressiä).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?