Täällä Islannissa on täydellisyyttä hipova vanhempainvapaamalli. Äiti saa 3 kuukauden äitiysloman, isä 3 kuukauden isyysloman ja siihen pääl...

Lähes täydellinen vanhempainvapaamalli

18.4.10 Satu Kommentteja: 10

Täällä Islannissa on täydellisyyttä hipova vanhempainvapaamalli. Äiti saa 3 kuukauden äitiysloman, isä 3 kuukauden isyysloman ja siihen päälle vanhemmat saavat 3 kuukauden vanhempainloman, jonka he saavat jakaa haluamallaan tavalla. Vanhempainvapaalla voidaan olla yhtäaikaa tai erikseen, eli vauva saa olla kotona tämän vapaan turvin 9 kk. Isä ei voi siirtää omaa kolmea kuukauttaan äidille. Eli jos isä ei jää lapsen kanssa kotiin, kolme kuukautta jää käyttämättä. Isä on ihan yhtä arvokas vauvanhoitaja kuin äitikin. Jos mies ei halua hoitaa omaa skidiään himassa kolmea kuukautta, ei sitä mahdollisuutta voi tyrkätä äidille. Isien on siis "pakko" jäädä kotiin.

3+3+3-mallin turvin sekä isä että äiti jäävät kotiin hoitamaan vauvaa, molemmat vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Islannissa ei juuri näe urastaan lasten vuoksi luopuneita kotiäitejä, koska molemmille vanhemmille tulee taukoa töistä vauvan takia.  Työnantajalle on aivan yhtä suuri riski palkata 30-vuotias nainen kuin 30-vuotias mies. Nuoria naisia ei dissata työmarkkinoilla.

Kaikki työssäkäyvät maksavat palkastaan pienen osan vanhempainvapaarahastoon, josta korvaukset maksetaan. On aivan sama, saako työntekijä lapsia vai ei, sen palkasta työnantaja maksaa joka tapauksessa muiden sosiaalimaksujen ohessa prosentit vanhempainvapaakassaan. Eli koko kansa osallistuu vanhemmuuden kustannuksiin, eivät pelkästään naisvaltaisten alojen työnantajat. Vauvan tekoon kun tarvitaan sen pinpin lisäksi myös pimppeli!

En ole tavannut yhtäkään islantilaismiestä, joka ei olisi jäänyt vanhempainvapaalle. Monet (sekä miehet että naiset) ovat myöntäneet, että 3+3+3-malli on parasta, mitä Islannissa on tehty sukupuolten välisen tasa-arvon eteen. Nuoria naisia ei diskriminoida työmarkkinoilla, äitiys- ja isyyslomalle jääminen on luonnollista, ei "katastrofi" ja mikä tärkeintä: myös isät pääsevät/joutuvat osallistumaan lapsen hoiton täysillä jo silloin vauvaikäisenä.

Onhan täälläkin toki pösilöitä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen: miehet muka jäävät isyyslomalle ja nostavat isyyspäivärahaa, mutta samalla ovat poissa kotoa ja tekevät "pimeänä" töitä, joista työnantaja maksaa heille palkan vasta vanhempainvapaakauden jälkeen. Mutta näitä kikkailijoita on kuitenkin murto-osa tuen saajista.

Suomessa meininki on vähän eri: äiti saa selkäesti pidemmältä ajalta tukea kotona ollessaan kuin isä. Toisaalta Suoemssa äiti voi olla kotona pidempään kuin täällä: Islannissa ei tunneta esim. hoitovapaita. 9 kk ikäinen lapsi laitetaan dagmammalle, isovanhemmille tai päiväkotiin. Tai sitten äiti tai isä jää palkatta ja tuetta kotiin ennen tarhaan menoa.

Totta kai tämä Islannin pankkikriisiskeida, maan köyhtyminen ja sitä kautta julkisen talouden säästötoimenpiteet varmasti vaikuttavat myös näihin vanhempainvapaakorvauksiin. Tällä hetkellä vanhempainvapaakaudelta maksetaan 80 % kuukasipalkasta. Toivottavasti systeemiä ei tulla romuuttamaan.

Suomessakin tätä Islannin-mallia on ihmetelty ja pyöritelty, mutta jostain syystä jengi (työmarkkinaosapuolet ja hallitus) ei ole vienyt asiaa idean pyörittelyä pidemmälle. Harmi.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Suomessa on tosiaan viime aikoina suunniteltu samantyyppistä järjestelyä, tosin muistaakseni 6+6+6 tai jotain sinne päin. Saisivat saada jotain aikaiseksikin! Täällähän isiä kannustetaan jäämään kotiin antamalla isäkuukausi lahjaksi niille, jotka käyttävät vanhempainvapaasta edes viimeiset kaksi viikkoa. No, isäkuukauden käyttää hyväkseen muistaakseni joka viides isä. Isyyslomaakaan (kolme viikkoa) ei jaksa käyttää kokonaan juuri kukaan. Ihan käsittämätöntä!

    VastaaPoista
  2. Mä taas oon sitä mieltä, että Suomen nykyinen malli on parempi kuin kuvailemasi islantilainen. Kannatan yleensä asiassa kuin asiassa valinnanvapautta, ja Suomessahan sitä ainakin periaatteessa on. Siis minusta ketään ei pidä "pakottaa" kotiin, vaan jokaisen perheen tulisi saada tehdä valintansa itse - elämäntilanteet ja ihmiset kun ovat niin erilaisia. Sen sijaan asenteissa on kyllä korjaamisen varaa, samoin kuin tietysti siinä, että vanhempainvapaasta aiheutuvat kulut pitäisi jakaa tasan työnantajien kesken. Nythän kulut kuormittavat naisen työnantajaa, mikä kai pidetään suurimpana syynä siihen, että lapsentekoikäisten naisten palkkaamista karsastetaan joillain työpaikoilla.

    Anyway, Suomessa siis äitiysvapaa, joka on vain äidin käytettävissä, on noin neljä kuukautta. Se alkaa yleensä kuukausi ennen laskettua aikaa ja jatkuu siis suunnilleen siihen asti, kun lapsi on kolme kuukautta. Se on minusta jo ihan fyysisistä syistä tarpeellinen aika.

    Sen jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jolle voi jäädä kumpi vain. Missään ei siis ole määritelty, että juuri äidin pitäisi (tai että juuri äiti saisi) jäädä kotiin vauvan kanssa, vaan noin puolen vuoden mittaiselle vanhempainvapaalle (samoin kuin lapsen 3-vuotissyntymäpäivään asti jatkuvalle hoitovapaalle!) voi jäädä kumpi vain tai sen voi myös jakaa haluamallaan tavalla.

    Molemmista maksetaan korvaus, josta kiitos progressiivisen verotuksen, jäi ainakin mulle käteen lähes saman verran kuin palkasta, joten minusta summa oli vähintäänkin kohtuullinen.

    Suurin miinus islantilaisversiossa on kuvailemasi perusteella kuitenkin se, että ainoa mahdollisuus hoitaa lasta 9 kuukautta pidempaan kotona on se, että jompikumpi luopuu omasta työpaikastaan ja urastaan. Itse yhdeksän kuukauden ikäisen ipanan äitinä ja päiväkotien henkilökuntavajeen ja ryhmäkoot tuntien haluaisi vielä laittaa lastani päivähoitoon. Uskoisin, että läheskään kaikista isovanhemmista ei ole lapsen hoitajiksi - esim. meillä toiset isovanhemmat ovat töissä ja asuvat 380 km:n päässä ja toiset taas ovat yli 80-vuotiaita, eikä fysiikka enää kestä lapsenvahtimista.

    Belgiassa asuvan ystäväni mukaan siellä ainakin yleistä on, että naisen työnteko loppuu lapsiin, koska äitiysloma on lyhyt eikä muuta mahdollisuutta kotihoitoon ole. Minusta siis se, että äiti tai isä voi olla kotona useamman vuoden menettämättä työpaikkaansa on todella hieno juttu, ja ainakin omassa tuttavapiirissäni on enemmän sääntö kuin poikkeus, että myös isä on jossain vaiheessa hoitovapaalla.

    Sen sijaan tuo Ruotsissa käytössä oleva 6+6+6-malli täydennettynä kolmen vuoden ikään jatkuvalla hoitovapaamahdollisuudella olisi jo paljon parempi, joskaan en ihan sulata mitään pakkokeinoja. Siinä kuitenkin lasta voitaisiin hoitaa kotona vuoden ikäiseksi, vaikka jompikumpi vanhemmista ei käyttäisikään mahdollisuuttaan vapaaseen. Uskon itse, että alle vuoden ikäisen vauvan paras hoitopaikka on koti ja parhaat hoitajat omat vanhemmat (mikä ei siis kuitenkaan tarkoita, etteikö joku muukin paikka voisi olla hyvä).

    Oli mulla vissiin vielä jotain muutakin sanottavaa aiheesta, mutta ajatus katkesi. Ai niin, edelliseen kommenttiin piti vielä lisätä, että tämän vuoden alusta nk. isyyskuukausi piteni kuuteen viikkoon, eli jos isä käyttää ainakin kaksi viikkoa vanhempainvapaasta, hän saa bonuksena päälle yhden kuukauden vapaata (jota siis äiti ei voi saada). Ajatuksena on juurikin kannustaa isiä käyttämään oikeutensa, joskin luulen, että aika paljon auttaisi jo ihan se, että näistä mahdollisuuksista kerrottaisiin selkokielellä.

    No joo, en ehkä nyt sit enää avaudu enempää Kelan viestinnän tasosta. Pahoittelen romaaninmittaista kommenttiani, tää aihe on vaan mietityttänyt itseänikin viime aikoina. On tosi kiinnostavaa kuulla, miten nämä asiat on järjestetty muualla. Ja muutenkin on kiva, että tulit Islanti-kaapista! :)

    VastaaPoista
  3. Pakko vielä lisätä, että Suomessa vanhempainvapaakorvaukset maksetaan Kelasta eli verovaroista. Sikäli kustannuksiin siis osallistuu jokainen veronmaksaja. Ongelma on kai enemmänkin siinä, että vanhempainvapaasta aiheutuu myös muita kustannuksia, esim. sijaisten palkkaamiset ja perehdyttämiset, äitiys-/vanhempainvapaalle kertyvät lomakorvaukset jne.

    Summa summarum, Suomessa isä voi saada kotona olemiseen tukea yhtä paljon tai enemmänkin kuin äiti, mutta isän (sen paremmin kuin äidinkään) ei ole PAKKO jäädä kotiin. Mieluummin kuitenkin porkkanaa kuin keppiä tässä asiassa, uskon mä. Siinä oon kuitenkin aivan samaa mieltä, että isä on lapselle yhtä tärkeä ja hyvä hoitaja kuin äiti.

    VastaaPoista
  4. Voihan siihen porkkanaan uskoa (niin kuin kaikissa näissä tasa-arvoasioissa: vrt. samapalkkaisuus, naisten hallituspaikat jne.), mutta kuinka kauan uskoa riittää kun muutoksia ei tapahdu. Mielestäni nuo salamatkustajan kertomat faktat kotiinjäämisen jakautumisesta kertovat aika paljon parempaa Islannin mallista kuin Suomen vastaavat luvut omasta mallistamme. Kyllä ihmisten valintoja ja sosiaalista kulttuuriamme on mahdollista muokata poliittisin keinoin, ja tuohon Islannin mallin suuntaan meneminen olisi mielestäni politiikkaa, josta hyötyisivät lopulta kaikki osapuolet.

    Se on sitten toinen keskustelu, että kuinka kauan lapsen kotihoidon olisi suotava kestää. Eli voihan se systeemi olla sitten 3-3-3 tai 6-6-6 tai vaikka 1v-1v-1v. Tai jollain muulla keinoin mahdollistaa kotiin jääminen myös noiden tasanjaettujen kuukausien jälkeen. Siitä keskustelusta ei sen enempää. Tai no vähän - tämä mielipide pitää aina sanoa, jos siihen vaan on mahdollisuus ( tuntuu olevan sen verran poliittisesti epäkorrekti näinä aikoina) - meidän perhe on kyllä vankkumaton suomalaisen päivähoitojärjestelmän ja päiväkotien puolestapuhuja ja kannattaja. Oma pikkujannumme aloittaa päivähoidon viimeistään 1-vuotiaana! Kaikille ei tietenkään sovi samat systeemit, eipä silti.

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa4/18/2010 5:57 ip.

    Niin kuin "Hups" ilmoitti, niin tosiaan Suomessahan on käytössä eräänlainen 4+5 malli ja optio siihen, että voi hoitaa kotona lapsiaan siihen saakka, kunnes nuorin on kolme vuotta. Mielestäni malli on hyvä, mutta ongelma on asenteissa, kuten olen jo aikaisemmin sanonut. Tuttavapiirissäni on vain yksi perhe, jossa tiedän äidin menneen töihin lapsen ollessa 6kk ja isä jäi kotiin. Tiedän myös äärimmäisen monta perhettä, jossa äiti on ilmoittanut olevansa kotona kaikki n. 9kk ja isä voi sitten jäädä, jos haluaa.

    Mutta mites siis on Salamatkustaja, miten te miehesi kanssa jaatte tuon 3+3+3?

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa keskustelua, kiitos teille kommenteista!

    Ja erityisen paljon kiitosta tarkennuksista, mulle on tosiaan tuo Suomen systeemi vähän hähmäinen... Päällimmäisenä siitä on kuitenkin jäänyt mieleen se, että isät ei pidä kovin pitkiä isyyslomia (vaikka siihen esim. tuon vanhempainvapaan osalta olisi siis mahdollisuus, kuten Hups totesi).

    Islannin mallin suurimmaksi hyödyksi olen kokenut juuri sen, että kun se pakottaa isät isyyslomalle, siitä tulee luonnollista. Joskus 1990-luvulla täälläkään isät eivät juuri jääneet lapsen synnyttyä kotiin, vaikka mahdollisuus siihen varmaankin olisi ollut. Mutta koska se ei ollut yleinen tapa, isyysvapaita ottivat vain "hipit ja vallankumoukselliset".

    Porkkanasta on hyötyä, mutta minusta keppiäkin tarvitaan, varsinkin tällaisissa asioissa. Systeemi ei muutu, jos ei sitä vähän pakota. Jos vanhemmat päättävät hankkia lapsia, ei se varmaan ole isästä mikään rankaisu että hän on 3 kk kotona - varsinkin jos tulotaso laskee vain 20 % työssäoloaikaan verrattuna. Yleensä kai isien perimmäinen syy siihen miksi he eivät esim. hyödynnä vanhempainvapaita on se, että työpaikka ei kannusta siihen hip hip hurraa -huudoin. Mutta jos isien olisi ns. pakko jäädä isyyslomalle, ei kenenkään tarvitsisi ottaa työpaikalla paineita siitä, että aikoo jäädä hetkeksi kotiin. Monet työpaikat - varsinkin sellaiset joissa on nuorekkaampi meininki - kannustavat nyt isiä pitämään isyyslomat. Mutta sitten on niitä jämähtäneitä, vanhojen konservatiivien kansoittamia työpaikkoja, joissa vapaaehtoiseen isyyslomaan suhtaudutaan lähinnä huvittuneesti. Mutta jos systeemi ns. pakottaisi isät isyyslomalle, siitä tulisi normi että myös isät ovat kotona vauvan ollessa pieni.

    Edelleen Suomessakin on näitä kovaäänisiä, joiden mielestä naiset valitsee työuran ja äitiyden välillä. Miesten osalta taas ei juuri puhuta tällaisesta valinnasta, vaan kotiin jäänyt ja kotona lapsia hoitava isä on edelleen "positiivinen uutinen".

    Me jaettiin tuo 9 kuukauden pakettin siten, että mä otin 3 kk ja mun mies 6 kk. Mutta mä voin tehdä töitä himasta käsin, joten käytännössä pystyn tekemään muutaman tunnin mittaista työpäivää silloin kun on tarve ja olemaan silti samalla ipanan ja miehen kanssa kotona vielä ainakin syksyyn asti ja pitämään nääpiötä tississä kiinni. Loppuvuodesta vauva menee päivähoitoon mummolaan. Meillä on onneksi toinen isoäideistä lähellä ja hän on halukas hoitamaan lasta, joten meidän ei tarvitse alkaa jonottaa dagmammalle. Päiväkoti kutsuu noin 1,5-vuotiaana.

    Niin, ja tuon 9 kk jälkeen voi vielä jäädä kotiin ja anoa jotain "lisälomaa", mutta siltä ajalta ei saa juurikaan korvauksia, eli periaatteessa jos yhden palkka ei riitä elämiseen, lapsi menee dagmammalle tai päiväkotiin. Islannissa ei myöskään ole sellaista lapsilisäsysteemiä kuin Suomessa (täällä taitaa saada jonkun naurettavan muutaman huntin vuodessa), eli kokonaisvaltaisesti Suomessa perheet saavat enemmän rahallisia tukia kuin täällä. Jos Suomen ja Islannin järjestelmät voisi yhdistää, lopputulos olisi jo täydellinen :) Ikävä kyllä nykyisessä poliittisessa ilmastossa julkista taloutta tuskin ainakaan aletaan kasvattaa...

    Huh, tulipa pitkä kommentti, pääsi vähän mopo käsistä :D

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  7. Mä oon joskus miettinyt, että miten paljon on kiinni isien halusta jäädä kotiin ja miten paljon siitä, että äidit ei halua mennä töihin. Mä voin ainakin aivan rehellisesti myöntää, että mulla ei ole toistaiseksi ollut mitään kiinnostusta palata töihin. Nythän mies on sitten kiitos taantuman ollut kotona muutenkin, joten alkuperäinen suunnitelma, jonka mukaan mies olisi jäänyt puoleksi vuodeksi kotiin, kun lapsi on 1-1,5-vuotias, ei varmaan toteudukaan. Mutta hän on kyllä ilmoittanut, että haluaa mielellään olla kotona sitten, kun meillä toivottavasti joskus (ei ihan vielä tosin!) on toinenkin ipana.

    Olen tehnyt kymmenen vuotta aika paljon töitä ja ns. luonut uraa (vaikka vihaan koko sanaparia!) ja saavuttanutkin ihan kohtuullisen aseman työelämässä. Se ei - täkäläisen järjestelmän ansiosta - katoa mihinkään, vaikka tekisinkin muutaman vuoden muita juttuja, kuten esimerkiksi lapsia ja opintoja. Jos elinajan ennuste pitää paikkansa, niin ehdin kyllä tekemään töitäkin vielä - itseasiassahan minulla on enemmän työvuosia edessä kuin takana. (Olen siis 31 v.) Kotihoidontuki ei oo mitenkään valtava, mutta toimeen sillä tulee, jos menot on pienet ja toinen pystyy paikkaamaan perheen taloutta.

    Tarkennettakoon nyt vielä, että mun mielestä äitiys ja työnteko ei ole toisensa poissulkevia asioita, toivottavasti sellaista tulkintaa ei tekstistäni voi tehdä? En tullut asiaa erityisemmin alleviivanneeksi, kun pidän sitä itsestäänselvyytenä. Minusta suomalainen järjestelmän etu on nimenomaan se, että kumpi vaan vanhemmista voi olla kotona lapsen kanssa luopumatta työpaikastaan. Onhan paluu työelämään paljon yksinkertaisempaa, kun se ei edellytä uuden työpaikan löytämistä.

    Tuskin suurin osa isistä pitäisi kotiin jäämistä rangaistuksena, vai pitäisikö? Ehkä osittain vauvavaiheen kotonaolo lankeaa luontevasti äidille myös siksi, että imetys on tosiaan sellainen asia, joka tekee kyllä äidin aikaisesta töihinpaluusta ainakin tosi haasteellista, jos siis haluaa imetystä jatkaa. Meillä loppukesästä vuoden täyttävä lapsi on ensi syksynä yhden päivän viikosta hoidossa naapurissa, joten mä saan ainakin sen päivän aikaa gradulle. Vastaavasti naapurin ipana on sitten meillä yhden päivän, jotta sen äiti pääsee töihin. Mä koen tosi vapauttavana sen, että tällaiset järjestelyt on mahdollisia, eikä kukaan "pakota" mua vielä töihin. Senkin uhalla, että toistan itseäni, mun mielestä parasta on se, että jokainen perhe saa valita itse, miten asiansa järjestää.

    Mun mielestä ehkä paras järjestelmä olis kans joku tuollainen yhdistelmä. Toisaalta ei täälläkään isillä enää ihan hirveesti tosta kolmesta kuukaudesta puutu, jos isä pitää ensin kolmen viikon isyysloman ja sitten sen 1,5 kuukautta vanhempainvapaata, josta siis kuukausi on sellaista, jota äiti ei voi saada. Sellainen tuli tosta vielä mieleen, että pitääkö tossa islantilaiskuviossa pitää ne kullekin vanhemmalle korvamerkityt kolme kuukautta putkeen vai voiko niitä jakaa jotenkin muuten?

    VastaaPoista
  8. Moi Hups, juu ei kirjoituksestasi missään nimessä ainakaan mulle tullut sellaista kuvaa että äitiys ja työnteko sulkisivat jotenkin toisensa pois. Ei ollenkaan, joten älä huoli :-)

    Tosi hyvä suunnitelma tuo että voitte naapurin kanssa tuolla lailla vaihdella; ihanaa kun on tuollaisia naapureita. (Meidän naapuri pyörittää kotonaan epävirallista hostellia, eli meillä on joka viikko eri naapurit. Shiiiit...)

    Myönnän olevani kontrollifriikki. Jos en jatkuvasti tienaa, mua alkaa ahdistaa. Pelkään että rahat loppuu. Vaikka ei ne oikeasti mihinkään lopu, kyllä noilla tuilla pärjää, jos vaan kuluttaa vähemmän kuin silloin kun oli sinkku ja töissä ja tienasi hyvin ja sai kuluttaa kaiken itse ;)
    Ja kuten osuvasti totesit, meillä on rutkasti enemmän työvuosia edessä kuin takana (mä oon 30). Anoppini totesi, että kyllä sinä ehdit siellä töissä käydä kyllästymiseen asti. Ja oikeassahan se on..

    Täällä Islannissa tuon loman voi jakaa melkein miten haluaa, esim. ottaa vaikka joka toisen viikon lomaa ja joka toisen viikon töitä, jos pystyy järjestämään työnantajan kanssa siten. Jotkut vanhemmat on tehnyt myös niin, että äiti on töissä aamupäivät ja isä iltapäivät. Tietty työn luonne rajoittaa lomanjakoa: jos on esim. sairaanhoitaja, niin tuollaisia puolikkaita työpäiviä ei pysty työvuorojärjestelmän vuoksi tekemään.

    VastaaPoista
  9. Löysin blogisi tänään päivällä ja luin sen alusta loppuun. Ja saman tien kuulin radiosta jonkun gallupin tulokset, että jotain yli 50 % sekä miehistä että naisista kannattaisi tuota 6+6+6-mallia ja että nyt ihmiset haluaa viettää enemmän aikaa perheen parissa kuin koskaan 20 vuoteen tms. Ajoin autoa samalla, jostain ehkä löytyy vähän tarkempaakin faktaa.

    Ihana blogi!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Hyrsky Myrskynen! Muistelisin itsekin lukeneeni lähiaikoina jotain tutkmusta, jonka mukaan vapaa-aikaa tosiaan arvostetaan nykyään enemmä. Siis oltaisiin jopa valmiita tekemään vähemmän töitä ja tienaamaan vähemmän rahaa, jos vapaa-aikaa olisi enemmän. Kiitos vielä kiitoksista, halit sinne :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?