No niin, ihana pääsiäinen - tarkoittaa lomaa ja liikaa sukulaisvierailuja. Juhuu! Kylässä ollessamme meidän vauva pieree ja syö, pahimmassa ...

Huonosti käyttäytyvät lapset ja niiden vanhemmat. Perkele.

2.4.10 Satu Kommentteja: 10

No niin, ihana pääsiäinen - tarkoittaa lomaa ja liikaa sukulaisvierailuja. Juhuu! Kylässä ollessamme meidän vauva pieree ja syö, pahimmassa tapauksessa itkee. Ja kun se tuosta kasvaa, niin aion kyllä pitää jotain rotia yllä ettei meno pääse tästä pahenemaan.

Kävelevä katastrofiesimerkkiperhe kävi meillä hetki sitten kylässä. Miehen lapsuudenkaverit lapsineen (9 v ja 3 v). Katoimme kolmivuotiaalle muovilautasen, koska en halua kerätä lasilautasen sirpaleita lattialta vieraiden lähdettyä. Noh, kolmevuotias ei halunnut muovilautasta vaan teki äitinsä kanssa lautasta. "Tämä meidän XX on niin päättäväistä tyyppiä, ei auta kuin antaa periksi", äiti perusteli vaihtokauppoja. What the hell?

Syököön kakkunsa vaikka kattilasta, en jaksanut alkaa vääntää asiasta. Kun kakut oli syöty, skidi halusi alkaa piirtää. Omaan vieraslaukkuun oli pakattu väriliidut ja paperia. Hieno juttu! Mutta kun kolmivuotias piirtää, se väriliitu menee vähän laidan yli. Ja meidän ruokapöytään jämähtää helposti kaikennäköiset kynänjäljet ja muut vastaavat tahrat, siksi lautastenkin alla käytetään kangasliinoja. Mieheni kaivoi kaapista vanhan sanomalehden pikkunassikan piirustusaluseksi. Nassikka veti lehdestä herneet nenään. Hän ei suostu piirtämään minkään suojan päällä! Lehti lensi lattialle ja piirtäminen jatkui pöydällä. Mieheni ehdotti uudestaan, että mitä jos laitetaan tämä suoja alle, niin pöytään ei jää väritahroja. "Ei käy!"

Poika jatkaa piirtämistä, vanhemmat hymähtelevät päättäväiselle jälkikasvulleen, mieheni näyttää lehti kädessä vähän hölmistyneeltä ja minun tekisi mieli heivata mukula raivelista pihalle ja potkaista vanhemmat perässä. Jos ollaan kylässä, piirretään kuten kylässä on tapana tai ei piirretä ollenkaan. Perkele kyllä riepoo tollanen (äly)vapaa kasvatus.

Vieraiden lähdetyä ryystimme miehen kanssa kahvia pöydän ääressä ja päätimme, että meidän lapsi ei kyllä tollalailla... ja että meidän lapsi ei kyllä tyhjennä kylässä ollessaan koko keksilautasta...

Hyvää lomaa!

10 kommenttia:

  1. Kylläh, näitä löytyy aina. Aina vastaan tullessa tekisi mieli sanoa ihan kunnolla (ja usein jopa pahastikkin), mutta sitten jostakin syyst' "ei vain kehtaa" ja kihisee itsekseen. Monesti oon miettiny, että mitä ihmettä näiden tällaisten lasten vanhempien päässä liikkuu vai liikkukko siellä yhtään mitään? Nooh.. Kunhan mein tyttösestä ei vaan tuollaista tule (tai vanhemmista NOIN periksi antavia). Liika on aina liikaa.

    VastaaPoista
  2. Nih! Oon ihan samaa mieltä tuosta, että kylässä ollaan kyläpaikan säännöillä. Kyllähän se voi olla rasittavaa tapella superpäättäväisen lapsen kanssa, mutta sitten on. Ei voi olla vanhemmat noin pihalla!

    VastaaPoista
  3. joo eihän se oo kivaa kenellekään, että lapsi alkaa huutaa kuin palosireeni, jos se ei saa tahtoaan läpi. mutta mieluummin mä sen huudonkin kuuntelisin kerran pari, seuraavilla kerroilla lapsi ehkä tottelisi, kun huomaa että kaikkea ei saa periksi. mutta enpä nyt ole mikään maisteri näissä asioissa, oma kääpiö on vielä niin pieni että pahinta mitä se tekee on kakkaaminen ja satunnainen äänijänteiden availu... mutta aina ei kannata sortua helpoimpaan ratkaisuun, lopputulos useimmiten kärsii kun menee matalimmasta kohtaa. ja tämä pätee kai lapsienkin kasvatukseen.

    kun mä muistelen itseäni ja siskojani, ei me oltu lapsina koskaan järin tottelemattomia. muistan kuinka yhden kerran me tehtiin jotain luvatonta kyläreissulla ja siitä tuli sellainen saarna kotona jälkeenpäin, että hävetti pitkään. ja mä muistan tämän tilanteen vieläkin.

    VastaaPoista
  4. Kahdessa kulttuurissa4/03/2010 7:56 ip.

    Puolisoni kanssa vaivalla remontoimme nykyisen asuntomme. Parketin (ja aika arvokkaan sellaisen) asensimme omin kätösin. Tupareissamme oli sitten kiva esitellä omien käsien jälkiä. Eräällä tuttava pariskunnalla oli mukanaan heidän pari vuotias skidi. Lapsi ei muutenkaan ole sitä rauhallisempaa sorttia ja vanhemmat eivät jaksa sitäkään vähää kieltää, ei edes kylässä. Pikkuskidilla oli omat lelut mukana, sellainen jukkahakka- leikkityökalusetti siis ja eikös se ipana sitten innostunut hakkaamaan sillä vasaralla meidän upouutukaista lattiaa. Äiti istui vieressä eikä tehnyt elettäkään kieltääkseen. Ei korvaansa lotkauttanut. Toki me jo ostovaiheessa oltiin valittu lattia, jonka tarkoituksena on kestää kovaa kulutusta, mutta joku raja! Otin vasaran skidin kädestä ja annoin sen äidille ja sanoin ystävällisesti, että ei anna lapsen nuijia meidän uutta lattiaa. Että sieppasi.

    Perusmakeista vielä sen verran, että en kyllä ole enää täällä nykyisessä kotikaupungissa niihin törmännyt tai ehkä en ole löytänyt oikeita saleja. Wanted mörssäri Make! :)

    VastaaPoista
  5. Joo, kyllä minäkin mieluummin ne yhdet huudot kestäisin, kuin nolostelisin joka kerta sitä, että meillä lapset määrää.

    Minä ja veljeni oltiin myös aikamoisen vieraskoreita, vaikka kotona ei oltukaan aina niin kilttejä. Kerran sitten oltiin jonkun isotädin tms luona, ja se reissu ei tainnut mennä ihan putkeen, koskapa serkkuni sai sen jälkeen kotonaan selkäänsä (!) ja me ei äidin kaa käyty siellä ainakaan kymmeneen vuoteen. Kun sitten lopulta uskaltauduttiin taas kylään (taisin olla jo melkein aikuinen), ei täti muistellutkaan villejä lapsia vaan niiden seinähulluja äitejä. :D Että näin meillä...

    VastaaPoista
  6. Kahdessa kulttuurissa, hyvä, teit ihan oikein takavarikoimalla vasaran! Se on kanssa tosi raivostuttavaa kun vanhemmat eivät komenna lapsiaan esim. availemasta laatikoita ja kaappeja kylässä. Haa, mikäs vaaleanpunainen pamppu täältä tädin yöpöydän laatikosta löytyi! (Ei ole itselle käynyt näin, mutta kaverilta kuulin. Siinähän ovat saaneet vanhemat selittää, että mkä tää vaaleanpunainen kepakko on ja äläpäs nyt availe niitä laatikoita.)

    Elina, joo, välillä vanhemmat, välillä lapset :) Omien sukulaisten väännöt ja kiistat on kyllä oma taiteenlajinsa, hehe. Lapsena ei noita juttuja tajunnut, näin vanhempana monet asiat ovat saaneet selityksen...

    VastaaPoista
  7. Mun ajatukset samaa linjaa elinan kommentin kanssa - eli aiheen otsikoksi sopisi kyllä paremminkin "huonosti käyttäytyvät vanhemmat ja niiden lapset" :) Skidit on skidejä - niitten ainoa päämäärä on miellyttää itseään. Vanhemman pitäisi olla se joka luo lapsen itsensä miellyttämisenhalulle estot. Eli... ei ole huonosti käyttäytyviä lapsia - on vain huonosti käyttäytviä vanhempia :)

    VastaaPoista
  8. Siipirikko, joo kyllä se varmasti noin menee useimmissa tapauksissa. Vanhempien kuuluu opettaa rajat ja ohjata pysymään niissä.

    Sitäpaitsi vanhemmiltahan se malli ainakin aluksi opitaan, esim. valehtelu, kiusaamisen hyväksyminen, periksi antaminen ja periksi saaminen. Sitten menee vaikeammaksi kun lapset menee tarhaan/kouluun ja ne saa vaikutteita muualta... Apua, en uskalla vielä edes ajatella sinne asti :)

    Tätä ei sais kai edes kysyä, mutta olen välillä miettinyt: voikohan lapsi muuten olla synnynnäisesti vittumainen - siis sellainen manipuloiva mörkö, jolle vanhemmat eivät voi mitään? Ehkä mä olen lukenut liikaa kirjoja lapsihirviöistä (kuten Poikani Kevin) ja siksi pyörittelen välillä tätä ajatusta noin hypoteettisella tasolla :D

    VastaaPoista
  9. Mähän olen saarnannut täällä sun blogissa jo noista huonosti kasvatetuista lapsista.

    Oman serkkutyttöni kohdalla (6v) - joka pyörittää (eroavia) vanhempiaan kuin hyrriä - huomasimme, että kun sen pisti herran nuhteeseen selittämällä missä menee rajat alkoi homma toimia. Piti tosin hieman kyllä panna vanhempiakin kuriin.

    Tyttö suhtautuu nykyään ystävällisyydellä ja kunnioituksella meihin jotka olemme antaneet rajat, vaikka aluksi olisikin pientä murinaa ja isän selän taakse menoa. Vanhemmat yrittivät sanoa että heidän pikku murmelinsa on niin herkkä jne, mutta totesimme yksikantaan, että kyllä lapsi on lapsi ja hänen pitää paikkansa tietää ja että rajoitukset luovat turvan tunteen.

    VastaaPoista
  10. Lisäksi ärsyttää, jos ollaan kauppakeskuksessa, niin lapsen kanssa ryysitään ohi ja tönitään ja ajatellaan, että kun on se lapsi mukana niin jonotus ei kuulu itselle yhtään. Muut jonottavat kiltisti ja sitten tämä äiti lapsen kanssa ryysii väkivalloin ohitse ja kiilaa. Kun se lapsi kasvaa niin etuoikeus loppuu. Lapsellekin (jos ei nyt pissat housuun tule) on hyvä opettaa peruskäytöstapoja ja itsekin kunnioittaa muita (myös lapsettomia ihmisiä).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?