Mikä avuksi, kun vauva itkee ilman näkyvää syytä? Jos sillä ei ole nälkä, märkä vaippa tai väsymys, niin yleensä minuakin alkaa itketttää. J...

Ääninäyte

30.4.10 Satu Kommentteja: 9

Mikä avuksi, kun vauva itkee ilman näkyvää syytä? Jos sillä ei ole nälkä, märkä vaippa tai väsymys, niin yleensä minuakin alkaa itketttää. Ja se nyt ei paljon tilannetta auta. Muutamia unohtumattomia tilanteita menneeltä viikolta:

- Mammajoogassa. Aloitin äiti-lapsi-joogan samalla salilla, jossa kävin raskausjoogassa. Närpäkkeellä on hauskaa niin kauan, kun joku liikkuu, pyllistelee tai nousee seisovaan koiraan. Se hihkuu, nauraa ja päästelee hassuja kurkkuääniä (siis ihan selkeästi treenaa joogahengitystä). Kun koittaa sen rentoutumisosion aika, vauva pärähtää huutamaan. Se ei kykene käsittelemään hiljaisuutta ja paikallaoloa. Kun on hiljaista ja ollaan paikallaan, se alkaa elämöidä. Yritän saada vauvaa hiljaiseksi keinumalla joogapallon päällä, laittamalla vauvan mahalleen käsivarteni päälle, ilveilemällä apinaa. Turhaa. Siinä vaiheessa ei paljoa lohduta tieto, että ehkä astangajooga on enemmän sen juttu.

- Retki yliopistolle. Olen opettanut kevään kirjallisuutta paikallisessa yliopistossa. Keskiviikkona kävin viemässä tentin humanistisen tiedekunnan kansliaan ensi viikon tenttitilaisuutta varten. Heti, kun astuin vauvan kanssa humanistisen ovesta sisään, se läväytti naamansa punaiseksi ja alkoi karjua suoraa huutoa. Voi miten ärsyttävää! Eikä tilannetta auta yhtään, että kaikki toimiston tädit kerääntyvät ympärille ihmettelemään, että mikäs sitä pikkuista nyt vaivaa. Mun teki mieli sanoa, että se vittuilee. Tyydyin kuitenkin laukomaan jotain puolitotuuksia vatsakivuista. Ystäväni rohkaisi myöhemmin päivällä, että ehkä meidän lapsi vaan vihaa humanisteja. Ehkä. Meillä taitaa kasvaa täällä kotona karjuva insinööri.

- Vappuaatto. Olen ekaa kertaa yksin kotona yötä vauvan kanssa (mies töissä). Ja se on jumalauta huutanut koko illan. Vihaakohan se vappuakin? Tällaisissa tilanteissa vituttaa, että meillä on vauva. Mieluummin istuisin nyt baarissa vetämässä kaksin käsin kaljaa kuin istuisin täällä himassa t-paita oksennuksessa ja karjuva kääpiö kehdossa. Jääkapissa mulla on yksi olut. Taidan käydä korkkaamassa sen heti kun tämä hiljenee. Huomenna vappupäivänä mennään vappubrunssin sijaan lastenkutsuille! Kaverin kaveri sai lapsen, ja huomenna tämä perhe on kutsunut ystävänsä kakkukahville kello 14. Sielläkään ei varmaan tarjoilla alkoholia... Muistakaa hyvät ihmiset käyttää juhliessanne kondomia, tai teille tulee tämä sama juhlimiskonsepti tutuksi viimeistään ensi talven hiihtolomaviikolla.

Soukkisoukki.

Käyttäkää e-pillereitä myös ;)

*Kirjatärppi*

Vanha opiskelukaverini - no ei nyt niin vanha - kirjoitti kirjan digimarkkinoinnista. En ole vielä lukenut  lärpäkettä, mutta tää aiheeseen liittyvä videopätkä antaa vähän esimakua. Lopun kirjainyhdistelmävuodatus sai mut nauramaan ääneen. Ime mun digii :D

Ääninäyte tämäkin.

9 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=ANgLcpO6tiI&feature=related

    http://www.youtube.com/watch?v=G-s-Bc0DpWo

    Myös täysillä valuvaa vesihanaa olen nähnyt käytettävän. Sitä videota en vain tähän hätään löytänyt.

    VastaaPoista
  2. Eiku löysinpäs!

    http://www.youtube.com/watch?v=P-TowUdBznc&feature=related

    VastaaPoista
  3. Ehkä vauvat ei vaan tykkää vapusta. Minä myös olin eilisillan kahden kotona vauvan kanssa, ja vauveli itki suoraa huutoa klo 19-00.30. Söi toki välillä ja jatkoi taas. Jossain yhdeksän-kymmenen välillä rupes vituttamaan.

    Oikeesti se ilman näkyvää syytä karjuminen on ihan hirveää. Meidän vauva on harrastanut sitä ennenkin iltaisin, mut ei ihan noin pitkiä pätkiä. Tänään mun täti kävi opettamassa meille kantoliinan käyttöä, eikä inahdustakaan oo tullut vieläkään, vaikka kello on jo yli kahdeksan! Jee!

    Ja tällä meidän vauvalla on muuten ihan jumalattoman kova ääni. Niin kova, että muutkin kuin me on sen huomanneet.

    VastaaPoista
  4. Eräs puolituttu totesi taannoin "Vauvaakin voi vituttaa." Nerokkaasti sanottu.

    VastaaPoista
  5. vauvat on kyllä melkoisia piiskureita! meidänkin vauva on niin tyytyväinen, kun äiti touhuaa: laittaa tiskejä, pyykkejä tai siivoaa muuten. Ei mitään rentoutumista! Ei kuulu tähän, sanoo vauva. ;)

    Itkuilloissa on parasta se, että ne menee ohi. Itseä helpotti myös se tieto, että ei tarvi tehdä mitään, kunhan on vauvan lähellä. vaikka monesti onkin kyllä valmis tekemään mitä vaan, että tulis hiljaisuus!

    tällanen iso vauva onkin jo aika tyytyväinen olio. ja vappukin oli aika hauska sen kanssa pelleillessä!

    sori ei isoja kirjaimia, kun kirjoitan yhdellä kädellä. sattuneista syistä ( ei kondoomia reilu vuosi sitte...).

    VastaaPoista
  6. Tata kiteyttikin olennaisen, se menee onneksi ohi - niin kuin kaikki muutkin kaudet ja harmitukset. Tiedän, ettei paljon lohduta siinä hetkessä, mutta niin se vaan menee.

    Kiitos Ime mun digii -linkistä, todellinen helmi :D

    VastaaPoista
  7. No niin, tänään on jo mennyt vähän paremmin. Harvoinhan noita huutoöitä tulee montaa putkeen... Ja vappupäivään oli piristävää herätä ilman krapulaa, eikä ipanakaan ole liiemmin kiljunut vappuaattoillan jälkeen. Nice. (Tosin yksikin päivä täällä vielä yksin vauvan kanssa saisi mut hulluksi. Onneksi mies tulee tänään töistä, se vois vaikka lähteä parin viikon Kiinan matkalle nääpiö taskussa, niin voisin vähän aikaa nukkua ihan vaan yksin ilman yöheräämisiä ja haisevia kakkavaippoja.)

    Unikas, nuo linkit on ihan hillittömiä, kiitti! Me katsottiin niitä yhdessä vauvan kanssa tänään. Se kuunteli silmät lautasen kokoisena itkeviä vauvoja...

    Elina, kovaääninen, huutava vauva kuulostaa miellyttävältä yhdistelmältä, hehe. Mutta mukavaa että kantoliinan sovittaminen sujuu jo. Meillä ei ihan, kaveri haluaa olla sylissä, mutta ei kantovehkeissä. Toivottavasti hänen mielensä tästä vielä muuttuu...

    Fanny, tuo on niin totta! Onhan niillä varmaan aika epämukavaa, jos vaikka vaipan reuna hankaa mieliasennossa eikä kukaan tajua korjata sitä. Tai jos kutittaa pakarasta, mutta ei vaan yletä raapimaan. Vähemmästä kiljuisin itsekin.

    Tata, no niin on. Aina jos kotona TAPAHTUU jotain, esim. imuroidaan, se on yhtä auringonpaistetta leikkimatollaan. Mutta jos on hiljaista ja mä yritän vaikkapa lukea, se ei oikein kelpaa. Mutta jos nousen ylös ja alan vaikka lajitella pyykkejä ja heiluttelen lakanoita edes takaisin, on hymy taas herkässä. Mrr, oikeita pikkusadisteja :D

    Mia, joo totta se on. Eikä niitä itkuiltoja yleensä tulekaan montaa peräkkäin (kun meillä onneksi *kiitoskiitoskiitos* ole esim. vatsakipujen takia jatkuvasti karjuvaa vauvaa vaan tuollainen satunnaisesti vitutuskohtauksia saava tapaus ü). Seuraavana aamuna olen jo suunnilleen päässyt yli edellisyön ketutuksesta. Varsinkin jos vauva vetää pitkät päiväunet seuraavana aamupäivänä, jolloin vanhemmat saan myös vähän nukuttua lisää...

    VastaaPoista
  8. Itsehän lopetin päiväunien nukkumisen kaksiviikkoisena (kiltisti tosin yöllä nukuin 6-8 tuntia putkeen) ja vaadin jatkuvaa äidin läsnäoloa ja keskustelua sen jälkeen tai sumutorvi alkoi huutaa. Ei siis riittänyt, että äiti hääräsi ympärillä, vaan sen piti myös koko ajan jutella mulle. Lopulta melko hajalla oleva äitini alkoi lukea mulle Hesaria ja HBL:ää ääneen läpi kun siltä loppui muut puheenaiheet. Babies are assholes. :)

    VastaaPoista
  9. auRa - haha, repesin... true dat. babies can be assholes.
    ja otan osaa, sun äiti oli varmaan joka päivän jälkeen aika rätti puhuttuaan 12 h tuntia putkeen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?