Elämä synnytyksen jälkeen saa sanalle ruumillisuus uusia ulottuvuuksia. Eilen kaikki tämä mahtui kahteen tuntiin: - Vauva syö. Se syö kuin ...

Voihan ruumiillisuus

3.3.10 Satu Kommentteja: 7

Elämä synnytyksen jälkeen saa sanalle ruumillisuus uusia ulottuvuuksia. Eilen kaikki tämä mahtui kahteen tuntiin:

- Vauva syö. Se syö kuin raivopää, eli nielee ilmaa ja kynsii tissejä. Kun sitä röyhtäyttää, olkapäälle valahtaa jotain lämmintä, jonka pyyhin paperiin. Vauvan naama on maidossa.

- Vauva kakkaa. Miehen vaihtaessa vaippoja vauva kakkaa vähän lisää ja pieree niin kovaa, että kakkaa lentelee ympäriinsä. Sitten mies ilostuu kun vauva pissaa - se kuulemma putsaa kakanrippeet tyttövauvan herkiltä genitaalialueilta. Tässä vaiheessa hoitopöydällä on kolme likaista harsovaippaa. Aamulla pyykätään taas!

- Menen vessaan. En aio kuvailla yksityiskohtia sen tarkemmin, mutta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen sisälläni on ilmeisesti vielä kaikennäköistä mössöä, joka haluaa tulla ulos (rumempi kaksonen tulee ulos monessa osassa...hehe, vanha vitsi).

- Suihkun jälkeen kuivaan itseni pyyhkeeseen ja kävelen makuuhuoneeseen. Makuuhuoneeseen päästyäni olen taas likainen ja tahmea: maitoa suihkuaa ympäriinsä.

*Kirjatärppi*

Seuraavaksi pitäisi kai lukea uudestaan Annika Idströmin kannibalisimin teemoja pyörittelevä Luonnollinen ravinto, jotta tästä ruumillisuudesta saisi kaiken irti. Luonnollinen ravinto piti lukea  yliopiston  nykykirjallisuuskurssilla. Tässä lyhyt ote Idströmin tuotantoa käsittelevästä esseestä, jonka kirjoitin vuonna 2003 (siis siitä on jo 7 vuotta, OMG):

"Ihmisen ja eläimen liha rinnastetaan toisiinsa. Opinnäytetyötä tekevän Anna Suvannon mielestä on jopa paljon järkevämpää syödä hyvissä oloissa kasvanutta ihmistä, kun sellaista eläintä, joka on joutunut elämään koko elämänsä ahtaassa kopissa:

Kun ihminen on syönyt jo melkein kaikkea, hänen makunsa kehittyy, hän alkaa vaatia laatua ja on valmis maksamaan siitä, tekemään jopa pieniä uhrauksia. Hän kaipaa puhdasta luontoa, puhdasta ravintoa, hän syö mieluummin esimerkiksi vapaitten kanojen munia kuin häkkikanojen, koska ne ovat maukkaampia ja luonnollisempia, ja jos vapaus ja luonnollisuus ovat hyvän munan mittana, sama pätee varmasti lihaan; ihmislihan täytyy maistua paremmalta kuin vaikkapa porsivan emakon, joka joutuu elämään niin kapeassa karsinassa, ettei se mahdu elämänsä aikana kertaakaan kääntymään.  Toisin kuin te, hyvä kansanedustaja, jonka henkilökohtaisessa käytössä on runsaasti tilaa; kolmattasataa neliötä, ylikin, suuria verantoja ------ En yhtään ihmettele miksi jotkut pistävät teidät mieluummin poskeensa kuin sen emakon, hän sanoi vakavana. (s. 130)



Kannibalismi metaforana antaa merkityksiä siis sekä yhteiskunnassa vallitsevaa sukupuolten väliselle hierarkialle että ihmisen ja eläimen välillä olevalle arvostuskuilulle. Jos kerran ihmiset syövät eläimiä, mikseivät ihmiset syö myös toisiaan?"

7 kommenttia:

  1. Hmm, tämä oli ehkä ällöintä mitä oon koskaan lukenu vaikka tykkäänkin kauhukirjoista <3 :)

    VastaaPoista
  2. Huh mikä kirja.

    Jossain oli joskus keskustelu aiheesta, saavatko aikuiset käyttää rintamaitoa ruuassa, jos äidiltä jää maitoa yli. Monet äidit sanoivat käyttävänsä maitoa esim lettutaikinaan (oman perheen kesken, vieraille ei tarjottu). Muissa kuin äideissä tuo aiheutti reaktion, että veren juominen tai ihmislihan syöminen olisi ihan sama asia. Ohhoh.

    VastaaPoista
  3. Niina, mulle tulee aina ihan fyysisesti paha olo noista Idströmin kirjoista. Ei pysty lukemaan montaa kerralla. Ne on kieltämättä aika ällöttäviä...

    Elina, äidinmaitoa ruoanlaittoon - pitäisköhän kokeilla. Hieman epäilyttää kyllä lorottaa omaa maitoa kahvin sekaan (tai lettuihin), mutta ei se nyt kuitenkaan ihan sama asia ole kuin ihmislihan syöminen :D

    VastaaPoista
  4. Olin päivän mittaisessa koulutuksessa tuossa viikonloppuna ilman vauvaa, ja jouduin siellä pumppailemaan maitoa tauolla. Jännä miten sitten piilotin sen tuotoksen pullossa vielä kangaskassin sisään ennen kuin laitoin koulutuspaikan jääkaappiin - jotenkin ajattelin, että sitä maitoa ei voi edes näyttää muille ihmisille, että se ällöttää niitä... Outoa.

    VastaaPoista
  5. mä oon vähän jäänyt koukkuun tähän sun blogiin. OMG. Tykkään, kun kirjoitat myös kirjallisuudesta, se on omakin harrastus (sulla ehkä myös liittyy ammattiin?). Nyt muuten eilen kävin kirjastossa, ja tuntuu että tässä pääsee taas lukemisen makuun :)

    VastaaPoista
  6. tata - mä niin osaan eläytyä tuohon maitopiiloon - olisin varmaan tehnyt itse ihan samoin. vaikka en osaakaan selittää, että miksi :D

    lukeminen on mulle vaan rakas harrastus, ja iso osa tuloista on aina muodossa tai toisessa mennyt kirjoihin. jotkut shoppaa vaatteita, mutta mulla ei juurkaan jää siihen rahaa, kun kaikki menee kovakantisiin... olen tosin tehnyt joskus kustannustoimittajan töitä freenä, mutta se on ollut sellainen sivuhomma.

    kirjoissa on vaan jotain niin kovin hienoa. kun olen muuttanut maasta/kaupungista toiseen, ainut asia mitä olen raahannut muuttokuormissa mukana vaatteiden ja tietokoneen lisäksi ovat olleet kirjat. ja muutaman lehden vuosikerta (mm. mummon ullakolta löytyneet Kotivinkit jostain 1960-luvulta - ne on ihmetyttäneet aika montaa muutossa auttanutta kaveria. ei ole kuulemma mitään järkeä kantaa yli viiskytvuotta vanhaa paperia paikasta toiseen. höh, musta on. kaikki ei vaan tajuu ;) )

    VastaaPoista
  7. [...] 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Minulla ei ole ollut mitään muuta komplikaatoita kuin näitä mentaalisia nyrjähdyksiä, joten urheilu on kuulemma ok aloittaa. Kysyin asiaa kätilöltä, ja [...]

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?