Vähän parempi päivä

Verrattuna toissapäivään eilinen oli mainio päivä. Kävin ulkona pikakävelylenkillä (siis kävelin hitaasti, mutta lenkki oli lyhyt) ja illalla katsoimme miehen kanssa yhdessä leffan ja ipana nukkui kehdossa koko leffan ajan alusta loppuun asti. Bileet! Ensimmäinen neuvoni: kun alkaa koko lapsihomma korpea, kannattaa tehdä jotain, mitä teki aikaa ennen vauvaa. Kuten katsoa leffa. Mutta kannattaa aloittaa elokuvan katsominen melko aikaisin illalla, koska mä ainakin sammun ennen yhtätoista. Eilen vauva söi, nukkui, kakkasi ja huusi vähän, ja se oli musta kaiikki ihan mukavaa.

Ehkä tässä on käymässä samalla tavoin kuin tatalla, joka kommenttiosiossa kertoi: "ensimmäinen viikko synnytyksestä täyttä euforiaa ja ihmeellistä jaksamista ja rauhallisuutta, vauva tuntui ihanalta vaikka hieman vieraalta; toinen viikko yltyvää itkuisuutta ja väsymystä (siis minun), vauva alkoi tuntua taakalta; kolmas viikko täyttä helvettiä, v’äsymystä ja itkua, vauvan olisin voinut palauttaa; viikot 4-6 vaihtelevaa tunneskaalan laidasta laitaan; viikosta 6 eteenpäin asteittaista sopeutumista, rauhoittumista (väsymystä toki edelleen) ja koko ajan voimistuvaa rakkautta tuota olentoa kohtaan!"

Me ollaan nyt viikossa kolme. Edellinen ja tämä viikko on ollut raskaita. Öisen ahdistuskohtauksen uuvuttamana ehdin jo ehdottaa miehelle, että nyt mulla on sellainen olo että tuon vauvan vois laittaa jonnekin. Mutta vauvaa ei kuulemma anneta minnekään, mä voisin sen sijaan mennä jonnekin vähäksi aikaa lepäilemään. Mutta en mä enää  aamulla halunnut lähteä minnekään :)

Vieraita on käynyt mukavasti. Olemme saaneet lahjaksi kaikkia upeita lastenvaatteita, käsintehtyjä ja kaupasta ostettuja. Tottakai ne käsin värkätyt on parhaita, mutta kaupastakin jengi on osannut valita oikeita värejä: vihreää, violettia ja sinistä. Ei yhtäkään pinkkiä puseroa - thank god! Mutta yksi lahja vähän arveluttaa. Nimittäin vauvan kosmetiikkasetti. Ekaksikin en usko että baby tarvii mitään rasvoja tai saippuoita ensimmäisinä viikkkoina. Toiseksi nuo tuotteet tuoksui voimakkaalle - ja tuoteselosteessa lukee epämääröisesti "parfume". Kolmanneksi tuotteet on tehty Israelissa (kotimyyntikosmetiikkaa made in Israel). Ja kun mä en halua ostaa edes israelilaisia appelsiineja. Ne tuotteet päätyi kylpyhuoneen kaappiin, pitää nyt katsoa mitä niillä tekee. Mun omatunto ei sallis heittää lahjaa roskiin, mutta ei myöskään käyttää sitä. Voi ongelmia.

*Kirjatärppi*

Olen hehkuttanut täällä aikaisemmin Mankellin Wallander-sarjaa. Huomasin pari viikkoa vanhan Guardianin kulttuuriliitteestä upean haastattelun sedästä. Juttu löytyy täältä. Siis voiko kirjailija näyttää enää yhtään enempää hahmoltaan? Sehän on ilmiselvä Kurt rannalla Ystadissa!! Jösses. Haastattelussa Mankell muun muassa kertoo, että hänen äitinsä hylkäsi hänet vauvana. "Mutta hän teki vain niin kuin monet miehet tekevät", mies kuittasi tapahtuneen. Tässä kohtaa mua kirpaisi vatsasta.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikkoa myöhemmin samassa lehdessä on arvostelu Mankellin uusimmasta kirjasta, The man from Beijing. Suomalainen käännös Kiinalainen ilmestyi 2008. Minusta Mankell on parhaimmillaan Wallander-sarjassa, ei maha mittään. Mankell paitsi näyttää Wallanderilta, miehet myös elävät symbioosissa:  he eivät  pääse parhaisiin suorituksiin ilman toisiaan. Harmi, että Wallander-sarjaan ei tule lisää kirjoja... Onko joku lukenut tuon Kiinalaisen? Olen lukenut Ei-Wallander-Mankelleista mm. Kennedyn aivot ja se oli minusta käsittämätön ja jotenkin tylsä. En tykännyt.

Mutta ois kivaa lähteä Afrikkaan katsomaan noita Mankellin näytelmiä, joista hän kertoo  Guardianin haastattelussa. Kun ipana kasvaa isommaksi, me lähdetään Afrikkaan safarille katsomaan norsuja (tää on alunperin miehen idea - taisi olla sen vastalause siskonsa Floridaan suuntautuville golf-matkoille: siskon lapset sai joululahjaksi muovisen golfsetin, jotte ne voi harjoitella matkaa varten. Siis golfhan on hieno harrastus, mutta se ei vaan oikein iske meihin). Ehkä norsu-visiitillä voisi käväistä myös Mankellin teatterissa. Täytyy vaan katsoa, että siitä teatterin läheisyydestä löytyy joku luonnonpuisto. Ettei käy niinkuin sille yhdelle amerikkalaistuttavalle, joka soitti Roomasta: "Hey, I'm in Europe, would you have time to meet?" Asuin tuolloin Helsingissä.

Tunnisteet: , , ,