Verrattuna toissapäivään eilinen oli mainio päivä. Kävin ulkona pikakävelylenkillä (siis kävelin hitaasti, mutta lenkki oli lyhyt) ja illa...

Vähän parempi päivä

1.3.10 Satu Kommentteja: 10

Verrattuna toissapäivään eilinen oli mainio päivä. Kävin ulkona pikakävelylenkillä (siis kävelin hitaasti, mutta lenkki oli lyhyt) ja illalla katsoimme miehen kanssa yhdessä leffan ja ipana nukkui kehdossa koko leffan ajan alusta loppuun asti. Bileet! Ensimmäinen neuvoni: kun alkaa koko lapsihomma korpea, kannattaa tehdä jotain, mitä teki aikaa ennen vauvaa. Kuten katsoa leffa. Mutta kannattaa aloittaa elokuvan katsominen melko aikaisin illalla, koska mä ainakin sammun ennen yhtätoista. Eilen vauva söi, nukkui, kakkasi ja huusi vähän, ja se oli musta kaiikki ihan mukavaa.

Ehkä tässä on käymässä samalla tavoin kuin tatalla, joka kommenttiosiossa kertoi: "ensimmäinen viikko synnytyksestä täyttä euforiaa ja ihmeellistä jaksamista ja rauhallisuutta, vauva tuntui ihanalta vaikka hieman vieraalta; toinen viikko yltyvää itkuisuutta ja väsymystä (siis minun), vauva alkoi tuntua taakalta; kolmas viikko täyttä helvettiä, v’äsymystä ja itkua, vauvan olisin voinut palauttaa; viikot 4-6 vaihtelevaa tunneskaalan laidasta laitaan; viikosta 6 eteenpäin asteittaista sopeutumista, rauhoittumista (väsymystä toki edelleen) ja koko ajan voimistuvaa rakkautta tuota olentoa kohtaan!"

Me ollaan nyt viikossa kolme. Edellinen ja tämä viikko on ollut raskaita. Öisen ahdistuskohtauksen uuvuttamana ehdin jo ehdottaa miehelle, että nyt mulla on sellainen olo että tuon vauvan vois laittaa jonnekin. Mutta vauvaa ei kuulemma anneta minnekään, mä voisin sen sijaan mennä jonnekin vähäksi aikaa lepäilemään. Mutta en mä enää  aamulla halunnut lähteä minnekään :)

Vieraita on käynyt mukavasti. Olemme saaneet lahjaksi kaikkia upeita lastenvaatteita, käsintehtyjä ja kaupasta ostettuja. Tottakai ne käsin värkätyt on parhaita, mutta kaupastakin jengi on osannut valita oikeita värejä: vihreää, violettia ja sinistä. Ei yhtäkään pinkkiä puseroa - thank god! Mutta yksi lahja vähän arveluttaa. Nimittäin vauvan kosmetiikkasetti. Ekaksikin en usko että baby tarvii mitään rasvoja tai saippuoita ensimmäisinä viikkkoina. Toiseksi nuo tuotteet tuoksui voimakkaalle - ja tuoteselosteessa lukee epämääröisesti "parfume". Kolmanneksi tuotteet on tehty Israelissa (kotimyyntikosmetiikkaa made in Israel). Ja kun mä en halua ostaa edes israelilaisia appelsiineja. Ne tuotteet päätyi kylpyhuoneen kaappiin, pitää nyt katsoa mitä niillä tekee. Mun omatunto ei sallis heittää lahjaa roskiin, mutta ei myöskään käyttää sitä. Voi ongelmia.

*Kirjatärppi*

Olen hehkuttanut täällä aikaisemmin Mankellin Wallander-sarjaa. Huomasin pari viikkoa vanhan Guardianin kulttuuriliitteestä upean haastattelun sedästä. Juttu löytyy täältä. Siis voiko kirjailija näyttää enää yhtään enempää hahmoltaan? Sehän on ilmiselvä Kurt rannalla Ystadissa!! Jösses. Haastattelussa Mankell muun muassa kertoo, että hänen äitinsä hylkäsi hänet vauvana. "Mutta hän teki vain niin kuin monet miehet tekevät", mies kuittasi tapahtuneen. Tässä kohtaa mua kirpaisi vatsasta.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikkoa myöhemmin samassa lehdessä on arvostelu Mankellin uusimmasta kirjasta, The man from Beijing. Suomalainen käännös Kiinalainen ilmestyi 2008. Minusta Mankell on parhaimmillaan Wallander-sarjassa, ei maha mittään. Mankell paitsi näyttää Wallanderilta, miehet myös elävät symbioosissa:  he eivät  pääse parhaisiin suorituksiin ilman toisiaan. Harmi, että Wallander-sarjaan ei tule lisää kirjoja... Onko joku lukenut tuon Kiinalaisen? Olen lukenut Ei-Wallander-Mankelleista mm. Kennedyn aivot ja se oli minusta käsittämätön ja jotenkin tylsä. En tykännyt.

Mutta ois kivaa lähteä Afrikkaan katsomaan noita Mankellin näytelmiä, joista hän kertoo  Guardianin haastattelussa. Kun ipana kasvaa isommaksi, me lähdetään Afrikkaan safarille katsomaan norsuja (tää on alunperin miehen idea - taisi olla sen vastalause siskonsa Floridaan suuntautuville golf-matkoille: siskon lapset sai joululahjaksi muovisen golfsetin, jotte ne voi harjoitella matkaa varten. Siis golfhan on hieno harrastus, mutta se ei vaan oikein iske meihin). Ehkä norsu-visiitillä voisi käväistä myös Mankellin teatterissa. Täytyy vaan katsoa, että siitä teatterin läheisyydestä löytyy joku luonnonpuisto. Ettei käy niinkuin sille yhdelle amerikkalaistuttavalle, joka soitti Roomasta: "Hey, I'm in Europe, would you have time to meet?" Asuin tuolloin Helsingissä.

10 kommenttia:

  1. Osan Wallandereistani olen lukenut ja kaikki leffoiksi filmatut (miten ne ruotsalaiset osaavatkin?) katsonut. Luin Kiinalaisen liki uunituoreena ja tykkäsin. Haikeaa, ettei Kurt enää lähde uusiin seikkailuihin.

    Korvikkeeksi ei kelvanne kuin Beck - onneksi niitäkin leffoja on koko liuta - ja hätätapauksessa ehkä myös Mikael Persbrandtin (ihana Gunvald!) tähdittämä tv-sarja Syyttömänä tuomittu eli Oskyldigt dömt.

    Entä oletko tutustunut Leif GW Perssonin tuotantoon? Kesän kaipuusta hyiseen viimaan on loistorykäisy, joka ei ihan yhdellä istumalla lopu kesken. Tosin päähenkilö Bäckströmin limaisuus ottaa välillä aivoon, mutta opus etenee kuin kummitusjuna.

    Rajan takaa suosittelisin Jo Nesbön (en jaksa etsiä ö:n tilalle sitä lävistettyä vokaalia, pointti selvinnee silti) varsin näpsäkkää Harry Hole -dekkarisarjaa. Lue järjestyksessä, koska kirjat viittaavat toisiinsa.

    Oho, kylläpä innostuin. Loppuun vielä linkkivinkki: http://www.visitsweden.com/ruotsi/Alueet-ja-kaupungit/Etela-Ruotsi/Kulttuuri/Ystad--Kurt-Wallander/

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti vauva-arki alkaa pian tuntumaan helpommalta. Onneksi sulla on kuitenkin tukena niin täysjärkinen mies!

    Mä sain jossain vaiheessa Mankell yliannostuksen. Tykkäsin nimenomaan niistä Wallandereista ihan tosi paljon. Mulla kävi oikeastaan sama sekä Mankellin että Liza Marklundin kanssa. Ahmin niitä kirjoja joitain vuosia ja sitten meni maku. Jotenkin joku niissä alkoi vaan maistumaan puulta. Toisaalta mulla käy melkein aina noin. On joku maksimi määrä kirjoja, joita voin samalta kirjailijalta lukea (ehkä seitsemän) ja sitten alkaa tuntumaan että oli kirjailija kuinka uusiutuva ja rikkaalla mielikuvituksella varustettu tahansa, alkaa jotain tiettyä ärsyttävää toistoa olemaan. Paul Austerin kohdallakin alkaa käymään pikkuhiljaa näin. Toisaalta on yksi (ainoa) kirjailija, jonka kanssa ei ole käynyt näin (ehkei käykään). Suosittelen tutustumaan Haruki Murakamiin jos et ole vielä tutustunut. Ehkä oletkin.

    VastaaPoista
  3. Joo, noi ekat viikot oli meilläkin hetkittäin aika karseeta aikaa, jolloin taisi väsymyksestä, riittämättömyyden tunteesta ja pahasta mielestä päästä pari kertaa poru meiltä molemmilta. Mutta kuukauden jälkeen helpotti selvästi. En tiedä mitä silloin tapahtui; ehkä omasta toiminnasta katosi jonkin verran sitä alkuhössötystä, ehkä vauva saavutti jonkun kehityspisteen, ehkä edes jotain ennalta aavistettavaa rytmin esiastetta alkoi löytyä, ehkä sitä vain alistui siihen, että se vanha elämä osittain on hetkeksi mennyttä (vaikeinta on ollut itelle kestää ex-tempore -touhujen katoaminen elämästä. Mitä, eikö pienten vauvojen äidit voikaan lähteä kavereiden kanssa yhdelle, joka venyy täydeksi baari-illaksi?). No oli syy mikä tahansa, niin toivottavasti teilläkin koetaan tuo kuukauden rajapyykin tuoma helpotus :)

    Mankelista samaa mieltä, Kennedyn aivot oli suorastaan vitutuksen aikaan saava kirja, huono ja sekava ja jotenkin tarkoitusta vailla oli koko opus. Kiinalaisesta tykkäsin muuten mutta muistaakseni se oli liian pitkä, ois voinu saman tarinan kertoa paljon lyhyemminkin.

    Tsemppiä (kliseisesti) rankkaan mutta palkitsevaan vauva-arkeen :)

    VastaaPoista
  4. Voimia! Voiton puolella jo olet (tai siis siellä syvimmässä alhossa, josta on suunta ylöspäin). Muistan niin hyvin tuon alkuviikkojen tuskan, epätoivon ja tunteen siitä, että "tää on nyt tätä, ikuisesti". Mutta oma kokemus on osoittanut, että tämä lapsen saaminen muuttuu koko ajan kivemmaksi ja kivemmaksi. Siis ajan myötä. Kyllä niitä helvetillisiä päiviä tulee edelleen, mutta harvemmin ja niihin osaa suhtautua nykyään huonoina päivinä, ei elämän loppuna. Meidän poika on nyt kohta 3kk, ja päivät alkaa olla aika hauskoja :) Sopeuduttu ollaan puolin ja toisin. Siis myös vauva alkaa sopeutua meidän elämänmenoon - pystyy alkaa tehdä niitä asioita mitä ennenkin, ainakin osittain, ja vauva on menossa mukana. Tosin iltaisin ei vieläkään jaksa lukea, nukkuu mieluummin.

    Mä oon kyllä pyytänyt tosi häpeilemättä apua läheisiltä, että saan omia hetkiä, nukkua tai seuraa. En todellakaan viihdy montaa päivää peräkkäin yksin kotona vauvan kanssa. Ja täällä Suomessa on ollut sellainen talvi, että pienen vauvan kanssa on ollut tosi vaikea lähteä mihinkään. Siinäkin suhteessa mennään kokoajan parempaan suuntaan, kevättä kohti.

    Ja kohta se lapsi alkaa seurustella, ögeltää ja hymyillä - ihan parhautta!

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa3/03/2010 7:10 ip.

    Pakko kommentoida noita kirjajuttuja sen verran, että mullakin Liza Marklund tökkäsi jossain vaiheessa, kun keskityttiin niin paljon Annikan avioliittoon, mutta Paikka auringossa oli kuitenkin hyvä kokemus. Nyt aloittelen sitä uutta kohukirjaa Postikorttimurhat. (BTW Toi kohu-sana on muuten todella raivostuttava, ehkäpä sitä on viljelty liikaa..)

    Tsemppiä arkeen! Kunhan kelit (siellä jossain) antavat myöten, niin vauva vaunuun ja ulos ihmisten ilmoille vauvankin kanssa :) Jos siis siltä tuntuu!

    VastaaPoista
  6. Hyvä, ettei enää oo niin kauheeta! Luulenpa, että itselläkin voi olla samansuuntaisia ajatuksia yön pimeinä hetkinä. Pääsin kokeilemaan yövalvomisia, kun mies on ollut jo viikon oksennustaudissa, ja kävelee kivuissaan ympäriinsä tai oksentaa joka yö noin kahdesta tai kolmesta aamuun asti... Vaikka miten kävisi sääliksi, niin muutaman yön jälkeen tuli sellainen olo, että voisitko lähteä johonkin, että minä saisin nukuttua. Ja sitten huono omatunto.

    VastaaPoista
  7. On ihan totta että kun lukee tarpeeksi yhtä sarjaa, siihen voi kyllästyä. Juonen kuljetus alkaa tuntua liian tutulta ja päähenkilön kirjasta toiseen jatkuvat pohdinnat alkaa kyllästyttää. Mä luin vuosia sitten Maria Kallio -sarjaa, ja kyllästyin noin kolmen kirjan jälkeen - alkoi riepoa ne samojen asioiden toistot kirjast toiseen. No ehkä Mankellia ei oikein voi verrata Leena Lehtolaiseen, mutta you know what I mean...

    Takussa, joo Beckit on kans hyviä. Ja on tosiaan kivaa kun on niitä leffojakin - jos vauvan kanssa ei pysty lukemaan, aina voi laittaa leffan pyörimään :)

    Sonja, kiitos Haruki-vinkistä, en ole lukenut hänen tuotantoa aikaisemmin. Menee listalle!

    Lotta, joo mäkin olin niin pettunyt Kennedyn aivoihin. Suorastaan ärsytti se "loppuratkaisu". Eihän sellaista oikein edes ollut, tosi pettymys.

    Lotta ja tata, joo mä uskon myös että tämä helpottaa kun muksu vähän kasvaa. Sitten on kivaa kun pääsee ulos ja voi osallistua kaikkeen kivaan ja nähdä muitakin ihmisiä. Ja kivaa on myös se, että vähän isompana vauvana tuon voi laittaa anopille muutamaksi tunniksi hoitoon :-)

    Suomessa ilmat on tosiaan ollut käsittääkseni aika hiton lumiset, ei ole ollut helppoa tarpoa siellä lastenrattailla, veikkaisin... Täälläkin tulee lunta ja on kylmä, mutta päivät on onneksi jo sen verran pitkiä, että ei ole enää "asun säkissä" -olo. Eli Kahdessa kulttuurissa: heti lähden vaunujen kanssa ulos kun kätilö antaa luvan. En malta odottaa :) Viime viikolla hän arveli, että maaliskuun puolivälin jälkeen voisimme jo aloittaa ulkoilun. Jibbee!

    Elina, tsemppiä miehen kanssa ;) Toivottavasti hän paranee pian!! Oksutauti on ehkä ärsyttävin tauti paitsi itselle, myös lähipiirille...

    VastaaPoista
  8. Kiinnostaa, että millaiset ohjeet siellä on annettu vauvan kanssa ulkoiluun? Suomessa ohjeistus on tämä: lämpimään vuodenaikaan heti vaan pihalle. Talvella vauvan saa viedä ulos 2 viikon ikäisenä, totutellen alkuun lyhyitä aikoja. Pakkasraja on -10, vähän isompana -15. Ja parhaat päikkärit tuo muksu vetää parvekkeella oli sitä pakkasta eli ei, kolmekin tuntia voi vierähtää... On kuulemma Arvo Ylpön keksintöjä tämä ulkona nukuttaminen ja (en tiedä mikä siellä on maan tapa) tällä suomalaisella meiningillä on varmasti hyvä järkyttää kanssaihmisiä ulkomailla.

    VastaaPoista
  9. Kahdessa Kulttuurissa3/04/2010 12:28 ip.

    Ai teillä tosiaan kätilö antaa luvan viedä vauvaa ulos. Suomessahan tosiaan se kaksi viikoa kotosalla sääntö ja sitten voi lähteä ihan kunnolla ulkoilemaan. No, toisaalta se on varmaan ihan hyväkin joissain tapauksissa, että kätilö tai yleinen ohjeistus vähän rajoittaa. Itse olen (töiden puolesta valitettavasti) törmännyt siihen, että vajaan viikon ikäiset vauvat laitetaan vaunuihin ja lähdetään kaupungille vähän shoppailemaan.

    VastaaPoista
  10. tata & Kahdessa Kulttuurissa: täällä päin ei ole yhtä selvää rajapyykkiä sille, milloin vauvan voi viedä ulos, mutta yleensä ei kuulemma ennen kolmatta viikkoa. jos vauva syntyy pienenä (täällä 3 kg ja alle on pieni!), pitää odottaa pidempikin aika, esim. 6 viikkoa. meidän kätilö tulee viimeiselle kotikäynnille ensi viikolla, jolloin nääpiömme on 4-viikkoinen. toivottavasti saamme jo ulkoiluluvan, olis kivaa lähteä ulos kävelylle rattaiden kanssa...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?