Edellisen viestin kommenteissa syntyi hyvää keskustelua lasten saamisiästä. Aloin miettiä omaa tilannettani. Olen siis kolmekymppinen ja meillä on yksi lapsi (täytti just viisi viikkoa, onnea vaan sinne lastensänkyyn pierujen keskelle), joka sai alkunsa vahingossa. En usko, että meille olisi koskaan tullut lapsia, jos se ei olisi tullut lupaa kysymättä. Olisin vehkoillut päätöksen kanssa niin pitkään, että sitten kun olisin vihdoin uskaltanut alkaa yrittää lapsen saamista, se viimeinen juna olisi auttamatta jo mennyt.
Ajoitus on kaikki. Iso KIITOS joillekin ylemmille voimille siitä, että tämä yllätys ei sattunut yhtään sen aikaisemmin. Jos olisin saanut tämän lapsen aikaisempien seurustelukumppanieni kanssa....huhhuh. Onneksi niin ei käynyt. Jokainen entinen poikaystäväni on nimittäin jollain tapaa hanurista. Repikää näistä esimerkeistä:
- Yksi ex-poikaystäväni heitteli aina välillä jääkaapin sisällön keittiön seinille. Se oli "taiteilijaluonne" henkeen ja vereen.
- Yksi toinen taitelijasieluinen entinen poikaystävä ei koskaan heitellyt ruokaa seinille, mutta ei se kyllä tehnyt mitään muutakaan. Siis se ei käynyt töissä tai koulussa. (Tässä mielessä suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä on ison hipin kokoinen reikä, josta "mua ei huvita koskaan mitään" -henkiset, täysin terveet ja työhön kykenevät ihmiset pääsevät luistelemaan sisään ja ulos miten tykkäävät ja miten pitkään tykäävät.) Se avasi tietokoneen herättyään kolmelta iltapäivällä ja istui siinä aamuviiteen, suunnitteli netin keskustelupalstoilla sosialistista vallankumousta samanmielisten kanssa. Mutta kun oli aika lähteä ULOS, tyyppi jäi kotiin nukkumaan, koska se oli niin väsynyt. Ai niin meinasi unohtua, että kyllä se yhteen asiaan jaksoi keskittyä: puutarhan hoitoon. Mua jotenkin vitutti ne kaapissa yötäpäivää loistavat valot ja tuulettimen hurina.
- Yksi suhde kariutui siihen, kun sain tietää että tää mies oli jo kihloissa jonkun toisen kanssa.
- Toinenkin tällainen samantyylinen suhde kariutui siihen, kun samassa työpaikassa työskennellyt poikaystäväni entinen tyttöystävä uhkasi tappaa itsensä, jos ne ei palaa takaisin yhteen. No ne palasi takaisin yhteen, mutta ilmeisesti sitä ei kestänyt kovin kauaa. En tiedä onko se entinen vielä hengissä vai mikä on tilanne. Eikä mua onneksi voisi vähempää kiinostaa.
- Yksi entinen poikaystävä lähettelee edelleen kännissä ranskan kielisiä viestejä, joissa se kysyy, että voisiko se tulla paneen.
Välillä muuten ihmettelen, että miten ihmeessä onnistuin kartuttamaan tuollaisen arsenaalin suoranaisia paskapäitä. Kesti siis aika helvetin pitkään, ennen kuin löytyi oikea kumppani. Mutta löytyi! Sen kanssa on kivaa vaihtaa jopa vaippoja <3
Niin, ja itsehän olen siis täy-del-li-nen ja elämä kannsani on aina ihanaa. Eh.Tunnisteet: yleinen hapatus