Se on tuijottanut minua yhdellä silmällään keittiön pöydällä nyt jo toista viikkoa. Se näyttää epäilyttävältä ja jotenkin koomiselta. Tekisi mieli piilottaa se jonnekin. Nimittäin lypsykone. En haluaisi koskea siihen. En haluaisi tunkea tissiäni sen sisuksiin ja painaa power-nappulaa.
Mutta eilen sitten uskaltauduin ensimmäisen kerran. Ensin suljin kaikki verhot. Laitoin ikkunat kiinni, jotta sen ääni ei kuulu kadulle. Ulko-oven laitoin takalukkoon ja kävin varmistamassa, että pyykkitupaan vievä takaovi on kiinni. Istuin sohvalle, menin peiton alle. Lypsykoneen käyttö tuntui nolommalta kuin ensimmäinen masturbointikerta. Ettei kukaan nyt vaan avaisi ovea väärään aikaan...
Tuntui kummalliselta istua olohuoneen sohvalla sähköinen lypsykone toisessa kourassa ja toisessa uusin Talouselämä-lehti. Tässä istun enkä muuta voi. Rinta värisee keltaisessa tötterössä ja maitoa valuu pulloon. Tämän lähemmäksi lehmän arkea ei voi päästä. Onneksi meidän vauva ei vielä tajua brändien päälle; se ei ainakaan uhkaa tehdä maitolakkoa, jos pullossa ei ole aitoa Valion maitoa. (Sori nyt, mutta niin kauan kuin mä maksan - tai pumppaan tisseistäni - sun ruuat, et saa äänestää keskustaa.)
Kun lehti oli puolivälissä, lypsykone jäysti enää tyhjää tissiä. Pullossa oli 75 millilitraa! Vauva tarvitsee Googlen mukaan noin kuudesosan painostaan maitoa vuorokaudessa. Meillä se tarkoittaa kuutta desilitraa. Eli saan tällä puolentunnin nolotuksella 5 tuntia vapaa-aikaa. Nythän voi vaikka lähteä kuntosalille tai kahvilaan. Tai vaikka leffaan! Nähdään!Tunnisteet: jääkaapissa, tuotetarpeita