Jihuu, pääsimme viimein ulos vauvan kanssa! Ja jo ensimmäisellä kävelylenkillä mieheni on osoittautumassa kärrynatsiksi. Tiedättehän tyypin?...

Kärrynatsi

16.3.10 Satu Kommentteja: 17

Jihuu, pääsimme viimein ulos vauvan kanssa! Ja jo ensimmäisellä kävelylenkillä mieheni on osoittautumassa kärrynatsiksi. Tiedättehän tyypin? Ruokakaupassa lastenvaunuilla on kätevä kiilata kaikki norsua pienemmät. Rattaiden kanssa voi myös kaduilla siirrellä toisia ihmisiä sivuun ja etuilla jonoissa. Papat ja mummot tekevät ihan samaa rollaattoreillaan.

Niin siitä miehestä. Ensinnäkin se halusi ensimmäisellä kävelyreissulla olla ohjastangossa kiinni. Mutta jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen se alkoi tuhahdella väärin pysäköidyille autoille. Yksi keskelle jalkakäytävää parkkeerattu pakettiauto (ilmesesti muuttopuuhissa) blokkasi reitin. Mieheni kävi heti tietysti kysymässä lähellä seisoskelevalta kuskilta, että kuuluukohan tämä auto mahdollisesti teille, ja että voisikohan sitä ystävällisesti siirtää kun tästä ei mahdu rattaiden kanssa. Leukani tipahti polviin. Kyllä tässä vielä tovi menee, totesi lippalakkipäinen kuski sätkä hampaissaan. Kurkkasin vieressä olevalle autotielle. Se oli hiljainen. Ehdotin miehelle, että mitä jos koukataan kadun kautta kun ei täällä näy autoja missään ja annetaan tuon pakettiauton hoitaa muuttokuorma loppuun. Lopulta hän suostui, mutta mulkaisi tietysti ohi kävellessään kuskia. "Jos mä olisin ollut yksin liikkeessä, enhän mä ois päässyt tästä mihinkään." Oikeassahan se oli.

Huvittavaa, miten tilanteet muuttuvat. Veikkaisin, että kohta lastenrattaisiiime ilmestyy soittokello. Tai kunnon torvi. Kotona me ihastellaan vauvan piereskelyä ja naaman vääntelyä. Jos olisin kuullut nykyisen itseni lepertelyt kaksi kuukautta sitten, olisin oksentanut.

Olen myös kummasti alkanut kotiutua tähän sohvalle. Alkuhan oli vähän hankala. EmmaA:n verraton vinkki Tvkaista-palvelusta on osoittautunut kullanarvoiseksi. Olen nimittäin  jäänyt koukkuun Salattuihin elämiin, Seiskan uutisiin ja oikeastaan ihan kaikkeen. Tvkaistan lisäksi minua on viihdyttänyt www.zml.com-sivusto. Noin 40 eurolla saa ladata 200 elokuvaa/tv-ohjelmaa kuukauden aikana. Voishan noita ladata maksuttakin, mutta mä olen oikeasti niin käsi, että on osaa asentaa niitä ohjelmia, joilla pystyisi lataamaan ilmaisia kopioita. Ja siis onhan sitä vauvaakin ihan kiva katsella, mutta puolen tunnin tuijottelun jälkeen tekee jo mieli katsoa jotain muuta kuin vauvaa kiinni tississä. ZML:n ansiosta olen alkanut taas seurata Law & Order Special Victims Unitia, menossa on nyt kolmas tuotantokausi. Ice-T poliisietsivänä on kyllä aika koominen tapaus, varsinkin kun muistaa kaverin biisin Cop Killer. Niin ne näkökulmat muuttuu itse kullakin :D

*Kirjatärppi*

Lisää viihdettä. Lupaan perehtyä maailmankirjallisuuden klassikoihin kun vauva tuosta vähän kasvaa, mutta tähän mielentilaan istuu parhaiten viihdyttävä ja hyväntuulinen etsiväkirjallisuus, jonka päähenkilö herättää sympatiaa mutta on silti todentuntuinen. Tarinoissa ei ole liikaa väkivaltaa, mutta ne koukuttavat silti. Tarinat kertovat jotain oleellista tapahtumapaikastaan ja sen kulttuurista. Lukukokemuksen kruunaa elävä kieli ja hyvä käännös. No joko arvaatte?

Kyse on tietysti Botswanaan sijoittuvasta Mma Ramotswe  -etsiväsarjasta. Alexander McCall Smithin luoma naisetsivähahmo pyörittää omaa etsivätoimistoaan. Sarjamurhien sijasta toimeksiannot liittyvät kadotettuihin kanoihin, uskottomien aviomiesten nalkittamiseen ja kadonneiden sukulaisten etsintään. Sarjan kirjat eivät ole huikaisevan jänittäviä, mutta niitä ei silti voi jättää kesken. Niissä koukuttaa luvun loppuun sijoitettujen halpojen cliffhangereiden sijasta jokin inhimillisempi tekijä. Kuten tieto siitä, saako Ramotswe autonsa korjattua vai ei, ja miten hän aikoo läksyttää työnantajansa varoja omaan taskuunsa laittanutta vilpillistä työntekijää. Näistä kirjoista tulee takuuvarmasti hyvä mieli!

Jostain syystä minulle tulee rooibos-teetä taukoamatta litkivästä Mma Ramotswesta mieleen oma äitini. Äitini ei tosin juo teetä, vaan kahvia. Teepannun sijasta hänen tavaramerkkejäään ovat puoliksi juodut kahvikupit ja alati päällä oleva kahvinkeitin. Äitini ei myöskään asu Afrikassa.

[caption id="attachment_377" align="alignnone" width="160" caption="Mma Ramotswe -sarjassa on 10 teosta, joiden kanssa kannattaa edestä rauhallisesti aikajärjestyksessä. Lukujen välissä kannattaa pitää pieni tauko ja mennä keittämään kuppi teetä."][/caption]

PS: Löysin Hesarin verkkosivuilta hyvän artikkelin Botswanasta ja Ramotswesta: "...'hei, tämä on luonnollista, tällaistahan Afrikan pusikoissa tapahtuu. Elefantti tekee, mitä se haluaa ja milloin sitä huvittaa. Se ei välitä, vaikka paikalla olisi George W. Bush.'"

17 kommenttia:

  1. Kahdessa Kulttuurissa3/16/2010 4:01 ip.

    Jesh! Kärryily rules! Olimme mieheni kanssa matkamessuilla tänä vuonna. Tungoksessa teimme päätöksen, että ensi vuonna menemme sinne vaunujen kanssa, koska ne näköjään kätevästi avaavat väylää ihmispaljoudessa. Kaveriltani saisi vielä lainaksi tuplavaunut. ;)

    VastaaPoista
  2. Miehet ovat välillä hupaisia.
    Omani yllätti taannoin positiivisesti: tuli puhisten töistä kotiin, totesi nähneensä äidin vauva rintarepussa nenä menosuuntaan. "Teki mieli sanoa, että osta hyvä ihminen liina, se on parempi lapselle ja kantajalle." Minä en todennut mitään, mutta hymyilin sisäänpäin - hyvin on opit menneet perille.

    VastaaPoista
  3. Kahdessa Kulttuurissa: Juu ensi kerralla messuille tuplarattaat mukaan, ja mielellään vielä parimetrinen viiri kiinni etuosaan :D

    Fanny: Sanopa muuta! Mutta mun on pakko kysäistä, vaikkakin vähän ohi aiheen, että miksi liina olisi parempi kuin tuo reppu (eli manduca vai onkohan se siis eri juttu)? Mun pitäis ostaa joku kantoväline sinttiä varten - etenkin kesällä sille on käyttöä, mutta on kai parempi alkaa opetella käyttöä jo nyt... Eli suosittelisit (ja miehesi suosittelee :) ) siis mieluummin sellaista kantoliinaa kuin reppua?

    VastaaPoista
  4. Kivaa, että TVkaista vinkistä oli iloa. Se on näppärä nettisivu myös silloin, kun vauva ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sylissä. Meidän vauvelillamme on tapana nukkua sylissäni toinen silmä raollaan ja heti kun hänet siirtää sylistä sänkyyn alkaa armoton huuto :)

    Kuulin eilen Suomessa julkaistusta kirjasta: Minähän en sitten muutu, jossa käsitellään raskausaikaa ilmeisen realistisesti. Kirjailija Minna Kiistalaa hastateltiin aamuTVssä ja jotenkin sinä tulit mieleeni kun kuuntelin haastattelua :). Haastattelun voi käydä katsomassa tästä linkistä:
    http://yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/2010/03/tuoreen_aidin_kaunistelemattomat_tunnustukset_1529944.html

    Ps. Kärry-natseilu rules! Itse harrastan vihaisia silmäyksiä autoilijoille, jotka eivät pysähdy suojateiden eteen tai ovat parkanneet jalkakäytäville, mutta mieheni ei myöskään tyydy pelkkiin silmäyksiin.....

    VastaaPoista
  5. Joo meillä on vähän sama ongelma tuon nukkumisen kanssa. Sylissä se nukkuu hyvin, mutta heti se herää kun on siirtämässä sänkyyn. Ja kumma juttu että tää veivaaminen koskee vain päivänukkumista... Onko teillä sama juttu vai jatkuuko tämä sylissä nukkuminen myös yöllä? Noh onneksi on läppäri, nettiyhteys ja tv-sarjat. Olen myös opetellut kirjoittamaan yhdellä kädellä (nimesin kirjoitustyylin äitien kymmensormijärjestelmäksi), joten tässä pystyy pitkien päiväunien aikana päivittämään myös blogia ja kirjoittamaan meilejä. Ja ehkä tekemään myös himpun verran töitäkin. Hirmu kätevää :)

    Joo huomasin tuon kyseisen kirjan - ja sattumalta myös tänään (uusin vauva-lehti tuli aamulla postissa ja siinä oli pieni uutinen kirjasta). Täytyy saada se käsiin jossain välissä ja lukaista, vaikutti oikein kiinnostavalta! Mua ei ehkä se merkkikäsilaukkujen ostamisen väheneminen kauheasti huoleta (mulla on yksi käsilaukku, joka on 6 vuotta vanha - olen vähän pihalla kaikista muotijutuista, enkä ehkä niin vähääkään, hihi..), mutta muuten kirjoittajan ajatukset kuulosti hyvinkin tutuilta. Mahtavaa, että tulee tällaisiakin vauva- ja äitikirjoja. Jihuu!

    Ja uusin Vauva-lehti odottaa parhaillaan lukemista. Tämä maaliskuun numero taisi olla mun tilausjakson viimeinen numero - pitää siis ottaa siitä kaikki ilo irti. Eli nyt lähilukemaan ;)

    VastaaPoista
  6. TV kaista on ulkkariasujille loistojuttu - eräs Miamin ystäväni käyttää sitä myöskin koukuttavaan Salkkarituijotteluun...

    Mä en kyllä vois sietää vaununatseja, jotka olettavat olevansa jotenkin etuoikeutettuja. Pysyisivät ruuhka-aikoina kotona, sillä voihan olla että joku kenties vaikka kompastuu "vahingossa" niihin vaunuihin ja - hui - suoraan suloisen suppusuun päälle. Perkules. (Onneksi en ole painava). Mulla siis ei ole lapsia.

    Ihmiset saa nykyään niin vanhana lapsia, että niistä tulee jotenkin maailman suojeltuimpia olentoja, ja universumi väistää. Muistan lapsuudesta, kuinka meitä lapsia sai komentaa koko kylän väki, mutta nykyään kuulemma vanhemmat käyvät opettajan kraiveliin kiinni jos lasta on komennettu liikaa. Omassa ystäväpiirissäni on ihastuttavat pikkulapset T.error ja H.orror ja kasvatusmetodina "älä koskaan kiellä mitään".

    Mulla on tapana kerätä huonoa karmaa sanomalla ihmisille, että niiden vaunut on kulkuväylällä, niiden kersat meluaa/juoksee liikaa ja että lapset voi tuoda sitten aikuisten pöytään, kun ne jaksavat istua rauhassa aloillaan ja odottaa omaa puheenvuoroaan. (Ruokalajien välissä saa tietenkin kadota omaan huoneeseen hetkeksi). Ja kyllä mä saankin palautetta ihan samalla rahalla. Eikä siinä mitään, tykkään tosi paljon lapsista, joille on annettu eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ja lapset tykkää musta kun pidän niitä hiukan jöössä, ystävällisesti. Enmmän ongelmia on vanhempien kanssa.

    Mutta joo - nä äon teillä vielä kaukana edessä. Katso nyt ettei se äijä hullaannu kerjäämään verta nenästään niiden rattaiden kanssa, tai menee sitten vaikka lykkimään niitä sinne jäätikölle.

    Täss pikku linkki, universaaliin ongelmaanne on pohdittu ratkaisua:
    http://lovelotta.blogspot.com/
    Katso Lex Backlund

    (Mä en muuten tiedä vaivaako mua jokun vauvakuume kun lueskelen näitä tiineiden/imettävien naaraiden blogeja... Onko tää jotenkin pervoa?)

    VastaaPoista
  7. Ilmiselvä vauvakuume joo... Eikä sun lukuharratuksessa ole mitään pervoa, voit olla huoletta!

    Tuosta kurinpitoasiasta olen kyllä niin samaa mieltä. Mua alkaa kyrpiä vanhemmat, jotka ei tee tai sano mitään, vaikka niiden lapsi paukuttaa toista lasta (muovi)vasaralla päähän, tönii toisia lapsia maahan (isä on opettanut jälkikasvulleen vähän jalkapallosta tuttuja taklaustekniikoita! - sama faija muuten pukee jäklikasvunsa Chelsean pelipaitaan, vaikka räkänokka ei osaa vielä edes kirjoittaa omaa nimeään) ja suostuu syömään lautasen tyhjäksi vain, jos sen sisällön saa ensin kaataa PÖYDÄLLE ja syödä siitä sormin (eikä kyse ole enää mistään 1,5-vuotiaasta). Jumalauta on kyllä pinna kierällä noissa tilanteissa.

    Ja kuten Sampsakin sanoit, melkein aina se ongelma on niissä vanhemmissa, ei lapsissa. Lapsethan ottaa mallia matkimalla, ja jos koskaan ei komenneta mistään, niin kaikkihan on silloin sallittua.

    Kiitos muuten linkkivinkistä, käyn katsomassa.

    VastaaPoista
  8. Salamatkustaja,
    Sama homma meillä, sylissä nukutaan vain päiväaikaan ja yöllä onneksi nukahdetaan omaan sänkyyn suht vaivatta.

    En voi olla puuttumatta tähän kommenttiin, jonka Sampsa esitti:
    "Ihmiset saa nykyään niin vanhana lapsia, että niistä tulee jotenkin maailman suojeltuimpia olentoja, ja universumi väistää."
    Miten lapsien saaminen vanhana vaikuttaa suhtautumiseen lapsia kohtaan? Eikö nuorikin äiti voi olla suojelevainen? Lisäksi olen allergisoitunut tuolle päivittelylle siitä, miten lapsia saadaan nykyään niin vahnana. Aika monella vanhana raskautuvalla on takanaan jopa vuosien lapsettomuus rankkoine hoitoineen, joten tässä asiassa toisten arvosteleminen on äärimmäisen epäkorrektia.

    VastaaPoista
  9. Kyseessä oli ihan perus-rintareppu (joita myös roikottimiksi kutsutaan), ja se on aivan eri asia kuin ergonominen kantoreppu, jota mm. Manduca, Ergo, Yamo ja Patapum edustavat - liinoista puhumattakaan. Rintarepun ja ergonomisen kantovälineen eroista on selvitetty aika hyvin tässä linkissä: http://www.babyidea.fi/reppuvsliina.html

    On ihan ihmisestä kiinni, pitääkö enemmän kantorepusta/neliöstä kuin pitkästä liinasta. Minusta pitkä liina on (oli) parempi siksi, että siinä lapsen paino jakautuu koko yläkropalle, kun taas repussa ja neliössä paino tulee olka- ja vyötäröhihnoille, ja ne voivat alkaa painaa. Plus tietysti että kunnollinen vinojoustava kudottu on käyttöiältään ihan huikea: synnäriltä niin pitkään, kuin kantajan fysiikka kestää. Kantorepun ja neliön etu taas on se, ettei niissä ole sitä viittä metriä rättiä kieputettavaksi, ja ne ovat varsinkin kesällä lapselle viileämmät, kun kangaskerroksia on vähemmän. Toisaalta neliöliinan voi tehdä myös itse, mikä tekee siitä varsin edullisen hankinnan.

    Varsin kattava tietopaketti kantamisesta löytyy Kantoliinakanavan sivuilta: http://www.kantoliinakanava.fi/ . Ei muuta kuin tutustumaan vaan. :)

    VastaaPoista
  10. EmmaA: Enhän minä sinänsä syytä vanhempia (äitejä) siitä, että SAAVAT lapsia niin myöhään, vaan yhteiskuntajärjestystä, joka antaa ihmisille mahdollisuuden HANKKIA lapsia vasta myöhemmällä iällä. Jos katsot taaksepäin, hankkivat naiset lapsia useimmiten reilusti alle kolmekymppisenä, kun taas nykyään lapsia hankitaan yhä vanhempina, olettaakseni johtuen vaativista korkeakouluopinnoista, työmarkkinoista ja parinmuodostuksen hankaluudesta. Ja kun ikä nousee, kasvavat myös ne hankaluudet, jotka lapsen hankintaan liittyvät - ihmiskroppa ei ole samassa suhteessa venyttänyt parasta lapsenhankinta-aikaa, kuin yhteiskunta edellyttäisi.
    Katson ympärilleni: Suurin osa tuntemistani nuorista naisista alkaa vasta kolmenkympin korvilla, tai hyvinkin sen jälkeen, olla sellaisessa ammatillisessa asemassa sekä parisuhteessa johon lapsen haluaa hankkia. Miehillä menee usein vielä pidempään.

    Oma lukunsa tietenkin ovat ne, jotka eivät vain biologisista syistä SAA lapsia aiemmin.

    Lapsia hankitaan vähemmän ja myöhemmin - yhden lapsen suhteellinen merkitys kasvaa (?) ja näin olla omalle mukulalle pitää olla parhaat mahdolliset menestysmahdollisuudet. Alkaa kilpavarustelu, joka intensiivisyydessä päihittää jopa kylmän sodan vihoittelijavaltiot. (En väitä ettenkö kenties syyllistyisi tähän joku päivä vielä itsekin, reilusti kolmenkympin ylittäneenä...)

    Ehkä olet oikeassa - kyseessä ei ole ikäkysymys vaan yhteiskunnan muutoskysymys: Nykyään, individualismin pyhänä aikakautena, oman jälkikasvun menestysmahdollisuudet korostuvat? Ja kun aikaisemmin hankittiin keskimäärin enemmän lapsia, ei ollut aikaa käydä rähjäämässä jokaiselle opettajalle ja jääkiekkovalmentajalle jokaisen lapsen pelipaikasta tai matematiikan arvosanasta. Mene ja tiedä.

    Joka tapauksessa lapset kasvatetaan mielestäni enemmän yksilöiksi, jotka vaativat ja tietävät omat oikeutensa ja joita eivät saa komentaa kuin omat vanhemmat. Onko se hyvä?

    Lapsenhankinnan hankaluudesta en ketään arvostele, vaikka se että Emmaseni pidät minua epäkorrektina, ei olekaan kaukaa haettua. Tässä ko. tapauksessa kumminkin kehotan petraamaan sisälukutaitoa.

    No - salamatkustajalle toivotan tiukkaa, mutta luovanhullua, muut huomioon ottavaa kasvatusta ja äidin teksteistä päätellen sellainen on tulossa. Maailmassa on jo liikaa omaan napaansa tuijottavia äitejä ja pentuja, joten yksi pieni tiedostava napero tekee tasapainosta paremman.

    Rakkaudella: Vauvakuumeinen Sampsa-setä

    VastaaPoista
  11. Ihan vaan vinkiksi kaikille äideille ja miksei isillekin. AnywhereTV (http://www.anywheretv.fi) toimii kanssa hyvin ulkomailta ja on jopa ilmainen niin pitkään kun haluaa katsoa vain suoria lähetyksiä.
    Ei ollenkaan yhtä hyvä kuin TVKaista mutta jos ei halua maksaa siitä että joskus katsoo jonkun ohjelman niin tämä auttaa.

    VastaaPoista
  12. kolme juttuu..

    1. olipa kiva, kun tuli puhetta kantoliinoista/-repuista. Nyt kun kevät vie nuo lumiröykkiöt on tarkoitus ruveta koiralenkkeilemään vauvan kanssa sen hereilläoloaikana metsissä ei teillä, ja oon miettinyt missä ihmeen hässäkässä sitä kantaisin. Salamatkustajan blogi onkin näköjään paras tietolähde asiaan jos toiseenkin. Oon niin kypsä vaunun lykkimiseen teitä pitkin, ja niin on koirakin, kun ei saa kirmata vapaasti. Kantoliinan ostoon siis.

    1 1/2. Aasinsiltana seuraavaan: Haluan tehdä koiran lenkitykset vauvan kanssa sen ollessa hereillä, koska on kiva lähteä tutustumaan metsiin sen kanssa JA koska haluan hyödyntää sen jok'ikisen nukkumasekunnin omiin itsekkäisiin puuhiini (gradun tekoa lähinnä nyt). Kotityötkin tehdään yhdessä, kun vauva on hereillä.

    2. Itse olen nuorehko äiti, ja allekirjoitan sikäli nuo sampsan jorinat, että olen niin itsekkäässä iässä, että haluan äitinäkin keskittyä paljon opintoihin ja tulevaan uraan. Vauva kasvaa siinä mukana, kovasti rakastettuna, mutta koko tarmoni ei keskity häneen. Arvelen, että jos olisin jo ollut työelämässä vuosia, saattaisin haluta keskittyä kotielämään ja lapsen paapominen saattaisi kasvaa vuoren kokoiseksi asiaksi. Kirjavinkkinä muuten Tom Hodginsonin teos Jätä lapsesi rauhaan ja tee koko perheesi elämästä hauskempaa ;) (ehkä ootkin lukenut, en oo seurannut blogiasi alusta asti)

    3. sylissä nukkumisesta: Sylissänukkujan saa usein helposti siirrettyä omaan sänkyyn, kun nukuttaa sylissä jonkin liinan/harson/peiton päälle. Siirtää vauvelin sitten siinä lämpimässä liinassa petiinsä ja heräämistodennäköisyys on paljon pienempi, kuin jos lykkää sen viileälle lakanalle. Myös kapalo jeesaa. Yölläkin kiepautan vauvan syömään peiton mutkassa viereeni ja samalla lailla sitten takas petiinsä (, joka kyllä on sänkymme sivuvaununa ilman laitaa).

    VastaaPoista
  13. Fanny, suurkiitos avusta! Taidan ehkä päätyä tuollaiseen Manducaan, jos se ei ole ihan älyttömän kallis. Se nimittäin menisi kätevästi myös vaelluksilla - bebe eteen roikkumaan ja reppu selkään. Käyn kaupassa testaamassa sekä tuon Manducan että liinan, katsotaan kumpi tuntuu paremmalta.


    Vilho kiitos linkkivinkistä, käynkin tsekkaamassa tän. Mulla on vielä viikko tvkaistan katseluaikaa jäljellä, ennen kuin päätän ostanko sitä lisää. Asun vähän eri aikavyöhykkeellä, joten pelkstään suorana katsominen voi joskus olla vähän hankalaa. Mutta ehdottomasti tutustun tähän :)

    Tata: mulla vähän sama juttu; haluan että lapsi nukkuu suurimman osan päiväunistaan sisällä, niin mä voin sillä välin tehdä omia juttuja. Kuten töitä, tai kirjoitella muuta puutaheinää, tai käydä vaikka urheilemassa. Kun vauva tulee mukana "repussa" se ehkä pysyy paremmin hereillä ulkona maailmaa tarkkailemassa. Ja ihan loisto homma, jos siinä saa koiran ulkoiluetettua samalla. Millainen koira sulla on? Eli joudutko (siis: pääsetkö) juoksemaan sen kanssa kymmeniä kilsoja metsässä vai riittääkö puolen tunnin lenkki muutaman kerran päivässä?

    En muuten ole lukenut tuota kirjavinkkiäsi, mutta kuulosti sen verran hauskalta, että taidanpa etsiä käsiini :D

    VastaaPoista
  14. [...] 18, 2010 in yleinen hapatus Edellisen viestin kommenteissa syntyi hyvää keskustelua lasten saamisiästä. Aloin miettiä omaa tilannettani. Olen siis kolmekymppinen ja meillä on yksi [...]

    VastaaPoista
  15. Suosittelen lämpimästi hankkiutumaan paikkaan, jossa liinaa tai reppua voi kokeilla. Kaikki eivät tykkää kaikenlaisista kantovälineistä, joten testaaminen on tarpeen.

    Ja koiralenkit sujuvat varsin mainiosti lapsi kyydissä. T: kahden ison koiran omistaja. ;)

    VastaaPoista
  16. Pitää nyt kommentoida tuota ikäasiaa minunkin. Olen 24-vuotias korkeakouluopiskelija, ja minusta nykyisin näin "nuoria" ei oikein oteta vakavasti tulevana vanhempana. Varmaan, koska nykyisin lähtökohtaisesti nuoruus kestää sinne kolmenkympin korville. Mutta mitäs, jos satuin elämään sen rellestysvaiheen jo yläasteella ja lukiossa, onko pakko jatkaa vielä..? Nuori vanhempi on sitä ihmeellisempi varsinkin, jos aikoo jatkaa opiskeluja vauvankin kanssa (ainoastaan yksi, seitsemänkymppinen kummitätini on kantanut huolta siitä, että onnistuuhan opinnot varmasti - muiden mielestä kotiäitinä sitä olla pitää) tai harrastaa jotain ällöttäviä hippijuttuja, niinkuin kestovaipat.

    Ja nyt perhana kun unohdin sen pointin joka mulla oli.

    ---Niin, en kyllä näe mitään pahaa siinä, että lapsista kasvatetaan yksilöitä! Minulla ja pikkuveljellä oli kyllä kova kuri joo (ja tooosi nuoret vanhemmat, 19v kun minä synnyin), mutta silti meidät kasvatettiin uskomaan, että oma mielipide on yhtä arvokas kuin naapurin mummon, vaikka mummo onkin vanhempi. Ja että jos keskustellaan, niin lapsetkin saavat sen oman mielipiteensä sanoa. Sitten tädit ja sedät ihmetteli, että miten on niin erikoisia ja fiksuja lapsia. (Valitettavasti nykyisin lähinnä ihmetellään, miten niin fiksusta tytöstä tuli tämmöinen lahopää. :) ) Mutta siis daa, kai lapsista tulee keskustelevia jos niiden kanssa keskustellaan. Eikä se ikuinen paapominenkaan minusta oo niin paha kuin se, että lapsi opetetaan pitämään turpansa kiinni kun sieltä ei kuitenkaan tule mitään viisasta. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joku tantta sanomassa, että "kyllä minä tiedän kun minulla on tuota elämänkokemusta vähän enemmän kuin sinulla."

    Meillä on muuten just semmoinen koira, jonka kanssa sais juosta kymmeniä kilometrejä vaikka joka päivä. :) Sen takia on ehkä pakko päästä vaeltamaan ens kesänä vauvasta huolimatta.

    VastaaPoista
  17. hihi, meilläki on ällöttävät kestovaipat -hippeilyä :D

    on muuten tosi kätevää ulkoiluttaa lapset ja koirat yhtäaikaa! talvella (jos on lunta ja lapsi vähän isompi) voi ehkä jopa laittaa koiran pulkan eteen ja laittaa sen vetämään ipanaa. me koitettiin tätä kotona, kun oltiin siskojen kanssa lapsia. mutta meidän koira oli aika pienikokoinen sekarotuinen, eihän siitä pulkanvetämisestä mitään tullut. koira veti vaan kilarit valjaista....

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?