Viikko synnytyksen jälkeen ja pystyn jo istumaan tuolilla - jibbee! "Menkat" tosin jatkuvat jo yhdeksättä päivää, eikä loppua näy....

Syntymäpäivän jälkeen, osa 3

20.2.10 Satu Kommentteja: 8

Viikko synnytyksen jälkeen ja pystyn jo istumaan tuolilla - jibbee! "Menkat" tosin jatkuvat jo yhdeksättä päivää, eikä loppua näy. Sisukaluja tulee ulos kuulemma helposti vielä ainakin toiset 9 päivää. Jälkitulva oli täysin uusi juttu, josta ei ollut käsitystäkään ennen synnytystä. Eli kohtu tyhjentelee jotain raskausajan rippeitä - en halua tarkemmin kuvailla jätösten ulkonäköä. Yritän itse asiassa olla katsomatta niitä, käyn siis silmät kiinni (tai vaihtoehtoisesti valot sammuksissa) vessassa.

Äitikänni  jatkuu yhä. Pää tuntuu sumuiselta, enkä osaa muodostaa nopeasti puhuessa kokonaisia lauseita millään kielellä. Jotta ipana kuulisi mahdollisimman paljon suomea alusta asti, olen soitellut kotona Topi Sorsakosken koottuja.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa ulkona vauvan tulon jälkeen. Voi sitä riemua. Anoppi halusi tulla vahtimaan ipanaa pariksi tunniksi, jotta minä pääsisin ulos (mies lähti vuoristovaellukselle päiväksi kun oli niin hyvä ilma.) Ja arvatkaapa vaan, mitä tein? No menin KESTOVAIPPAMARKKINOILLE. Virkistävä lauantaipäivä, häärin siellä muiden äitien, pikkuvauvojen ja raskausvatsojen keskellä kyselemässä bambulisäsuojista ja riisipapereista. Ja kumma kyllä - viihdyin! Silmiinpistävää tosi oli se, että siellä ei ollut YHTÄKÄÄN miestä, siis ei ainoatakaan. Olivatkohan kaikki isät paenneet tänään vuorille?

Koska olin tänään paitsi ensimmäistä kertaa yksin ulkona, olin myös ensimmäistä kertaa yksin kotona ilman miestä. Mikä tarkoitti sitä, että jouduin vaihtamaan vaipat. Ja selvisin kakkavaipasta, ei roiskunut yhtään eikä nääpiö yrittänyt spurtata tahroja teepaidalleni. Meillä on siis miehen kanssa diili, että se hoitaa kaiken mikä tulee vauvasta ulos, koska mä joudun hoitamaan kaiken mikä menee vauvasta sisään. (Olenkohan mä kertonut tästä diilistä jo aiemmin. En muista - ylläri!)

Pelottavinta tällä hetkellä on:

- Se kun vauva syö ja alkaa yskiä. Mä pelkään että se tukehtuu maitoon.

- Se kun vauva pitää ottaa syliin. Pelkään, että sen pää vinksahtaa jonnekin sivulle ja jää hassuun asentoon. Sitä palloa on hemmetin vaikea kontrolloida.

- Nukkumaanmeno. Pelkään, että nääpiö herää sata kertaa yön aikana, eikä anna meidän ollenkaan nukkua. (Tiedän, tämä ei kuulosta järin pelottavalta, mutta minkäs teet.)

- Kävely vauva sylissä. Pelkään, että kompastun johonkin ja kaadun lattialle vauva sylissä. Olen jo miettinyt eri tapoja kaatua. Esim siten, että kellahdan oma vartalo edellä ja lyön pääni lattiaan, vauva pääsee ryömimään pakoon ja nielaisee lattialta löytyviä marmorikuulia. (Meillä ei muuten ole marmorikuulia, eikä 9 päivän ikäinen vauva osaa vielä ryömiä. Mutta eihän pelot  logiikan perään huutele.)

Kivointa tällä hetkellä on:

- Vauvan "mulla on kakat housussa" -ilme. Se suipistelee suutaan tötterölle kuin joku malli kertoakseen, että se on just tehnyt jotain tosi jännää eli turauttanut ydinjätteet pöksyihinsä.

- Se kun vauva hosuu käsillä ilmaa kuin joku orkesterinjohtaja etsien tissiä. Ja voi sitä onnea kun se löytää etsimänsä...

- Se kun voi katsella vauvan ja miehen vaipanvaihtopuuhia. Sehän vaihtaa vaipat nopeammin kuin starttaa auton!

- Se, että rintaruokinta ei olekaan ihan niin kamalaa kuin  luulin. Lisää asiaa tisseistä vähän myöhemmin.

8 kommenttia:

  1. Onnea onnistuneesta vaipanvaihdosta! Ja siitä, että niin monet jutut on kivoja. :) Onnistuisinkohan markkinoimaan miehelle tuon saman työnjaon ruokinnan ja vaipanvaihdon suhteen? Mikään ei ole niin ällöä kuin kakkavaipat. Vaikka pelot ei tottelekaan logiikkaa eikä lohdutusta, niin saanen kai kuitenkin sanoa, että ei ne vauvat ihan niin helposti hajoa. Olen joskus aikoinaan kanniskellut muutamaakin pikkuveljeä ihan väärin, ja suhteellisen normaaleja niistä on tullut.

    Ällöä tuo jälkivuoto. Jostain kuulin, että sitä jatkuis viisi viikkoa. Odotan sitä kauhulla siksikin, etten ole käyttänyt terveyssiteitä sen jälkeen kun täytin viisitoista, ja muistaakseni niiden kanssa olo on koko ajan sellainen kuin olisi pissit housussa. Mutta tamponeja tai kuukautiskuppia (tai -sankoa) ei ehkä tikattuun värkkiin voi tunkea. :)

    VastaaPoista
  2. Oot mainio! Sarjassamme lauseita, joita en olisi koskaan uskonut sanovani (saati kirjoittavani julkisesti internetiin): Oli kivaa kestovaippamarkkinoilla :-)

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, ettei rintaruokinta ole (ainakaan vielä) traumatisoinut. :D

    VastaaPoista
  4. [...] perusteella on joskus niin hanurista. Melkein yhtä hanurista kuin synnyttäminen (osat 1, 2 ja 3). Jos tätä kotona kökkimistä kestäisi kolme vuotta putkeen, minut saisi laittaa hoitovapaalta [...]

    VastaaPoista
  5. Mielikuva siun kaatumisesta vauva sylissä ja muksu ryömimässä pakoon kohti marmorikuulia.. En voinu olla nauramatta :D Anteeksi. Hienosti oot pärjänny ja hienosti tuut pärjäämään :)

    Muuten, olisiko mahdollista saada päivitys, jossa kertoisit tein pikkuperheestä enemmän? Minkälaisessa kaupungissa asutte, minkälainen oli tein elämä ennen muksun syntymistä jne.? Uutena lukijana on hirmu hankala alkaa kaivelemaan yksinkertasia asioita.

    VastaaPoista
  6. Regret, saamasi pitää, kirjoitan seuraavassa postauksessa :-)

    VastaaPoista
  7. [...] Kommenttiboksissa kysyttiin, millaista elämää vietimme ennen lapsen tuloa.  Aiheeseen liittyen: sellaista se oli, tällaista siitä (ehkä toivottavasti) tulee: [...]

    VastaaPoista
  8. [...] muuten ole kamalien synnytyskokemusieni (osat 1, 2 ja 3) kanssa yksin. Linda Lampenius-jotain avautui ruotsalaisessa Mama-lehdessä [...]

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?