Synnytyskauhistus

Synnytysvalmennuksen pitäisi kai lievittää synnytyspelkoja. Minulla kävi kyllä ihan päinvastoin. Kaksipäiväinen synnytysvalmennus alkoi tänään. Tällä ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin aihetta synnytys alkuvaiheesta siihen verisyltyn näköisen istukan synnyttämiseen. Meinasin alkaa itkeä noin viisi kertaa. Eikä se johtunut liikutuksesta vaan ihan puhtaasta, riettaasta inhosta. Eikä siellä näytetty edes värikuvia. Tai videota! Tarjolla oli piirrettyjä kuvia power point -kalvoilla, ja meinasin silti oksentaa. Miten heikko sitä voi ihminen olla...

Ne ensimmäiset kuvat olivat ihan ok; niissä näytettiin, kuinka ne ihanat supistukset alkaa tunkea vauvaa alaspäin kohti ulostuloaukkoa. Seuraava kuva olikin jo nätisti ulkoapäin: pillunsuulta työntyy ulos jättiläismäistä saksanpähkinää muistuttava uloke. Se on kuulemma vauvan pää! Jos kuvaa on uskominen, niin se pää näyttää aivan tajuttoman rumalta tullessaan ulos. Kurssia vetäneet kätilöt varoittelivat isiä, että sitä ei kannata pelästyä tuota uloketta, jos seuraa  syntymistä siitä suunnasta (samaa koskee niitä äitejä, jotka seuraavat synnytystä peilin (voi juma!) kautta). Pää kuulemma oikenee ja pähkinämäisyys häipyy ulostulon jälkeen. Ja jos vauvan pää on syntyessään sininen, niin sekin on kuulemma normaalia. Nielaisin, ja hengitin syvään.

Paras splätteriosuus oli kuitenkin vasta tulossa...  Kankaalle levähti piirroskuva siitä vaiheesta, missä vauvan pään levein kohta on tulossa ulos. Voi jumalauta! Jos tuossa vaiheessa ei oma vehje repeä useampaan osaan, niin kyllä ihme on. Näky oli järkyttävä, eikä sitä saa pois mielestä millään. Hrr. Minusta se näytti kidutukselta, eikä miltään luonnolliselta elämänluomiselta. "Jos tulee repeämiä, ne tulee yleensä tässä kohtaa. Mutta niitä ei huomaa." Jos mun pillu repeää kahtia, niin kai mä nyt sen tunnen? Ellei...sitten se synnytys ole oikeasti niin vitun hirveää, että vaikka jalka sahattaisiin poikki, sitä ei huomaisi. Saattaahaan se olla niinkin.

Täällä ei myöskään sairaalassa tehdä sitä leikkausta (eli jotain viiltoja sinne perseen ja pillun väliin), koska paikat kuulemma paranee parmmin, jos ne saa revetä luonnostaan. No tietty mä olen jo lukenut vaikka kuinka monesta paikasta, että viiltohaavan tekeminen estää hallitsemattomat jättirepeämät - tämä ei näiden kätilöiden mielestä kuitenkaan pidä paikkaansa, kokeiltu kuulemma on. "Vaikka sen leikkauksen tekee, niin voi se silti revetä hallitsemattomastikin." Kiitos ja anteeks.

Mä painun nyt tuonne sohvalle ja vedän ehkä muovipussin päähän.  Seuraavalla kerralla valmennuksessa kerrotaan kivunlievityksestä ja käydään siellä sairaalassa katsomassa paikkoja. Toivottavasti mä en pyörry sinne käytävälle. (Jos siis muovipussissa on reikä.) En tosiaankaan taida olla kypsää satoa tähän hommaan.

Autossa oli muuten paluumatkalla aika hiljaista. Järkytykseni ei varmaan voinut olla näkymättä ulospäin. Varovasti mies ehdotti, että mitä jos öljyttäisiin paikat kaksi kertaa päivässä, niin ne joustaa paremmin. Musta ikävä kyllä tuntuu, että tässä ei nyt enää mitkään Wiledat auta:

[caption id="attachment_300" align="alignnone" width="112" caption="Weleda välilihaöljy. Öljyäminen voi olla hauskaa, mutta tämä toimenpide on kyllä aika kaukana nusbailusta."][/caption]

Tunnisteet: , ,