Synnytysvalmennuksen pitäisi kai lievittää synnytyspelkoja. Minulla kävi kyllä ihan päinvastoin. Kaksipäiväinen synnytysvalmennus alkoi tänä...

Synnytyskauhistus

1.2.10 Satu Kommentteja: 10

Synnytysvalmennuksen pitäisi kai lievittää synnytyspelkoja. Minulla kävi kyllä ihan päinvastoin. Kaksipäiväinen synnytysvalmennus alkoi tänään. Tällä ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin aihetta synnytys alkuvaiheesta siihen verisyltyn näköisen istukan synnyttämiseen. Meinasin alkaa itkeä noin viisi kertaa. Eikä se johtunut liikutuksesta vaan ihan puhtaasta, riettaasta inhosta. Eikä siellä näytetty edes värikuvia. Tai videota! Tarjolla oli piirrettyjä kuvia power point -kalvoilla, ja meinasin silti oksentaa. Miten heikko sitä voi ihminen olla...

Ne ensimmäiset kuvat olivat ihan ok; niissä näytettiin, kuinka ne ihanat supistukset alkaa tunkea vauvaa alaspäin kohti ulostuloaukkoa. Seuraava kuva olikin jo nätisti ulkoapäin: pillunsuulta työntyy ulos jättiläismäistä saksanpähkinää muistuttava uloke. Se on kuulemma vauvan pää! Jos kuvaa on uskominen, niin se pää näyttää aivan tajuttoman rumalta tullessaan ulos. Kurssia vetäneet kätilöt varoittelivat isiä, että sitä ei kannata pelästyä tuota uloketta, jos seuraa  syntymistä siitä suunnasta (samaa koskee niitä äitejä, jotka seuraavat synnytystä peilin (voi juma!) kautta). Pää kuulemma oikenee ja pähkinämäisyys häipyy ulostulon jälkeen. Ja jos vauvan pää on syntyessään sininen, niin sekin on kuulemma normaalia. Nielaisin, ja hengitin syvään.

Paras splätteriosuus oli kuitenkin vasta tulossa...  Kankaalle levähti piirroskuva siitä vaiheesta, missä vauvan pään levein kohta on tulossa ulos. Voi jumalauta! Jos tuossa vaiheessa ei oma vehje repeä useampaan osaan, niin kyllä ihme on. Näky oli järkyttävä, eikä sitä saa pois mielestä millään. Hrr. Minusta se näytti kidutukselta, eikä miltään luonnolliselta elämänluomiselta. "Jos tulee repeämiä, ne tulee yleensä tässä kohtaa. Mutta niitä ei huomaa." Jos mun pillu repeää kahtia, niin kai mä nyt sen tunnen? Ellei...sitten se synnytys ole oikeasti niin vitun hirveää, että vaikka jalka sahattaisiin poikki, sitä ei huomaisi. Saattaahaan se olla niinkin.

Täällä ei myöskään sairaalassa tehdä sitä leikkausta (eli jotain viiltoja sinne perseen ja pillun väliin), koska paikat kuulemma paranee parmmin, jos ne saa revetä luonnostaan. No tietty mä olen jo lukenut vaikka kuinka monesta paikasta, että viiltohaavan tekeminen estää hallitsemattomat jättirepeämät - tämä ei näiden kätilöiden mielestä kuitenkaan pidä paikkaansa, kokeiltu kuulemma on. "Vaikka sen leikkauksen tekee, niin voi se silti revetä hallitsemattomastikin." Kiitos ja anteeks.

Mä painun nyt tuonne sohvalle ja vedän ehkä muovipussin päähän.  Seuraavalla kerralla valmennuksessa kerrotaan kivunlievityksestä ja käydään siellä sairaalassa katsomassa paikkoja. Toivottavasti mä en pyörry sinne käytävälle. (Jos siis muovipussissa on reikä.) En tosiaankaan taida olla kypsää satoa tähän hommaan.

Autossa oli muuten paluumatkalla aika hiljaista. Järkytykseni ei varmaan voinut olla näkymättä ulospäin. Varovasti mies ehdotti, että mitä jos öljyttäisiin paikat kaksi kertaa päivässä, niin ne joustaa paremmin. Musta ikävä kyllä tuntuu, että tässä ei nyt enää mitkään Wiledat auta:

[caption id="attachment_300" align="alignnone" width="112" caption="Weleda välilihaöljy. Öljyäminen voi olla hauskaa, mutta tämä toimenpide on kyllä aika kaukana nusbailusta."][/caption]

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan auton rasvaamiselta. Ei sitten kitise eikä kolise ja toimii vielä vuosia sen jälkeenkin!

    Kiitos. Tän ansiosta en koskaan erehdy katsomaan synnytysvideota :D

    VastaaPoista
  2. Tämä blogisi on kyllä sitten niin paras! Hilpeää tekstiä.

    Minulla oli ennen synnytystä todella samanlaiset fiilikset. Ehkä en oikein uskaltanut itselleni edes tunnustaa, että ajattelin juuri noin. Synnytysvalmennuksen videota katsoessa suljin silmäni koko varsinaisen synnytystapahtuman ajaksi. Olisin varmasti rynnännyt ulos luokkahuoneesta, jos olisin kehdannut, mutta eihän tuleva äiti sitä voi tehdä. Isälle se ehkä voisi olla hyväksyttävämpää.

    Niin ja sitten tuo peili-asia!! huh huh! Itse asun USAssa ja en tiedä tarjotaanko tuota peili mahdollisuutta Suomessa. Itse ilmoitin synnytyksessäni, että peili tarjoaisi minulle "too much information, no thanks!" Enkä kyllä katunut valintaani yhtään.

    Repeämistä.... itselleni tuli kakkos-tason repeämät, mutta ne parani tosi äkkiä ja eivätkä olleet oikeestaan mitenkään kamalan kivuliaat. Voin taata, että synnytyksen jälkeen olet sellaisessa euforiassa siitä, että kaikki on ohi, vauva sylissä ja sinä vielä järjissäsi, että siinä on ihan sama mitä repeämiä on syntynyt. Itse tuskin huomasin niiden paikkailua, kun keskityin vain hämmästelemään vauvaa.

    VastaaPoista
  3. Khyllä ainakin minulla oli peili sänkyä vastapäätä, mutta mies siitä enemmän tapahtumia seurasi kuin minä.

    Noista repeämistä: ne ovat vähän kaksipiippuinen juttu... Toisaalta pieni repeämä on parempi kuin leikkaushaava, sillä se tosiaan paranee nopeammin, mutta ilman episiotomiaa voi revetä todella pahasti. Koulukuntia on selvästi kaksi, totuus lienee jossain siellä välimaastossa. Öljyämisestä voi olla apua tahi sitten ei - luulen hyödyn riippuvan ihan synnyttäjän kudosten venyvyydestä. Toisaalta hyvä kätilö osaa myös tukea välilihaa pään syntyessä, jolloin kudokset eivät repeydy.

    Ja mitä siihen kipuun tulee, niin... no, sattuihan se, mutta niin ällön klisheiseltä kuin se kuulostaakin, sen kivun unohti saman tien kun sai sen sinisen limanuljaskan rinnan päälle. :D

    VastaaPoista
  4. Kahdessa kulttuurissa2/02/2010 9:43 ip.

    Päivän parhaat naurut :D

    VastaaPoista
  5. Moi! Käväisin täällä joskus ennenkin (varmaan Hupsin kommenteista eksyneenä), mutta nyt vasta luin kunnolla juttujasi ja jäin koukkuun. Itse olen kaukana suorapuheisesta, enkä varmaan ajattelekaan monistakaan asioista kuten sinä, mutta tyylisi on niin pistämätön, että lukemista ei voi jättää kesken :)

    Olen hyvin tyytyväinen, että meille ei näytetty minkäänlaista videota eikä kuviakaan synnytysvalmennuksessa. Olisin varmaan jättänyt koko leikin kesken jos vaan millään mahdollista. Olen aina inhonnut myös kaikkien sarjojen ja leffojen synnytyskohtauksia ja kääntänyt kanavaa tai muuten tukkinut silmät ja korvat. En myöskään ole vieläkään katsonut neuvolasta saatua videota siitä pelosta, että siellä näytetään synnytystä (meidän tyttö on jo 6kk). Musta se vaan on aina yhtä ällöä katsottavaa! Silti oman synnytyksen aikana en miettinyt näitä ajatuksia yhtään, vaan homma vain eteni omalla painollaan. Ei ällöttänyt tai kauhistuttanut lainkaan. Ei sitä siinä ehtinyt miettimään.

    Mulla leikattiin väliliha imukuppia varten (en sitä edes huomannut), mutta sen lisäksi repesin myös melko pahasti. Sillä hetkellä en niihin kiinnittänyt huomiota, mutta mä en voi allekirjoittaa tuota kaikkien hokemaa "sitten kun vauva on sylissä kaikki kipu unohtuu". Eikä unohtunut, kahteen viikkoon. En tiedä jäikö multa sitten joku hormonirysäys saamatta kun mut vietiin synnytyksen jälkeen leikkaussaliin paikattavaksi ja sain vauvan kunnolla syliin vasta pari tuntia myöhemmin. Vauva korvaa kaiken sen kivun mikä puudutuksen haihduttua iski, mutta ei se silti helppoa ollut.

    Tarkoituksena ei sitten ollut pelotella, vaan todeta, että etenipä se synnytys miten vaan, niin se on sun oma synnytys, josta varmasti sillä hetkellä selviät paremmin kuin kukaan.

    VastaaPoista
  6. Äh, unohtaminen on vähän huono termi. Ennemminkin sanoisin, että sattuu kyllä, mutta kun vauva saa syliin, sillä kivulla ei ole mitään merkitystä. Ja olihan se perälistö todella kipeä useamman viikon, mutta se helpotti pikkuhiljaa, ja pahimpiin kolotuksiin tepsi särkylääke.

    VastaaPoista
  7. Niina - joo vuosihuollon lisäksi täytyy pitää saranat kunnossa :D Toi öljyäminen on kyllä aika hanurista, enkä edes tiedä toimiiko se. Mutta johan mä ostin vadelmapensaan lehdistä tehtyä teetäkin, kun joku ehdotti että se vahvistaa kohtua ja tekee synnytyksestä helpompaa (en kyllä tiedä mikä yhteys noilla asioilla on, mutta hämmentynyt on helppo huijata ostamaan kaikenlaista, hehe)

    EmmaA - joo täällä saa peilin käyttöön jos haluaa. Mutta en mäkään todellakaan halua katsella sitä toimitusta; pyörtyisin kuitenkin. Liika on liikaa...

    Fanny - kiitos kannustuksesta :) Täytyy pyytää vahvat tropit synnytyksen jälkeen särkyä turruttamaan. Noita koulukuntia näyttää olevan joo kahdenlaista, riippuu maasta, ja varmaan ihan sairaalastakin. Esimerkiksi Espanjassa Barcelonassa, jossa mun yksi kaveri on synnyttänyt kaksi muksua, vilautetaan veistä ennen kuin se pää oli kunnolla edes venyttämässä paikkoja; kuulemma varmuuden vuoksi. Tiedä sitten mikä on tehokkaita... Joku veikkaili vesisynnytyksen auttavan kudosten venymisessä, mutta jos makaa siellä altaassa, niin kätilölle voi kai olla vähän hankalaa "tukea niitä paikkoja". Mun täytyy muuten kyllä nostaa hattua kätilöille, mä en ikimaailmassa voisi tehdä niiden työtä. Ne näkee sen saman monta kertaa päivässä, mitä mä kammoan kokea kerran elämässä.

    Kiitos Petuli palautteesta! Kun muita naurattaa nää jutut, niin ei itsekään jatka kovin kauaa näitä itkeskellä ;) Katsotaan repeääkö itsellä, eihän tässä enää montaa päivää onneksi tarvitse sitä ajatella. Kerrankin olen tosin tyytyväinen siitä että mulla on aika muhkea takamus ja leveät karjalaiset lanteet, se kai auttaa synnyttämistä. Eikä tässä nyt mitään neitsyitäkään enää olla, joten ulostuloaukonkin pitäisi periaatteessa joustaa... Uh, nyt tulee kyllä LIIKAA INFORMAATIOTA. :D

    VastaaPoista
  8. Minä opiskelen kätilöksi, ja odotan innolla tositoimiin pääsyä. :)

    Vesi voi pehmittää paikkoja, toisaalta taas se voi turvottaa liikaa. Luulen kaiken kaikkiaan, että tässä synnytysasiassa tärkeintä on kuunnella itseään ja omaa kehoaan, olla avoimin mielin niin erilaisten kivunlievitysten kuin asentojenkin suhteen ja muistaa se tärkein eli vauva. Synnytyksestä ei jaeta mitaleita, ja aina ne rakkauden hedelmät on ulos saatu.

    VastaaPoista
  9. Susta tulee kätilö, mahtavuutta, onnea :)
    Ja lohduttavaa tosiaan ajatella, että ei ne vauvat sinne sisälle ole jääneet, jotain kautta ne on lopulta saatettu sieltä ulos. Meille muuten näytettiin tänään kuvia imukuppiavusteisesta synnytyksestä. Ensin kauhistuin, mutta kun näin kuvan ulosvedetystä conehead-vauvasta, mua rupesi valtavasti naurattamaan :D Pää kuulemma kuitenkin kai oikenee "normaaliksi" suht pian. I hope.

    VastaaPoista
  10. No tuota... se pää voi olla hurjan näköinen muutenkin; vauvan kasvot voivat myös ottaa damagea synnytyskanavan paineessa, ja ainakin tuo meidän ipanamme oli kuin turpaanlyöty 1vrk:n ikäisenä... :P

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?