Olen kärrrrrsimätön!!!

En pysty kasvamaan ihmsenä. En vaan osaa. Olen aivan yhtä kärsimätön evs (ennen vauvan saapumista) kuin jvs (jälkeen vauvan saapumisen). Otetaan nyt esimerkiksi vaikka vauvan ruokkiminen.

Tissiruokinta per se ei tunnu yhtään niin kamalalta kuin aluksi ajattelin. No vähän korpesi sairaalassa kun anoppi tuli ensimmäisen vierailulle tuomaan vaatteita (jotka me unohdettiin sairaalakassista) ja me oltiin juuri vauvan kanssa opettelemassa tissien toimintaa. Jotenkin ärsytti kun se ei tajunnut pysyä taka-alalla vaan tuli siihen "tunnen hengityksen niskassani" -läheisyyteen asettelemaan tyynyjä ja auttamaan. Hyväähän hän tarkoitti, mutta ärsytti silti. Tämä oli ensimmäinen ja itse asiassa ainut kerta, jolloin koin rintaruokinnan jotenkin kamalana. Well, siihen on nyt tottunut. Mutta ruokkimiseen liittyy yksi asia, joka tekee musta ehkä vielä hullun. Nimittäin odottaminen!

Baby saattaa syödä puoli tuntia putkeen, välillä jopa tunnin. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä sillä välin? En pysty vaan istumaan paikallaan ja tuijottamaan samaa pistettä. Olen koittanut lukea lehtiä, mutta se ei onnistu, sillä nääpiö perkele tajuaa heti jos yritän tehdä jotain sijaistoimintoa. Se sylkee rinnan ulos suustaan ja alkaa kitistä, että voisinko pliis keskittyä. Pari kertaa olen jo potkinut imetystyynyt lattialle (vauvasta olen tosin pitänyt hyvin kiinni) ja jättänyt homman hetkeksi kesken. Koitan selittää taustalla ihmettelevälle miehelle, että vituttaa tämä odottaminen, ristikoitako tässä pitäis laatia oman pään sisällä, että aika kuluisi! Miehen mielestä lapsen syntymän kaltaiset jutut yleensä muuttaa ihmistä ja lisää kärsivällisyyttä. Mun kohdalla ei kyllä ole käynyt niin, ei ainakaan vielä. Päinvastoin - epäilen että multa tais tulla ne vähäisetkin kärsivällisyyden rippeet istukan mukana ulos. Mammajoogan rentoutusharjoituksistakaan ei ole nyt mitään apua. Huh.

Jos tätä lukee joku jo rintaruokkinut, niin vinkit otetaan avosylin vastaan: miten te saatte ajan kulumaan kun lapsi syö?

*Kirjavinkki*

Löysin Akateemisen alehyllystä kesällä uusille isille tehdyn "vaihtoehtoisen oppaan", Vaippavapaalla. Sen on kirjoittanut  brittimies, joten kirjasta paistaa aika hyvin esiin sikäläinen perhemalli: mutsi on himassa lasten kanssa ja isä hoitaa rooliaan käymällä lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa sunnuntai-iltapäivisin. Lisäksi kirjassa on kymmeniä viittauksia siihen, miten äidillä on jo valmis biologinen side lapseensa, kun meidän isien pitää opetella se alusta asti. Mutta näistä kokkareista huolimatta kirja on aika nastaa luettavaa - ja ehdottoman sopiva myös äideille.

Kirjassa kerrotaan raskaudesta, syntymästä ja lapsen ensimmäisistä vuosista vähemmän oppikirjamaisesti. Tässä pari suosikkiani:

- "Ai niin, pian synnytyksen jälkeen vaimosi uumenista tulee ulos jotakin, joka näyttää annokselta epäonnistunutta maalaislihahyytelöä. Tässä vaiheessa ei ole hyvä ajatus osoittaa möykkyä ja sanoa: 'En tiennytkään, että sielä olikin kaksoset. Tämä toinen on kyllä harvinaisen ruma yksilö.'"

- "Sinusta saattaa miehenä tuntua perustellulta joidenkin naisten toive synnytyksestä, jossa ei käytetä mitään kivunlievitystä tai korkeintaan hiukan ilokaasua. 'Ovathan naiset synnyttäneet vuosisatojen ajan, eikä aiemminkaan ole tarvittu mitään epiduraaleja. Synnytys on luonnollinen tapahtuma.' Se on tietysti periaatteessa totta. Mutta noina menneinä viattomuuden aikoina tavattiin myös lääkitä avohaavoja kasvien lehdillä ja amputoida raajoja ruosteisilla maataloustyökaluilla. Saatan olla vanhanaikainen, mutta mielestäni nostalgia voi sopia musiikkiin ja muotiin, mutta ei kivunlievytysmetodeihin. Emme elä turhaan 2000-luvulla.

- Kun tyttäreni oli kolmevuotias, hän juoksi luokseni ja ilmoitti vakavalla äänellä, että iltapäivällä käyneet sähkömiehet olivat 'syöneet äidiltä joka saatanan palan suklaata¨'. -- Pieni lapsi ei tee mitään eroja sanojen 'banaani' ja 'paska' välille. Ne ovat molemmat uusia sanoja, jotka he ovat oppineet kuuntelemalla ja joita he haluavat sitten kokeilla itsekin. Lapsesi oppii kyllä tietämään intuitiivisesti, milloin ei sovi kiroilla.

[caption id="attachment_342" align="alignnone" width="200" caption=""Voit tehdä kodistasi lapsiturvallisen. Se ei silti auta, ne pääsevät aina jostain sisään.""][/caption]

Tunnisteet: , , ,