Uuden vuoden kunniaksi asiaa tisseistä. Imetys nimittäin ällöttää. Tiedän (tai siis olen kuullut), että rintaruokinta on vauvalle hyväksi, s...

Asiaa tisseistä

2.1.10 Satu Kommentteja: 6

Uuden vuoden kunniaksi asiaa tisseistä. Imetys nimittäin ällöttää. Tiedän (tai siis olen kuullut), että rintaruokinta on vauvalle hyväksi, se on terveellistä, helppoa ja halpaa ravintoa. Mutta silti ajatus rinnoissa alati roikkuvasta vauvasta ei tunnu yhtään mukavalta. Entä jos se sattuu? Tai jos se ei onnistu? Tai mitä jos ennen niin hauska rintavarustukseni valahtaa imetyksen seurauksena nivusiin? Ei paljon naurata. Taidan olla vähän turhamainen paskiainen. No, ainakin uskallan myöntää sen.

Sitä paitsi imetys näyttää pelottavalta. Viime aikoina olen todistanut useampaakin tissiruokintasessiota enkä ole välttynyt näkemästä (vaikka olen yrittänyt välillä katsella muualle, kuten lattiaan, tai selata olohuoneen pöydällä lojuvia lehtiä) sitä luumun kokoista nappulaa, jollaiseksi ruokkijan nänni on ruokkimisen jälkeen  muuttunut. Järkytys! Miten tavallinen nänni voi turvota niin suureksi? Imetyksen on pakko sattua ihan helvetisti.

Myös seksi imetyskaudella ihmetyttää. Miltä se tuntuu kun maitoa roiskuu ympäriinsä? Lämmin pirtelöefekti tuntuu kyllä melkoiselta  turn-offilta, ellei sitten satu olemaan jonkin sortin ruoka-seksi-yhdistelmän ystävä. Ja minua ei henk. koht. kauheasti innosta jääkaapin avaaminen sänkyyn. Kysyin asiaa parilta läheiseltä kaverilta (molemmat miehiä, joiden vaimot olivat juuri saaneet lapset). Suoraan kun kysyin niin suoraan vastattiinkin: seksi imetyksen aikaan on kuulemma niin, noh, hankalaa, että sitä tekee molempien mieli vähemmän kuin tavallisesti. Varsinkin silloin jos nainen tykkää rintojen hyväilystä ja mieskin saa siitä kiksejä. Mutta kaverini mukaan sitten kun panettaa  (tätä ei kuulemma tapahdu kovin usein ensimmäisen 6 kk aikana - jeejee), yksi käytännönläheinen keino välttyä maitosotkulta on  syöttää molemmat rinnat tyhjiksi hetki ennen seksiä. Mutta miten spontaania se nyt on? Ju-huu, nyt tää vauva ois syöny, nyt nää kaks vois vähän suhata.

Huh. Elämäni taitaa muuttua aika helvetisti kuuden viikon kuluttua. Ja tämä rintamuutos nyt on varmasti yksi niistä pienimmistä. Kun tämäkin ahdistaa jo tarpeeksi, miten ne kaikki muut asiat? Kuten pysyykö vauva hengissä? Mitä jos se kuolee? Mitä jos se on sairas? Mitä jos se paskantaa / huutaa / itkee minut hulluuteen asti? Mieheni mielestä keskityn vähän liikaa näiden mahdollisten ongelmien pohtimiseen. Mutta on vähän vaikea olla innoissaan niistä positiivisista asioista, kun ei tiedä YHTÄÄN mitä sieltä on tulossa ja millaista SE on.

Eilen illallisella kaveriporukkani hehkutti erittäin innoissaan lapsen tuloa. Kommentit siitä, miten ihana se on, miten pehmeä ja pieni se on ja miten upeaa sen kanssa on viettää aikaa, tuntuivat kieltämättä ihan mukavilta mielikuvilta. Totesin siihen kuitenkin kunnon tosipessimistinä, että eipä noita asioita voi tietää varmaksi. Voihan nimittäin olla vaikka niin, että lapsi syntyy  kolmikätisenä. Siihen mieheni totesi, että toivottavasti se syntyy kolmi- eikä yksikätisenä, koska sen kolmannen käden voi leikata pois, mutta uutta kättä on vähän vaikeampi istuttaa keskivartaloon kiinni. Onneksi meidän tuttavat ovat jo tottuneet tähän meidän yhdessä kehittämään kieroon raskaushuumoriin <3

6 kommenttia:

  1. Heippa taas,
    Toi imetysasia mietitytti myös mua silloin etukäteen. Touhu vaikutti jotenkin... no, ällöttävältä. Mutta ei se sitten ollutkaan sitä, vaan tuntui ihan luonnolliselta, ja olen tosi tyytyväinen, että alun vaikeuksien jälkeen homma toimii. En mä siitä mitään erityisiä kicksejä saa, niin kuin ilmeisesti jotkut, mutta ei se ole vastenmielistäkään. Ja joo, välillä se sattuu, mutta usein se ei tunnu oikeastaan miltään. (Paitsi alussa, kun se vetää ihan mehut pois ja sitä vaipuu usein jonkinlaiseen imetyshorrokseen.) Maidon roiskuminenkin muuten tasoittuu parin eka kuukauden jälkeen, joten homma siistiytyy huomattavasti.
    Seksistä olisin vielä kirjoittanut, mutta yllättäen ipana heräsi juuri päiväuniltaan ja alkoi natista, mistä voit varmaan päätellä, mikä on meidän tehokkain ehkäisykeino tällä hetkellä... Mutta olen kuullut, että joillain seksielämä on jopa vilkastunut vauvantulon jälkeen, liekö sit jotain urbaanilegendaa!
    Summa summarum, älä huoli, luonto tikanpojan puuhun vetää jne. Ja ei, en mäkään sitä ihan uskonut etukäteen, mutta niin se vaan on! :)

    VastaaPoista
  2. kukka-maaria1/02/2010 7:59 ip.

    enta jos niihin liimaisi vaikka jonkinlaiset teipit paalle siksi ajaksi, niin ei ainakaan roiskuisi? miten olisi puolikas terveysside tai vauvan vaippa liimattuna molempiin nanneihin? :) tuskin sita vauvaa voi kaskea imemaan molempia tyhjaksi silta seisomalta.

    VastaaPoista
  3. Lukaisin tässä tänä iltana blogiasi ja on kyllä virkistävin lukukokemus netissä pitkään aikaan. Varsinkin kun jossain mielenhäiriössä on tullut luettua joidenkin muidenkin raskausaiheisia blogeja niin tämä oli suorastaan helpotus niiden joukossa. Piti ihan ääneen nauraa muutamaan kertaan lukiessa. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  4. Olin joskus aikoinaan (siis lähemmäs kymmenen vuotta sitten) ihan varma, etten voi synnyttää alateitse enkä varmana ikipäivänä imetä. Ajatuskin kummastakin kammotti. Vaan kuinkas sitten kävikään. Eli Hups on aivan oikeassa, se vaan on pirun luonnollinen juttu. Tietenkin paljon on kiinni siitä, miten homma lähtee käyntiin.

    Aluksi imetys saattaa sattua (esimerkiksi ihan perkeleesti) ja tuntua epämiellyttävältäkin, mutta ajan kuluessa se ei ole ainakaan mulla tuntunut kovin kummalliselta. Itse asisassa imetys ihan mukavaa puuhaa, kun voi nollata ajatukset hetkeksi, katsoa telkkaria tai lukea. Olen lisäksi todennut imetyksen olevan hävyttömän helppo tapa ruokkia lapsonen yöllä (ei pullorumbaa, joten uni jatkuu molemmilla helpommin). Eikä meillä ainakaan ole seksin aikana maidot roiskuneet.

    Luumunännit taitaa olla aika yksilöllinen juttu, riippuu varmaan paljon rakenteesta ja muksun imuvoimasta. Niistä riipputisseistä (ja hiustenlähdöstä) olen antanut kertoa itselleni, että ne tulisivat vastaan joka tapauksessa, sillä nuo vaivat johtuvat raskaudesta.

    To cut a long story short: Kannattaa ainakin kokeilla :)

    VastaaPoista
  5. Hups ja Aimo, kiitos kannustuksesta, ehkä se tästä vielä lähtee :D Lupaan raportoida ruokkimistilanteen etenemistä heti kun sen aika koittaa.

    Milla, kiitos kannustavasta kommentista! Tätä blogia on ollut rentouttavaa kirjoitella; saa päästellä höyryjä ja samalla tässä löytää samanhenkisiä kanssamatkustajia. Jeje.

    Vatsassa on muuten käynyt viimeisen kahden tunnin ajan sellainen alien vs. predator -kaksintaistelua muistuttava liikehdintä (siis maha vaihtaa paikkaansa kymmenen minuutin tunnin välein), että on pakko jättää istuminen, vyöryä sohvalle ja laittaa sit comia dvd-soittimeen.... Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. No niin, taas oot kirjoittanut minun kauhukuvitelmista. :) Minä en vaan uskalla myöntää kenellekään, että imetys ällöttää (varsinkaan sen jälkeen, kun erehdyin myöntämään äidille etten erityisemmin rakasta jokaista vastaantulevaa vauvaa). Aion kyllä ällötyksestä huolimatta imettää sen puoli vuotta jos osaan. Mutta silti se on tosi ällöä. Että a) tisseistä tulee eritettä ja b) joku vielä syö sitä. Jotenkin luotan siihen, että ällötys vähenee kun siihen tottuu. :)

    Seksistä ja maidosta: mulla on siis huhtikuun alussa laskettu aika, ja maitoa on tirskahdellut jo marraskuun lopusta. Ja mikä lie hormoniryöppy aiheuttaa sen, että maitoa erittyy erityisesti seksin jälkeen. Nimenomaan se rintojen hyväily on aika hyvä keino avata maitohanat... Ei sitä nyt ihan suihkuamalla tule, mutta jotenkin olis vähemmän ällöä ajatella, että jonkun ruoka-aika olis käsillä kuin se, että tässä muuten vaan eritän holtittomasti jotain.

    Mulla on muuten vauvantulopaniikki hävinnyt tyystin! Vituttaa niin paljon tämä kantavana oleminen, etten malta odottaa vauvan syntymää ja sitä, että oon taas vain minä itse! Sittenpähän tästäkin potkunyrkkeilijästä on vastuuta kantamassa myös mies, enkä vaan minä. :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?