Meille ei haluta leluja, joissa on patterit, jotka pitävät ääntä ja vilkkuvat. Noh. Ipana sai tietysti juuri sellaisen joululahjaksi. Nimelt...

Joulun satoa - hehkuva pehmolelu

28.12.10 Satu Kommentteja: 21

Meille ei haluta leluja, joissa on patterit, jotka pitävät ääntä ja vilkkuvat. Noh. Ipana sai tietysti juuri sellaisen joululahjaksi.

Nimeltä mainitsematon sukulainen ilmeisesti unohti kieltosanan ja kääri papereihin vilkkuvan, ääntelevän ja vaaleanpunaisen karvanaaman.

Tämä pinkki myyrä on nielaissut muutaman hehkulampun, jotka syttyvät kun nukkea ravistelee. Valopallot vaihtavat väriä punaisesta siniseen, vihreään ja oranssiin muutaman sekunnin välein. Kaiken lisäksi unilelu pärähtää soittamaan "rauhoittavaa unimusiikkkia", jos vauva itkee "enemmän kuin puoli sekuntia", lupaa tuoteseloste. Siis unilelu, joka alkaa soittaa hihhulimusaa, jos vauva pitää ääntä 0,5 sekuntia?

Mitä tälle metelöivälle diskopallolle pitäisi tehdä? Sen kuonokin näyttää paleltuneelta pippeliltä.



 

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Unohdin eilen, että meillä on lapsi. Ihan oikeasti. Katsoin eilen televisiosta elokuvaa. Leffan jälkeen mies pyysi hakemaan (se ei siis edel...

Hyvää joulua! Unohdin että minulla on lapsi.

23.12.10 Satu Kommentteja: 8

Unohdin eilen, että meillä on lapsi. Ihan oikeasti.

Katsoin eilen televisiosta elokuvaa. Leffan jälkeen mies pyysi hakemaan (se ei siis edelleenkään pysty liikkumaan murtuneen jalkansa takia sohvalta - voi kyynel) vierashuoneestamme kännykän. Avasin vierashuoneen oven, laitoin valot päälle, nappasin yöpöydältä kännykän ja lähdin keittiöön tekemään glögiä. Vierashuoneesta alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Meni jonkin aikaa,  ennen kuin tajusin, että sehän on Nääpiö. Siis meidän Nääpiö. Se taisi herätä, kun jätin kirkkaan kattovalon päälle ja oven auki olohuoneeseen, jossa pauhasi televisio. Siis minä ihan oikeasti unohdin, että meillä on lapsi, joka nukkuu meidän kanssa samassa vierashuoneessa. Pohjalla oli yksi lasi glögiä ja yksi televisioelokuva. Aikamoista. Onneksi oma äitini haluaa toimia kokopäiväisenä lapsenvahtina nämä joulupyhät...

Niin että hyvää ja rauhallista joulua vaan teillekin!

 

*Kirjatärppi*

Ja nyt mä menen lukemaan Nesbøn Panssarisydäntä, jonka löysin Lemin kunnankirjastosta. Mahtavaa lomalukemista. Sormet hiessä käännän tämän actionpläjäyksen sivuja ja nautin siitä tiedosta, että minulla on vielä yli 500 sivua jäljellä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Eilen tiistaina meinasi pää räjähtää Lappeenrannan Prisman elektroniikkaosastolla. En nyt väitä, että Islannissa saisi aina hyvää asiakaspal...

Huono asiakaspalvelukokemus

22.12.10 Satu Kommentteja: 4

Eilen tiistaina meinasi pää räjähtää Lappeenrannan Prisman elektroniikkaosastolla. En nyt väitä, että Islannissa saisi aina hyvää asiakaspalvelua. Siis saan välillä ehkä huonompaa palvelua, kuin mitä kielivammaisena ymmärrän, mutta tämänpäivänen veti kyllä pohjat.

Minulla oli missio: ostaa liikkuva laajakaistaliittymä, prepaid.

Olin Lappeenrannan jättiprismassa ostoksilla. (Ei olisi pitänyt.) Menin elektroniikkaosastolta kysymään, jos sieltä löytyisi kaipaamani tuotetta. (Ei olisi pitänyt.)

- Niitä on tuolla valokuvapalvelun vieressä, neuvoo nuori myyjäpoika.

Kävelen sinne, ja noukin hyllystä Saunalahden pre paid -laajakaistaliittymän. Mutta pakkauksesta ei näe, tarvitaanko muovirasian lisäksi jotain muuta, ja käykö liittymä myös mäkkiin. Kävelen paketti kädessa takaisin elektroniikkaosaston infopisteeseen.

- Voisiko tämän paketin avata, että voisin lukea käyttöohjeista, toimiiko tämä liittymä myös Applen koneissa.

- Joo ei sitä voida avata, se on kiinni. (No shit, Sherlock!)

- No osaatteko sanoa, toimiiko tämä Mac-koneen kanssa. Ja tarvitsenko mä tämän lisäksi jotain muuta päästäkseni nettiin.

- No kyllä tämä käy kaikkiin windows-käyttiksen koneisiin. Sä voit lukea käyttöohjeet kun olet ostanut tuotteen.

- No joo, mutta kun mulla on Mac, jossa ei ole windows-käyttäriä. Ja on vähän järjetöntä ostaa tuote, josta ei ole varma, voiko sitä käyttää. Ei kai kukaan osta tuotetta, jonka käyttökelpoisuudesta ei voi olla varma.

- No kyllä ihmiset, jotka näitä ostavat, tietävät mitä he ovat ostamassa. Ja tämä käy yleisimpiin koneisiin eli  se on windows-yhteensopiva. (Anteeksi, mutta vittuiletko sä?)

- Mutta kun ei mulla ei ole windowsia... Mä todella tarvitsisin tällaisen liikkuvan laajakaistayhteyden, mutta en haluaisi tulla takaisin sopimattoman tuotteen kanssa heti huomenna. Ja tässä ei missään edes sanota, että mitä tähän ostohintaan sisältyy, joku latausseteli, vai 30 päivän ajan netin käyttöä vai mitä.

- Siellä myyntihyllyllä on kyllä lisätietoja tuotteesta.

- No kun ei ole. Siellä on esite pre paid -kännykkäliittymistä ja niiden hinnoista. Liikkuvista laajakaistaliittymistä ei puhuta mitään. Tämä tuote vain riippui siellä hyllyllä.

(Tässä kohtaa nuori mieshenkilö alkaa jo ärsyyntyä.)

- Kyllä siellä paketissa on käyttöohjeet!

- Ei se paljoa auta, kun en voi  tutustua niihin ennen kuin ostan laitteen. Enhän mä halua ostaa mitään sellaista, mitä en voi käyttää.

- No kyllä tätä tuotetta on ostettu paljon. Lisätietoja saa Saunalahdelta (Oh my goooood, mitä myyntityötä....)

- Siis tätä tuotettahan myydään täällä Prismassa, mä en ole nyt Saunalahden liikkeessä. Tämä tuotehan on ihan paska.

 

Lähden menemään.

 

Löysin muutaman kilsan päästä R-kioskilta Soneran liikkuvan laajakaistan. Se toimii, vaikkakin hitaasti. R-kioskin myyjä, vanhempi naishenkilö, ilmoitti, ettei tajua näistä liittymistä eikä myöskään tietokoneista mitään. Mutta hänpä veti esiin ässäkortin kaivamalla myyntitiskin laatikoista ryppyisen monisteen, jossa kerrottiin, mitä liittymä maksaa, miten se otetaan käyttöön ja lueteltiin tietokoneen ohjelmistovaatimukset. Kiitos ärrä!

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Taannoinen lentomatkamme Reykajvikista Helsinkiin yhden vammaisen, yhden alle 1-vuotiaan ja yhden 70-vuotiaan anopin,  viiden matkalaukun, k...

Lapsen kanssa lentomatkalla, osa XII

22.12.10 Satu Kommentteja: 2

Taannoinen lentomatkamme Reykajvikista Helsinkiin yhden vammaisen, yhden alle 1-vuotiaan ja yhden 70-vuotiaan anopin,  viiden matkalaukun, kolmen käsilaukun, yhden helvetin painavan kameralaukun ja lastenrattaiden kanssa sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Lähtöselvitysjonossa ja vielä lentokoneessakin sain osakseni osaanottavia katseita...

En saanut sydänkohtausta, kaatanut kahveja syliini tai kompastunut vauva sylissä lentokoneen käytävällä.

Mutta 100 kilon matkatavaroiden ja lastenvaunujen työntäminen, vetäminen ja nostaminen Helsingin lumisateessa läpi 60 senttisten lumikinosten lentokenttäbussin pysäkiltä hotellille (50 m) oli sellainen kokemus, että en tee sitä enää ikinä uudelleen. Juoksen mieluummin vaikka maratonin.

Miksi en ottanut taksia? Helvetin hyvä kysymys. Mutta kaikki kamat ja ihmiset eivät mahtuneet yhteen taksiin, ja tilatekseja olisi jotunut odottamaan tunnin.

 

Tästä olisi muuten ollut  hupia lennolle:







 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Asiat eivät muutu, ainoastaan näkökulmat. Hyvin sanottu. Muistatte kai "Mikä on oudoin paikka, jossa olet harrastanut seksiä" -tyy...

Sea Horsen vessassa

18.12.10 Satu Kommentteja: 9

Asiat eivät muutu, ainoastaan näkökulmat. Hyvin sanottu.

Muistatte kai "Mikä on oudoin paikka, jossa olet harrastanut seksiä" -tyyppiset kysymykset? Kun miehellä on jalka poikki, anoppi nukkuu samassa hotellihuoneessa, kun on itse nukkunut kuluneella viikolla keskimäärin viisi tuntia yössä ja kun viisi senttiä venyneet kädet ovat laukkujen kantamisesta kipeät, tekee ihan vain mieli keksiä kiitos. Ja pikkuisen lisää unta.  Nykyään kysyjä saa mielenkiinnostavimpia vastauksia, jos kysyy oudointa vaipanvaihtopaikkaa.

Kaikki alkoi siitä, että ipanaa ei huvittanut kakata päivään ennen perjantaista lentomatkaa.

Perjantai-iltana vein anopin ja miehen ja nääpiön suosikkiravintolaani Sea Horseen syömään. Tämä ei mene pieleen, ajattelin. Niinpä soitin hevoseen etukäteen ja kysyin, voiko teille tulla vauvan kanssa ja onko teillä syöttötuoleja. Järjestyi syöttötuoli, kuvakirjoja katseltavaksi ja pieni snapsilasi vedenjuontia varten. Mahtava palvelu - ja mahtavaa ruokaa, kuten aina. Sea Horse -faniksi tunnustautunut mieheni sai osakseen hyväksyviä katseita ovimikolta kun talvitakin alta pajastui tämä paita:

Makian SeaHorse-paita hankittiin aikanaan täältä.


Nääpiö veteli naama virneessä perunamuusia ja paistettuja silakoita ja pannukakkuja. Jälkkäripannarien jälkeen 70-senttinen alkoi naama punaisena punnertaa tuolissa tuotosta. Vienot pieruäänet sekoittuivat keskittyneeseen ähkintään. Ennen kuin haju ehti levitä koko ravintolaan, kaappasin ipanan kainaloon ja karkasin ravintolan neliön kokoiseen naistenvessaan. Vaihdoin vaipat lapsi vessanpytyn kannen päällä. Seisoin jalat haarallaan pyntyn molemmin puolin, jotta vauva pysyy paikallaan. Vaihdoin vaipat vasemmalla kädellä, oikealla yritin estää tuotosta leviämästä käytetystä vaipasta pitkin vessan lattiaa. Kävi sääliksi meidän jälkeen vessaan jonottanutta hienoa naishenkilöä. Paska paperikorissa haisee pahalle.

Sitä oli niin paljon, että vaippa ei taittunut kiinni. Niinpä katsoin fiksuimmaksi tunkea sen sellaisenaan paperikoriin ja peitellä parilla paperikäsipyyhkeellä. Anteeksi Sea Horsen siivooja.

*Kirjavinkki*

Koska mies meni ja katkaisi jalkansa (ja oli vähällä pilata minun loman), koska minä ja 70-vuotias anoppi raahasimme viittä suurta matkalaukkua ja yhtä lasta vaunuissa pitkin lentokenttiä ja taksitolppia (lisää uusimmasta matkustamiskokemuksesta hieman myöhemmin), koska olen tehnyt niin vitusti töitä viime aikoina, tehnyt kaiken viime aikoina kotona, ja *lisää tähän satatuhatta muuta syytä*, menin ja ostin itse itselleni joululahjan. Se oli hävyttömän kallis ja seteleitä tiskiin latoessa meinasi tulla oksennus. Mutta kannatti.

Minulla Meillä on nyt uusi ja kiiltävä perheenjäsen. Se on coolimpi kuin minä ja mun mies yhteensä. iPad. Rakastan sitä. Sillä voi lukea lehtiä ja kirjoja, se on ihana. Säästän sen avulla tulevaisuudessa paljon rahaa, kun vältän julkaisujen postituskuluissa. (No niinpä niin.) Minulla on sellainen tunne, että minun ja hänen ystävyys tulee kestämään pitkään.

Kuva: Humac.




Siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin veikkaan, että enemmän minulla kuluu aikaa tämän kuin The Economistin parissa:






9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mies makaa sängyssä jalka poikki. Lapsi kiskoo johtoja seinästä. Pitäisi pakata joululomaa varten, tehdä töitä, siivota, pestä pyykit, tuoda...

Kuka on vastuussa

12.12.10 Satu Kommentteja: 11

Mies makaa sängyssä jalka poikki. Lapsi kiskoo johtoja seinästä. Pitäisi pakata joululomaa varten, tehdä töitä, siivota, pestä pyykit, tuoda miehelle vettä, antaa lapselle ruokaa, vaihtaa lapselle vaipat, nukuttaa mies, tuoda lapselle kaukosäädin, syödä vessapaperia, maito on loppu, tuttipullo on likaisena tiskialtaassa, puhelin soi, laskut pitäisi ehtiä maksamaan, joku soittaa ovikelloa. Voi perse mikä lomanalusviikko. Kuka tästä kaikesta on vastuussa?





11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana on alkanut kontata valon nopeudella. Mikähän siinä on, että ensimmäiseksi pitää työntää kännykän laturi suuhun, sen jälkeen kiskoa kam...

Lapsi rakastaa elektroniikkaa

10.12.10 Satu Kommentteja: 10

Ipana on alkanut kontata valon nopeudella. Mikähän siinä on, että ensimmäiseksi pitää työntää kännykän laturi suuhun, sen jälkeen kiskoa kamera hyllystä lattialle, kytkeä w-lan-laatikko pois päältä ja lopuksi käydä sohaisemassa levysoitinta. Kun noita lelujakin olisi tarjolla.

On kuitenkin upeaa huomata, että hörökorvamme kehittyy.  Hän on oppinut tunnistamaan sanan ei. Ehei, ei nääpiö todellakaan lopeta ei-sanaan - hän lisää vauhtia, jotta ehtii työntää sormensa pistorasiaan ennen kuin perässä juokseva äiti saa kiinni tai isän kainalosauva ehtii koukata sähkömiehen pois työpisteeltä.

Tässä on selkeästi vittuilun makua, sillä käytetyt hiiret, johdonpätkät ja ns. luvalliset kaapelit eivät kiehdo kullannuppua juuri ollenkaan.

[caption id="attachment_1033" align="alignnone" width="209" caption="Jos mä vaan ihan vähän painan tuosta."][/caption]

 

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käy...

Kyllä nyt isi veti pohjat

7.12.10 Satu Kommentteja: 11

Voe helvata mikä päivä. Mun mies lähti kahden päivän jääkiipeilyretkelle kavereidensa kanssa. Tänään päivällä sen ystävä soitti, että on käynyt pieni onnettomuus... Meni saatana tippumaan ja katkaisemaan jalkansa (no onneksi ei mitään pahempaa). Mutta kun  meidän piti reilun viikon kuluttua lähteä Suomeen joululomaksi! Aika iisiä kantaa vauvaa ja kolmen ihmisen matkatavaroita yksin  toisen hyppiessä vasemman jalan varassa. Jos siis hyppii, eihän se välttämättä pääse matkaan ollenkaan. Nyt voisin räjähtää kappaleiksi, raapia jämät seiniltä ja tehdä niistä tilataideteoksen.

Ja minä kun nimenomaan vielä nihkeilin sunnuntaina, että kannattako sitä nyt lähteä pariksi päiväksi korpeen, kun olisi tässä vähän hommaa kotona ja tenttiä ja töitä ja sellaista pientä. Ja nyt tämä.

Voiskohan sitä seuraavaksi alkaa vaikka harrastaa lukemista tai postikorttien kehystämistä? Taitaa olla pakko. Minä nimittäin ajattelin  laittaa herran kiipeilykamat myyntiin. Ilmoittelen, kun ne löytyy Huuto.netistä.

 

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävin ruokakaupassa lauantaina kaksin lapsen kanssa. Ei olisi pitänyt. Koko saamarin supermarket oli sokerihumalassa riehuvien tahmakäpälien...

Lapsen kanssa kauppaan - ei kiitos

4.12.10 Satu Kommentteja: 8

Kävin ruokakaupassa lauantaina kaksin lapsen kanssa. Ei olisi pitänyt. Koko saamarin supermarket oli sokerihumalassa riehuvien tahmakäpälien ja heidän hermoromahduksen partaalla keikkuvien vanhempiensa täydessä hallinnassa. Pelottavinta oli se, että melkein tunsin kuuluvani joukkoon. (Vaikka 10-kuukauden ikäinen lapsi ei vielä osaakaan  pyytää karkkia karjumalla.)

Sehän oli täyttä sotaa! Huutavat ja hikiset lapset juoksevat karkkipussien kanssa pitkin käytäviä, törmäilevät muiden asiakkaiden kärryihin ja piilottavat nenästä kaivamaansa räkää mandariinikoreihin. Perässä vyöryvät vanhemmat kuiskivat lujaa naama punaisena Nei, nei, ei noin saa tehdä Guðmundur!

Jos haluaa pysyä järjissään ruokakaupassa käydessään, ehdotan seuraavaa:

- Kannattaa välttää kaupassa käymistä kuukautta ennen joulua, aina arkisin kello 16-20 ja aina lauantaisin.

- Älkää ottako lapsia mukaan  ruokakauppaan.

- Jos on pakko, istuttakaa ne kärryihin.

- Jos ulkona ei ole kovin kylmä, jättäkää ne koiraparkkiin.

Voisin ilomielin tilata ruokani netistä ja maksaa hieman ostosten kotiin kantamisesta. Harmi että täällä Islannissa ei vielä ole sellaista palvelua.

Tämä videopätkä sopii hyvin sulostuttamaan tätä iloista  lauantaipäivää. (Jostain syystä tätä videota ei saa suoraan näkymään blogissa.)

 

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Bloggasin syyskuussa kirjasta Half the Sky . Nyt se on julkaistu suomeksi - upea juttu! Puolikas taivasta on kahden Pulitzer-palkitun amer...

Puolikas taivasta - Vuoden merkittävin kirja

1.12.10 Satu Kommentteja: 11

Bloggasin syyskuussa kirjasta Half the Sky. Nyt se on julkaistu suomeksi - upea juttu! Puolikas taivasta on kahden Pulitzer-palkitun amerikkalaistoimittajan selvitys siitä, miksi maailmasta puuttuu 100 miljoonaa naista. Kirjassa kerrotaan ihmiskaupasta, viisivuotiaana bordelleihin myydyistä tytöistä, silvotuista sukupuolielimistä, tyttöjän nälkään näännyttämisestä (koska tiukassa oleva ruoka annetaan poikalapsille), synnytyksessä vaurioituneista naisista, 13-vuotiaista tytöistä, jotka on alastomina sidottu kiinni intialaisen bordellin sänkyyn. Yksityiskohtaisempi suomenkielinen kuvaus kirjasta löytyy mm. Hesarin kolumnista täältä.



Minä toivon, että tästä kirjasta tulee seuraava Jumalharha. Ensin teosta hifistelevät asiasta jo valmiiksi kiinnostuneet - tämän kirjan tapauksessa feministit, humanistit ja muut sorrettujen ystävät. Sen jälkeen kirja alkaa kiinnostaa myös laajempia massoja.

Tässä kirjassa ei kiistellä siitä, pitäisikö seksin osto kriminalisoida vai ei, pitäisikö sukupuolikiintiöt ottaa käyttöön työpaikoilla ja onko pikkutytöille pakko myydä pinkkejä Bratz-nukkeja. Kirja näyttää lukijalle jotain sellaista, joka tuntuu kauhuelokuvalta, mutta on valitettavasti  arkea monelle.

Kirjan johdannossa sanottiin viisaasti, että asia, joka tapahtuu joka päivä, ei ole uutinen. Ketä kiinnostaa, jos jossain Aasiassa raiskataan pikkutyttöjä tai intialaisesta kylästä kaapataan tyttöjä seksiteollisuuden palvelukseen? Pitäisi kiinnostaa.

Nyt kauhistelemme sitä, kuinka miljoonia afrikkalaisia myytiin orjiksi Karibialle ja Amerikkoihin 1500-1700-luvuilla. Kaikki tajuavat, että se oli väärin. Mutta esimerkiksi ihmiskauppaa käydään edelleen joka päivä. Yhdysvaltain ulkoministeriön tekemän arvion mukaan maasta toiseen käytävän ihmiskaupan uhreja on vuosittain 800 000 – 900 000, heistä suurin osa naisia ja lapsia.

Puolikas taivasta (Like) on äärimmäisen hyvin kirjoitettu. Se ei sisällä jargonia tai loputtomia akateemisia viitteitä, jotka vaikeuttavat lukemista. Toimittajapari on koonnut suuren määrän henkilökohtaisia haastatteluja, joissa ihmiskaupan/syrjinnän/pakkoavioliittojen/nälkiintymisen jne. kokeneet kertovat tarinansa. Sen jälkeen kunkin tarinan ilmiötä tarkastellaan laajaan lähdeaineistoon perustuen.

Lue tämä kirja, osta se lahjaksi tai lainaa kirjastosta! Se on ihan helvetin tärkeää luettavaa.

PS.

Kirjan luettuani tapasin kirjassa esitellyn ApneAapin perustajan, Ruchira Guptan. Hän oli puhumassa Islannissa seminaarissa. Guptan perustama ApneAap toimii Intiassa. Järjestö tarjoaa ulospääsyn  bordelleihin joutuneille  naisille ja tytöille. Hän kummasteli sitä, kuinka Intiassa ei vieläkään ole saatu aikaan ihmiskauppaa kieltävää kattavaa lainsäädäntöä, mutta samaan aikaan kondomiautomaatteja pystytellään bordellialueiden läheisyyteen. "When you give a condom to a trafficked ten-year-old girl,  it's like giving an empty bread bag to a starving child."

Olen alkanut tukea ApneAapin toimintaa; lisätietoja löytyy täältä. Puolikas Taivasta -kirjan lopusta löytyy kattava lista erilaisia tapoja auttaa, ApneAapin lisäksi siellä on esitelty kymmenien muiden vastaavanlaisten järjestöjen toimintaa.

Tässä videossa Gupta puhuu lyhyesti työstään (hyppää  3 ensimmäistä minuuttia, jos et jaksa kuunnella Clintonin ja Mooren höpinöitä :) )





11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä nyt ei varsinaisesti ole vauva-aihe, mutta menköön, kun on asiana ajankohtainen. Viime viikolla viereeni  luennolla istahti vietamilain...

Miten tutustua uusiin ihmisiin?

29.11.10 Satu Kommentteja: 13

Tämä nyt ei varsinaisesti ole vauva-aihe, mutta menköön, kun on asiana ajankohtainen.

Viime viikolla viereeni  luennolla istahti vietamilainen nainen, joka kertoi, että hänellä ei ole yhtään ystävää Islannissa. Hän kysyi, voisiko meistä tulla ystäviä. Ennen kun hän kysyi, ryhdynkö hänen ystäväksi, hän kysyi kuinka vanha olen ja olenko naimisissa.

Menin takalukkoon. Mitä noin suorasukaiseen pyyntöön pitäisi vastata? Kun toinen ihminen näin vilpittömästi pyrkii tekemisiin toisen ihmisen kanssa, ei ole pokkaa sanoa ei. Mutta toisaalta - kiinnostaako minua juuri nyt tutustua uuteen ihmiseen, kun ainut meitä yhdistävä tekijä on kielioppiluento?

Ulkomailla asuneet ja uusille paikkakunnille muuttaneet varmaankin tuntevat ilmiön: Jotenkin pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, vaikka ennestään paikkakunnalla ei tunne ketään. Se on vaikeaa ja vaatii kekseliäisyyttä. Kun siellä uudessa paikassa on tullut asuttua jonkin aikaa ja tutustunut ihmisiin, alkaa tuntua äärimmäisen tylsältä kerrata elämäntarinaa kuudettakymmenettä ja kolmatta kertaa. Tulin tänne koska X. Tulin tänne vuonna X. Teen työkseni X. Lempikahvilani on X. Olen naimisissa/eronnut/sinkku. Minulla on lapsi. Sen nimi on X. Ja niin edelleen.

Perinteinen tutustumiskeskustelu sisältää hyvin usein nuo samat elementit, ja se alkaa tuntua tyhjältä jauhamiselta. Kun menee paikkoihin, joissa luentevasti tapaa ihmisiä - kuten töihin, kouluun, urheilemaan - on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Mutta siihen kahvilassa istumiseen ei valitettavasti ole enää oikein aikaa ja kiinnostusta. Töiden jälkeen tekee mieli mennä kotiin, kun ipana on vielä pari tuntia hereillä. Viikonlopun vapaapäivät ovat niin harvinaista herkkua, että ei jaksaisi "hengailla".

 

Pähkäilevätkö muut uudella paikkakunnalla tai ulkomailla asuvat tätä samaa kuviota?

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mitä anopilla on, mitä meillä ei ole? Nääpiö herää kotona joka aamu viiden ja puoli seitsemän välillä. Torstaina anoppi halusi ottaa kaverin...

Miksi vauva ei nuku

27.11.10 Satu Kommentteja: 12

Mitä anopilla on, mitä meillä ei ole?

Nääpiö herää kotona joka aamu viiden ja puoli seitsemän välillä. Torstaina anoppi halusi ottaa kaverin yökylään. Ne vetelivät sikeitä yhdessä puoli kymmeneen!! Siis toistan vielä: puoli kymmeneen.

Tässä on pakko olla kyse jonkin sortin salaliitosta.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mä en kestä. Mä haluan tällaisen meille. Olen käynyt netin aakkosjärjestyksessä läpi, mutta en löytänyt vauvamoppia myyvää nettikauppaa. Sai...

Juuri tällaisen vaatteen lapsemme tarvitsee

24.11.10 Satu Kommentteja: 9

Mä en kestä. Mä haluan tällaisen meille. Olen käynyt netin aakkosjärjestyksessä läpi, mutta en löytänyt vauvamoppia myyvää nettikauppaa. Saisikohan näitä jostain?







 

*Kirjatärppi*

Ja toinen mainio uutinen. Suomeen ollaan avaamassa hyviin esikoiskirjoihin erikoistunutta kirjakerhoa: "Pieni esikoiskirjakerho on taatusti Suomen pienin kirjakerho ja tarkoitettu hyvien kirjojen ystäville." Juuri tällaista olen halunnut. Liityin tietysti heti. Lisää tietoa löytyy täältä.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rantaudumme joulukuussa kuukaudeksi eksoottiseen Suomeen - mahtavaa! Lapsen kanssa kuukaudeksi matkustaminen toiseen maahan edellyttää piene...

Majoitusta etsitään...

24.11.10 Satu Kommentteja: 6

Rantaudumme joulukuussa kuukaudeksi eksoottiseen Suomeen - mahtavaa!

Lapsen kanssa kuukaudeksi matkustaminen toiseen maahan edellyttää pienehköä pakkaamista ja kaikenmoisten asioiden järjestelyä. Mieheni esimerkiksi pohti,  löytyykö suomalaisesta kaupasta naperolle maitoa.

Olemme menossa perheen luo jouluksi, ja olisi luksusta saada omaa tilaa. Kaksi aikusta + lapsi vierashuoneen kolmiossa on hieman - eh - ahdasta.

Olette varmaan kuulleet sanonnan, että kaikki maailman ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa kuuden askelman kautta. Mä aion nyt testata, onko tämä totta. Kokeiluni on ehkä pelkkää hakuammuntaa, mutta sattuuko teistä joku tuntemaan jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on kesämökki tyhjänä Lemillä (lähellä Lappeenrantaa)? Lemillä on paljon kesämökkiläisiä, eikä kaikki välttämättä vietä siellä joululomaansa. Haluaisimme vuokrata mökin Lemiltä kolmeksi viikoksi ja maksamme tietysti käyvän hinnan. Jos tiedät jonkun, pyydä ottamaan yhteyttä (satu ( a) hi.is).

No niin, nyt tämä ilmoitus loppui. Kiitti ja moi!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lanseeraan 10-20-30-säännön. Pikkulasten vanhemmat ehtivät tehdä - 10 prosenttia siitä, mitä haluaisivat tehdä - 20 prosenttia siitä, mitä o...

Näin ehdit tehdä kaiken - 5 neuvoa

22.11.10 Satu Kommentteja: 2

Lanseeraan 10-20-30-säännön. Pikkulasten vanhemmat ehtivät tehdä

- 10 prosenttia siitä, mitä haluaisivat tehdä

- 20 prosenttia siitä, mitä on pakko tehdä

- 30 prosenttia siitä, mitä on aivan pakko tehdä tai joko koti tai oma pää räjähtää.

 

No mikä auttaa? Tietysti se, että tehdään asioita päällekkäin. Olen oppinut säästämään aikaa näillä keinoilla:

1) Yhdistän lenkkeilyn ja lapsen haun hoidosta. Otan vaunut kotoa mukaan, matkustan bussilla 6 km päähän anopille, isken ipanan kärryyn ja lähden juoksemaan kotiin. Näin vältän myös autolla ajamisen ja olen kotona juuri illallisaikaan!

2) Kun ipana aamulla herää, keitän sille puuron ja teen itselleni aamupalan. Syötän vauvaa oikealla kädellä ja itse lapan jukurttia naamaan lasista. Olen siis siirtynyt juotavan jukurtin ostajaksi. Juomalla ehdit enemmän.

3) Pidän jatkuvasti töissä auki vähintään neljää keskeneräistä työprojektia. Kun jokaiselle uhraa aikaa vähän kerrallaan, ne kaikki valmistuvat yhtäaikaa! Eikä tarvitse pyöristää kulmia, kun vakuuttaa itselleen "työn etenevän".

4) Islannin kielioppiluennot pidetään keskellä päivää. Verbit ovat niin hankalia, että en mitenkään opi niitä istumatta perse kiinni penkissä. Säästääkseni aikaa syön lounaan kävellessä. (Toivotaan, että täällä ei tule kovin kylmä talvi, jäistä sämpylää on ikävä järsiä.) Yliopistolle kävellessä ja sämpylää syödessä kuuntelen äänikirjaa, jotta ehdin vähän "rentoutua".

5) Koska onnistuin yhdistämään kaksi asiaa kohtaan 4, voin jättää tämän kohdan tyhjäksi ja painua nukkumaan.

 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut m...

Oma lapsi joulukortissa

21.11.10 Satu Kommentteja: 20

Joulu tuli Ikeaan jo lokakuussa. Parin viikon kuluttua postiluukusta alkaa tippua joulukortteja, joissa lähettäjien koirat, lapset ja muut marsua isommat on laitettu istumaan olohuoneen sohvalle tonttulakki päässä.

Okei. Vauva joulukortissa on ehkä hyvä idea lapsenlapsesta pehmenneille isovanhemmille. Mutta että entisille kollegoille, lapsettomuudesta kärsiville ystäville tai kaukaisille sukulaisille? (Siis niille, joita muistetaan kerran vuodessa joulukortilla.) Sain kerran joulukortin ala-asteaikaiselta kaveriltani, jonka kanssa ei oltu pidetty yhteyttä yli 15 vuoteen. Joulukortissa naureskelivat kuolaavat Kamilla ja Otto. Meni jonkun aikaa tajuta, keneltä kortti on.

 

*Kirjatärppi*

Viime viikon loppuillat ovat kuluneet Pulkkisen Totta-kirjan parissa. Mieheni myhäili monena iltana, kun näki minut lukemassa keskittyneen oloisena kirjaa sängyssä. Torstai-iltana hän kysyi, kuinka pitkä kirja on. Vähän yli 300 sivua, vastasin.

Kulta, hän sanoi ja pidätteli nauruaan. Miten suihinotosta voi kirjoittaa ilman kuvia yli 300 sivun verran? No niin. Opin taas uutta islannin kielestä. "Totta" on verbi ja tarkoittaa suihinottoa. Olen näyttänyt kirjaa lukiessani varsin keskittyneeltä; hän ei  kuulemma ole malttanut odottaa, että saisin kirjan loppuun :D
Pulkkisen uutuus kannattaa jättää näkyvälle paikalle makuuhuoneeseen.

 

Sitten itse kirja. Pidin kirjasta paljon. Mutta pidin Rajasta enemmän. Mieltymykseni johtuu mitä luultavimmin siitä, että Rajassa tapahtui ulkoisesti enemmän, vaikka aikatasoja olikin vain yksi. Eri aikaulottuvuuksissa seikkaileva Totta kuvasi enemmän sisäistä maailmaa, muistojen ja aikomusten välistä seurustelua. (Tästä eteenpäin seuraa hieman "juoni"paljastuksia.)  Päähenkilö Eevan tarinan vireessä oli jotain tuttua. Jotenkin minulle tuli siitä mieleen Minna Canthin naishahmo: viaton nuori palvelustyttö, jota miehet kohtelevat kaltoin, yksi jättää, toinen vie naisen säästöt ja lopussa kuollaan keuhkotautiin. Tai hukuttaudutaan järveen. Upeasti kirjoitettu Eeva paisui isommaksi ja moniulotteisemmaksi kuin esim. yksikään paljon pitämäni Raja-kirjan henkilöistä. Totta on yksi mukavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta ei se ihan täysillä kolahtanut. Sanotaan 8+.

 

 

 

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Huomaan kirjoittaneeni lähiaikoina aika synkistä aiheista. Syyttäkää marraskuuta... Hautajaisten , pedo-mainosten ja rahariitojen lomassa v...

Vähän pilkettä

17.11.10 Satu Kommentteja: 7

Huomaan kirjoittaneeni lähiaikoina aika synkistä aiheista. Syyttäkää marraskuuta... Hautajaisten, pedo-mainosten ja rahariitojen lomassa voisi kai hengittää välillä vähän heliumiakin.

Te olette varmaan nähneet tämän videon jo. Mutta tämä on niin minä ja mun auto (lisää autoilusta täällä).







 

Islanti-fanien kannattaa katsoa tämä ja ostaa menolippu kesäkuulle:





7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Appiukko kuoli reilu viikko sitten, ja tänään vietettiin hautajaisia. Vaikka herran poismenoa osattiin jo pitkän sairastelun vuoksi odottaa,...

Hautajaiset islantilaisittain

15.11.10 Satu Kommentteja: 15

Appiukko kuoli reilu viikko sitten, ja tänään vietettiin hautajaisia. Vaikka herran poismenoa osattiin jo pitkän sairastelun vuoksi odottaa, vetää kuolema hiljaiseksi. Minulle hautajaiset ovat aina valtavan tuskallisia tilaisuuksia. Tänään hautajaisjuhla ei kuitenkaan tuntunut ahdistavalta - se oli kaunis tilaisuus. Siis tietysti surullinen, mutta myös kaunis.

Kun Islannissa joku kuolee, tapahtuu seuraavaa:

1. Henkilön valokuvallinen kuolinilmoitus julkaistaan päivälehdessä useamman kerran ennen hautajaisia. Ilmoituksessa kutsutaan ihmisiä hautajaisiin.

2. Hautajaisten ensimmäisessä osassa on läsnä vain lähisuku. Arkku on auki. Jokainen kiertää arkun kertaalleen, tekee ristinmerkin tai jotain muuta hyväkstiksi. Minusta oli  levollista nähdä kuollut ihminen arkussaan - nyt tiedän, miltä reilun viikon kuolleena ollut vanha mies näyttää. On paljon pelottavampaa ja vieraampaa, kun kansi on kiinni, eikä vainajaa näe.

3. Arkun kansi suljetaan ja kirkkoon saapuu muu hautajaisväki. Tänään meitä oli yli 300. Pappi luki puoli tuntia kestävän vainajan elämäntarinan, jossa kerrottiin, missä kylässä appiukkoni syntyi, missä osoitteissa hän asui ja millaisia töitä hän teki. Kaikki hänen lapsensa (7 kpl) ja heidän perheensä lapsineen ja lapsenlapsineen lueteltiin nimiltä ja kerrottin kaikkien ammatit ja lapsista iät. Yksityiskohtainen tarina laittoi vainajan ja hänen elämänsä kontekstiin. Ja samalla pappi tuli kertoneeksi, että jos tätä miestä ei olisi ollut, viidesosaa hautajaisvieraista ei olisi olemassa.

4. Hautajaispäivänä päivälehdessä julkaistaan useita muistokirjoituksia, joita vainajan lähipiiri on lähettänyt toimitukseen. Jos kaikki muistokirjoitukset eivät mahdu yhden päivän lehteen, niitä julkaistaan myös seuraavana päivänä.

5. Hautajaisiin ei ole tapana tuoda pieniä lapsia. Kahvitilaisuuteen lapset ovat tervetulleita, mutta siunaustilaisuudessa he eivät olleet mukana. Oma ipanamme ei vielä näistä asioista mitään ymmärrä, mutta 3-vuotias serkkupoika kovasti kyseli viime viikolla, mitä ukille on tapahtunut. Hänelle kerrottiin, että ukki meni avaruuteen.

Olikohan tuo paras mahdollinen selitys. Tjaa.

 

*Kirjatärppi*

No niin, pitkästä aikaa kirjatärppi. Tilasin Suomesta läjän syksyn uutuuskirjoja. Tartuin ensimmäisenä kirjasetin trilleriin, Taavi Soininvaaran Pakonopeuteen. Kirjan markkinointimateriaali lupasi jännitystä - lapsensa ihmiskauppiaille menettänyt nainen etsii lapsensa ryöstäneitä pitkin Balkania. Siinä samalla kehitellään joukkotuhoaseita ja koitetaan saada huumekauppiaita nalkkiin.  Asetelma vaikutti hyvältä. Ajattelin, että nyt on luvassa kunnon toimintaa, jossa paskapääparittajat saavat pataan, yksinhuoltajasankari vetää köniin kaikkia pahiksia ja lopussa kaikki narun päät solmitaan kivaksi nipuksi ja kirjan voi tunkea takaisin hyllyyn. Odotin ihanaa äijähömppää.

Mutta voi helvetti. Kirja oli täys p*ska. Olen lukenut miehen aikaisempia jännäreitä, ja ne ovat olleet ihan kelpo kamaa. Vähän samantasoista mässäilyjännitystä kuin Remeksen "kansainväliset trillerit". Pakonopeus tuntui kuitenkin niihin verrattuna pettymykseltä. Ensinnäkin juoni oli todella outo (sama pahis ja sama hyvis sattumalta tapaavat maailman eri kolkissa monta kertaa yhden kirjan aikana - ison kuvan ei tarvitse olla realistinen, mutta kirjasta menee maku, jos tarinan pienet yksityiskohdat ovat epäuskottavia). Henkilöhahmot jäävät aivan paperinukseiksi - ja joka välissä pitää nussia. Siis hyviä seksikuvauksiahan on nasta lukea, mutta jos lapsensa menettänyt ja ihmiskauppiaita jahtaava Soisalo-mimmi vähän väliä ajautuu tökerösti kuvattuihin panokohtauksiin, minua alkaa väsyttää: "...puhuivat niitä näitä, kunnes Soisalo asteli kylpyhuoneeseen ja laittoin kylpyveden valumaan. Kara tajusi mitä oli tekeillä vasta kun Soisalo alkoi riisua häntä"

Ja sitten ne action-kohtaukset: sivukaupalla käsittämätöntä jargonia teknisistä yhteyskohdista. Ihan kuin lukisi jotain videonauhurin käyttöohjetta: "...IMO:n INF3-sertifikaatti ja se pystyy kuljettamaan MOX-polttoainetta sekä plutoniumoksidia. Alus on valmistetttu Tamano-telakalla Japanissa vuonna 2006, pituus 104 metriä, leveys 17 metriä, kuollut paino 4 916 tonnia, uppoama 9 667 tonnia, kaksi 3 600 hevosoiman Wärtsilä-dieslmoottoria." Hohhoijaa - ehkä tämä uppoaa koneinsinööriin. Minua se sijaan alkoi väsyttää niin paljon, että jätin kirjan kesken. En siis tiedä, mitä kirjan kaapatulle tyttölapselle lopulta kävi - en vaan jaksanut enää lukea.

Tuttu kirja kenellekään? Tykkäsikö joku?

 

[caption id="attachment_943" align="aligncenter" width="226" caption="Harmitti, että ostin tämän. "][/caption]

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nyt mä kyllä räjähdän kappaleiksi. Kaikki alkoi siitä, kun menin tällä viikolla kirjakauppaan ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen islanninkie...

Kyllä on lelut!

12.11.10 Satu Kommentteja: 22

Nyt mä kyllä räjähdän kappaleiksi.

Kaikki alkoi siitä, kun menin tällä viikolla kirjakauppaan ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen islanninkielistä käännöstä. Keskustan suurimman kirjakaupan parhaalla myyntipöydällä ei todellakaan myyty kirjoja (anteeksi kuvan huono laatu, tähän hätään piti kuva ottaa kännykkäkameralla):

[caption id="attachment_930" align="aligncenter" width="490" caption="Kirjallisuutta kerrassaan"][/caption]

Keskimmäinen myyntipöytä oli täytetty epämääräisen näköisellä krääsällä. Oli pakko tutustua tarkemmin. Minua ällöttää jo se, että tytöille ostetaan prinsessakamaa ja  pojat hukutetaan monsterihirviöihin. Mutta  TopMODEL tyhjentää kassan.

TOPmodel on saksalaisen Depesche Vertrieb GmbH & Co. KG:n kehittämä tuotesarja, joka sisältää  lelumeikkejä, värityskirjoja, piirroskirjoja joiden avulla voi suunnitella vaatteita, rannerenkaita, pieniä hiusharjoja, vaaleanpunaisia reppuja ja muuta sellaista tavaraa, joka on suunnattu pienille tytöille. Pienissä vaatteissa pyllistelevien isopäisten, pienisuisten ja viehkeästi hymyilevien piirroshahmojen koristaman TOPmodel-värityskirjan takana tuotteen kerrotaan soveltuvan yli 6-vuotiaille. Siis 6-vuotiaille!

[caption id="attachment_931" align="alignnone" width="490" caption="Ja kohderyhmä oli...?"][/caption]

[caption id="attachment_932" align="alignnone" width="490" caption="...joopajoo. (Tämän kuvan skannasin kyseisen firman nettisivuilta - jos sieltä tulee joku setä  ulisemaan copyrightin perään, niin ota kuule pesäpallomaila mukaan.)"][/caption]

Krääsän oheen on rakennettu sosiaalisen median areena, jossa leluistaan kiinnostuneet tytöt voivat vaihtaa ajatuksiaan, saada meikkivinkkejä ja tehdä itsetuntoa nostattavia testejä. TOPmodelin brittiläisiltä sivuilta löytyy mm. testi "Oletko narttu?" (käännös korjattu 12.11.) (Lelusarjan suomalaisilta sivuilta tämä testi on jätetty pois.):

[caption id="attachment_933" align="alignnone" width="613" caption="Tässä kaikki tytöt voivat testata potentiaalinsa."][/caption]

Aamulla Islannin suurin sanomalehti mainosti "Lapsipäivistä" läheisessä ostoskeskuksessa:

[caption id="attachment_934" align="alignnone" width="490" caption="Tervetuloa tytöt meikkaamaan ostoskeskukseen lapsipäiville!"][/caption]

Siis mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Tuotteet on tarkoitettu nuorille tytöille - piirustuskirjoilla ei todellakaan kosiskella yli 15-vuotiaita. Nuorille tyttölapsille tyrkytetään meikkejä, huippumalleja, bitch-asennetta ja vinkkejä treffeille. Miten kukaan voi ostaa lapselleen tällaisia  pedofiilin märkiä päiväunia?

Ilmeisesti voi. Kirjakaupan miesmyyjä totesi, että olen ainoa, joka hänen itsensä lisäkseen on valittanut tuotteista. Mieheni lähetti kiukkuisen viestin kyseisen kirjakauppaketjun toimitusjohtajalle, mutta sieltä ei (yllätys) ole tullut mitään vastausta.

Onko tätä samaa skeidaa myös suomalaisissa/ruotsalaisissa/tanskalaisissa/ym. kaupoissa?

22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pa...

Raha- ja muita riitoja

9.11.10 Satu Kommentteja: 30

Hesarissa oli tänään juttu perheiden rahariidoista. Uutisessa kerrotaan Nordean tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan noin 45 prosenttia pareista riitelee raha-asioista ainakin joskus. Siis siitä ostaako joku jotain ja miten paljon tai miten paljon liikaa.

Olin hämmästynyt tuloksesta. Miksi raha-asioista täytyy riidellä, eikö kannattaisi mieluummin sopia? Jos raha-asioiden tietää aiheuttavan hankaussähköä, kannattaa rakentaa systeemi pomminvarmaksi. Molemmille omat tilit, ja molemmat laittavat yhteiselle tilille sovitun määrän rahaa kerran kuussa, ja tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut.  Isoon pahvilaatikkoon voi kerätä kaikkien ostosten kuitit, juristin luona voi tehdä  avioehdon jne.

Jotkut (kuten minä) ovat vähän hövelmpiä. Se maksaa, jolla on kortti tai lompakko mukana.  (Entinen laskentatoimen tuntiopettajani löisi minua takuulla salkulla, jos tietäisi.) Jos jompi kumpi aikoo hankkia jotain isompaa (mies raahaa jatkuvasti kotiin jäähakkuja, köysiä, kameranlinssejä ja muuta järjetöntä tavaraa), siitä jutellaan etukäteen. Lapsi ei tuon ikäisenä kuluta vielä mitään - mutta muistaakseni mies maksoi turvaistuimen ja osti uuden lastensängyn. Mä maksoin omalla kortillani netistä tilatut kestovaipat.

Riitelyn väitetään puhdistavan ilmaa. Mutta onko sen pakko likaantua? Yksi ystäväni totesi kerran, että hän ei halua olla suhteessa, jossa pitää säännöllisin väliajoin riidellä. Se tuntuu kuulemma ajanhukalta. Olen samaa mieltä. Mielipiteet vaihtuvat välillä kiivastikin, ja joskus tulee sanottua jotain harkitsematonta ja sitten selitellään ja setvitään. Joskus erehdyn kauhistelemaan miehen pitkäksi venähtänyttä partaa - kamala reuhka sulla. Joskus mies repeää aamulla nauramaan vaatevalinnoilleni, minulla ei kuulemma ole tyylitajua. Itselläs on finni naamassa. Jne. Ja sitten jo nauretaan.

Mutta riitelyä? Meillä ei olla riidelty kertaakaan neljän vuoden aikana. Kaikista turhimmalta tuntuisi kiistellä sellaisesta asiasta kuin raha. Edellisissä suhteissa on heitelty kaaleja, perunoita, kirjoja ja muuta valuurautapannua kevyempää. Ei niistä suhteista sitten kyllä tullutkaan mitään. Ehkä mun nykyinen mies vaan on todella tasainen luonne.

Riidelläänkö teillä?

30 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nääpiö on iskussa. Tänään se heilutteli  lattialla ahteriaan ja yritti oppia kontalleen menoa. Miten käsiensä varassa edestakaisin heiluva v...

Kuskaaminen on piinaa

5.11.10 Satu Kommentteja: 4

Nääpiö on iskussa. Tänään se heilutteli  lattialla ahteriaan ja yritti oppia kontalleen menoa. Miten käsiensä varassa edestakaisin heiluva vauva voi näyttää niin hauskalta? Se on oppinut laittamaan tavaroita laatikkoon ja laatikosta pois. Pistää hymyilyttämään tämä hyvä meno.

Mutta  välillä käteen jää  sitruuna. Tulee hetkiä, jolloin voisi naulata hanskat seinään. Hengenahdistuskohtaus iski eilen autossa.

Moni asia aiheutti inhoa ja pelkoa kun tajusin, että meille on tulossa vauva. Yöheräämiset, rintatuokinta, synnytys (autuasta, että en muista siitä enää mitään - jos muistoja on joskus pakko verestää, voin onneksi lukea omaa blogiani), kotiin jämähtäminen, kakkavaippa, oksennus, (vauvan) huutoraivarit, (oman) mielenterveyden järkkyminen, trooppinen  myrsky, lento-onnettomuus ja netin räjähtäminen. Noin aluksi.

Eilen kasvoi sarvi otsaan autossa. Olin kuskaamassa lasta anopille hoitoon ennen aamukasia, jotta ehtisin itse ajoissa luennolle. Oli tullut lunta ja oli kylmä. Vauva inisi, auto suti tiellä minne sattui, ajoin väärästä liittymästä, päädyin takaisin kotiin vievälle väylälle, yritin kääntää jossain ympäri, auto meinasi liukua liikenneympyrään ison maasturin alle, eikä taskusta löytynyt kolikoita parkkimittariin.

Voi jumalauta mä inhoan asioiden (ja ihmisten) kuljettamista paikasta toiseen. Asun keskustassa, koska haluan kävellä kauppaan, kirjastoon ja kahvilaan. Hankin työtilan keskustasta, jotta voi aamulla kävellä töihin. Valitsin punttisalinkin ainoastaan sen etäisyyden perusteella. Nääpiö on jonossa kahteen päiväkotiin - toinen sijaitsee 5 metrin , toinen noin 100 metrin päässä. Autolla runkuttaminen on viimeinen asia, johon tässä maailmassa haluan laittaa aikaa. Reykjavikin julkinen liikenne (= bussit) on niin hanurista, että ryömimälläkin pääsee nopeammin. Se on joko jalat tai oma auto.

Elämäni on mennyt raiteiltaan, kun pitää  koko ajan kuskata kaikkea joka paikkaan. Menee puolet päivästä autossa istumiseen, autoon menemiseen, autosta poistumiseen, auton tankkaamiseen, auton parkkeeraamiseen ja niin edelleen. Eikä lapsi käy vielä edes harrastuksissa! Mä en  ymmärrä, miten kuljettamisen määrä voi kymmenkertaistua, kun perheeseen tulee yksi lapsi.

Eikä se siihen autoiluun jää. Kuljettamisen oheen nimittäin kasvaa oma vitukkeensa: aikataulujohtaminen. Kuka hakee, milloin ja mistä, milloin kukakin tulee töistä, kumpi ehtii ensin, kenellä on kauppa kotimatkan varrella, millon on anopin joogapäivä jolloin lapsi pitää hakea kotiin vähän aikaisemmin, kuka ottaa auton.

Taidan hakea seuraavaksi suurlähettilään virkaa. Saisi oman autonkuljettajan virkamiehen työajalla.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kyllä, imetyksen lopettaminen oli ihanaa. Tissibaarin laitettua lapun luukulle - tai siis anteeksi; päästyäni eroon niistä kamalista lapuist...

Mitä ihmettä lapsi syö?

4.11.10 Satu Kommentteja: 20

Kyllä, imetyksen lopettaminen oli ihanaa. Tissibaarin laitettua lapun luukulle - tai siis anteeksi; päästyäni eroon niistä kamalista lapuista - tulin uuden ongelman eteen.  Mitä vauva syö? Nestlen mukaan heidän monipuolisia sörsseleitään (ja vain 2 euroa purkki - doh, siis omenasoseesta).

Mössäsimme banaania, omenaa ja päärynää. Hyvin teki kauppansa. Menuuseen lisättiin puuro. Homma sujui niin vaivattomasti, että  lopulta huomasin kääpiön vetävän neljättä viikkoa putkeen puuroa, banaania ja purkkimaitoa. Aikamoinen pirtelödieetti. Anoppi vihjaisi, että sillehän voisi alkaa antaa jo vaikka muusattua perunaakin. Ja vaikka kukkakaalia tai parsakaalia. Meinasin vajota maan alle. (Ipanan onneksi hän tosiaan viettää arkipäivät siellä anopin luona hoidossa.)

Noh. Menin kauppaan ja ostin perunan, bataatin, kaalia ja porkkanoita. Keitin kotona vihannessopan ja annostelin sen muovikippoihin. Ipana meinasi tukehtua jo 2mm x 2mm kokoiseen porkkanapalaan. Olin pyörtyä kauhusta. Seuraavana päivänä menin jälleen kauppaan ja ostin sauvasekoittimen. Nyt tukehtumispelossa muusaan joka ikisen ruuan sellaiseksi mössöksi, että sen voisi vetäistä huiviin pillillä.

Jos tätä vuodatusta lukee joku vastaava tumpelo, joka painii saman ongelman kanssa, niin tässä tähän asti opittua: selviytymisvinkit 9 kk ikäisen nakkisormen ruokalistaan. Asiasta enemmän tietävät: kirkaiskaa, jos tämä menu on teidän mielestä aivan täysin päin persettä.

Aamu: Puuroa ja muusattua päärynää. D-vitamiinit. 1 h kuluttua ruuasta tarjoillaan tuttipullo con leche.

Aamupäivä: Lounas. Perunaa, porkkanaa jne. vihannesta survottuna. Joskus heitän sekaan pari murua jauhelihaa, tai muutaman kypsän linssin. Vettä ruoan kanssa.

Iltapäivä: Maitoa.

Ilta: Illallisella puuroa ja banaania ja oliiviöljyä. Muusataan velliksi. 1 h kuluttua ruokailusta maitoa.

Anopin mielestä kääpiö voisi syödä jo ihan lusikalla tarjoiltavaa banaania ja haarukalla pehmennettyä perunaa. Mutta kun en minä uskalla. Pelkään että ruoka tarttuu kiinni kitalakeen tai kurkkuun, lapsi hengittää herneitä keuhkoihinsa ja kaikki menee muutenkin pieleen. Enkä mä osaa edes elvyttää. Saakohan lapsi  jotain traumoja siitä, että äidiltä saa pelkkiä vellejä?

*Kirjatärppi*

Wu-haa, kirjapakettini Suomesta saapui. Kävin kiinni kuin karkkipussiin: tungin kerralla suuhun niin paljon kuin mahtui. Aloitin sekä Riikka Pulkkisen Totta-kirjan että Taavi Soininvaaran Pakonopeuden. Kun syö paljon karkkia, on vedettävä välillä ruokaa, että pystyy taas vetämään karkkia. Ajattelin, että tuollaisen hentokielisen ja kauniin proosan lukemista sopivasti rytmittää kiihkeällä temmolla nautittava trilleri, jonka lauseet ovat kaukana kauniista, herkästä ja viipyilevästä. Ällöttävä ihmiskauppa ja latteat päähenkilöt viihdyttävät eri tavalla kuin ihmiskohtaloita pyörittelevä ja  harkiten kirjoitettu kertomakirjallisuus. Mutta pidän molemmista! On niin ihanaa olla näin törkeän ahne.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olipa meillä ihana loma ! Mutta vielä ihanampaa oli tulla taas kotiin. Tajusin juuri, että elämä on ihanaa silloin, kun hyvältä lomalta on...

Musiikkimakuni alkaa uhkaavasti muuttua

3.11.10 Satu Kommentteja: 5

Olipa meillä ihana loma! Mutta vielä ihanampaa oli tulla taas kotiin. Tajusin juuri, että elämä on ihanaa silloin, kun hyvältä lomalta on mukavaa palata kotiin. Arki ei pelota.

Paitsi vähän. Meillä kuunnellaan jatkuvasti musiikkia. Räppi, jazz ja soul uppoavat myös pikkuipanaan. Mutta olemme alkaneet huolestuttavissa määrin soittaa kotona myös kakkabiisiä ja koppakuoriaista. Siis kuka keksi Ellan ja Aleksin*? Se jää päähän soimaan päiväkausiksi. Kaiken lisäksi mun mies on alkanut suomeksi laulamaan kop-kop-koppakooooriaasta.  Myös Kakkaa lumella kuulostaa ulkomaalaisen lausumana aika huvittavalta ("kokkoo lumello").



*) Tämä Ella ja Aleksi on muuten varmaan jo aika vanha juttu. Suokaa anteeksi - olen vähän perässähiihtäjä.



5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kippis! Mä lähden nyt viikonlopuksi  kaatamaan kaksin käsin siemailemaan Gin Toniceja Lontooseen. Molemmat ihanat siskoni asuvat siellä, ei...

Kippis - se on loma nyt

29.10.10 Satu Kommentteja: 6

Kippis!

Mä lähden nyt viikonlopuksi  kaatamaan kaksin käsin siemailemaan Gin Toniceja Lontooseen. Molemmat ihanat siskoni asuvat siellä, eikä me olla nähty pitkään aikaan. Ihanaa nähdä taas! Mies lähtee mukaan. Ja vauva jää mummon luo.

Neljän päivän miniloma tulee tarpeeseen. Aion syödä, juoda ja istua baarissa. Nukkua pitkään. Nuohota pari yötä klubilla ja tanssia naama deejiihin päin. Ah - keski-ikäistyvä täti on lähdössä baariin. Käsilaukussa on päänsärkylääkkeiden lisäksi yksi ylimääräinen pari tukisukkahousuja.

 


 

Mutta kyllä kääpiön jättäminen mummolle hoitoon tuntui vähän haikealta. Siis minusta. Ipana vain taputti käsiään ja hihkui  nähdessään mummon.  Musta tuntuu, että mummo osaa muussata banaanit puuroon paremmin kuin minä. Ja sillä on isompi lastensänky. Toivottavasti 70-senttinen metrihalkomme vielä tiistaina muistaa meidät. Nyyhkis.

Mukavaa viikonloppua!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Reykjavíkissa oli eilen mahtava päivä. Täällä vietettiin Kvennafrí-päivää . Naiset marssivat ulos työpaikoiltaan kello 14:25. Silloin he oli...

Reykjavíkissa 50 000 osoitti mieltä sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta

27.10.10 Satu Kommentteja: 9

Reykjavíkissa oli eilen mahtava päivä. Täällä vietettiin Kvennafrí-päivää. Naiset marssivat ulos työpaikoiltaan kello 14:25. Silloin he olivat tehneet osansa työpäivästä: naiset tienaavat noin 66 prosenttia siitä mitä miehet. Palkkaeron lisäksi mieltä osoitettiin myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan niin Islannissa kuin maailmallakin. Puheissa ja banderolleissa painotettiin, että raiskauksen uhri on uhri - häntä ei saa syyllistää. Kansainvälisellä tasolla puhuttiin ihmiskaupasta ja sen eri muodoista. Siis 50 000 ihmistä  puhumassa feminismistä ja vaatimassa sukupuolten välistä tasa-arvoa! Se on kuulkaa noin joka seitsemäs islantilainen. Myös kylissä ja kunnissa ympäri maata kokoonnuttiin osoittamaan mieltä. Juuri tällaiset asiat saavat minut rakastamaan tätä maata.

Minulla olisi NIIN paljon kerrottavaa tästä mielenosoituksesta ja sitä edeltäneistä seminaareista. Feministiminäni on taas puhallettu täyteen kuin ilmapallo. Lupaan palata asiasisältöön vielä myöhemmin! Sillä välin voitte ihailla  näitä syysmyrskyssä otettuja kuvia. Ulkona ei tosiaan ollut mikään kaunis kirpakka syyspäivä...

 

 

 

[caption id="attachment_877" align="alignnone" width="490" caption="50 000 ihmisen kulkuetta johti islanninhevonen."][/caption]

[caption id="attachment_878" align="alignnone" width="490" caption="Mielenosoitus alkoi kirkonmäeltä."][/caption]

 

[caption id="attachment_879" align="alignnone" width="490" caption="Täyttä on!"][/caption]

 

[caption id="attachment_880" align="alignnone" width="490" caption="Áfram stelpur! - Eteenpäin tytöt!"][/caption]

 

[caption id="attachment_882" align="alignnone" width="490" caption="Miekkarissa oli mukana myös lapsia. Ja vanhuksia. Naisten lisäksi myös monia miehiä. Liikuntaesteisiä naisia. Vammaisia naisia. Maahanmuuttajia. Perusblondeja. "][/caption]

 

[caption id="attachment_883" align="alignnone" width="490" caption="Gudrun Jonsdottir on yksi Islannin feministisen liikkeen kivijalkoja. Melkoinen rautatäti."][/caption]

 

[caption id="attachment_884" align="alignnone" width="490" caption="Gudrun Jonsdottir on myös islantilaisen feministiliikkeen peruspilari.  (Kyllä siellä on myös muun nimisiä, hehe.) Gudrun pitää aina parhaimmat puheet. Hänen kansainväliset kontaktinsa ovat aivan omaa luokkaa. Gudrun taitaa tuntea maailman kaikki elossa olevat "suuret feministit". I think I love her."][/caption]

 

[caption id="attachment_885" align="alignnone" width="490" caption="Islannin piispa käytti Sigrun Palina Ingvarsdottiria seksuaalisesti hyväksi 1970-luvulla. 1990-luvulla hän päätti kertoa kokemuksistaan julkisesti. Häntä  ei uskottu - syytettä ei nostettu. Myöhemmin piispan jäljiltä löytyi muitakin vastaavan kokeneita uhreja (mm. piispan tytär, joka toi asian esille tänä vuonna, minkä vuoksi totuus lopulta tuli julki).  Sigrun oli Kvennafríssä puhumassa seksuaalisesta väkivallasta uhrin näkökulmasta. Siis vain noin 50 000 ihmiselle. Mieletöntä. Ja niin tärkeää. "][/caption]

 

[caption id="attachment_886" align="alignnone" width="490" caption="Pojat ovat tosissaan. Eivätkä muuten olleet joukon ainoita miehiä. "][/caption]

 

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Seuraa kakkososa tähän postaukseen . Haastattelin Finnairin lentoemäntää Noora Kunttua. Mainio tuttavuus! Olen seurannut hänen blogiaan Fi...

Lapsen kanssa lentokoneessa, lentoemäntä kertoo

25.10.10 Satu Kommentteja: 3

Seuraa kakkososa tähän postaukseen. Haastattelin Finnairin lentoemäntää Noora Kunttua. Mainio tuttavuus! Olen seurannut hänen blogiaan Finnairin sivuilla.

 

Lentoemännän vinkit

Finnairin lentoemäntä Noora Kunttu lentää työkseen ympäri maailmaa. Seitsemän vuoden ja lukemattomien lentokilometrien aikana myös alle metrin mittaiset matkustajat ovat tulleet tutuiksi.

 

Saako lentoemännältä pyytää lastenhoitoapua?

Kyllä! Pyydä rohkeasti apua, jos tarvitset sitä. Kukaan tuntemani kollega ei ole kieltäytynyt pitämästä lasta sylissään sillä aikaa, kun yksin lapsen kanssa matkustava vanhempi käy vessassa. Tuttipullot saadaan kyllä lämmitettyä ja kipuilevat korvat hoidettua.

 

Voiko lentohenkilökuntaan kuuluva komentaa lasta?

Joskus saattaa auttaa, että joku muu kuin oma vanhempi eli juuri lentoemäntä tai stuertti esimerkiksi pyytää lasta istumaan omalla paikallaan. Kasvatusasiat tuntuvat kuitenkin olevan nykyään niin herkkiä asioita, että itse komennan muiden lapsia vain, jos vanhemmat selvästi viestittävät, että toivovat minun tekevän niin.

 

Turvavyövalo palaa, mutta lapsen on päästävä vessaan. Miten toimia?

Jos lennolla on turbulenssia ja turvavyövalo on päällä, vessaan ei voi mennä. Ei, vaikka pissat tulisivatkin housuun. Penkit saadaan kyllä siivottua ja vaatteet vaihdettua, mutta päänsä kattoon lyönyt lapsi tai lapsen päälle vessassa kaatuva aikuinen ovatkin sitten vaikeammin korjattavissa.

 

Valittavatko lapsettomat kanssamatkustajat huutavista lapsista?

Ei huolta, muut matkustajat eivät yleensä valita lapsiperheistä tai taaperoista. Joskus harvoin joku vieressä istuva saattaa pyytää toista paikkaa, jos koneessa on tilaa muualla. Lapsen itkuun ei ole kukaan kanssamatkustaja vielä kuollut, vaikka silmienpyörittelijöitä tietysti joskus on. Heistä ei kannata välittää, koska he vain osoittavat omaa hölmöyttään moisella käytöksellä. Jokainen fiksu aikuinen ymmärtää, että joskus lapset vain huutavat ja sellaista se nyt vain sattuu olemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kanssamatkustajia pitäisi huomioida. Jos lapsi potkii edessä olevaa penkkiä, totta kai häntä pitää kieltää.



Miten huutavan lapsen saa hiljaiseksi?

Kannattaa miettiä, mitä kotonakin käytettäviä tuttuja lohdutuskeinoja voi käyttää koneympäristössä. Itse olen yrittänyt viedä itkuraivareiden pauloissa oleville taaperoille ekstraleluja ja milloin mitäkin. Mutta koska yleensä omat vanhemmat tunnistavat itkun syyt parhaiten, he myös tietävät, mikä kohtaukseen auttaa.

 

Vuosien lentoemäntäkokemuksella: mikä on lentoviihdykelaukun hittiesine?

Ei ole kannettavan DVD-soittimen voittanutta. Se vain tuntuu olevan täydellinen tavara. Lisäksi kirjat, satukasettien nykyaikaiset vastineet, piirustustarvikkeet ja oma lempilelu ovat varmoja viihdyttäjiä.

 

Miten lohduttaa lastensa kitinästä stressaantuneita vanhempia?

Yhteispelillä selvitään kaikesta. Me olemme koneessa ihan kaikkia matkustajia varten ja varmasti etsimme jok’ikisen ylimääräisen leipäpalasen ja lelun, jos siitä on apua. Jos joku asia pelottaa tai askarruttaa, aina saa ja pitää kysyä. Lentäminen on meille arkipäivää, joten meillä saattaa olla ratkaisu johonkin ongelmaan, joka matkustajan näkökulmasta tuntuu tosi vaikealta. Haemme piirustuksiin kapteenin terveiset ohjaamosta ja teemme Mikki Hiiri -korvat poksahtelevia korvia helpottamaan. Komennammekin, mutta useimmat meistä vain vanhempien pyynnöstä. Puhuminen ja positiivinen mieli auttavat lähes jokaisessa tapauksessa.

 

Mikä on mieleenpainuvin kokemuksesi haastavasta tilanteesta lentokoneessa, johon liittyy lapsimatkustajia?

Isompi konflikti on ollut lähellä vain yhden ainoan kerran koko urani aikana. Kyseessä olivat kaksi tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöistä lasta moottoripyöräjengiläisten vieressä ja koko lennon jatkunut häsääminen penkkien tönimisineen. Tästäkin kuitenkin selvittiin lopulta sovussa. Perheen kunniaa nyrkein puolustamaan noussut isä ymmärsi, että näiden kavereiden kanssa ei ehkä kannata haastaa riitaa.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

1. Useiden lapsiperheiden vessoissa ei ole lukkoa, jotta pikku kullanmurut eivät vahingossa sulkisi itseään vessaan. Hieno istua pytyn pääll...

Kylässä lapsiperheen luona - kammotusten top 5

23.10.10 Satu Kommentteja: 10

1. Useiden lapsiperheiden vessoissa ei ole lukkoa, jotta pikku kullanmurut eivät vahingossa sulkisi itseään vessaan. Hieno istua pytyn päällä housut kintuissa ja pitää toisella kädellä ovesta kiinni (sillä välin kuin toinen pyyhkii), ettei Kalle 3 v. tule repimään ovea auki. Voisiko sen lukon asentaa vaikka sinne parin metrin korkeuteen?

2. Keittiössä haisee kakka. Paskavaipat voisi säilöä vaikka siellä lastenhuoneen roskiksessa. Tai kantaa ne saman tien ulos. Ei tee mieli syödä, jos keittiökaapissa lemuaa "vanha jukurtti".

3. Stereot laitetaan kiinni kello 20 ja olohuoneessa pitää kuiskia! Jos vahingossa kolauttaa lasin liian voimakkaasti pöytää vasten, saa isäntäparilta paheksuvan katseen. Valtteri herää niin helposti! Kaksi vaihtoehtoa: 1. Elämän ääniä ei pidä lopettaa vaikka perheeseen tuleekin lapsi. 2. Jos näin on jo tehty, voisiko lastenhuoneeseen hankkia vaikka oven, jonka voi sulkea? Tai sitten kokoonnutaan viettämään sosiaalista elämää jossain muualla.

4. Puheenaiheet pyörivät vauvanruoan, vauvankakan, päivähoitopaikan työntekijöiden ja lapsen korvatulehdusten ympärillä. (Kaikkia eivät "huolestuneiden vanhempien" puheenaiheet eivät ihan oikeasti kiinnosta.)

5. Isäntäpari haluaa, että kaikki - siis myös lapset - syövät samaa ruokaa saman pöydän ympärillä. Maitolasit kaatuvat pöytään, joku huitaisee viinipullon nurin ja kaikilla on lautasella kasa helposti pureskeltavaa, mössömäistä ruokaa.

 

Nyt kukaan lapsellinen ei varmaan enää koskaan kutsu mua kylään. Tai sitten seuraavalla kerralla kun houkuttelen kavereita meille syömään, kaikki tekeytyvät sairaaksi.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen i...

Kaksi havaintoa perjantailta

22.10.10 Satu Kommentteja: 15

Havainto 1. Naimisiinmeno ei kannata rahallisesti. Huomasin sen tällä viikolla, kun menimme syömään ravintolaan (ihana anoppi otti jälleen ipanan yökylään). Mies lupasi tarjota. Minä halusin valita viinin. Mies totesi, että saan  valita aivan niin kalliin putelin kuin huvittaa. Maksan siitä itse joka tapauksessa puolet. "Mehän ollaan naimisissa", hän muistutti. Puolitus kun tapahtuu viimeistään joko avioerossa tai haudassa. Hirmu romanttinen ruokapöytäkeskustelun aihe.

Havainto 2. Äiti voi olla isälle mustasukkainen lapsesta. Meidän nääpiö on jo 9 kuukautta. Kävimme IKEAsta* ostamassa sille lastensängyn toissaviikolla. Mutta mies ei halua siirtää ipanaa omaan huoneeseensa. On kuulemma kivaa, kun se nukkuu parisänkymme vieressä (miehen puolella) omassa valkoisessa vauvansängyssään. OMG.

*)IKEA on kone. Nyt mä tajusin, miksi siellä käy aina niin paljon lapsiperheitä. IKEAn ravintola on maailman lapsiystävällisin paikka. Sieltä saa käyttöön muovilusikat, muovilautaset, syöttötuolit ja mikron. Tiskiltä voi ostaa vauvanruokaa purkeissa. Kaikki toimii kuin juna. Tästä loistavasta logistisesta kokemuksesta huolimatta aion jättää kokeilun tähän yhteen kertaan - ei ne lihapullat nyt niin hyviä olleet.

 

*Kirjatärppi*

Mä olen viime aikoina miettinyt paljon Anna-Leena Härköstä. Härkösen kolumnit ovat parasta viihdettä - ne ovat aina ihan saatanan hauskoja. Mä en tajua, miten se sen tekee.

Härkösen muu kirjallinen tuotanto saa paljon lukevat ja kirjallisuutta rakastavat  vaivaantumaan. Öh, sehän on vähän...hömppää. Tottahan se on, että  lauseissa ei ole  ainutlaatuista poljentoa. Eikä Härkösen kirjoissa pyöritetä näkökulmia hengästyttävällä tahdilla tai luoda nokkelilla hyppäyksillä ja skitsofreenisillä päähenkilöillä tajuntaa räjäyttävää kirjallisuutta.

Mutta Härkönen kirjoittaa kuitenkin hyvin - hän kirjoittaa niin hyvin, että hänen kirjojaan lukevat hekin, jotka eivät yleensä kirjoja lue. Image-lehden lukijat valitsivat Härkösen pari vuotta sitten nykyajan kansalliskirjailijaksemme. Muistan Härkösen kommentoineen leikkimielisen kisan voittoa jotenkin tähän tapaan: Jos kirjasta on seuraa ihmisille, jos se naurattaa, lohduttaa tai viihdyttää, olen tyytyväinen.

Minusta se oli hyvin sanottu. Tällä viikolla olen juoksulenkeilläni kuunnellut äänikirjana Härkösen kirjaa "Ei kiitos". Onhan se ennalta-arvattava ja sen henkilöhahmot vähän latteita, mutta jotain hauskaa siinä on.

Pitääkö teistä joku Härkösen kirjoista - edes vähän? :)

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon . Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvas...

Tulva muuten ON hyvä lehti

19.10.10 Satu Kommentteja: 13

Feministinen aikkari Tulva voitti juuri kulttuurilehtien laatupalkinnon. Jipee, oikeaan osoitteeseen meni 10 000 euroa! Uusimmassa Tulvassa vaikuttaa olevan mielenkiintoinen kansijuttu: Ei lapsille. Juttuun on haastateltu mm. kirjailija Monika Fagerholmia, joka toteaa: "Tähän maailmaan ei olisi sopinut lapsi, joka huutaa ja kirkuu ja haluaa minut."

Jotenkin pystyn eläytymään noihin fiiliksiin. Elämä meidän lapsen kanssa on ihanaa. Mutta ihanaa mun elämä oli myös ennen hänen majesteettinsa saapumista. Antaisin vaikka oman elämäni lapsen puolesta. Mutta en olisi tällä hetkellä yhtään pahoillaan, jos en olisi  tullut raskaaksi. Halua tai edes toivetta saada oma lapsi ei koskaan ollut.

Mutta olen miettinyt lähipäivinä,  mitä mä kerron mun lapselle, kun se joskus lukutaitoisena lukee tätä blogia tai sen rippeitä jossain bittiavaruudessa ja kysyy, että etkö sä halunnut minua. Apua. Se on kamala kysymys! Taidan säästää tuon Tulvan uusimman numeron, ja alleviivata sieltä kohdan:
Fagerholmille lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut "se juttu". Jos olisi tullut raskaaksi, hän olisi todennäköisesti pitänyt lapsen. "Mutta asia ei liity millään tavalla ihmisyyteeni tai naiseuteeni."

Jotenkin noin se menee. Miten ne kirjailijat aina osaa sanoa kaiken niin oikein.

PS. Jos jollekin teistä tulee Tulva kotiin, niin kertokaa toki, millainen juttu kokonaisuudessaan oli.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen . Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siit...

Eroon raskauskiloista, osa XIV

17.10.10 Satu Kommentteja: 3

Synnytyksen jälkeen aloin käydä punttisalilla ja aloitin juoksuharrastuksen. Kateellisena kuuntelin lapsen saaneiden tuttujen juttuja siitä, miten helposti läski lähtee kun imettää. Ihan silmissä rasvasolut pienenevät ja lopulta häviävät. Pim!

En juuri syönyt herkkuja (vähän irtokarkkeja silloin tällöin), en mässyttänyt valtavia määriä ruokaa ja yritin urheilla 2-3 kertaa viikossa. Ei meinannut tavara irrota perseestä eikä mahasta. Ei niin millään.

Onneksi jotkut täällä blogissakin rohkaisivat, että joskus vararavinto häviää vasta imetyksen loputtua. Ja minulle kävi juuri näin! Täysimetys loppui jo pari kuukautta sitten, pari viikkoa sitten tissibaari sulki ovensa ja sanoutui irti kalustesopimuksista. Samalla paino alkoi tippua - puolen kilon viikkovauhtia!

Liikuntaharrastukseni jatkuvat edelleen. Mun on pakko liikkua. Jos en hikoile, hiki kertyy päähän ja moottori leikkaa kiinni. Epäilen, että yksi syy raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien friikkailuihini johtui siitä, että en päässyt kunnolla liikkumaan. Kun liikun, voin hyvin. Jos jätän juoksulenkin väliin, pihisen kiukusta ja käytän kaappien ovien sulkemiseen triplamäärän energiaa.

Huomasin, että salilla käyminen ei yksistään auta pudottamaan painoa, vaikka liikkeet tekisikin aerobisina (eli pitkiä sarjoja, ei juuri taukoja -> body pump -tuntien tyylistä treenausta). Aloin juosta noudattamalla tätä mainiota ohjelmaa. Vetäisin ohjelman läpi, mutta en edelleenkään lämpene kymmenen kilometrin mittaiselle lenkeille. Niinpä päätin yhdistellä ja luovia oman urheiluohjelman, jota olen noudattanut kesän lopusta asti:

- Käyn punttiksella 2 kertaa viikossa. Toisena päivänä treenaan navasta alaspäin, toisena navasta ylöspäin. Joka kerta teen vatsalihasharjoituksia (synnytyspussista on edelleen rippeet jäljellä). Harjoitus kestää noin 50 minuuttia.

- Molempien salitreenikertojen jälkeen menen tunnin mittaiseen hot yogaan. Se on erinomainen täydennys punttisalitreenille: venyttelyä,  pienten ja syvällä olevien lihasten harjoittelua, miellyttävä lämpötila = hiki lentää ja lopuksi on kovalevyn korjaava rentoutussessio.

- Kun huhkin punttiksen tiloissa reilu 1,5 h kerrallaan, sinne ei tarvitse mennä kuin pari kertaa viikossa.

- Kolme kertaa viikossa juoksen 5 km. Yksi lenkki kestää noin 40 minuuttia. Juoksulenkeissä parasta on se, että se on nopea tapa urheilla. Tunnin kuluttua olen jo kotona leikkimässä ipanan kanssa. Juostessa saa olla ulkona (sopii toimistotyötä tekevälle), seurata luonnon kehittymistä (juoksulenkki myötäilee merenrantaa) ja eksyä naapurustoon (löysin yhdellä juoksulenkillä Björkin talon).

Tämä urheilutahti voi kuulostaa paljolta, mutta jos

a) haluan pitää oman pääni kasassa, mun on pakko urheilla

b) haluan pysyä entisissä mitoissa, on pakko urheilla. Olen sinuattu karjalanmummomaisella ruumiinrakenteella (lyhyet jalat, leveä lantio ja lyhyt kuin mikä eli hartioistani seuraava ruuminosa alaspäin mentäessä on takapuoli) ja hitaalla aineenvaihdunnalla.

Jos juoksette pimeällä, niin muistakaa kuorruuttaa itsenne heijastimilla!

 

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Homopareihin, sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sateenkaariperheiden asemaan liittyen. Olen haukkonut koko illan henkeä katoessani Areena...

Sanattomaksi vetää

17.10.10 Satu Kommentteja: 7

Homopareihin, sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sateenkaariperheiden asemaan liittyen. Olen haukkonut koko illan henkeä katoessani Areenasta Ylen Homoilta-ohjelmaa. Apua, siis missä pimennossa mä olen elänyt! Voiko tuollaisia mielipiteitä vielä olla 2000-luvun Pohjoismaissa? Koulutettu jengi puhuu otsa kirkkaana  läpiä päähänsä esim. siitä, kuinka homot voisivat  yrittää  hillitä halujaan ja pidättäytyä toiminnasta. Ohjelmaa katsoessani mä luulin ensin, että kyse on pilasta. Että kohta keskusteluohjelma vedetään poikki ja ruutuun lävähtää teksti "Näit juuri pilottijakson uutta, huonoimmasta huumorista kilpailevaa ohjelmauututtaamme!"

Siis nyt en kyllä kestä - pamahdan kohta kappaleiksi. ARgghhhhh... Koska etenkin KD loisti keskustelussa uskomattomilla argumenteillaan, on pakko tarkentaa   tätä postausta. Oikaisen siis, että en ole myöskään koskaan äänestänyt kristillisdemokraatteja. (Mä olin vaan kokonaan unohtanut, että sellainenkin puolue on edes olemassa. Ja muistijälki olisi kyllä saanut hävitäkin jonnekin pimeään.) Ja kun oikein tarkkaan mietin, niin olen tainnut joskus äänestää myös kokoomusta. Mutta vinoilu sikseen. Puoluepolitiikalla tai ylipäätään millään muullakaan ulkoa määrittävällä tekijällä ei tässä asiassa ole mitään merkitystä - kun joku on ilkeä, ahdasmielinen, fanaattinen ja tekopyhä, niin se on. Ihan yrjöttää.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ostin juuri pesueelle lentoliput Suomeen joululomaksi. Yeah. Viimekertainen lentomatka kääpiön kanssa sujui ilman hermoromahdusta. Katsotaan...

Lapsen kanssa lentokoneessa

15.10.10 Satu Kommentteja: 8

Ostin juuri pesueelle lentoliput Suomeen joululomaksi. Yeah. Viimekertainen lentomatka kääpiön kanssa sujui ilman hermoromahdusta. Katsotaan miten käy joulukuussa! Listasin vinkkejä ipanoiden kanssa matkustaville.

1. Ajoita oikein

Jos saat vaikuttaa matkustusaikaan, tee pitkät matkat yöllä tai myöhään illalla. Starttaa hieman ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Jos matkustat päivällä, koita ajoittaa päiväunet lentoaikatauluun. Matka menee nopeammin nukkuessa.

2. Suosi suoraa lentoa

Jos suoraa lentoa ei ole saatavilla, älä osta lentoja, joissa on liian lyhyet vaihtoajat. Yksin ei ole kiva juosta hiki otsalla lähtöportilta toiselle, mutta lasten kanssa se on mahdotonta. Jos vanhemmat hermoilevat, lapsetkin hermoilevat. Aikatauluhallintaan pätee tuttu, kaikessa toiminnassa hyväksi koettu sääntö: koeta välttää turhaa säätöä.

3. Pakkaa eväät

Nälkäinen lapsi on kiukkuinen. Ota lentomatkalle mukaan ruokaa, jos ipanat ovat liian pieniä lentokoneessa tarjoiltavalle ja myytävälle ruoalle. Sylilapsena matkustavan, alle 2-vuotiaan lippuun ei useimmiten edes kuulu ateria. Ota mukaan nopeasti tarjoiltavia ja helposti syötäviä eväitä. Pakkaa esimerkiksi muoviastiaan valmiiksi pilkottuja hedelmiä. Pienten vauvojen nestemäiset ruoat saa ottaa mukaan lennolle. Jotkut vanhemmat syöttävät pieniä lapsiaan laskujen ja nousujen aikana, koska syöminen estää korvien lukkiutumista.

4. Pakkaa vaipat

Pakkaa käsimatkatavaroihin vaippoja, jos et ole aivan sataprosenttisen (ja vähän päälle) varma, että lapsesi on kuiva päivin, öin ja kaikissa tilanteissa. Kestovaipat saattavat olla kotioloissa helppoja. Pienessä kassissa ja vieläkin pienemmässä lentokoneen vessassa harsojen ja vaippahousujen sekamelska on liikaa. Kertakäyttövaipat ovat pitkillä matkoilla ehdottomia. Kuten kohdassa 2: minimoi säädön määrä.

5. Pakkaa korvatulpat

Tunge taskusi täyteen korvatulppia. Ne ovat muita matkustajia varten. Jos lapsesi päättää vetäistä kanssamatkustajien iloksi pari aariaa, saat sympatiat puolellesi, kun jakelet korvatulppia vieressä istuville. Kokeiltu on.

6. Pakkaa vaihtovaatteet

Matkan aikana popsitut naposteltavat, matkajännitys ja ilmakuopissa hytkyvä lentokone voivat laittaa ipanan mahan sekaisin. Varaa mukaan vaihtopusero, nenäliinoja ja pari oksennuspussia. Ota myös itsellesi vaihtovaatekerta mukaan, etenkin pidemmille lentomatkoille.

7. Pakkaa viihdykelaukku

Ota lapselle mukaan tekemistä lentokoneeseen. Pari suosikkikirjaa, äänikasetit ja lempilelu pitävät tenavan aloillaan. Kaiva tekemistä esiin heti, kun lapsi osoittaa tylsistymisen merkkejä. Ota esiin yksi lelu kerrallaan; näin lapsen mielenkiinto säilyy yllä pidempään. Pakkaa kaikki käsimatkatavarat sellaiseen kassiin, joka jättää kädet vapaiksi. Kaikilla lentokentillä rattaita ei nimittäin saa ottaa mukaan koneeseen asti, vaan ne on jätettävä ruumaan vietäväksi jo lähtöselvityksessä. Jos lapsi on tarpeeksi iso vetämään tai kantamaan omaa pientä laukkuaan, anna osa lapsen tavaroista hänen itsensä kannettavaksi. Tenavat ovat todella ylpeitä omista vetolaukuistaan ja -repuistaan.

8. Selvitä matkustamisen pelisäännöt ajoissa ja moneen kertaan

On asioita, joista ei neuvotella. Lentomatkustamisen turvamääräykset kuuluvat tähän kategoriaan. Alle 2-vuotias matkustaa aina joko vanhemman sylissä jatkovyön kanssa tai omassa turvakaukalossaan, jos koneessa on kaukalolle tilaa. Yli 2-vuotias matkustaa omalla paikallaan, koska se on taaperoikäiselle turvallisin paikka. “Tämä on turvamääräysten mukainen linja, ja siitä ei voi poiketa. Monessa asiassa voimme joustaa, turvamääräyksissä emme koskaan”, Finnairilta kerrotaan.

Keskustele lapsen kanssa etukäteen matkasta. Kerro, että lentokoneessa käytetään turvavyötä ja istutaan suurin osa ajasta omalla paikalla. Lapsen muisti on tunnetusti lyhyt ja valikoiva. Keskustelu kannattaa siis käydä muutamaan otteeseen.

9. Älä myöhästy

Lapset ahdistuvat, jos vanhemmat ajautuvat paniikkiin. Saavu siis lentokentälle ajoissa. Mieti, kumpi on stressaavampaa: juosta kieli vyön alla ympäri lentokentän halleja oikean lähtöselvitystiskin perässä vai saapua paikalle liian aikaisin ja kuluttaa tunti tai pari aikaa lähtöaulassa. Useimmat valitsevat jälkimmäisen. Varaa riittävästi aikaa, eli lisää kaikkiin aika-arvioihin vähintään tunti. Kuten kohdissa 2 ja 4: vähennä säädön määrä minimiin.

10. Kaikkien ei ole pakko jonottaa

Kitisevät lapset, jaloissa pyörivät matkalaukut ja hitaasti etenevä lähtöselvitysjono ovat huono yhdistelmä. Lentokentälle saavuttua toimi näin: Pakkaa laukut kärryyn. Yksi täysi-ikäisistä perheenjäsenistä jonottaa ja muut odottavat sivummalla. Kun oma vuoro tulee, koko perhe rantautuu tiskille.

Pakkaa koko perheen passit ja lentoliput isoon kirjekuoreen, jota pidät käsimatkatavaralaukussasi. Kun tarvittavat paperit ovat yhdessä paikassa, ei passien perään tarvitse panikoida joka toinen minuutti. Kuten kohdassa 2, 4 ja 9: vältä ylimääräistä touhottamista.

11. Ole ystävällinen ja helppo asiakas

Business-luokan lähtöselvitysjono on usein economy-jonoa lyhyempi. Hivuttaudu liikematkustajaluokan jonoon ja esitä asiasi ystävällisesti virkailijalle: Lapsemme alkavat valitettavasti väsyä, ja jotta he eivät ala elämöimään jonossa, voisimmekohan mahdollisesti tehdä lähtöselvityksen tässä liikematkustajatiskillä? Usein kysyjälle näytetään vihreää valoa. On kaikkien etu, että ipanat eivät väsy ja aiheuta raivokohtausta.

Jos koneessa on tilaa, esitä toive, että sinut plaseerataan tyhjän penkin viereen. Taapero voi olosuhteiden niin salliessa käyttää nukkumiseen kahta penkkiä. Sylivauvan kanssa matkustaessa tyhjälle penkille voi asettaa vauvan hoitokassin, jotta helistimet, tutit, puklurätit ja muu tavara-arsenaali on käden ulottuvilla.

Lähtöportilla pyydä virkailijalta, että pääsisitte ensimmäisten joukossa koneeseen. Yleensä lapsiperheet pääsevätkin ensimmäisenä sisään, jotta he saavat rauhassa asettua paikoilleen.

12. Plaseeraa itsesi fiksusti

Pitkällä lennolla valitse käytäväpaikka. On helpompi juosta vessassa, jos joka kerralla ei tarvitse häiritä vieressä istuvaa. Mutta älä laita lasta istumaan käytäväpaikalle. Napero on nimittäin viivana hortoilemassa edes takaisin käytävää. Käytävällä juoksenteleva tenava muksauttaa itsensä kuitenkin tarjoiluvaunuun. Sitä paitsi äkillinen ilmakuoppa saattaa säikäyttää pienen matkailijan pahan kerran.

13. Pelko pois

Lasten logiikka on välillä kummallista. Muistan pelästyneeni lapsena suunnattomasti, kun kotiimme asennettiin palohälyttimet. Olin varma, että nyt meidän koti palaa. En nukkunut tulipalon pelossa viikkoon. Sama logiikka koskee ennen lentokoneen lähtöä esiteltäviä turvallisuusohjeita: selitä lapselle, että yleensä mikään ei mene vikaan, mutta on hyvä tietää nämä asiat, niin sitten ei tarvitse pelätä ollenkaan.

PS. Teksti on alunperin julkaistu osana juttua, jonka kirjoitin alkusyksystä ulkosuomalaisten lehteen Expatriumiin.

PPS. Juttu perustuu lastensa kanssa matkustavien vanhempien kokemuksiin ja Finnairin lentoemäntä Noora Kuntun haastatteluun. Lisätietoja: www.travelwithyourkids.com

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi jumpe. Mä olen avautunut tästä aiheesta jo niin monta kertaa, että joku teistä on ehkä kuullut tämän jo kahdesti. Mutta menköön nyt viel...

Ilmaista työtä tekemisen ilosta!

13.10.10 Satu Kommentteja: 17

Voi jumpe. Mä olen avautunut tästä aiheesta jo niin monta kertaa, että joku teistä on ehkä kuullut tämän jo kahdesti. Mutta menköön nyt vielä kerran.

Mua todella syö sisältä, kun joku yrittää teettää mulla ilmaiseksi töitä saaden siitä itse rahaa. Viime viikolla ajauiduin riitaan yhden päätoimittajan kanssa. Ennen kuin suostuin tekemään työn, kysyin, paljonko siitä maksetaan. Siitä nousikin sitten kunnon myrsky. Minulla on kuulemma "...ihmeellinen suhde kirjoittamiseen. Ei rahalla ole kirjoittamisen kanssa mitään tekemistä. Tärkeintä on tehdä hyvä juttu, raha kyllä seuraa sitten aikanaan perässä. Että teepäs nyt tyttö se juttu, ajattele Pulitzeria ja unohda raha."

Siis mitä vittua. Näyttäkää mulle ruokakauppa, josta voi ostaa ruokaa hyvällä tekstillä! Tai pankki, jonne voi kiikuttaa word-dokumentin vastikkeeksi Visa-laskusta. Helppohan se on ukkelin romantisoida sieltä kuukausipalkkaa nauttivien tornista, että kirjoittaminen on kuulkaa kaukana rahasta. Siis mitä helvettiä - tämä on mun työ. Ja vaikka työstä nauttiikin, ei sitä kuulu  ilmaiseksi tehdä. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että omia hintoja polkemalla lihottaa jonkun toisen - eli tässä tapauksessa kustantajan - kukkaroa. Kysyin, että kehtaisitko hän pyytää timpuria rakentamaan itselleen talon, koska timpuri osaa rakentaa niin pirun hyvin ja viihtyy kovasti työssään. Ja että kehtaisitko hän ehdottaa timpurille, että raha-asioista puhutaan sitten vasta kun talo on valmis. Pääasia että timpuri saa raaputtaa  puumerkkinsä hienon talon perustuksiin. Ei tullut ukolta vastausta. Mädäntyköön tunkiolla.

Ja tämä kuvio toistuu myös muualla. Suurta yleisöä kiinnostaville aloille on niin paljon tunkua, että ilmaiseksi töihin tuleviakin riittää ovella jonoksi asti. Osa näistä harjoittelijoista tekee työpaikoissaan  ihan oikeaa duunia - ja saa siitä alle 500 euroa kuukaudessa. Samalla tavalla valtionhallinto ja kansainväliset organisaatiot pyörittävät vapaaehtoisohjelmiaan, ja niistä osaa käytetään ihan törkeästi väärin. Kyllä harjoittelusta voi olla arvokasta hyötyä molemmille osapuolille. Vääryydeksi se muuttuu silloin, kun  vuosikaupalla jotain pestiä pyöritetään vaihtuvin harjoittelijavoimin eikä työhön oikesti palkata koskaan ketään.

Vapaaehtoistyö on asia erikseen. Silloinhan ideana on, että töitä tehdään ilmaiseksi itse hyväksi katsoman asian puolesta  tai  omasta mielenkiinnosta. Kirjoittaminen tai valokuvaaminen voi olla myös harrastus. Mutta jos ilmaisen työn tekijä tuottaa  reipasta lisäarvoa työnantajaorganisaatiolleen, ollaan väärällä polulla. Pitäkää siis puolenne - älkääkä ikinä tehkö kenellekään mitään töitä ilmaiseksi, varsinkin jos se lihottaa jonkun toisen pankkitiliä.

 

Näihin tunnelmiin sopii  Immortal Techniquen The Message and the Money.  Olen tainnut luukuttaa tätä levyä angsteissa työhoneella koko viikon - kollegoiden iloksi ja korvieni kauhuksi olen kuitenkin käyttänyt kuulokkeita.





17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tatta-daa, nimimerkki Onna jätti kommentin numero 1000. (Todistusaineiston saa suuremmaksi klikkaamalla ao. ruutukaappausta.) Laitan pian On...

Kirjalahjonta, osa II

12.10.10 Satu Kommentteja: 17

Tatta-daa, nimimerkki Onna jätti kommentin numero 1000. (Todistusaineiston saa suuremmaksi klikkaamalla ao. ruutukaappausta.) Laitan pian Onnalle meiliä ja kysyn osoitetta, niin osaan lähettää kirjan oikeaan osoitteeseen. Onnea onnea vaan!

Lahjana lähtee (jälleen) Islanti-aiheinen kirja. Tällä kertaa kuitenkin suomenkielinen. Ja nyt seuraa hieman tökeröä tuotemainontaa  -  mä olen itse kirjoittanut sen!*)

[caption id="attachment_829" align="aligncenter" width="624" caption="Kommentti 1000. Todistusaineistoa."][/caption]

[caption id="attachment_830" align="aligncenter" width="203" caption="Juttuja Islannista"][/caption]

*) Mietin pitkään, että laittaisinko oman naamani tänne jossain vaiheessa. Koska näissä tänne kirjoittamissani asioissa ei minusta ole mitään liian noloa tai salaisten kansioiden materiaalia, ajattelin, että omalla nimellä kirjoittamisen aika on pian. No niin. Sitten vain google laulamaan. (Voin vinkkinä antaa, että mulla ei ole Loimaalla hiuspalvelua.)

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpäl...

Sinun rintasi ovat taas sinun!

12.10.10 Satu Kommentteja: 11

Kuten otsikosta näkyy, rintaruokinta on loppunut. Bar is closed. Lappu on luukulla. Lókað. Voin taas alkaa käyttää muitakin kuin niitä läpällisiä liivejä. Vauva alkaa saada kerralla tarpeeksi ruokaa. Voin heittää rintapumpulla vaikka pulua. Life is great.

Pussukat ovat vaan edelleen eri kokoa.  Jos oikea sopii, vasen tunkee kirjaimellisesti ulos. Jos vasen sopii, oikean tulee ikävä tennissukkaa. Toivottavasti tilanne ei ole pysyvä, sillä muuten täytyy tilata rintaliivit mittatilaustyönä.

Rintaruokinnan lopettaminen tuntuu ihanalta. Ei tule kyllä ikävä. Paska mutsi.

 

*Kirjatärppi*

Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka ovat tarttuneet alekorista mukaan. Dan Rhodes oli minulle täysi tuntemattomuus, eikä kirjan nimikään Timoleon Vieta, palaa kotiin luonut mitään odotuksia. 173 sivua kuluivat kuitenkin kuin siivillä. Kirjassa koira nimeltä Timoleon Vieta yrittää löytää tietä Roomasta takaisin kotiin isäntänsä, vanhan homopapparaisen, luokse. Matkalla se törmää ihmisiin, joiden elämäntarinat ja sattumukset ovat intensiivistä luettavaa. Kirja olisi ollut minusta vielä vähän parempi, jos koiralle ei olisi lopussa käynyt huonosti. Ups, nyt paljastui osa juonta - sorry :)

Eläinten kärsimysten lukeminen on aina tuskallista. Erityisen hyvin (siis kammmottavalla tavalla hyvin) eläinten kärsimyksistä on kirjoittanut Suomessa mm. Pentti Haanpää. Ei tämä ihan Haanpään Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen -novellin eläinkuvauksille vedä vertoja, mutta silti. Vaikka Paul Auster olikin oikeassa todetessaan HS:n haastattelussa hyvän kirjallisuuden vievän myös epämukavuusalueille, on eläinten ja lasten kärsimyksestä lukeminen minusta aina vähän liian tuskallista - vaikka se olisi miten puettu ironian tai mustan huumorin kaapuun. Mutta ei tätä kirjaa kannata missään nimessä  jättää lukematta.  Koiran tapaamien ihmisten kohtalot ovat sen verran taianomaista luettavaa, että lopun saa anteeksi. Sitä paitsi naureskelin ääneen, kun kirjailija nokkelasti vittuilee mm.  Toscanan maaseudusta kertoville matkakirjoille. Kuulostaako konsepti tutulta: ostan talon Pohjois-Italiasta, alan siemailla viinejä ja sitten kirjoitan hauskankepeän kirjan sattumuksista Toscanan maaseudulla. LOL.

 

[caption id="attachment_824" align="aligncenter" width="101" caption="Päähenkilöt: pappahomo, "Bosnialainen" ja sekarotuinen koira"][/caption]

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos laittaisin itsestäni kuvan tänne nyt, sen katsojille kävisi kuten Ring-elokuvassa. Mutta tällä kertaa silkasta pelästyksestä. Miten kuka...

Yökylässä

10.10.10 Satu Kommentteja: 3

Jos laittaisin itsestäni kuvan tänne nyt, sen katsojille kävisi kuten Ring-elokuvassa. Mutta tällä kertaa silkasta pelästyksestä. Miten kukaan voi näyttää näin kammottavalta sunnuntaiaamuna? Kaikki alkoi eilen.

Anoppi halusi ottaa kääpiön yökylään, jotta me pääsisimme molemmat miehen työpaikan  vuosifestivaaleihin. Islantilaisfirmat eivät juuri järjestetä pikkujouluja - sen sijaan täällä vietetään loka-marraskuussa vuosifestivaaleja, joissa tunnelma on kyllä aivan samanlainen kuin niissä "firman pikkujouluissa". Ja  tietäähän sen, mitä siitä seuraa, kun muuten niin terveellistä elämää viettävät vuoristo-oppaat vaihtavat vapaalle...  Loppuillasta hyväkuntoiset, raavaat miehet tanssivat puolialasti ja villitsivät yleisöään pullistelemalla vatsalihaksiaan. En kyllä pistänyt pahakseni yhtään :D

Koska nyt on lama ja viimekeväinen tulivuorenpurkaus vähensi turismin tuloja, ruokatarjoilusta säästettin. Sitä ei  ollut. Eli voitte varmaan kuvitella, millainen olo tulee kun ei syö mitään mutta kaataa sisuksiinsa litran boolia ja sikspäkin. Nyt pitäisi lähteä hakemaan  musimusia yökylästä. Sitä ennen tarvitsen ruokaa. Pizzaa. Hampurilaisia. Puolitoistalitraa jäätelöä...

Katsotaan, pelästyykö ipana rankkitynnyriltä haisevaa äitiä.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Niin kiire että pää hajoaa. Ja lapsi huutaa yötä päivää. Miten 8 kk ikäinen lapsi voi haluta ruokaa kahdesti yössä? Jos ei tule ruokaa, huu...

Tämä ravintola menee kohta kiinni

7.10.10 Satu Kommentteja: 12

Niin kiire että pää hajoaa. Ja lapsi huutaa yötä päivää. Miten 8 kk ikäinen lapsi voi haluta ruokaa kahdesti yössä? Jos ei tule ruokaa, huuto jatkuu. Yksi ilta viime viikolla tungin sen niin täyteen puuroa, että pelkäsin koko vauvan räjähtävän kappaleiksi. Terveydenhoitaja sanoi, että vauva lopettaa kyllä syömisen sitten kun sillä ei ole enää nälkä. Siinä vaiheessa kun kääpiön maha on pingottunut täyteen kuin jalkapallo ja se alkaa nojata taaksepäin syöttötuolissa mahtuakseen siihen paremmin totean, että nyt on kyllä lopetettava. Mutta ei sekään auttanut. Viideltä pärähti taas nahkaherätyskello soimaan. Luuleko se ihan tosissaan, että meillä on ravintola auki 24/7? Ei tämä nyt sentään mikään ABC ole.

Kaverini muisti hauskalla videopätkällä - kannattaa katsoa. Välillä menee pieleen.









*Kirjavinkki*

Hyvä kirja, parempi mieli. Menin väsymysärtymyksessä nettikirjakauppaan ja tilasin seuraavat kirjat kotiin. Tai siis äidille Suomeen, joka saa postittaa ne minulle "lahjana". (Välttää tullin...)

Riikka Pulkkinen, Totta.

Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja

Taavi Soininvaara, Pakonopeus

Anja Snellman, Parvekejumalat

Aravind Adiga, Valkoinen tiikeri

Chimamanda Ngozi Adichie, Puolikas keltaista aurinkoa

Laura Honkasalo, Eropaperit

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuli aamulla töihin kävellessä mieleen yksi vanha juttu suomalaisten ja islantilaisten kulttuurieroista. Tämä nyt ei millään tapaa liityy äi...

Pohdintaa kirkkoveneestä

6.10.10 Satu Kommentteja: 11

Tuli aamulla töihin kävellessä mieleen yksi vanha juttu suomalaisten ja islantilaisten kulttuurieroista. Tämä nyt ei millään tapaa liityy äitiyteen, vauvan hoitoon tai vastaavaan. (Tai ehkä sittenkin - täältähän se vauva tulee.)

Nimittäin näytin kerran (älkää kysykö miksi)  kirkkovene-kuva-arvoitusta islantilaisille ystävilleni. Mun mies oli nähnyt sen (siis piirretyn version) jo kerran aikaisemmin. Heidän kaikkien mielestä kuvassa on koppakuoriainen. Siis mitä mitä - onko kirkkovene joku suomalainen juttu?


Piirrä ja arvaa.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää." Voi viddu mää sanon. Löytyisköhän netistä sellaista softaa, jolla voisi ohjelmo...

Voiko olla vittumaisempaa sananlaskua kuin

5.10.10 Satu Kommentteja: 4

"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää."

Voi viddu mää sanon. Löytyisköhän netistä sellaista softaa, jolla voisi ohjelmoida naperon unirytmin kahdella tunnilla eteenpäin? Mä en nimittäin enää halua herätä sekä aamuviideltä että aamukuudelta. Kahden tunnin mittaisen  aamupuuroprojektin jälkeen mä lähden töihin - ja kääpiö menee tietysti takaisin nukkumaan. Aww. Ihan kuin se yrittäisi vittuilla mulle.

Reykjavíkissa oli eilen kaunista. Olimme naperon kanssa kävelyllä, kello aamukasista yhteentoista:


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rakas mieheni otti osaa blogiin. Tässä muutamia mietteitä häneltä - mä en ole editoinut näitä mitenkään, otan vastuun vain huonoista käännök...

Mies kertoo

3.10.10 Satu Kommentteja: 16

Rakas mieheni otti osaa blogiin. Tässä muutamia mietteitä häneltä - mä en ole editoinut näitä mitenkään, otan vastuun vain huonoista käännöksistä. Kysmykset ovat minun, paitsi kaksi ensimmäistä  Änin. Meillä oli oikein hauska sunnuntai-iltapäivä näiden ääressä :)

Miten miehen voisi ottaa miellyttävästi mukaan raskauteen?

En ole ihan varma, mitä tarkoitat.*) Oletan, että tarkoitat sitä, että miehesi ei ole vielä innoissaan raskaudesta. Ihmisiä on vaikea muuttaa. Ihmisiä on vaikea saada mukaan mihinkään, jos he eivät itse ole innostuneita tulemaan mukaan.  Jos te päätätte yrittää saada lapsen ja molemmat haluatte sitä ja olette siitä innoissaan, minusta hänen pitää alusta asti olla myös innoissaan raskaudestasi. Mutta jos tilanne on sellainen, että hän ei alun perin ole ollut kovin innostunut hankkimaan lasta, mutta sinä olet, eikä se haitannut sinua lapsentekopäätöshetkellä, silloin sinun vain pitää hyväksyä tilanne. Kerron esimerkin joka vähän selventää sitä mitä yritän sanoa. Yksi kaverini on 45-vuotias. Hänellä on jo pari teini-ikäistä lasta edellisestä parisuhteesta. Miehen nykyinen naisystävä halusi lapsen; mies ei olisi enää halunnut. Siis hän pitää kyllä lapsista, mutta hän ei haluaisi niitä enää enempää. Hän kertoi naisystävälleen, että jos haluat että hankimme lapsen yhdessä, se kyllä sopii muuten, mutta  en jaksa enää yövalvomisia enkä sitä, että pitkiä matkoja vaativille harrastuksille on vaikea löytää aikaa. Naisystävälle tämä sopi - hän lupasi huolehtia vauvasta enemmän, ja ilmoiti tekevänsä sen mielellään. Koska peli oli selvä  alusta asti, perhe (jossa on nyt yksi alle vuoden ikäinen poika) elää onnellista arkea. Olisi epäreilua, jos hän muuttaisi nyt mielensä ja vaatisi esim. miestään heräämään joka yö.

Kuinka keskustella raskauden yrittämisestä miehen kanssa?

Me ollaan vaimoni kanssa todella suoria, ja puhumme kotona ihan kaikesta. Minusta on hyvän parisuhteen merkki, että kaikeasta voi puhua suoraan. Jos on asioista, joista pelkää tai varoo aloittamasta keskustelua, se on ongelma.  Jos te voitte puhua kaikista muistakin asioista miehen kanssa suoraan, tästäkin voi puhua suoraan. Jos te vaikka ostatte uuden auton, siitä keskustellaan ja tilannetta pohditaan. Samalla tavalla pitäisi puhua lapsenkin yrittämisestä - siis suoraan ja ilman epämääräisiä korulauseita :)

*)Päivitys ekaan kahteen kysymykseen: metsään meni ja mies vastasi asian vierestä. Tarkennuksia seuraa myöhemmin!

Miten vauvan saanti on muuttanut sinua?

Mun monet kaverit ovat sanoneet, että lapsen saanti muuttaa kaiken. Mutta ei se ole ihan totta - ihmiset ovat erilaisia. Joillekin ihmisille lapsen saanti on ISO muutos. Mutta joillekin se muutos ei ole niin iso. Mun äiti oli perhepäivähoitaja, joten olen  ollut monien lasten ympäröimä pienenä ja hoitanut toisia lapsia äitini apuna jo tosi nuorena.  Hoidin myös paljon mun pari vuotta nuorempia pikkusiskoja. Opin ottamaan paljon vastuuta ja huolehtimaan muista ihmisistä. Musta lapsen hoito on helppoa. En koe mitään "isoa muutosta". Jos olen esim. vuorilla kiipeilemässä, en koe olevani ylivarovainen koska nyt meillä on pieni lapsi. Olen aina ollut varovainen, eli ei ole ollut tarvetta muuttua. Mutta toisaalta on myös mahdollista, että muutos on ollut iso - en vaan enää muista, millaista se oli aikaisemmin, hehe.

Haluaisin kuitenkin lisätä, että minusta me olemme tosi onnekkaita: meidän lapsi on tosi terve, se ei itke paljoakaan ja meillä on paljon ihmisiä ympärillä, jotka pystyvät lapsenvahdeiksi - se on aivan järjettömän iso apu. Joten tämä mun vastaus ei tosiaankaan kata kaikkia tilanteita. Muutos voi olla todella suuri, ja muutoksen suuruus ei johdu  vain itsestä.

Miksi halusit lapsen?

En istunut alas ja päättänyt, että nyt haluan lapsen. Se vain tapahtui. Kun kuulin että meille tulee vauva, olihan se vähän ihmeellistä. En ollut ns. sokissa, mutta ajattelin, että kyllä mä selviäisin tästä, tämähän on ihan normaalia. Tiesin, että olen jo tarpeeksi vanha ja kypsä isäksi. Ja koska olen harrastanut seksiä,  tiesin että jotain voi tapahtua. Mä jotenkin olen aina tiennyt, että mulla tulee olemaan joskus lapsia. Tarkkoja suunnitelmia ei ollut, mutta ajatus lapsista ei tuntunut mahdottomalta.

Miltä tuntuu soittaa lakanoita raskaana olevan tyttöystävän kanssa?

Riippuu vähän miten pitkällä raskaus on. Loppuaikoina se tuntui vähän epämukavalta, koska maha oli niin suuri. Maha jossa on vauva sisällä, tuntui  hauraalta,  ja sitä halusi varoa. Ja seksi on kivempaa kun sängyssä voi pyöriä ympäriinsä eikä tarvitse miettiä, minne pitää kääntyä seuraavaksi. Kyse ei ollut siitä, että raskaana oleva tyttöystävä olisi jotenkin epäseksikäs tai epämiellyttävä. Tuntui vain, että voisin vahingossa tehdä jotain vahinkoa, ja siksi halusi olla ylivarovainen eikä seksi sen tähden ollut samanlaista kuin ennen raskautta.

Imetyksen aikana seksi tuntui jotenkin oudolta. Ootko samaa mieltä? Miksi?

No mä en kyllä juuri ajatellut sitä maitoa, toisin kuin mun vaimo. Vauvan syntyessä villi seksielämä ja elämä muutenkin muuttuu herkäksi perhe-elämäksi muutaman kuukauden ajaksi. Kun vauva nukkuu siinä vieressä ja heräilee koko ajan, ei tee mieli yhtä usein kuin aikana ennen vauvaa. Me puhuttiin tästä hiljaisemmasta tahdista mun vaimon kanssa paljon, ja totesimme että molemmat haluamme vähemmän. Koska asiasta oli yhteinen tietoisuus, siitä ei tarvinnut tehdä ongelmaa. Jos seksistä on tauko tai jos sitä on nyt vähemmän kun aikaisemmin, ei tarvitse ajatella, että tässä sitä ollaan. Tilanne ei ole pysyvä. Kyllä sitä taas myöhemmin ehtii panemaan kun lapsi muuttaa omaan huoneeseensa.

Ärsyttääkö sua koskaan, että heräät useammin yöllä, vaihdat useammin vaipat ja siivoat  useammin kuin sun vaimo?

Ei haittaa. Minusta on upeaa ruokkia vauvaa ja vaihtaa vaippoja. Yöheräämiset on ihan ok, nukahdan helposti uudestaan. Ja varsinkin nyt kun olen isyyslomalla, teen totta kai enemmän asioita vauvan kanssa kuin mun vaimo. Ja mä teen näitä kotiasioita mieluusti, koska mä olen sitä mieltä, että mä esimerkiksi siivoan paremmin kuin mun vaimo.  Se kyllä tiedostaa tämän ja antaa mun hoitaa siivoustyöt... (*Vaimo hyppii kääntäessään tasajalkaa onnesta*)

Anna joku hyvä neuvo muille "raskaana oleville soon-to-be-iseille".

Ole avoin ja rehellinen. Jos on ongelma, puhu siitä. Jos pelkäät jotain tai olet jostain epävarma, puhu siitä jonkun kanssa, joka tietää asiasta enemmän. Vaikka sun oman äitisi kanssa. Asioista pitäisi aina puhua ja ongelmat ratkoa ennen kuin ne kasvavat suuriksi - mutta puhuminen on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun  perheeseen tulee vauva, koska se on niin iso juttu. Minua ärsyttäisi sanoa esimerkiksi, että "hiero tyttöystävääsi" tai "pidä häntä hyvänä". Tuollaisten asioiden pitäisi olla niin normaaleja, että niitä ei tehdä vain siksi, että toinen on raskaana.

Ja vielä lisäys mieheltä:

Raskausajasta halusin sanoa vielä sen, että viimeiset kuukaudet ovat naiselle aika rankkoja ja fyysisesti vaativia. Minusta puolison / muiden läheisten kuuluu silloin tehdä enemmän kaikkea ja auttaa arjessa: naisella pitää olla mahdollisuus rentoutua. Kun lapsi on syntynyt ja synnytyksestä on toivuttu eikä vauva vaadi enää niin paljoa (ruoan takia) jatkuvaa äidin sylissä oloa, miehellä pitäisi olla yhtä paljon aikaa lapselle kuin naisella. Minusta isän kuuluisi olla mahdollisimman paljon kotona lapsen ollessa pieni. Ja toisaalta sama toisinpäin: minusta äiti ei saa omia vauvaa  vain itselleen, vaan hänen täytyy antaa isän viettää paljon aikaa vauvan kanssa.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?