Lueskelen välillä norjalaisen lastenkirjakustantajan Sandvikin ylläpitämää vau.fi-sivustoa . Eksyin sivustolle kun etsin tietoa raskausviikk...

Omakätinen keisarileikkaus

26.12.09 Satu Kommentteja: 8

Lueskelen välillä norjalaisen lastenkirjakustantajan Sandvikin ylläpitämää vau.fi-sivustoa. Eksyin sivustolle kun etsin tietoa raskausviikkojen etenemisestä ja mitä milloinkin tapahtuu.  Sivuston raskaus viikko viikolta -osiota on kuitenkin vaikea lukea - kun teksti lässyttää!! Miksi äideille pitää lässyttää, HÄ? Olisi kiinnostavaa lukea neutraalia tekstiä, jossa raskaana olevalle ei selitetä kuin jollekin seniilille hölmölle. Esimerkiksi raskausviikosta 34 sanotaan seuraavaa:

"Ajattele: sinä kannat sisälläsi tulevaisuutta! Odottavan äidin näkeminen koskettaa useimpia meistä, melkeinpä iästä huolimatta. Pyöreässä äidin vatsassa on jotain lähestulkoon maagista. Se vetää meitä puoleensa. Onhan se symboli tulevaisuuden toivosta ja mahdollisuuksista. Tai kenties se vain yksinkertaisesti vetoaa lajillemme ominaiseen lisääntymisviettiin."

LässynlässynLÄÄ. Vastapaahdetun kahvin tuoksu, rasvainen pitsa krapulapäivänä tai aamun lehden lukeminen vetävät sata kertaa enemmän puoleensa kuin kenenkään iso maha, josta pullistuu ulospäin  epäilyttävännäköinen napa. Miksi pitää lässyttää? Voi jumalauta...
Mitä isommaksi maha kasvaa, sitä vittumaisemmaksi tämä käy. Viimeiseen kahteen viikkoon en ole saanut nukuttua aamuneljää pidemmälle. Viiden tunnin hereillä olon jälkeen nukkuminen on jälleen mahdollista - silloin hullu väsymys voittaa edestakaisin ryntäilevän vatsan aiheuttaman ärsytyksen.  Siitä on maagisuus aika helvetin kaukana. Viime yönä näin unta, että tein itselleni omakätisen keisarileikkauksen. Ilmeisesti univelkani on kasvanut siihen pisteeseen, että ulosottomies tulee kohta kantamaan sängyn ulos.

*Kirjatärppi*

Viiden tunnin hereilläolo kolmesta kahdeksaan on tietysti kätevintä käyttää lukemiseen! Sain joululahjaksi Pekka Herlinin elämänkerran. Aloitin sen viime yönä ja nyt menen jo sivulla 200 ja jotain. En ole suuri elämänkertojen ystävä, mutta tämä kirja kolahtaa. Syy on varmaankin se, että elämänkerran kirjoittaja ei puhu kohteestaan palvovaan ja etäiseen sävyyn. Suorat ja välillä keskenään ristiriidassa olevat lausunnot, haastattelut ja anekdootit kertovat mm. PH:n paljon ennakkoon mainostetuista alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Yksityiselämän synkästä puolesta Otavan markkinointi- ja viestintäkoneisto nostatti taitavasti ennakkokohua ja lehdistö piti huolen lopusta. Paras ennakkokirjoitus oli tietysti Niklas Herlinin omakätinen vuodatus Uusi Suomi -sivustolla. Viina ja hulluus kiinnostavat - ja myyvät.  Koska tuo kirjan alkoholisti- ja mielenterveyssisältö oli jo etukäteen tiedossa (ja oman elämänsä pekka herlinejä taitaa löytyä muodossa jos toisessa jokatoisesta suomalaisperheestä yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta), olen tähän astisessa lukemisessa kiinnostunut eniten kirjan liike-elämää käsittelevästä osuudesta. Pekka Herlinin bisnesopit vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta silti niitä ei niin kovasti näe noudatettavan. Virheitä voi ja pitää tehdä ("hyvällä pankinjohtajan johtamalla pankilla on aina oltava luottotappioita"), mutta iso korjausliike pitää tehdä heti, eikä upottaa rahoja mustaan aukkoon ja toivoa, että tilanne kääntyy "pian paremmaksi". No joo, lukekaa lisää itse, jos kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi :-)

[caption id="attachment_219" align="alignnone" width="200" caption="John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Mainiota tekstiä kaikille tirkstelystä, suomalaisesta liike-elämästä ja Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille. "][/caption]

8 kommenttia:

  1. Olen kauhistellut itse ihan samaa - erityisesti vau.fi-sivuston kohdalla. Siis herramunjee, eivät ne ensimmäiset potkut tunnu perhosen siipien sipaisuilta vaan pikemminkin ilmavaivoilta! Enkä jaksa millään uskoa, että synnytys on niin kovin kaunis, ihana ja ruusuinen tapahtuma, kun jo raskaus on sotkenut sisälmykseni ihan täysin. Siinä sitten maata pötkötät ja erität kaikkia mahdollisia ruumiineritteitä tulevan isän ja kätilöparan päälle. (Tähän katkesi lyhyt, mutta lupaava kätilönurani - luin pari synnytyskertomusta ja päätin olla lähettämättä hakupapereita.) :D

    Onneksi sentään blogistaniasta löytyy ihmisiä, jotka eivät puhu jatkuvasti masuasukeista (eww, joskin ainakin kerran olen itsekin käyttänyt termiä - häpeän) ja ässynsössönlässytä.

    VastaaPoista
  2. Tii, ihanaa että meitä on muitakin! Mä en kestä, kun äideille pitää lässyttää. Ihan kuin raskaana olo jotenkin vähentäisi aivokapasiteettia ja tekisi meistä jotain hemmetin aivottomia sokeritikkareita...

    Jos muistan oikein, niin yksi Suomessa asuva kaverini sanoi, että tuo vau.fi-sivustoon liittyvä kirja tulee äitiyspakkauksenkin mukana. En itse tiedä, kun mä en äitiyspakkausta saa tänne ulkomaille, mutta jos näin on, niin voi apua...! Ja jaksamista kaikille äideille.

    Mun kummisetä soitti joulunpyhinä ja kyseli, että joko se masukki on ihanan iso. Yök. Sanoin sille, että itse asiassa mun vatsa on itse asissa tosi pieni, kiitos kysymästä (valehtelin vähän). Mutta ei se ainakaan enää sen jälkeen puhunut MASUKISTA.

    VastaaPoista
  3. Raskaanaoleville lässyttäminen johtuu siitä, että raskaus tyhmentää. Kohdun ja aivojen välille kasvaa jänne, joka nyhtää palan kapasiteetista mukanaan synnytyksessä. Siksi pienten lasten äidit ovat yleensä vähän idiootteja.

    Vitsi vitsi! Voitte puhaltaa herneet keuhkoistanne!

    Kertokaa mullekin, kun jostain löytyy raskauteen, lapsettomuuteen yms. aiheisiin liittyvä sivusto, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Kaverilleni oli synnytysvalmennuksessa sanottu, että "se sitten sattuu enemmän kuin mikään ikinä". Aika hyvin tiivistetty, imho. Mitäpä siihen lisäämään. Tällaista tietoa kun saisi enemmän.

    VastaaPoista
  4. takussa, haa, repesin tuolle :D
    tuollaista sivustoa kaipaisin itsekin. laitetaan jakoon heti kun löytyy!

    VastaaPoista
  5. Voi että sun blogi jaksaa riemastuttaa! :D Tuollaista perirehellisyyttä ei voi kuin ihailla!

    VastaaPoista
  6. [...] oireet | Tags: raskaus Hyvää kritiikkiä pitäisi yleensä seurata parannusehdotuksia. Niinpä edelliseen postukseeni viitaten päätin listata oman raskaus-aikajanani. Huom! Seuraava tekstipätkä sisältää [...]

    VastaaPoista
  7. Heh. Jouluna jouduin kuulemaan lässytystä yli oman tarpeen. Kaksikin minulle täysin tuntematonta tätiä (miehen perheen tuttuja) syöksyivät mahaan kiinni ja lässyttivät. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, kun en uskallakaan motata ketään!! Ja ihan järkevän oloiset aikuiset puhuivat lapselleen suukkulista. Siis tiedättekö te, mikä on suukkuli?! Se on se aukko, jonka ympärille suurin osa suklaasta kaksivuotiailla menee.

    Semmoinen vau.fi:lle sukua oleva kirja tuli muuten mukaan heti ekalla neuvolakäynnillä. Toinen puoli kirjasta on omistettu äidille, toinen isälle, ja kumpikin puoli on aivan järkyttävää soopaa. Just sellaista "muista ajatella onnellisia ajatuksia ja olla ylpeä kasvavasta mahastasi". Näitä kun luki muutenkin pahoinvoivana, niin eipä tarvinnut odotella oksennusta...

    VastaaPoista
  8. Suukkuli? Voi hyvää päivää, mistä näitä ihania "uudissanoja" oikein tulee... Gooood damn, täytyy toivoa etten itse keksi mitään yhtä kamalaa. Lupaan kyllä listata tänne blogiin, jos homma lähtee vauvan kanssa lapasesta helmikuun jälkeen. Elina, toivottavasti oot jo selvinnyt kirjan aiheuttamasta pahoinvoinnista ;-)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?