Lastenrattaat. Mutta mikä on heittokahva?

Mielestäni alle metrin mittainen ihminen ei tarvitse terveeksi kasvaakseen läjäpäin siirreltäviä keinuja, useita vilkkuvalollisia leluautoja tai kymmenillä nappuloilla varustettua leikkihellaa. Miksi kaikkien lapsiperheiden asunnot ovat aina täynnä rojua? Jos talossa on lapsia, joutuu lattiaa ylittäessään astumaan väkisinkin jonkun ääntä pitävän tai vilkkuvan esineen päälle. Hrrr. No, ehkä meilläkin kohta on vinkulattia.

Välillä silti ihmetyttää,  mistä ihmeestä kuluttaja oikein lastenvarusteissa maksaa. Meidän kodin naapurissa on lastenvaunukauppa, ja sen ohi kävellessämme minulle ja miehelleni on tullut tavaksi hämmästellä rattaiden hintoja (olemme näköjään kuin vanha pariskunta, joka aloittaa joka aamu keskustelun sillä, kuinka pihapuussa on orava ja varpu heiluu tuulessa). Mutta kun yksillä lastenvaunuilla saisi käytetyn auton!

Tavoitteenani oli löytää jostain turvalliset lastenvaunut, joiden ei välttämättä tarvitse taipua syöttötuoliksi, kuntosalivälineeksi ja lentokoneen varaosiksi. No nyt löysin jotain sinnepäin. Merkki on Hartan TopLine. Kuulemma saksalainen merkki. Maksoin niistä 30 euroa.

Huvittavinta tässä vaunujenhankintaoperaatiossa on se, että nainen, joka raahasi lapsensa mukaan sinne yhdelle kurssille ja imetti&röyhtäytti&pieretti sitä joka kymmenes minuutti, kysyi minulta viimeisellä kokoontumiskerralla, että haluaisinko ostaa häneltä ylimääräiseksi jääneet vaunut. Niitä ei oltu käytetty juuri yhtään, mutta malli ei enää mahtunut perheen uuden auton takakonttiin. Niinpä ne päätyivät meille.

Nainen asuu perheensä kanssa naapurustossa, joten viime viikonloppuna kävimme kävelyttämässä rattaat heidän varastosta meidän varastoon. Mieheni työnsi kärryjä (en ollut vielä itse valmis) hämmentyneen näköinen ilme kasvoillaan ja minä hypin vierellä nimitellen häntä pikkuiskäksi. Se oli kyllä oudoin sunnuntaikävely vähään aikaan.

Saimme rattaiden mukana myös 30-sivuisen käyttöoppaan. Nappeja, piuhoja ja painikkeita on niin miljoona, että ei niistä kyllä ihan heti ota selvää. Siinä kohtaa kun vaunujen myyjä alkoi kehua rattaiden heittokahvaominaisuutta, minulta loksahti suu auki. Siis mikä on heittokahva? Onko se joku kranaattiheittimen tyylinen, jonka avulla äiti voi häipyä maisemista kun vauvan kitinä ylittää sietokyvyn? Ex-omistaja näytti kädestä pitäen: kyse on siis sellaisesta ”ohjaimesta”, jonka voi kääntää kummalle puolelle vaunuja tahansa – eli jos vauvaa kyllästyttää kulkea pää menosuuntaan päin, voi nostaa heittokahvan rattaiden toiselle puolelle ja jatkaa matkaa kääpiön jalat menosuuntaan. Kätevää.

Huomasin muuten juuri, että käytin sanaa rattaat ja vaunut sekaisin. En ole ihan varma, onko niillä jotain eroa, mutta nämä mitkä me ostettiin, toimii sekä makuu- että istuma-asennossa. Eli onko sen sitten ratasvaunut vai mitä?

Tämä siirtely- ja kuljetusvehje oli ensimmäinen v-aiheinen hankintamme. Veikkaanpa, että jouluaattona meidän vauvatavara-arsenaali moninkertaistuu... Toivottavasti mäkin saan jotain!

*Kirjavinkki*

Pakko palata taas pohjoismaisen krimin pariin. Mankellin Wallander on kyllä ihana, mutta samalla viivalla seisoo mielestäni islantilaiskirjalija Arnaldur Indridasonin Erlendur-poliisi. Hänelläkin on a) ongelmia perhesuhteissa b)  jonkin sortin sydänsairaus ja c) hallitsevana luonteenpiirteenä vaitonaisuus. Miksiköhän mä aina ihastun näihin hiljaisiin ja älykkäisiin?

Olen lukenut kaikki Erlendur-kirjat, mitä on julkaistu suomeksi. Niitä voi – kuten kai kaikkia kirjasarjoja – lukea sekaisin, mutta parhaiten tunnelmaan pääsee jos aloittaa alusta, Räme-kirjasta. Indridasonin uusin suomennos Hyytävä kylmyys tuli ulos pari kuukautta sitten. Kirjassa selvitellään syrjäisestä kesämökistä löytyneen hirttäytyneen naisen tarinaa. Mukana on parit kummitukset ja kourallinen selvännäkijöitä. Ei mikään ihan tavanomainen poliisidekkari, mutta taattua Erlendur-kamaa ja kieli on miellyttävää kuten aina.

[caption id="attachment_147" align="alignnone" width="196" caption="Tässä kirjassa islantilaisen Erlendur-poliisin tutkimusmatkat ulottuvat ”tuonpuoleiseen”. Arnaldur Indridason, Hyytävä kylmyys."][/caption]

Tunnisteet: ,