Marraskuun Vauva-lehti tuli postissa eilen. Luin sen saman tien kannesta kanteen. Ei olisi pitänyt iskeä kynsiään tähän projektiin puolilta...

Potkuraivarit, 2am

20.11.09 Satu Kommentteja: 9

Marraskuun Vauva-lehti tuli postissa eilen. Luin sen saman tien kannesta kanteen. Ei olisi pitänyt iskeä kynsiään tähän projektiin puoliltaöin, sillä siinä meni yöunet. Osa lehden sisällöstä koostui itselle aika merkityksettömistä itsestäänselvyyksien toistelemisista ("Parasta olisi, jos lapselle saisi annettua terveen itsetunnon.") . Osa jutuista tosin sai täyden paniikin päälle, mikä on hyvä asia lehden kannalta: hyvä teksti saa aikaan fyysisiä oireita :)

Mutta kun omat yöunet menee, ei enää naurata. Siispä päätin vähän terapoida ja jutella näiden tekstien kanssa. Jos Vauva-lehden toimitus joskus lukee tätä palautetta, niin terveisiä vaan sinne, hyvää työtä näiden osalta (se Vaarit vaihtaa vaippoja -juttu oli kans mainio)!

Tässä muutama herkullisin tekstipätkä:

Postia lukijoilta, kolmen lapsen äiti: Kun kerron synnytyksistäni, tunnen olevan suorastaan syntinen ja hölmö, kun en ole ottanut puudutuksia. Olen joutunut jopa keksimään selityksiä oudolle käyttäytymiselleni. Eikö asian pitäisi olla juuri päin vastoin, kivunlievityksen valinneet saisivat selitellä?

Jos äidit eivät lopeta tätä toistensa selkään puukotusta, niin ei ihme että synnytys- ja vauvamasennukset lisääntyvät. Miksi helvetissä kenenkään äidin pitäisi selitellä toisille äideille kipulääkityksen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä? Jos tuntuu siltä, että joutuu keksimään selityksiä ”oudolle käyttäytymiselle”, kehottaisin vaihtamaan seuraa = tuttavasi ovat outoa sakkia.

Juttu lasten nukkumisesta. Vappu, 36, kertoo, kuinka ei ole nukkunut seitsemään vuoteen kertaakaan kunnolla: Hän suhtautuu siihen kuitenkin leppoisasti. ”Olisiko lasten syntymän jälkeen ollut kaikkiaan 5–10 yötä, jolloin joku lapsista ei olisi herännyt kertaakaan”

Oh my gooood. Miten tuohon voi kukaan suhtautua leppoisasti? Vappu taitaa olla superihminen. Minusta tulisi (eli tulee) hermoraunio. Onneksi se anoppi asuu lähellä, vien kyllä muksun yökylään aika aika usein ja tuttelit messiin.

Juttu ”Kahden kulttuurin välissä”. Suomalainen äiti, turkkilainen isä, yksi lapsi. Isä ei kuulemma vaihda  vaippaa, koska on turkkilainen: Servet on aina mukana neuvolassa, mutta vaippoja hän ei vaihda, ellei ole pakko. ”Se johtuu siitä, että minut on kasvatettu turkkilaiseksi mieheksi”, hän sanoo. Eini toivoisi miehensä osallistuvan myös vaipanvaihtoon, mutta ei tee asiasta numeroa.

Jaahas. Turkkilainen tai ei, muslimi tai ei, mies tai ei, niin kädet paskaan ja ihan reippaasti vaan, KIITOS! Jos oma ukkoni ryhtyisi tuollaiseksi, se löytäisi sen paskavaipan illalla tyynynsä alta. Eli kyllä, asiasta pitää tehdä numero! Ja aika helvetin iso sellainen. En usko, että kukaan pitää vaippojen vaihdosta niin paljoa, että tekee sen toisen puolesta mielellään. Jos reilu mun vuoro, sun vuoro –järjestelmä ei toimi, pelatkaa vaikka paskabingoa: arpajaiset pystyyn joka kerta, kun vauvan takapuoli alkaa haista. Kivi, sakset, paperi.

Kiireellä maailmaan, vaimo synnytti autossa. Jutussa kerrotaan, kuinka isä joutui kätilöksi lapsen synnyttyä kesken sairaalamatkan: ”Sanoitko että pää näkyy”, hätäkeskuspäivystäjä kysyi kätilönä toimineelta Timolta, 27. Tämä katsoi alapäähän, sitten sekunnin murto-osan vaimoonsa ja taas alapäähän. ”Nyt pää näkyy”, Timo vastasi.

Aah, tämä oli niin mainio juttu! Vaikka meillä on sairaala 500 metrin päässä, veikkaan että meille voisi käydä just näin. Olen sellainen vitkuttelija, useimmiten ajoissa, mutta en koskaan minuuttiakaan etuajassa.

Saatuani lehden loppuun (kello kaksi yöllä) potkin miehen hereille ja kysyin, että mitä jos meille käy näin niin kuin näille perheille tässä lehdessä. Että jos se lapsi ei nuku ollenkaan, ja mä tulen hulluksi. Tai mitä jos se syntyy vessanpönttöön. Tai mitä jos mun mies kieltäytyykin vaihtamasta vaippoja tai jos mun alapää repeää synnytyksessä, ja kahden tunnelin sijasta siellä onkin enää vain yksi luola. Byäääh!!

Häntä alkoi vaan hillittömästi hihityttää. Hormon talking. Ei kuulemma kannattaisi lukea Vauva-lehteä ennen nukkumaanmenoa, jos se kerran vaikuttaa tuolla tavalla. Lapsi tuskin syntyy vessanpönttöön, eikä sillä välttämättä ole univaikeuksia ja hän kyllä vaihtaa vaipat. (Alapäästä hän ei tosin maininnut mitään, ei kai uskaltanut ajatella. Pitää ottaa puheeksi myöhemmin tänään.) Hän myös vakuutti, että koska hänellä on ensiapukurssit käytynä, hän todennäköisesti pystyisi selviämään hätäkeskuksen neuvojen avulla synnytyksestä. Lisäksi hän muistutti, että hänellä on usein linkkuveitsi matkassa mukana, ja sillä saa helposti napanuoran poikki. ”Jos veitsi jää kotiin, niin voihan sen nauhan vaikka purra poikki.” Yök. Istukkaa hän onneksi ei luvannut haukata.

*Kirjatärppi*

Luin ihan mahtavan kirjan tällä viikolla!

Tartuin Afganistaniin sijoittuvaan teokseen Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini) kaverin suosituksesta. Kirja on sisällöltään aivan kammottava, eikä sitä siksi pysty laskemaan käsistään. Kirja kertoo afganistanilaisten naisten arjesta 1970-luvulta 2000-luvulle. Mielestäni kirja antoi hyvän läpileikkauksen maan lähihistoriaan. Paikka paikoin kirja on melko dokumenttimainen tapahtumakuvaus maan historiasta, hallitsijoista ja shariasta, mutta en pidä tätä kirjan heikkoutena, vaan päinvastoin. Kirjan lukemisen jälkeen uutisotsikot eivät tosiaankaan enää näytä samalta – aivan kuten kannen myyntitekstissä lupailtiin...

[caption id="attachment_116" align="alignnone" width="195" caption="Sieppaava tarina naisten elämästä Afganistanissa."][/caption]

Kotiväkivaltakuvausten ohella kirjassa puistattivat eniten kohtaukset, joissa käsitellään tyttö- ja poikalasten erilaista kohtelua. Naisista kasvaa hiljaisia ja pelokkaita, koska he näkevät päivästä toiseen, miten äitiä piestään. Nainen ei saa näyttää naamaansa kuin perheelleen tai kulkea missään kodin ulkopuolella ilman miespuolisen sukulaisensa seuraa. Miehet taas alkavat jo puhumaan oppiessaan komentamaan naisia, myös äitejään. Pitäisi ehkä tutustua myös Hosseinin aikaisempaan teokseen Leijapoika, jota on kehuttu paljon. Onko teistä joku lukenut sitä?

 



 

9 kommenttia:

  1. Tervehdys taas!

    En nyt edes mene noihin varsinaisen postauksen asioihin tähän aikaan yöstä, ettei tuu (jo päivän toisia) potkuraivareita täälläkin. Joten nyt vaan kommentti tuohon kirjaan: samaa mieltä, loistavaa luettavaa! Tosin oman kappaleeni takakannessa oli ikävä spoilaus, joka paljasti merkittävän juonenkäänteen loppupuolella kirjaa - törkeetä! (Onkohan poistaneet sen takakannesta, suomalaisessa pokkariversiossa oli). Pitäis ottaa mallia veljestä, joka ei koskaan lue takakansia, ei kirjojen eikä leffakoteloiden.

    Ja Leijapoika on myös luettuna, pidin siitä ehkä vielä enemmän kuin tuosta loistavista auringoista. Molempien kanssa kävi niin, ettei voinut päästää käsistään ja sitten mentiin aamulla silmät ristissä taas töihin. Suosittelen siis Leijapoikaakin ja vaikka leffaakin - harvinaisen hyvä filmatisointi.

    Öitä ja vointeja!

    VastaaPoista
  2. Minusta ehkä tuo aurinkokirja oli parempi kuin leijapoika. Se leijapoika oli jotenkin vieläkin ahdistavampi, niin hyvä kirja kuin olikin.

    Luin ihan samaisen vauva-lehden just eilen, ja olin ihan yhtä ahdistunut. :D Minua tosin ahdisti eniten se äitien väsymystä käsittelevä juttu: että etukäteen päätetään tehdä kaikki puoleksi, ja sitten kaikki jääkin äidille. Me ollaan esimerkiksi sovittu, että ensi syksyn mies on kotona että minä saan opiskella, ja lähdetään sitä varten vieläpä toiseen maahan. No helkkari, kaikki menee kuitenkin päin persettä ja laps on niin sairas ja vaikea ettei opinnoista tule mitään. Ja minä oon sitten ikuisesti katkera kotiäiti.

    Ja vanhana unettomana suhtaudun niin neuroottisesti nukkumiseen, että meidän on ehkä pakko keksiä jotain hätäratkaisuja jos ja kun lapsonen ei nukukaan kymmentä tuntia putkeen joka yö. Mies on luvannut (kaikkeen se joutuu...) valvoa joka toisen yön, mutta justhan vauvalehdessä luki, ettei niin kumminkaan käy... Byhyy!! Niin että terveisiä Vapulle. Minä ehkä joudun suljetulle osastolle jäähylle, jos en saa nukkua seitsemään vuoteen. Tai edes puoleen vuoteen.

    Eikö ookin ihan kamalaa se pelko siitä isosta luolasta! Luin just jotain keskustelua siitä, että joku nainen halusti sektion, koska tykkää seksistä ja haluaa harrastaa sitä jatkossakin. Aivan järkyttävää paskaa sai niskaansa! Okei, onhan se vähän hassua, että isosta leikkauksesta muka paranisi nopeemmin kuin synnytyksestä, mutta kyllä minua ainakin vähän huolettaa, että seksi on sitten finito. Ja miten voi käydä paskalla jos alapäässä on viiskymmentä tikkiä?

    Sun mies kuulostaa onneksi suhteellisen täyspäiseltä tapaukselta. :) Onpas hyvä, että meillä panikoivilla tankeilla on järkevät miehet!

    Raskauden onnea ja autuutta muuten: viikkoja 19+6, ja paita kastui tänään maidosta. Siis MAIDOSTA. Oikeesti. Tää on just niin ihanaa kun alkaa tahtomattaan erittää kaikenlaista.

    VastaaPoista
  3. satunnainen lukija :)11/21/2009 11:29 ip.

    Lyhyesti vain, kiitoksia tasta blogista ylipaansa - on aika reipasta ja oikein mieltapiristavaa luettavaa. Hieman tosin kay puluja (ja aviomiesta) saaliksi :) Sain vinkin blogiin vaimoltani ja tahan viimeisimpaan on pakko kommentoida, kun kerran asiaa pohdit: lue se Leijapoika.

    VastaaPoista
  4. Hihihi! Sä kirjoitat kyllä aivan mainiosti, näitä tekstejä on hauska lukea.
    Voin muuten kertoa että tuo vauva-lehti aiheuttaa noita paniikkitunnelmia sen lapsen syntymän jälkeenkin, eli kannattaa varmaan noudattaa miehesi neuvoa ja lukea lehti päiväsaikaan, ja mieluiten vielä niin että hän on kotona rauhoittelemassa sinua:)

    Meiän poika on nyt 6 kk, ja näiden kuukausien aikana oon nukkunu 6 täyttä, 8 tunnin yötä. Enkä aio valehdella, ne oli taivaallisia, mutta taivaalliselta tuntuu jo sekin jos saa nukkua noin 4-5 tuntia putkeen, ja sellaisia öitä onkin sitten ollut jo paljon enemmän.
    Raskausaikana odotin kaikista eniten pelolla sitä että otan hengiltä itseni ja lähipiirin unenpuutteessa, ja että minusta sitä ennen kehkeytyy jonkinasteinen hirviö. No, hirviömäisiä piirteitä on kyllä esiintynyt unettomien öiden jälkeen, mutta ne ovat kadonneet kun on saanut uudelleen unta palloon, eli tila ei jää pysyväksi. Ja jälleen on luonto hoitanut homman aika hienosti, nimittäin ilmeisesti hormonitoiminta mahdollistaa sen, että se uni minkä saa, käytetään hyväksi aika tehokkaasti ja nukahtaminen uudelleen, ainakin minulla, käy silmänräpäyksessä. Eli se uni ja unentarve on aika erilaista.

    Tosta alapäästä vielä. Onhan se aikamoinen järkytys sille värkille, koko synnytys. Juuri siihen tyyliin kuin aikaisemman kirjoituksesi repäisevä otsikko antoi ymmärtää. Mutta, ainakin minulla toipuminen oli suhteellisen nopeaa kun mitään erikoista ei tapahtunut (hieman pieniä repeämiä ja episiotomia), asiaa ei kummemmin ajattele niinä alkuviikkoina vauvan kanssa, ja seksi, kun sitä ehtii ja jaksaa harrastaa, on jopa parempaa kuin ennen:D

    Niin joo, ja vaippojen vaihto on oikeastaan ihan kivaa kun siinä tulee seurusteltua vauvan kanssa ihan eri tavalla, mutta tosiaan jos mies yrittäis jotain ton tyyppistä vetoa "Mut on kasvatettu etelä-uusimaalaiseks mieheks", niin löytys tortut tyynyn alta. Ja koiran kans.

    Kiitos hyvästä kirjavinkistä, täytyy metsästää käsiini kyseinen opus.

    VastaaPoista
  5. Lotta, tuossa kovakantisessa oli kans loppuspoileria takakannessa - siis joka kertoi näistä avioliittosuhteista. Se vähän mälläsi stooria, koska olis ollut itse kiva päästä lukemalla sinne asti. Mä en muuten tiennytkään että Leijapojasta on tehty leffa (!) pitääkin käydä vuokraamassa se, jos en saa sitä kirjana käsiini mistään - täällä on aika heikko valikoima englanninkielistä kirjallisuutta kirjakaupoissa. Mutta käyn tsekkaamassa!

    Elina, mulla on niin sama fiilis. Että mitä jos kaikki menee reisille kuitenkin. Taas kerran tunnuslauseeni: pessimisti ei pety. Mutta jos te(kin) ootte jo keskustellut näistä asioista paljon kotona ja mies vaikuttaa noin hyvältä tapaukselta, niin mitä luultavimmin kaikki sujuukin just niin kuin pitää. (Mutta aamuyön potkuraivaritunteina kaikki logiikka on tosin tiessään, myönnetään, eikä silloin usko mitään.) Mahtavaa että lähdette syksyllä ulkomaille, siitä tulee varmasti hieno kokemus! Onko sun mies työelämässä eli jääkö se isyyslomalle vai pitääkö hän tauon opinnoistaan? Täytyy toivoa, että kaiken hässäkän välissä saadaan unta edes joskus, ja että se vähän mitä saadaan korvaa laadultaan määrän - kuten Noora tuossa kertoi kokemuksistaan. Ja ne tikit siellä on kyllä kammottava ajatus. Voi olla vessassa käyminen aika hankalaa - entäs istuminen? Huhh.

    Satunnainen lukija, kiitos kommentista! Mukavaa, että täällä on miehiäkin lukemassa. Mun mies ei osaa suomea, mutta luen sille aina kaikki jutut ennen kuin postaan ne tänne - okei, välillä jätän jotain yksityiskohtia kääntämättä, mutta noin pääosin, hihi. Se väittää ainakin toistaiseksi olevansa ihan hyvässä terässä, pyysi kertomaan, että "I can handle it" :-)
    Kaupungin pulukantakaan ei ole vielä pienentynyt...

    Noora, kiitos kommentista sullekin, ja niin ihanaa kun kerroit kokemuksistasi!! Tuntuu vaan niin uskomattomalta, että unen laatu muuttuu niin merkittävästi lapsen syntymisen jälkeen, että pienikin määrä täyttää unentarvetankkia tehokkaasti eikä synny sellaista pysyvää krapulatilaa. Eli hyvä kuulla, että hormonit toimii myös hyvään suuntaan. (Ja toi "minut on kasvatettu turkkilaiseksi mieheksi" -veto oli kyllä niin uskomaton... Mä tunnen pari suomalaista naista jotka on naimisissa turkkilaisten miesten kanssa ja he asuvat Turkissa. Ja kyllä niiden kodeissa miehet osallistuu vaipanvaihtoon ja kaikkiin muihinkin kotitöihin. Törkeetä kuin joku tollai lehdessä kehtaa vetää veemäisen käytöksensä koskemaan koko turkkilaista meininkiä.) Ja joo, taidan tosiaan jättää Vauva-lehden lukemisen päiväaikaan, ettei mene yöunet enää toista kertaa samasta syystä...

    Leppoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  6. Hei raivaaja, samaa mieltä monen muun kanssa, Leijapoika on vielä parempi!

    VastaaPoista
  7. Molemmat ollaan oman alan töissä, minä osittain ja mies kokonaan, mutta ei maistereita vielä kumpikaan. Miehellä se valmistuminen venyy tosin ehkä vielä pitempään kuin mulla, koska sillä on jo niin hyvä työpaikka... :) Vanhempainvapaalle siis meinaa jäädä. Mutta katsellaan mitä tapahtuu. Vähän hirvittää, kun siellä ulkomailla ei ehkä voi soittaa kellekään, että "tuu pelastamaan meidät, tuo on itkenyt jo viikon putkeen". Vaan sitten ollaan vaan me keskenämme.

    VastaaPoista
  8. [...] hyväksi kaikki hienot tarjouskupongit, joita lehden sisältä löytyy. Suomalainen, välillä minuakin ärsyttänyt Vauva-lehti näyttäytyi samassa sekunnissa niin viattomalta. Siellä on sentään oikeita [...]

    VastaaPoista
  9. [...] Luin marraskuussa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa.  Monet kehuivat silloin kirjailijan aiemman, Leijapojan, olevan jopa parempi. Löysin sen täältä maalaiskirjastosta viime viikolla ja lukaisin kahdessa yössä loppuun (taskulampun avulla peiton alla, jotta vauva ei herää…). Ja se oli ihan perkeleen hyvä. Parin pojan ja heidän perheidensä kohtalot Afganistanissa ovat riipivää luettavaa.  Paitsi sisällöltään, myös tarinallisesti kirja on takuukamaa. Hosseini osaa kirjoittaa tarinoita. Hän viljelee huomaamattomia cliffhangereita sinne tänne, ja niiden avulla lukija uppoaa kirjaan kuin kuuma veitsi voihin: [...]

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?