Potkaisen paksua pulua

Monet raskaana olevat myöntävät himoitsevansa ruokaa. Karkkia, limpparia, suolakurkkuja, kasvishernekeittoa ja mielellään kaikkia edellä mainittuja sekaisin. Minun tekee mieli potkia puluja. Noita saatanallisia harmaita perseenkeikuttelijoita ja päännykijöitä, joilta ei voi kaupungissa asuessaan välttyä. Ja olen muuten huomannut, että en ole ajatukseni kanssa yksin.

Kerrottuani pulufantasiastani kavereilleni,  sain mm. seuraavanlaisia kommentteja:

”Mulla oli raskausaikana suuri fantasia potkaista lihavia sorsia. Kerran suihkulähteen reunalla nukkui silleen yhdellä räpylällä, nokka siiven ala, läski sorsa ja jouduin tosissaan pidättelemään itseäni etten käyny monottamassa sitä sinne altaaseen. Joku raskaushormonijuttu varmaan :)”

“jostain syystä halusin potkasta jaloissa pyöriviä puluja ihan täysillä vaan kuullakseni, että millainen tuff-ääni sieltä kuuluisi ja kuinka pitkälle lentäisi”

Mahtavaa!

Hetkeä ennen kuin oma moottorini leikkaa kiinni, ajattelen eteeni lihavan ja pyylevän pulun. Sorsakin käy. (Mutta varis ei jostain syystä aja samaa asiaa.) Pulun ilmalentoa kuvitellessani panta pään ympärillä helpottaa. Mammajoogassa muuten kysyttiin tänään, että mikä ajatus  teitä rentouttaa parhaiten, ehkäpä auringonpaiste tai veden solina. En viitsinyt mainita pulunpotkintafantasiaa, olisi saattanut lävähtää porttikielto.

Tänään siis vitutti suunnattomasti se, että vanhat LÖKÖFARKUT eivät enää mahdu jalkaan. Siis lantiomalliset housut koko erittäin large eivät enää suostu menemään kiiinni. Epäilen vahvasti, että vauva on muuttanut kohdusta perseeseeni asumaan.

Mikä teitä jeesaa kun vituttaa niin että soi?




*Kirjavinkki*

Ärsyttävä kirjavinkki ärsyyntyneeseen mielentilaan: Heli Laaksosen mikä tahansa runokirja. Aiheeseen sopien kamalin valinta olisi tietenkin kirjailijan esikoisteos Pulu uis.

Miksi lounaissuomen murteella runoileva Laaksonen ärsyttää? En ylipäätään pidä runoista (paitsi Kyllikki Villasta ja Edith Södergranista). Se etten pidä runoista johtuu varmaan siitä, että en yleensä tajua niistä mitään. Minusta se on hieno ajatus, että runot ovat helppoja sanoja vaikeista asioista. Mutta kärsivällisyyteni vaan ei riitä vaikeisiin asioihin, olen liian perusproosaa.

Yksi syy dissata Laaksosen tuotantoa on myös se, että murre-”mikätahansa” on minusta ärsyttävää pelleilyä. Kirjoittakaa kirjakielellä saatana! Ei siitä turun, hämeen tai tampereen murteesta tai slangista kukaan mitään kirjoitettuna tajua. (No nyt tuli yleistettyä. Teki hyvää.)

Sen vielä sanon, että inhoan Hämettä ja hämäläistä mentaliteettia (viha-rakkaussuhde vanhaan kotipaikkaani on valitettavan yksipuolinen = pelkkää vihaa). Jos joku keksii kirjoittaa hämeen murteella runon puluista, en vastaa seurauksista.

Ihanaa iltaa kaikille :)

Tunnisteet: , , , ,