”Paska lentää, p*llu repeää”

Anteeksi vulgääri otsikko. Lainasin sen siskoltani. Puheenaiheena oli arvatenkin synnytys.

Tänään mammajoogassa ohjaaja kehotti meitä s-hetken koettaessa laulamaan ja viheltämään, se auttaa synnytyskivuissa. Kannattaa kuulemma myös hengittää oikein. Hän demonstroi hengitystekniikkaa imitoimalla pallonheittäjää ja heitti vasurilla palloa ja sanoi, että täältä tulee supistusssss...... Ja sitten hän heitti palloa oikealla kädellä vähän nopeammin ja sanoi, että täältä tulee hengitys, mutta se tulee pidemmälleeeeeeee. Hengitys ”syö” supistuksen ja kipua tuntuu vähemmän.

Noh, en kyllä ihan tajunnut tuota juttua, vaikkakin ajatus pallonheitosta tuntui kivalta. Ota koppi, täältä tulee kolme kiloa lihaa! (Synnytys ei varmaan kuitenkaan toimi samalla logiikalla kuin kuulantyöntö. Ei se sieltä niin vaan irtoa, vaikka olisi miten hyvä jalan asento.)

Joogaopen pääpointtina oli kaiketi hengittää pitkään ja syvään ja kontrolloida siten kipua. Olen jo alkanut pitää tuosta mammajoogasta (mukavan rentouttavaa), mutta pakko minun on kyllä silti myöntää, että viheltely, hengitykset ja aallon harjalla ratsastaminen -mielikuvat eivät jostain syystä vakuuta minua. Kipulääkitys tuntuu edelleen tehokkaimmalta vaihtoehdolta kipua vastaan.

Monet kipulääkkeiden avulla synnyttäneet tuntuvat jotenkin pyytelevän anteeksi esim. epiduraalin käyttöä. ”En minä muuten, mutta kun supistuksia oli jatkunut jo viisi päivää, aloin olla aika loppu.” No totta helvetissä sitä alkaa olla loppu tuollaisen mankelin jälkeen. Olisin itse pyytänyt sen epiduraalin jo kirjautuessani sisään sairaalaan. Ihan kuin se olisi jotenkin vähemmän synnyttämistä, jos alaselkään isketään lääkettä. Eikä tätä syyllisyyden tunnetta varmasti yhtään vähennä tohina kipulääkkeettömästä synnytyksestä. Vauva-lehdessä (9/2009) oli artikkeli, jossa lääkäri ja kätilö väänsivät kättä kipulääkkeiden käytöstä. Vaikka juttu oli yritetty kirjoittaa turhankin hyväntahtoiseen muotoon (vaadin verta kentälle, perkele, kirjoittakaa parempia = rohkeampia juttuja!), rivien välistä paistoi selkeästi läpi se, että kätilö ei suosi kipulääkkeitä, lääkärillä taas on asiakaslähtöisempi, ja mielestäni pehmeämpi näkökulma – synnyttäjä päättää.

”Normaaliin synnytykseen liittyy kipu, josta terve nainen halutessaan selviää ilman kipua”, totesi juttuun haastateltu kätilö.

Mistä helvetistä sinä sen tiedät? Mistä kukaan toinen voi tietää, miten kovalta kipu jostakin toisesta tuntuu? Vauva pullahtaa jollain ulos helpommin kuin toisilla. Sitä paitsi mikä on normaali synnytys? Onko se sitä, että paikat eivät rikkoonnu, vai sitä, että et pyörry kesken ponnistamisen?

Vauva-lehden keskustelupalstalla (Vauva-lehden keskustelupalstan sisällöstä suurin osa saa minut yhtä raivon partaalle kuin HS.fi:n keskustelupalstan lukeminen, mutta kunnon masokistina siellä pitää silti käydä ainakin kerran viikossa kiduttamassa itseään) oli taannoin käynnissä keskustelu, jossa jo synnyttäneet keskustelivat siitä, mitä he eivät kerro kivuistaan tai muuhun synnytykseen liittyvästä ensisynnyttäjälle. Menkää itseenne kaikki salailijat - hävytöntä tiedonpanttaamista, sanon minä! Kaikki mahdolliset tuskakertomukset jakoon ja heti. Mitä pahempaan osaa varautua, sitä helpommalta se tuntuu. Pessimisti ei pety. Synnyttäminen on joka tapauksessa ihan paska homma, pakollinen ponnistus, että päästään loppuun asti.

”Paska lentää ja p*llu repeää” -mielikuva vastaa siis omaan mielikuvaani synnyttämisestä paremmin kuin sinisellä aallolla ratsastaminen ja muu diipadaapa. Kyllä, synnyttäminen on luonnollista. Niin on kuoleminenkin ja se että on keuhkosyöpä ja että tukehtuu omaan hengitykseensä. Mieluummin kuolen ilman tuskia kuin tuskien kanssa, mieluummin synnytän ilman tuskia kuin tuskien kanssa. Kukin valitsee oman reittinsä, eikä siinä tarvitse lääkäreiden, kätilöiden tai kenenkään muun tuputtaa omia näkemyksiään. Kertokaa vain mitä lääkkeitä on saatavilla ja milloin se pitää ottaa. Piste. Ja kiitos.

*Kirjatärppi*

Tällä kertaa vinkki hyvästä kirjoihin liittyvästä nettisivustosta. Löysin tämän linkin INAhduksen kirjablogia lukiessani. Sivustolta www.kirjavideo.fi löytyy noin kolmiminuuttisia videoita, joissa suomalaiset kirjailijat kertovat uutuuksistaan. Mielenkiintoisia mainosvideoita – erityisen siistiä on nähdä kirjailijat itse puhumassa kirjoistaan ja lukemassa niitä. Minun teki ainakin heti mieli ostaa Taavi Soininvaaran uusin! Taavi vaikutti aika symppikseltä laiturinpenkillä istuessaan.

Tunnisteet: , ,