Anteeksi vulgääri otsikko. Lainasin sen siskoltani. Puheenaiheena oli arvatenkin synnytys. Tänään mammajoogassa ohjaaja kehotti meitä s-het...

”Paska lentää, p*llu repeää”

11.11.09 Satu Kommentteja: 10

Anteeksi vulgääri otsikko. Lainasin sen siskoltani. Puheenaiheena oli arvatenkin synnytys.

Tänään mammajoogassa ohjaaja kehotti meitä s-hetken koettaessa laulamaan ja viheltämään, se auttaa synnytyskivuissa. Kannattaa kuulemma myös hengittää oikein. Hän demonstroi hengitystekniikkaa imitoimalla pallonheittäjää ja heitti vasurilla palloa ja sanoi, että täältä tulee supistusssss...... Ja sitten hän heitti palloa oikealla kädellä vähän nopeammin ja sanoi, että täältä tulee hengitys, mutta se tulee pidemmälleeeeeeee. Hengitys ”syö” supistuksen ja kipua tuntuu vähemmän.

Noh, en kyllä ihan tajunnut tuota juttua, vaikkakin ajatus pallonheitosta tuntui kivalta. Ota koppi, täältä tulee kolme kiloa lihaa! (Synnytys ei varmaan kuitenkaan toimi samalla logiikalla kuin kuulantyöntö. Ei se sieltä niin vaan irtoa, vaikka olisi miten hyvä jalan asento.)

Joogaopen pääpointtina oli kaiketi hengittää pitkään ja syvään ja kontrolloida siten kipua. Olen jo alkanut pitää tuosta mammajoogasta (mukavan rentouttavaa), mutta pakko minun on kyllä silti myöntää, että viheltely, hengitykset ja aallon harjalla ratsastaminen -mielikuvat eivät jostain syystä vakuuta minua. Kipulääkitys tuntuu edelleen tehokkaimmalta vaihtoehdolta kipua vastaan.

Monet kipulääkkeiden avulla synnyttäneet tuntuvat jotenkin pyytelevän anteeksi esim. epiduraalin käyttöä. ”En minä muuten, mutta kun supistuksia oli jatkunut jo viisi päivää, aloin olla aika loppu.” No totta helvetissä sitä alkaa olla loppu tuollaisen mankelin jälkeen. Olisin itse pyytänyt sen epiduraalin jo kirjautuessani sisään sairaalaan. Ihan kuin se olisi jotenkin vähemmän synnyttämistä, jos alaselkään isketään lääkettä. Eikä tätä syyllisyyden tunnetta varmasti yhtään vähennä tohina kipulääkkeettömästä synnytyksestä. Vauva-lehdessä (9/2009) oli artikkeli, jossa lääkäri ja kätilö väänsivät kättä kipulääkkeiden käytöstä. Vaikka juttu oli yritetty kirjoittaa turhankin hyväntahtoiseen muotoon (vaadin verta kentälle, perkele, kirjoittakaa parempia = rohkeampia juttuja!), rivien välistä paistoi selkeästi läpi se, että kätilö ei suosi kipulääkkeitä, lääkärillä taas on asiakaslähtöisempi, ja mielestäni pehmeämpi näkökulma – synnyttäjä päättää.

”Normaaliin synnytykseen liittyy kipu, josta terve nainen halutessaan selviää ilman kipua”, totesi juttuun haastateltu kätilö.

Mistä helvetistä sinä sen tiedät? Mistä kukaan toinen voi tietää, miten kovalta kipu jostakin toisesta tuntuu? Vauva pullahtaa jollain ulos helpommin kuin toisilla. Sitä paitsi mikä on normaali synnytys? Onko se sitä, että paikat eivät rikkoonnu, vai sitä, että et pyörry kesken ponnistamisen?

Vauva-lehden keskustelupalstalla (Vauva-lehden keskustelupalstan sisällöstä suurin osa saa minut yhtä raivon partaalle kuin HS.fi:n keskustelupalstan lukeminen, mutta kunnon masokistina siellä pitää silti käydä ainakin kerran viikossa kiduttamassa itseään) oli taannoin käynnissä keskustelu, jossa jo synnyttäneet keskustelivat siitä, mitä he eivät kerro kivuistaan tai muuhun synnytykseen liittyvästä ensisynnyttäjälle. Menkää itseenne kaikki salailijat - hävytöntä tiedonpanttaamista, sanon minä! Kaikki mahdolliset tuskakertomukset jakoon ja heti. Mitä pahempaan osaa varautua, sitä helpommalta se tuntuu. Pessimisti ei pety. Synnyttäminen on joka tapauksessa ihan paska homma, pakollinen ponnistus, että päästään loppuun asti.

”Paska lentää ja p*llu repeää” -mielikuva vastaa siis omaan mielikuvaani synnyttämisestä paremmin kuin sinisellä aallolla ratsastaminen ja muu diipadaapa. Kyllä, synnyttäminen on luonnollista. Niin on kuoleminenkin ja se että on keuhkosyöpä ja että tukehtuu omaan hengitykseensä. Mieluummin kuolen ilman tuskia kuin tuskien kanssa, mieluummin synnytän ilman tuskia kuin tuskien kanssa. Kukin valitsee oman reittinsä, eikä siinä tarvitse lääkäreiden, kätilöiden tai kenenkään muun tuputtaa omia näkemyksiään. Kertokaa vain mitä lääkkeitä on saatavilla ja milloin se pitää ottaa. Piste. Ja kiitos.

*Kirjatärppi*

Tällä kertaa vinkki hyvästä kirjoihin liittyvästä nettisivustosta. Löysin tämän linkin INAhduksen kirjablogia lukiessani. Sivustolta www.kirjavideo.fi löytyy noin kolmiminuuttisia videoita, joissa suomalaiset kirjailijat kertovat uutuuksistaan. Mielenkiintoisia mainosvideoita – erityisen siistiä on nähdä kirjailijat itse puhumassa kirjoistaan ja lukemassa niitä. Minun teki ainakin heti mieli ostaa Taavi Soininvaaran uusin! Taavi vaikutti aika symppikseltä laiturinpenkillä istuessaan.

10 kommenttia:

  1. no onpas sulla vulgaari sisko kun tommosia puhuu!

    VastaaPoista
  2. No eikö olekin! Onneksi kaikkeen tottuu :-)

    Mutta oikeasti hyvä vaan, että ihmiset puhuu asioista myös niiden oikeilla nimillä. Koska noinhan siinä voi joka tapauksessa käydä...

    VastaaPoista
  3. nauroin ihan sikana tota mammajoogahommaa. auttaako se? miten olis hatha jooga, siellakin opitaan hengittamaan ilman kaikkea diipadaapaa.

    VastaaPoista
  4. Hehhee, ihana otsikko ja juttu muutenkin!

    Muistan kun muutama vuosi sitten kuulin jostain (äidiltä?), että synnyttäessä saattaa paskantaa siihen pöydälle/sängylle/missä nyt onkaan. Olin ihan järkyttynyt ja vannoin, etten ikinä synnytä. Minähän en pasko toisten nähden! Äiti ja tädit vaan hekottelivat, että kyllä siinä pahempaakin tapahtuu, yhtä paskomista ei edes huomaa. No kiitti vaan.

    Painorajoitteestaan huolimatta appi on osoittautunut ihan hyväksi tyypiksi. On siis synnytyslääkäri, ja erittäin kovasti kaiken mahdollisen kipulääkityksen kannalla. Kun kätilöiden kannanotto "luonnollisen" synnytyksen puolesta tuli, appiukko kiehui. Hän ei lääkärinä kuulemma tajua, miksi pitäisi kärsiä helvetin tuskia jos ei ole pakko. Toisaalta joillekin ei tule epiduraalin takia ollenkaan ponnistustarvetta, tai sitten ponnistaa liikaa ja repeää sen takia. Mutta en minä ainakaan haluaisi tuntea "pillun repeävän" ilman mitään puudutetta. AUUU!

    VastaaPoista
  5. Jestas, meinasin vetäistä maitokahvini henkitorveen kun luin otsikkosi. Perin viehättävää; arvostan! ;)

    Kumma juttu nuo HS- ja Vauva -tyyppiset palstat, muuten. Niitä on ihan pakko lukea, vaikka inhoaa suunnilleen 85 prosenttia lukemastaan ja jokaisen lukusession lopputulos on pettymyksen, ihmetyksen ja raivon sävyttämä turhautuminen. Keitä ne palstoille kirjoittavat ihmiset oikein on, ja miksei ne koskaan pysy asiassa? HS:n keskusteluista Sofi Oksasen kolumneja koskevat kommentit ovat mun ehdottomia inhokkisuosikkejani. Suosittelen, siis ihan masokismimielessä.

    VastaaPoista
  6. Eileithyia: No aivan, mietin itse ihan samaa!! Facebookissa on hyvä ryhmä, "Menin hs.fi:n keskustelupalstalle, ei ois pitänyt": http://www.facebook.com/#/group.php?gid=116148129541 Kannattaa liittyä :)

    Ne Oksasen kolumnien KAIKKI kommenttikeskustelut päätyy jossain vaiheessa samaan asiaan: en pidä hänen ulkonäöstään, hän on siksi ärsyttävä. Mitä vidduuu.... Ääliöt. Hermot menee.

    Kukka-Maaria: Mä oon jopa alkanut vähän pitää siitä mammajoogahommasta... Se on siksi hyvä kun siellä välillä tanssitaan afroa ja välillä venytellään + osa niistä joogaraskausjutuista on kiinnostavia. Kuulin mm. että jumppapallon päällä hyppiminen huutavan lapsen kanssa yleensä auttaa, ja lapsi rauhoittuu. Menin heti lankaan ja kävin ostamassa sellaisen pallon kotiin (maksoi yli 40 €).

    Elina: Mun reaktio on aivan sama.... Puhuin tästä pelkoaiheesta just eilen illalla mun miehelle, senkin mielestä tuo vartaloeritteiden kammoksuminen ei ehkä kuitenkaan tule ekana mieleen s-hetkellä. Mutta enpä tiedä - vielä en usko :-) Hyvä mielipide sun appiukolla, pointsit sinne!

    VastaaPoista
  7. Hah, täytyypä pitää mielessä tuo FB-ryhmä! Hesarin keskusteluista tulee kyllä kautta linjan sellainen olo, että olikohan tämä sosiaalinen media sittenkään kauhean hyvä idea...

    VastaaPoista
  8. Sankariäitejä on moneen junaan, jotkut ovat edelleen asemarakennuksessa etsimässä ulospääsyä oikealle laiturille. Toisin sanoen: noilla keskustelupalstoilla meno yltyy joskus ihan mielettömäksi, koin siksi itse parhaaksi pysyä sieltä pois raskausaikana ;)

    Minulla synnytys meni vähän vahingossa lähes pelkällä ilokaasulla, sillä anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Kyllä sen kesti, mutta en sitä joka päivä tekisi. Poikani tuli ajoissa ja oli melko pieni syntyessään, joten en millään voi olla varma, että seuraavan kanssa käy yhtä hyvin.

    Jos oikein kunnolla haluaa ahdistua, voi käydä vilkaisemassa Bebesinfon juttuja: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3 Sieltä saa sen kuvan, että lähes joka troppi on pahasta. Jos jotain tekisin toisin, olisin pysynyt pois tuolta.

    Tsemppiä!

    (Niin. Se paskan lentäminen. Valitettavasti se on totta, mutta todennäköisesti et edes huomaa sitä itse. Onneksi.)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista, Aimo! Kunnon masokistina mun on varmaan pakko käydä lukemassa tuon Bebesinfon juttuja, hehe, mutta teen sen varmuudeksi vasta huomenna, ettei mene yöunet. Sunnuntain ja maanantain väliset yöt on joka tapauksessa yhtä tuskaa, kun tietää että aamulla pitää taas herätä... :)

    VastaaPoista
  10. (Vanhaa tekstiä kommentoin, mutta kuitenkin)

    Kätilöiden ajoittainen vastahakoisuus lääkitykseen johtuu todennäköisesti siitä, että kaikki lääkkeet vaikuttavat vauvaan, ja satsi epiduraalia voi aiheuttaa vauvassa esim. voimakasta uneliaisuutta.

    Siinä mielessä haastateltu kätilö oli oikeassa, että yleensä synnytykseen liittyy kipua, mutta miten kukin synnyttäjä kipunsa kokee, on subjektiivista. Mukavaahan tietysti olisi, että synnytyspaikassa olisi tarjota laaja arsenaali kivunlievityskeinoja kaurapussista kokovartalokoomaan sekä asiantunteva ammattihenkilö näitä opastamaan, mutta valitettavasti se ei aina tunnu olevan mahdollista. Jostain kumman syystä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?