Nimettämistä

Tänään ei ole ärsyttänyt oikein mitään. Fiilis oli kumman seesteinen pitkästä työviikosta  ja viikon olemattomista yöunista huolimatta. Johtuu varmaan siitä että on lauantai. Eilen illalla kun kävelin töistä kotiin, töllötin kävelymatkalla kirkontornia ja aloin pohtia vaikeita asioita. Kuten esimerkiksi sitä, miksi lapset täytyy kastaa eli miksi ristiäisiä järjestetään. Jos vanhemmat kuuluvat kirkkoon, lapsikin yleensä kastetaan. Miksi ihmeessä? Eikö se ole vähän outoa, että vauva, joka ei vielä osaa edes puhua, liitetään osaksi jotain uskontokuntaa? Vettä päähän, pari virttä perään ja aamen. Eikö lapsi voisi itse valita uskontokuntansa (tai uskonnottomuutensa) kasvaessaan vähän isommaksi? Eihän lasten nimiin voi ottaa pankkilainaakaan - paitsi Islannissa. Ja kyllä uskontokunnan valitseminen on minusta pankkilainaa isompi päätös. Mutta toisaalta, onhan kastamatta jättäminenkin asia, josta lapsi ei voi esittää kenellekään valitusta.

Meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten siksi meillä ei vietetä myöskään ristiäisiä. Sitten kun lapsen aivotoiminta alkaa kehittyä, koitamme kertoa eri uskonnoista ja mihin erilaiset ihmiset uskoo, ja että saa itse valita mitä pitää hyvänä. Tämä siis ylevä suunnitelmamme, ehkä yhtä vedenpitävä kuin se, että "ei varmasti rauhoiteta sitä antamalla sen katsoa telkkaria syödessä" tai "meidän muksua ei lahjota karkilla". Ei varmaan niin... :-)

Mutta mitä mieltä muut ovat - onko teistä parempi kastaa lapsi heti omaan uskontoon vai antaa sen valita itse kasvaessaan vanhemmaksi? Ja jos niin miksi?

Mun yksi kaveri taannoin kertoi, kuinka hän sai lapsena ihan hulluja pelkotiloja kuultuaan pyhäkoulussa, että "ei saa tehdä väärin, jeesus näkee sun sydämeen". Kaverini ajatteli, että joku partasuu kyttää ikkunan lasin takana, puiston pusikossa tai milloin missäkin ja tarkkailee lapsen liikkeitä ja tuijottaa tätä vihreällä laser-katsellaan. Pelottavaa.

Minut laitettiin lapsena pyhäkouluun, mutta sieltä ei kyllä jäänyt muuta mieleen kuin tarravihkoon kerättävät valkoiset lammas-tarrat ja keltainen jaffa, jota sai loppurukouksen jälkeen. Joten vähällä selvisin.

Tunnisteet: ,