Tissiärsytysmittarini on kääntynyt tällä viikolla muutamaan otteeseen punaiselle. Äidit saavat imettää kahviloissa ja puistoissa kaikessa ra...

Imetys julkisella paikalla

10.10.09 Satu Kommentteja: 10

Tissiärsytysmittarini on kääntynyt tällä viikolla muutamaan otteeseen punaiselle.

Äidit saavat imettää kahviloissa ja puistoissa kaikessa rauhassa, se ei minua haittaa. Täytyyhän vauvankin syödä. Eikä äidin tarvitse lukkiutua neljän seinän sisään ensimmäisiksi kuukausiksi vain siksi, että imetystä ei voi tehdä muualla kuin kotona.

Mutta silti. Imetys ei silti sovi kaikkialle. Vaikka olenkin raskaana ja tavallaan samassa suossa, väärissä paikoissa imettävät äidit herättävät ärtymystä. Imetys ei minusta kuulu paikkaan, jossa ei ylipäätään pitäisi olla pieniä, syli-ikäisiä vauvoja. Yksi esimerkki tästä on luentosali, jossa on luento käynnissä. Tai työpaikan palaveri.

Olen maksanut itseni kipeäksi yhdestä täydennyskoulutuskurssista, joka järjestetään kolmena iltana viikossa. Meitä on luentosalissa opettajan lisäksi viisi henkilöä. Ja yksi hieman yli 70-senttinen nahkaherätyskello. Yksi kurssilaisista kun tulee jokaiselle luentokerralle vauvansa kanssa. Kukin opetuskerta kestää kerrallaan vain kaksi tuntia. Naisen mies on päivätöissä eli illat kotona. Kyllä kai nyt nelikuinen lapsi pärjää isän kanssa reilun kaksi tuntia yksinkin? Maitoa voi lypsää jääkaappiin.

Noin kolmesti jokaisen luennon aikana nainen vetää tissinsä esille ja lapsi alkaa syödä. Vauvan imemisäänet ja piereskely säestävät luennoitsijan esiintymistä. Silloin kun lapsi ei ime tai päästele suolikaasujaan, lapsen äiti hyssyttelee (äänekkäästi), jotta lapsi pysyisi hiljaa. Saatan kuulostaa hermoheikolta vauvanvihaajalta, mutta minua kyllä suoraan sanottuna ärsyttää tämä taustahäslinki, kun tarkoituksena olisi oppia uusia asioita ja pystyä keskittymään. Täydennyskurssi ei ole mikään perhepäivähoitola. Jos vauvan isä ei selviä vauvan kanssa kotona tai jos vauvalle ei saa hoitajaa kahdeksi tunniksi kolmena iltana viikossa, on tilanne tietysti erittäin harmillinen äidin kannalta. Lapsen hoitovastuuta saa ja kuuluisikin jakaa.

En siis ole julkista imetystä vastaan – mielestäni se vain ei sovi ihan joka paikkaan. En vielä itse tiedä, pystynkö imettämään julkisella paikalla. Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että en missään tapauksessa kykene. En halua kaivaa lypsyvehjettä esiin julkisella paikalla. Vaikka olenhan toisaalta ottanut aurinkoa yläosattomissa, molemmat lypsyvehkeet koko kansan nähtävillä. Ajatukseni eivät siis aina kulje ihan loogista reittiä, myönnetään. Imetysasiaa pohdiskellessani mieheni on jo muutamaan otteeseen huokaissut, että ei kannata varmaan tässä vaiheessa vielä tehdä asiasta periaatepäätöstä. Ehkä kahvilassa tissin kaivaminen puseron sisältä vauvalle ruoaksi tuntuu muutaman kuukauden kuluttua ihan yhtä normaalilta toiminnolta kuin nenän niistäminen. Hän saattaa hyvinkin olla oikeassa.

Onko teidän mielestänne olemassa joitakin paikkoja, jonne pikkuvauvaa ei sovi tuoda ja jossa ei sovi imettää?

*Kirjatärppi*

Löysin viimeinkin itseäni miellyttävän vauvanhoito-oppaan. Vauva – omistajan opas. Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto (Karisto, 2009) on selkein kaavioin varustettu insinööirhenkinen opas, joka on kirjoitettu hauskasti mutta silti asiallisesti.

[caption id="attachment_39" align="alignnone" width="200" caption="Vauva – omistajan opas. Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto"]Vauva – omistajan opas. Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto[/caption]

Kirja opettaa, miten vauvaa ei saa kantaa (ei päästä), miten perunasäkkikanto-ote toimii ja mitä eroa on istuma- ja  olkapääröyhtäyksellä. Imetyksestä kirjassa annetaan konkreettinen seitsemänkohtainen kuvaus, josta tässä esimerkki:

”Kohta 7. Vapauta imuote työntämällä sormi vauvan suuhun, jotta imu keskeytyy, ja irrottamalla rinta. Jos haluat vaihtaa rintaa tai jos imuote ei ollut hyvä, toista vaiheet 1–6.”

Mahtavan havainnollista! Rakastuin kirjaan ensisilmäyksellä. (Paitsi rintaa en kyllä suosittele irrottamaan, se voi tehdä aika kipeää.)

Kirja lähti Stockmannin Akateemisesta mukaan edulliseen hintaan: 13,90 euroa. Amerikkalaisen opaskirjan ovat kirjoittaneet lastenlääkäri Louis Borgenicht ja vastikään isäksi tullut, edellä mainitun poika, kirjailija-televisiotuottaja Joe Borgenicht.

Harmi vaan, että kirja on selkeästi suunnattu isille. Esimerkiksi synnytyksestä ei kirjassa puhuta mitään. (Miten niin vain miehet kaipaavat insinöörimäisiä vaipanvaihtokaavioita ja rautalangasta väännettyjä ohjeita?) Takakannen loppulauseessa sentään todetaan, että mukana on paljon tietoa myös naisille. Kiitos tästä, kiitos kun muistitte minutkin :-)

10 kommenttia:

  1. Hei vaan hei,
    Kiitos kommentista, jonka ansiosta löysin myös tänne. Pakko on heti kommentoida, että voiko tuo luentotarina olla totta? Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Luentosali ei ylipäätään ole vauvan paikka, söi se sitten mitä tahansa. Mä olisin kyllä varmaan jo pyytänyt kurssin järjestäjää huomauttamaan asiasta lastenvihaajaksi leimautumisen uhallakin, etenkin kun kyseessä on maksullinen kurssi.
    Raskaana ollessani olin ihan varma, että en ikikuuna päivänä imetä vauvaani julkisilla paikoilla. No, kuten olet varmaan lukenut, julkisilla paikoilla imettäminen on lopulta ollut pienin vauvan ruokailuun liittyvistä ongelmista... Anyway, muutaman kerran olen ruokkinut kiljukaulan kahvilan nurkkapöydässä häveliäästi puklurätin tai pashminan suojissa, koska joskus vaan tuntuu tyhmältä jättää kahviseura istumaan yksin tai vaihtoehtoisesti yrittää epätoivoisesti hyssytellä nälkäistä ipanaa. Vauvan nälkää kun ei kuitenkaan voi aina ennustaa, vaikka kuinka yrittäisi tupata lapsukaisen täyteen ennen lähtöä. Ja ilman noita kahvittelu-/ostostelureissuja taitaisin tulla hulluksi. :)
    Lykkyä raskauteen! Näin kolmen kuukauden jälkeen aika on jo kullannut muistot, ja mielikuvissani se ei ollut ollenkaan niin kamalaa. Onneks mies palauttaa kyllä pyynnöstä mieleeni, kuinka rento ja hyväntuulinen (ha) olin silloin...

    VastaaPoista
  2. Moikka moi!
    Kiitos viestistä :-)

    Harmillista kyllä, mutta tuo luentotarina on totta. Se on ihan käsittämätön juttu... Ehkä tässä on kyse kulttuurierosta. Asun ulkomailla ja täällä lapset ovat paljon useammin vanhempiensa mukana esim. konserteissa, kahviloissa ja jopa työpaikoilla kuin Suomessa. On siis ihana asia, että äidit (tai isät) eivät täällä jää niin paljon vain ja ainoastaan kotiin pikkuisen kanssa vaan osallistuvat ympäröivään elämään aktiivisesti. Kyseinen kurssilla istuva äiti taas on kotoisin Saksasta, jossa kotiäitiperinne on aika vahva. Ja kun nämä kaksi kulttuuria kohtaa, niin tällaista luentosählinkiä syntyy. Tai sitten kyse vaan on olemattomasta pelisilmästä ja huonosta käytöksestä, tiedäpä sitten... Tilannetta on nyt jatkunut pari viikkoa - jos sama jatkuu, niin avaudun kyllä kurssinjärjestäjälle(kin).

    Ja on ihan totta, että tämä julkisilla paikoilla syöttäminen on varmasti yksi pienimmistä päänvaivoista vauvan ruokailun suhteen. Kauhulla (tarkoitan siis suurella ilolla Ü) odotan ylipäätään lapsen ruokkimista. Mitä jos se ei syö ollenkaan, voiko maitoon tukehtua, entä jos en osaa imettää, mitä jos rintamaito ei kelpaakaan jne. jne. Paljon kysymyksiä mutta vastauksia voi vielä vain arvailla...

    Tsemppiä sinnekin! Mielenkiinnolla seuraan teidän menemisiä ja kokemuksia blogistasi.

    PS: Muuten, ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mikä on pashmina?

    VastaaPoista
  3. Pashima on semmoinen iso, ohut (villa)huivi tai shaali. Mä käytän niitä lähinnä kaulaliinoina, ja ne soveltuvat tosi hyvin myös vauvanruokkimissuojiksi. :)

    VastaaPoista
  4. Juuri tämä kirja tuli mieleeni, kun luin Blogilistan kuvauksesta, että kaipailet prosessikaaviomaisia ohjeita vaipanvaihtoon! Törmäsin tähän joskus sen ainokaisen vauvallisen ystäväni luona (ystäväpiiri täynnä lapsettomia kolmekymppisiä. Sillä on puolensa ja puolensa.) ja opus jäi positiivisena mieleeni, koska poikkesi edukseen hempeilylinjasta.

    VastaaPoista
  5. [...] tässä vaunujenhankintaoperaatiossa on se, että nainen, joka raahasi lapsensa mukaan sinne yhdelle kurssille ja imetti&röyhtäytti&pieretti sitä [...]

    VastaaPoista
  6. Ei oo totta, miten joku voi toimia noin :D:D Toivottavasti tilanne hoitui etkä joutunut kuuntelemaan piereskelyä koko kurssia. Sama se vaikk itse olis raskaana, ei kai se tee toisten vauvoista yhtään sen suloisempia. Eihän ne omia ole :D

    VastaaPoista
  7. Eivät kaikki nelikuiset lapset pärjää edes paria tuntia yksin isän kanssa. valitettavaa mutta totta. He eivät vielä välttämättä osaa/halua/pysty juomaan pullosta ja silloin äidin tissi on ainoa ravinnonsaantipaikka.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi, totta. Onneksi sitten kun ipana kasvaa, se tarvitsee ruokaa harvemmin, ja äitillekin on mahdollisuus muutaman tunnin vapaa-aikaan. Meillä ei ollut (onneksi) ongelmia pullon kanssa, mutta olen tosiaan kuullut että joillakin on...

    VastaaPoista
  9. [...] pikkuruista lahjaa. Ensimmäisen päätin antaa blogin ensimmäiselle kommentoijalle. Se oli Hups (11.10.2009). Toinen lähetys lähtee sille, joka jättää kommentin numero 1000. Niitä on nyt kasassa reilu [...]

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?