Niinkin yksinkertaiset asiat kuin syöminen ja juominen ovat saaneet raskausaikana pääni pyörälle.  Syömiseen ja juomiseen liittyvät säännöt ...

Hämmennetty jääkaapilla

18.10.09 Satu Kommentteja: 9

Niinkin yksinkertaiset asiat kuin syöminen ja juominen ovat saaneet raskausaikana pääni pyörälle.  Syömiseen ja juomiseen liittyvät säännöt ja rajoitukset tuntuvat olevan kovin kulttuurisidonnaisia ja keskenään ristiriitaisia. Ohjeiden sisältö sitä paitsi vaihtelee huomattavasti sen mukaan, antaako neuvon oma lääkäriystävä vai oma kätilö.

Suomessa neuvoloiden alkoholilinja on tiukka: ei alkoholia raskauden aikana. Ranskassa työmatkalla asiakas – itsekin äiti – tarjosi ruoan kanssa kotitekoista, yli 15-prosenttista viiniä. Kieltäydyin kohteliaasti vedoten raskauteeni. ”Heeh, yksi lasillinen (se oli muuten ISO lasillinen) on ihan hyvä, vasta toinen aiheuttaa ongelmia”, tämä hekotteli. Suomalainen lääkärituttavani sanoi, että on ihan terveellistä juoda kohtuullisesti, lasi viiniä ruoan kanssa pari kertaa viikossa. ”Sanon tämän sinulle kaverina, en lääkärinä.” Vastaanotolla lääkäri ei voisi koskaan kuulemma sanoa moista. Joillekin äideille kun kohtuullinen käyttö tarkoittaa vähän muuta kuin kaksi kertaa 12 senttiä viiniä.

Toinenkin suomalaislääkäriystäväni totesi, että viinin nauttiminen kolmannen raskauskuukauden jälkeen silloin tällöin on ihan vaaratonta. Kaljankin voi kuulemma ottaa, pari kolme annosta viikossa. Mutta vahvoja ei kannata maistella.

Mitä tässä nyt pitäisi uskoa? Oma kätilöni sanoo ehdottoman EIn yhdellekin viinilasilliselle. Toisaalta sama henkilö kehotti minua lopettamaan punttisalilla harjoittelun – kävelylenkit ovat ok, mutta ei kevyt painojen nostelu. En uskonut, vaan käyn edelleen kevyesti treenaamassa kuntosalilla.

Tein omat johtopäätökseni ja juon silloin kun eniten tekee mieli, yhteensä noin kaksi lasia viiniä viikossa. Ei ole tullut huono omatunto. Mieheni ei tosin pidä tästä yhtään. Varsinkaan, jos seurueessa on meidän kahden lisäksemme muita ihmisiä. Häntä jännittää, mitä ulkopuoliset ajattelevat, kun näkevät minut viinilasi kädessä. ”Ei ne tunne sun juomatapoja, ehkä ne luulee että sä juot usein.” Nipistän häntä yleensä tässä vaiheessa takapuolesta ja totean, että eivätköhän ystäväni tiedä, mitä juon ja kuinka usein. Ja vieraiden mielipiteistä en välitä. Jos joku kysyy, niin kerron kyllä. Mutta en ala joka kerta viinihuikkaa ottaessani selittämään naapuriseurueelle, että ”en minä oikeasti juo kuin tämän yhden puolikkaan lasillisen”. Se jos mikä kuulostaisi epäilyttävältä.

Toinen asia on ruoka. Raaka kala, maksa ja sisäelimet ovat helppoja no-no-ruokia, samoin homejuusto. Mutta entäs muut pehmeät juustot? ”Jos se on pastöroitua suomalaista juustoa, sitä on turvallista syödä”, sanotaan Suomessa. Samaa hokevat nykyisen kotimaani neuvolantädit ”Paikallinen pastöroitu juusto on turvallista.” Kuulostaa ihan paikallisten MTK:iden propagandalta, sanon minä. Samaan sarjaan survoontuu Valion terveydellä ratsastavat ällöttävät maitokampanjat. Pitäkää maitonne. Aikuinen ihminen ei tarvitse neljää lasia maitoa päivässä.

Ratkaisin juusto-ongelman syömällä kaikkia juustoja paitsi homejuustoja. Vuohenjuustoa syön vähän, silloin tällöin.  Brietäkin joskus palan tai kaksi, jos sitä on tarjolla. Samoin mozzarellaa. Raskauden alkuaikoina  - aikaa ennen raskaustestiä - söin sushiaterian ja vedin ihan hervottomat perskännit, pahimmat ikinä. Siitä tuli kyllä vähän huono omatunto kun sain tietää raskaudestani. Ultrassa on kuitenkin näyttänyt siltä, että kaverilla on kaikki raajat kiinni ruhossa ja sydän lyö normaalisti.

Ai niin, Espanjassa raskaana olevat äidit vetävät tyytyväisenä medium-pihvejä. Heidän ohjeensa on minusta ihanan konkreettinen: ”Niin kauan kuin veri ei lainehdi lautasella, olet turvassa.”

*Kirjatärpit*

Barack Obaman 1990-luvulla kirjoittama ja tänä vuonna suomennettu Unelmia isältäni (Dreams from My Father) on mieletön lukukokemus. Kirjassa Obama pohtii omaa identiteettiään, yhteisöään ja tarkoitusta elämälleen. Kirjan luettuani olin entistäkin varmempi siitä, että miehen älykkyys ei ole vain raskaan pr-koneiston luoma mielikuva. Kun noista oloista on ponnistanut Yhdysvaltojen presidentiksi, täytyy henkilön olla erityisen erityinen.

Barack Obama - Unelmia isältäni

9 kommenttia:

  1. Pakko tähänkin kommentoida, kun silloin melkein vuosi sitten (mihin tää aika on kadonnut?!) juuri näitä samoja mietin. Mun neuvolantäti sanoi kans, että ei lasi viiniä silloin tällöin oo haitaksi, mutta virallisesti mitään suosituksia ei voida antaa, kun mitään varmaa tutkimustietoa ei oo ja lisäksi joillekin kohtuukäyttö tosiaan tarkoittaa ihan jotain muuta... Itsekin otin aikas reippaasti muutama päivä ennen positiivista testiä, mutta kuulemma se ei tee vahinkoa, koska alkioon ei vielä siirry mitään äidistä, siis istukka samoin kuin sikiön verenkierto alkavat toimia vasta joskus kuudennella tai seitsemännellä raskausviikolla.

    Niistä juustoista vielä, niitä pastöroimattomasta maidosta valmistettuja juustoja ei suositella listeriariskin vuoksi. Sen sijaan mulle ainakin sanottiin, että pastöroituja voi syödä ihan rauhassa alkuperämaasta riippumatta. Esim. vuohenjuusto on muuten yleensä tehty pastöroidusta juustosta. Brietä en syönyt, mä oon kuvitellut, että se on kans homejuustoa? Voin kyllä olla väärässäkin... Ja raakaa kalaakin voi syödä, jos tietää varmasti, että se tuoretta eikä se oo ollut vakuumipakkauksessa. Näin ainakin opasti mun hyvin tervejärkinen, kokenut neuvolantäti, ja hyvä lapsi niillä neuvoilla tuli. :)

    VastaaPoista
  2. Moi Hups, ja kiitos kommentista!
    Olit oikeassa, brie on homejuustoa. Kävin lukemassa wikipediaa. Se valkoinen kuori on ainakin homeessa. Mutta jos se tehdään pastoroidusta maidosta, sen pitäisi olla ok. Tai näin jossain keskustelupalstalla arveltiin - ja sehän yleensä onkin se luotettavin tiedonhakukanava... Kannattanee siis kuitenkin ottaa iisisti tuon Brie-juuston kanssa.

    Ja onhan noita lapsia syntynyt maailman sivu vaikka ravinto onkin ollut mitä sattuu. Aina kun vedän tämän kortin esiin, niin mieheni ystävällisesti muistuttaa, että eiköhän se lapsikuolleisuuskin ollut isompaa silloin 1500-luvulla. Hemmetti, oikeassahan se on!

    Juomipuoleen liittyen kehitimme oivan vaihtokauppasysteemin. (Vaikka tästä alkoholista on nyt tullutkin puhuttua, niin tosielämässä en siis ole mikään himojuoppo, vaan enemmän sellainen nautiskeleva siemailija, joka rakastaa parin viinilasillisen aiheuttamaa hiprakkaa.) Noh siis. Kun me käydään ulkona ja muut pöytäseurueen jäsenet voi juoda kaljaa, vetelen "tyytyväisenä" ykkösolutta tai soodavettä. Mutta kutakin kaljatuopillista tai viinilasillista vastaan saan aina mieheltä lyhyen hartijahieronnan, se on musta aika miellyttävä vaihtokauppa! Sen jälkeen ei kismitä enää yhtä paljoa :-)

    VastaaPoista
  3. Oi voi kun olen holtiton äiti, minä olen käyttänyt alkoholia ja melkein kaikkia kiellettyjä ruokiakin... Alkoholinkäyttö on ollut sellaista annos kahdessa viikossa -tasoa, mutta pahoinvoinnin aikaan söin noin paketillisen graavilohta viikossa, koska siitä ei tullut paha olo. Siis yhteensä useamman paketin. Yritin olla ostamatta vakuumipakattuja, mutta eiköhän noissa kaikissa samat bakteerit oo jos on ollakseen. Ja kaikkia juustoja olen syönyt myös. Toistaiseksi ei ainakaan ole tapahtunut mitään. Minun mielestäni Suomessa ollaan ihan himppasen liian hysteerisiä ja steriilejä, mutta enpä viitsi mainostaa tuota mielipidettäni julkisilla paikoilla - varsinkaan neuvolassa. :)

    VastaaPoista
  4. Täällä myös ihmetelty ihan samoja juttuja ja linja on ollut varovaisen salliva, esim. juustoja syön ja alkoholia juon maksimissaan annoksen-kaksi viikossa, välillä menee useampi viikko ilman mitään juomia. Oma lääkärini sanoi, että mieluummin ottaa sen lasillisen viiniä joskus kuin stressaa siitä, ettei koskaan saa tippaakaan juoda mitään raskauden aikana. Kuulemma jatkuva täysalkoholittomuuden vahtaaminen ja siitä mahdollisesti seuraava mielipaha on todennäköisesti äidille ja vauvalle pahempi kuin satunnainen annos alkoholia silloin tällöin.

    Ja mulla myös tuli vedettyä yhdet perskännit raskauden alkuvaiheessa mutta normaalisti kaikki on mennyt ainakin tähän saakka. Kroppa kyllä ilmoitti melko aikaisessa vaiheessa, että nyt et enää juo, sillä paha olo oli aluksi melkoinen. Siihen jäi (satunnainen) tupakointi ja juominen kuukaudeksi täysin, ei olisi voinut sen olon aikana näitä nautintoaineita edes ajatella.

    Kiitos tosi kivasta blogista!

    VastaaPoista
  5. Moi Lotta. Mä luulen kans että nuo perskännit raskauden aluvaiheessa on aika yleisiä... Krapula oli kyllä aivan infernaalinen ja ihmettelinkin sitä silloin. Tuntui nimittäin, että olin ihan myrkytystilassa. Noh, parin viikon kuluttua syykin selvisi.

    Nyt kun raskaana ollessa kun otan vaikka lasin viiniä tai pienen bissen, niin puoleen se lasi yleensä jää. Ei tee mieli kuin vähän kerrallaan; kroppa näköjään osaa ilmoitella... :)

    VastaaPoista
  6. Hei salamatkustaja - sain vinkin blogistasi ja sepä oli luonnollisesti mainiota luettavaa ;) Täytyy vinkata sulle myös Katjan blogista http://www.projectmama.info/ jonka alkuajat pyörivät tämän saman aiheen ympärillä.
    Täytyy vielä kertoa, että raskausaikana visiitissä Venetsiassa kaksilapsisessa perheessä ei kenellekään tullut mieleenkään, että olisin jättänyt juomatta Aperol-aperitiivin ja punaviinit... ;) Eikä näköjään ainakaan vielä näy 2,5-vuotiaassa mitään erityisen hämäräperäisiä piirteitä. Jos ei ota huomioon sitä, että se osaa jo Antti Tuiskun Juuret-biisin kertosäkeen ja myös koreografian!

    VastaaPoista
  7. Moi Joy, ja kiitos kommentista! On tuo alkoholinsallimiskulttuuri tosiaan vähän erilainen eri maissa. Uskosin, että kun on suhteellisen selväjärkinen pää, niin huomaa kyllä kropan kertoessa, jos joku juttu ota on laittamassa suuhunsa ei ole hyvä juttu. (Maanantain ja perjantain olutpulloista jää muuten aina puolet juomatta. Maanantaipullo on siis arkivitutukseen ja perjantaiolut aloittaa viikonlopun.)

    Tuo Project Mama on mainio, olen lukenut sitä ahkeraan viime kuukaudet. Se on osaltaan vahvistanut hiljaa mieleeni hiipivää fiilistä, että tästä vauva-asiasta ehkä voi selvitä hengissä.

    Antti Tuisku on muuten kyllä aika hälyttävä merkki... Tsemppiä ;-)

    VastaaPoista
  8. Heippa, olen tainut kerran aiemmin tänne kommentoida, silloin kun olin visiteeraamassa Islannissa. Blogistasi sain paljon vinkkejä. Noh, nyt tilanne on sellainen, että raskaustesti (ja toinenkin!) näytti plussaa muutama päivä sitten ja olotilat vaihtelevat vuoristoradan lailla. Oli pakko palata tänne taas, lukemaan alkuajan tuntemuksistasi. Ihan mahtavan hienoa, että tällainen (ja pari muuta) blogi on olemassa! Tippa silmässä täältä haen vertaistukea, ja sen löytyminen on ihan korvaamattoman arvokasta (etenkin näinä päivinä, kun ei paniikiltamme olla uskallettu kertoa asiasta vielä ystävillekään). Kiitos kiitos!!

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa että näihin vanhoihinkin postauksiin tulee vielä silloin tällöin kommentteja, kiitos :) Ja mikä sen kivempaa kuin jos näistä on vielä apua muillekin. En tiedä kehtaanko itse enää lukea näitä omia vanhoja juttuja, haha.

    Tsemppiä paksuuntumiseen!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?