Avantouinti minun makuun

Ihan pieni mielipide näin maanantaille. Jos on siis jostain syystä aivan pakko mennä ilman vaattei...

Ihan pieni mielipide näin maanantaille. Jos on siis jostain syystä aivan pakko mennä ilman vaatteita veteen talvella ulkona, toimitan teon islantilaisittain. Otan siis sen lämpötila-asteen 40 astetta ylöspäin. Islannissa ei avantouintia tunneta, mutta näissä kuumissa luonnonvaraisissa lähteissä kelpaa lötkötellä vaikka talvipakkasellakin. Uusimmalla Islanti-videollani tarjolla keski-ikää lähenevää medium-paistia kylmän saaren kuumassa syleilyssä. Iik!



Psst! Matkalla Islantiin ja luonnonvaraiset lähteet kiinnostavat? Olen koonnut teitä varten pienen tietopaketin paikallisista luonnonvaraisista lämpimistä lähteistä Tripsterin-matkaoppaaseeni: Islannin parhaat luonnonvaraiset lähteet.


Oodi yksinololle

Nuorena aikuisena hetkittäinenkin yksinolo ahdisti. Viikonloppu, pääsiäisloma tai ihan vain sunnun...

Nuorena aikuisena hetkittäinenkin yksinolo ahdisti. Viikonloppu, pääsiäisloma tai ihan vain sunnuntai-iltapäivä omissa oloissa pikkuyksiössäni toi ihon pintaan nihkeän kylmän tuskanhien.

Tjaa-a. Se johtui varmaan siitä, että silloin ei ollut vaihtoehtoja. Yksinäisyyttä ja yksinoloa ei voinut valita, koska asuin ja elin yksin. 


Nykyään yksinolo... Aah, se on synonyymi luksukselle. Se on hyödyke, jota on näinä päivinä tarjolla äärimmäisen harvoin. Silloin kun siitä pääsee osalliseksi, sitä yhtä hiljaista iltapäivää tai joskus jopa ihan kokonaista viikonloppua odottaa kuin lapsi kesäistä huvipuistokäyntiä.

Kuten nyt. Olen ollut tämän viikonlopun Helsingissä. Yksin. Olen käyttänyt jokaisen tunnin juuri siten kuin olen itse halunnut. En siis ole soittanut kenellekään (sori kaverit). En nimittäin ajatellutkaan lähteä baariin, kahville tai mennä kauppaan ostamaan lapsille tuliaisia (koska ne saa lentokentältä). Haluan vapaatunteintani vain olla hiljaa ja tehdä juuri sitä, mitä päähän välähtää.

Torstaina juoksin kahdeksan kilometrin lenkin ja kuuntelin samalla uusinta äänikirjalöytöäni, törkeän koukuttavaa Hyvää naapuria. Lenkin jälkeen hain hotellilta pyyhkeen ja vaihtovaatteet ja kävelin Kulttuurisaunaan ylälauteille. Saunanraikkaana hipsin Hakikseen kebabkioskille. Lämmin kanakebabrulla kainalossa noudin S-Marketista pullon bisseä ja menin hotellille katsomaan televisiota. Kun karkkihammasta alkoi kolottaa, kuten aina kebabin jälkeen käy, pistin villasukat jalkaan ja hipsin yökalsareissani hotellin aulaan. Ostin respasta pussin Aakkosia ja Anna-lehden. Aarteiden kanssa huoneeseen haahuillessani mieleeni muistui tämä Eeva Kilven runo. Muistan kuinka luin runoa yli kymmenen vuotta sitten kun hain opiskelemaan kirjallisuutta Helsingin yliopistoon. Silloin koin tuossa runossa surullisen pohjavireen. Nyt kun sen luen, tuo kaunis runo on minusta täynnä riehakkuutta ja elämäniloa. Kas niin se näkökulma muuttuu. 


Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun.