Aidosti islantilainen - osa 6

Ei ole islantilaisilla niin pientä tapahtumaa, että niiden takia ei kaivettaisi hodarisettejä esiin...

Ei ole islantilaisilla niin pientä tapahtumaa, että niiden takia ei kaivettaisi hodarisettejä esiin. Eikä ole niin isoa tapahtumaa, että siellä ei voisi survoa hodaria suuhunsa. Taannoin käymissämme islantilaishäissä Ruotsissa tarjoiltiin yöpalana juuri hodareita. Pylsa on islantilaisille pyhä ruoka, arjessa ja juhlassa.


Missään muualla nakkeja ja sämpylää ei kuulemma osata höyryttää yhtä suussa sulavan pehmeiksi kuin täällä. Ei haittaa, vaikka maan tunnetuin nakkibrändi on SS Pylsa eli SS Nakki. Se ei herätä konnotaatioita toisen maailmansodan Saksaan. Kuinka se voisikaan, koska nämähän ovat maailman parhaita nakkeja!

Pylsaa ei pääse Islannissa karkuun. Ne saavat sinut aina kiinni.  Pylsaa nimittäin tarjoillaan joka juuttaan bensa-asemalla, kioskilla ja ruokakaupan tuulikaapissa. Kaikilla lastenkutsuilla grillissä lämpiävät hodarit, samoin puutarhajuhlissa, synttäreillä, sukujuhlissa ja jopa brunsseilla.

Reykjavikin eniten medianäkyvyyttä saanut ravintola on sekin, tietysti, nakkikioski. Kolmen rakennustyömaan kainalossa tönöttävä elintarvikeliike näyttää räjähtäneeltä sirkusvaunulta, mutta ulkokuori pettää. Oikeasti se on Islannin paras nakkikioski – joka on siis tietysti myös maailman paras nakkikioski. Se sama kiska on myös Bill Clintonin suosikkiruokapaikka Reykjavíkissa - tai ainakin hän kävi siellä vuosia sitten yhdellä hodarilla (tilasi sen sinapilla) ja tätä tapahtumaa muistellaan vieläkin.

Islantilainen pylsa maustetaan sinapilla, ketsupilla, paistetulla sipulilla ja remuladilla.

Islantilaisten hodarifanitus on mennyt jo niin pitkälle, että sanan ääntämisen ympärille on muodostunut kaksi koulukuntaa. Islannin kielessä kirjain y lausutaan suomalaisena i-kirjaimena. Suomalainen y-äänne taas vastaa islannin kielessä u-kirjainta.

Pylsa pitäisi siis ääntämyssääntöjen mukaan ääntää "pilsa". Iso osa islantilaisista kuitenkin ääntää hodarin "pylsa". Minä kuulun näihin jälkimmäisiin. Kumpi on oikein? Pitäisikö hodarin kirjoitusasua muuttaa ja tehdä siis pylsasta pulsa? Pragmaattiset islantilaiset ovat välttäneet kiistan kärjistymisen, koska on olemassa eräs keino pysyä puolueettomana. Sanoo vain "eina med ötly", jolloin saa yhden kaikilla mausteilla. 

Ja kaikki tietävät, että puhut hodarista.

Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen


Lääkettä lapsen ikävään

Tämän vuoden työmatkat tuntuvat kasaantuneen kaikki tähän syksyyn. Lähden huomenna Suomeen muutamak...

Tämän vuoden työmatkat tuntuvat kasaantuneen kaikki tähän syksyyn. Lähden huomenna Suomeen muutamaksi päiväksi äidin luo kyläilemään ja viikonlopun jälkeen töihin. Vajaaseen viikkoon olen saanut mahtumaan Lahti-Turku-Helsinki: hammaslääkäri, blogitapaamisia, kirjatapaamisia, yhden projektin aloituspalaveri ja Mondon matkakirjoituskoulutus. Saatan olla vähän poikki, kun lennän Helsingistä torstaina Pariisiin, jossa osallistumme kaupan tyttöjen kanssa Pariisin muotiviikoille Marimekkoa, Iivana Helsinkiä ja muita Suomi-juttuja tiirailemaan.

Sitten on - huhheijaa - vielä yksi lyhyt työreissu Islannissa, ennen kuin saan luvan vaihtaa hetkeksi lomavaihteelle ja siirrymme koko perhe Sardiniaan.


Esikoiselle nämä työreissuni ovat alkaneet muodostua isoksi palaksi. Ainoana lapsena ei juuri haitannut, jos toinen vanhemmista oli silloin tällöin muutaman päivän poissa kotoa. Nyt kun perheessä on myös toinen, nuorempi lapsi, joka tarvitsee paljon huomiota ja hoivaa, yhdellä vanhemmalla ei riitä aika samalla tavalla kuin ennen. Viimeisen viikon ajan olenkin saanut joka ilta kuulla, että onko sun äiti pakko lähteä.

Selitän, että nämä matkat ovat osa äidin työtä. Selitän mitä työ on ja miksi sitä pitää tehdä. Että äidin työ on siitä hauskaa meille kaikille, että välillä voin olla monta päivää kotona ja tehdä töitä olohuoneessa ja lähteä mukaan uimaan, tanssitreeneihin ja lukea iltaisin kirjoja ilman kiirettä. Mutta tähän työhön kuuluu silloin tällöin myös matkat pois Islannista. Lapsi ymmärtää, mutta ymmärrettävästi häntä silti harmittaa. Eihän ikävä ole koskaan kiva tunne. Ei ainakaan lapselle, joka ei vielä osaa aikuisten tapaan nauttia ikävään sisältyvästä odotuksesta.

Istahdin alas ja mietin, miten tätä ikävää voisi lievittää. Skype-puheluihin ei joka päivä ole mahdollisuutta ja kännykällä soitteleminen kahden maan välillä on kallista. Sain loistavan ajatuksen kirjeistä.

Keksin! Teen ikävää lievittämään hauskan kirjekalenterin. Siinä on kirje jokaiselle poissaolopäivälle. Kuoren päällä on päivämäärä, milloin sen saa avata ja seinäkalenterista voi varmistaa, mikä päivä milloinkin on. Jokaisessa kuoressa on pieni tikkukirjaimin kirjoitettu muistilappu, jonka lapsi osaa jo lukea. Lapun mukana tulee pieni hauska esine tai asia päivää piristämään. Viesti saattaa kehottaa katsomaan eteisen laatikkoon (siellä on uudet vesivärit, vanhat ovat loppu). Viikon päästä lauantaina kuoressa on tuhatkruununen, jolla saa kaksi jäätelöä naapurin jäätelökioskilta. Viestissä kehotetaan hakemaan naapurin kaveri jätskille.




Laitoin kuoret laatikkoon esikoisen kirjoituspöydälle. Annoin luvan avata jokaisen kuoren koulusta tulon jälkeen. Viikonloppuisin kuoren saa avata heti aamulla. Kuorilaatikossa on myös se hyvä puoli, että näkee, kuinka mutsin työmatkapäivät vähenevät ja paluupäivä lähenee.



Olen kyllä varsinaisen ylpeä itsestäni, että keksin tämän idean. Lastakin tuntuu lähtöni vaivaavan nyt paljon vähemmän: "Mene jo, että saa avata postin!"