Millainen perhe on normaali?

Perheisiin liittyvät tasa-arvoasiat ovat viime aikoina kiinnostelleet tavallista enemmän, etenkin siellä Suomen puolella. Vanhempainvapaau...

Perheisiin liittyvät tasa-arvoasiat ovat viime aikoina kiinnostelleet tavallista enemmän, etenkin siellä Suomen puolella. Vanhempainvapaauudistusjaadailun lisäksi olen tänä keväänä seurannut Jani Toivolan uuden kirjan (Kirja tyttärelleni, WSOY) ympärillä pyöritynyttä keskustelua. Kirjassaan Toivola siis kertoo siitä, millaista on olla isä. Kirjassa käsitellään myös vanhemmuuden ja työn yhdistämistä ja uupumista ja siitä toipumista.

Kirja on erinomainen; hyvin kirjoitettu ja koskettava. Kerron kirjasta joskus tarkemmin, mutta se ei ollut se aihe, josta halusin tänään kirjoittaa.


Halusin kirjoittaa siitä, kun taannoin katsoin Yle Areenasta Arto Nybergin keskusteluohjelman, jossa Jani Toivola oli vieraana.

Keskustelu lähti heti liikkeelle kirjan teemoista, vanhemmuudesta ja uupumuksesta. Kohdassa 03:35 kopsahti päähän vähän kovempaa. Ylen toimittaja sanoi yhtäkkiä Toivolalle näin: "Tää on aika mielenkiintoinen yhtälö kuitenkin. Sä oot siis biologinen isä ja sä oot homo. Tässä tämmöinen niinkun perinteisemmän lisääntymistavan edustaja ihmettelee, että miten tää on mahdollista?"

Olin vajota maan alle myötähäpeästä toimittajaa kohtaan. Tuntui pahalta. Olin todella hämmästynyt ja vähän vihainenkin. 

"Miten tää on mahdollista?" Ristus sentään.

ETTÄ PANITTEKO TE?

Kysyttäisiinkö samaa ikinä heteroilta?

Sä olet yksinhuoltajavanhempi eli toinen vanhempi ei asu siis samassa taloudessa eli te ette ole niin kuin romanttisella tavalla pari, eli miten se on  niinku mahdollista että te saitte lapsen? Aika hämmästyttävää.  Siis missä asennossa se pili sinne pimperoon tarkalleen ottaen pistettiin? Ai että ei laitettu ollenkaan? Jaa jotain muutako sitten laitettiin tai joku toinen siis laittoi? Tarvittiinko lääkärinapua? No millä tavalla? Jaa eikö se ollutkaan sun spermaa? Keinohedelmöitys? Ihme hippeilyä. Kai nyt omista munasoluista kuitenkin? 

En ole Nybergin tyylin suurin fani muutenkaan, mutta tämä oli kyllä jo moukkamaista. Jotenkin kuvittelin, että kun melkein 2020-luvulle on kuitenkin tultu, olisi perheen malli päästetty ulos sieltä tiukkaan rajatusta aitauksestaan ilman, että täytyy ihan ääneen hämmästellä niitä, jotka eivät sinne sovi. 

Mutta eipä taida maailma olla vielä valmis. 


Istuvat farkut lyhyelle ja vähän tasapaksulle

Vaikein ostettava vaate ovat ehdottomasti housut. Tulee kuuma ja hiki jo pelkästään siitä, kun sovituskopin verho heilahtaa. Joten kun...


Vaikein ostettava vaate ovat ehdottomasti housut. Tulee kuuma ja hiki jo pelkästään siitä, kun sovituskopin verho heilahtaa. Joten kun on löytynyt yhdet hyvät, en ihan hevillä vaihda toisiin.

Kaupallinen yhteistyö: Lindex ja Suomen Blogimedia

Lindex, Vera, 38.

Olen varreltani aika lyhyt täällä islantilaisten naisviikinkien keskellä, suomalaisittain siis keskimittainen. Pari milliä yli 163 sentin varrestani ei ihan hirveän paljoa ole jätetty jaloille. Selkä on pitkä, pehva muheva ja jalat lihaksikkaat mutta lyhyet. Sellaista karjalaista kansanperintöä, jonka on vaikea löytää sopivia housuja ilman editointia.

Vartaloni on muuttunut aika paljon 20 vuoden aikana. Lantio taisi pikkaisen paisua lasten myötä, ja vyötärön malli on pyöristynyt pysyvästi raskauksien jälkeen. 


Se vartalosta. Sitten muutama ehdoton vaatimus.

Housut eivät saa puristaa. Vyötärömuffinssi tuntuu epämukavalta. En halua sitäkään, että housut roikkuvat puolessa välissä takapuolta. Wannabe-b-girl-kausi meni 2000-luvun alussa ja minusta on ihan kiva, että alushousut pysyvät alushousuina eivätkä vilku kuin vessassa käydessä. Ainoa valaanpyrstö, joka saa vilahtaa on se, joka nousee merestä.  

Minulle farkut ovat kestovaate vähän samaan tapaan kuin islantilainen villapaita: ne paranevat käytön myötä. Kun olen löytänyt hyvät housut, käytän ne puhki ja vien anopille korjattavaksi. Hän vetelee ompelukoneella paikat paikoilleen ja siksakkaa housuihin lisää käyttövuosia. Housujen pitää siis kulua käytössä mukaviksi, mutta niihin ei aivan ehdottomasti saa tulla polvipusseja. Kankaan pitää olla jämäkkää mutta joustavaa.

Lindex, Vera, 38.

Aika paljon reunaehtoja? Näillä korteilla löysin Lindexiltä kahdet hyvät farkut, joista toisia olen käyttänyt tammikuusta asti lähes joka päivä. Nämä kuvissa ensimmäisenä näkyvät ovat mallia Vera. Niissä on todella korkea vyötärö. Ja juuri siksi ne näyttävät todella hyviltä ja tuntuvat supermukavilta. Vyötärön kohdalla ei tursu eikä paina. Pari prosenttia elastaania tuovat sopivasti joustavuutta materiaaliin. Polvipusseista ei ole näkynyt kupruakaan. 

Pituudenkin puolesta Verat ovat passelit. Farkkua ei jää rullalle nilkkaan tai kerrosrypyiksi reisien kohdalle. Kiitos korkean vyötärön nämä voi vetäistä todella ylös ja nilkkoihinkin jää sitten vähemmän ylimääräistä tavaraa myös tällaiselle pätkäjalalle.

Lindex, Vera, 38.

Kokeilin Lindexiltä myös toista mallia, Alex-housuja. Niissä on inasen matalampi vyötärö ja väljempi leikkaus. Alexit ovat rennot, sellaiset "boyfriend"-brändätyt farkut. Tykkään kyllä kovasti näiden huolettomasta lookista, mutta se ei omasta mielestäni oikein sovi minulle. Hauskat sivusaumat ja rennosti taitetut lahkeet tekevät hyvän lookin, mutta housut eivät tunnu yhtä omilta kuin nuo Verat. En osaa eritellä mistä se johtuu, mutta jostain syystä olo on mukavampi noissa kapeammissa farkuissa.

Lindex, Alex, 38.

Lindex, Alex, 38.

Vaikka hinta molemmille housuille on aika edullinen (40 €/housut), en pidä näitä halpisfarkkuina, joita pitäisi olla kaapissa monet. Ei ihminen tarvitse kymmentä farkkuparia, yhdet tai kahdet riittävät aivan hyvin. Useampia ei ehdi edes käyttää niin paljoa, että niistä muodostuisi juuri omat housut. 

Housuja tai mitä tahansa vaatteita ostaessa kannattaa etsiä niin kauan että löytää hyvät ja käyttää sitten niitä pitkään. Lindexin Find your fit - never try again -kampanjan idea on, että kun on kerran löytänyt itselleen sopivan mallin, voi aina siitä lähtien ostaa sen saman mallin housut uudestaan - samassa tai uudessa kuosissa - sovittamatta niitä.  Itse asiassa minusta tuntuu että kootkin on aika hyvin synkronoitu. Päädyin Verasta kokoon 38, ja otin sokkona Alexit samassa koossa, ja se meni kerrasta oikein.


Lindex, Alex, 38.

Yksi juttu vielä. Kun ostaa tyköistuvia slim fit -farkkuja, jotka joustavat edes vähän, kannattaa ottaa se koko, joka tuntuu ensimmäistä kertaa päälle laittaessa vähän liian pieneltä mutta kuitenkin niin, että vetoketju ja nappi menevät kiinni. Kun valitsin Verat, koko 38 tuntui tooooodella tiukalta ja koko takapuoli tuntui litistyvän kiinni istuinluihin. Myyjän vinkistä otin kuitenkin ne. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että parin käyttökerran jälkeen ne olivat muokkaantuneet oikeaan kokoonsa ja olivat juuri sopivat.

Alennuskoodilla  pants20inf saa 20 %:n alennuksen valitsemistaan housuista Lindexin verkkokaupassa. Tarjous koskee kaikkia naisten housuja ja on voimassa 17. maaliskuuta asti.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson