Kirjojen saattelemana kohti syksyä

Kaupallinen yhteistyö: Storytel Kirjavuoteni menee jokseenkin tähän tapaan. Kesät voisin elää pelkillä dekkareilla ja letuilla. Syksyllä ...

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Kirjavuoteni menee jokseenkin tähän tapaan. Kesät voisin elää pelkillä dekkareilla ja letuilla. Syksyllä kirjamessujen aikaan hotkin joulumyyntikaudelle ajoitettuja romaaniuutuuksia. Keväällä innostun taas tietokirjoista ja mitä enemmän valoa, sitä enemmän janoan juonivetoista viihdettä. Nyt näin alkusyksystä, elokuun lopussa, minuuttia ennen koulujen alkua ja hetki ennen elokuun pimeitä öitä, elän hyvien tietokirjojen satokautta.


Päälle vyöryvä elokuu tuo mukanaan syksyn projektit, työhäslinkiä, tulevaisuuden suunnitelmia ja kuluneen vuoden virheiden korjailua. Meille tähän syksyyn osui vielä tämä muuttokin. Uusi kotikylä, uusi kylä, uusi koulu ja päiväkoti, uusi työtila ja uudet ihan kaikki. Perhe ei kuitenkaan vaihtunut, joten pohjimmiltaan kaikki on tuttua ja mukavaa, uuden ympäristön inspiroimana vain.


Tällaisina hetkinä, kun kesän melko huolettomat aikataulut ja hiljentynyt sähköposti ovat muisto vain, yritän tarjota pääkopalleni uusia asentoja. Koitan saada sen lämpenemään syksyn vauhteihin. Varmaan juuri tästä syystä alkusyksy on minulle tietokirjojen parasta aikaa. Kaikista palkitsevinta on lukea tietokirja, jonka aihepiiristä en tiedä ennalta mitään, mutta lukemisen jälkeen tajuan ymmärtäväni pikkuisen enemmän edes jostain. Yksi kirja ei ehdi opettaa avaruusraketin rakentamista, mobiiliapplikaation koodausta tai eurooppalaista kirjallisuushistoriaa pähkinänkuoressa, mutta se antaa näkökulman jonkun sellaisen ihmisen maailmaan, joka osaa.

On palkitsevaa laittaa aivot pureskelemaan jotain ihan muuta, mihin ne ovat tottuneet. Jos kirja on vetävästi kirjoitettu ja se viihdyttää ja herättää tunteita.... Ah, niin täydellistä. Sellaisen lukukokemuksen jälkeen tunnen itseni varmemmaksi, levänneeksi ja pikkiriikkisen fiksummaksikin. Erityispisteet myös siitä, että aivot saavat uusia ärsykkeitä.  Sillä jos aina katsoo asioita siitä samasta omasta tutusta näkökulmasta ja etsii sisältöjä samasta itselle tutusta laatikosta, omien aivojen toimintakin kapenee. Ajattelu urautuu eikä uusia ideoita saa enää niin helposti.



Eli nytpä siis aivot syysjumpalle tietokirjan avulla. Poimin viisi omaa suosikkiani. Muitakin on, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen tällä kertaa. Ja nämä kaikki löytyvät Storytelistä sähkökirjoina ja äänikirjoina. Jos ei ehdi lukea, laita äänikirja päälle ja kuuntele arkisen puuhastelun yhteydessä. Äänikirjan kuunteleminen on kirjallisuuden eduista nauttimista ihan samalla tavalla kuin lukeminenkin. Tässä viisi omaa suosikkiani, Instagramin storystä ja kohokohdista löytyy lisää vinkkejä.  Ja tuolla Storytelin valikoimassa vaihtoehtoja on kymmeniätuhansia...

5 tietokirjasuosikkiani syksyllä 2019


Matthew Walker: Miksi nukumme - Unen voima. Tietokirja nukkumisesta. Wow, miten silmiäsulkeva (olinpas nokkela, ehehe) kirja unen tarpeesta ja nukkumisesta. Siitä miksi unta tarvitaan, mitä sen aikana tapahtuu ja kuinka nukkua paremmin. Kirjoittaja on neurotieteen ja psykologian professori, eli tässä on tiukkaa asiaa takana mutta inspiroivasti kirjoitettuna! Suomennos (Heikki Eskelinen) on hyvä. Tämä kirja unettaa oikealla tavalla. 

Julia Thurén: Kaikki rahasta. Sijoituskirjoja ja massiaiheisia sometilejä alkaa olla markkinoilla jo kuin pipoa. Kun taksikuskit alkatavat antaa sijoitusneuvoja, tietää elävänsä nousukauden viimeisiä hetkiä. Tässä Julian kirjassa on hyvä draivi ja konkreettisia esimerkkejä ilman elitististä rahaglamouria. Kirja on miellyttävä lukuelämys, vaikka sijoittaminen, säästäminen ja raha ei voisi vähempää aiheina kiinnostaakaan. Plussaa tosielämän tarinoista ja kokemuksista.

Minna Knus-Galán: Tarkoin varjeltu. Tämä kirja avaa herkullisella tavalla tutkivan journalistin työtä sekä vapaan tiedonvälityksen periaatteita ja tärkeyttä. Sellaiset demokratian ja riippumattoman median kannalta ehdottoman tärkeät asiat kuin lähdesuoja ja tietovuoto perataan tarkasti ja käytännön esimerkkien kautta. Tietysti tässä kiinnostaa myös itse tutkimuksen kohteena oleva aihe: Panama-papereiden paljastamat veroparatiisit ja niiden hyödyntäminen jopa ihan jokapäiväisessä liiketoiminnassa. 

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. (Suomentaja: Ulla Lempinen) Joka sivulta mielenkiintoinen kirja aivokirurgin työstä. Teos kertoo arvostetun aivokirurgin Henry Marshin arkipäivästä. Jokaisessa luvussa käsitellään yksi potilas ja potilaan sairaus - ja mitä sitten tapahtui. Mielenkiintoinen, inhimillinen, hauska, itkettävä ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava kirja. Aiheestaan huolimatta suosittelisin tätä vilpittömästi myös vakavasti sairaille.

Eva Wahlström: Rajoilla. Hikinen sukellus ammattiurheilijan elämään. Kirja näyttää, että ei ole ammattiurheilijan ammatti helpoimmasta päästä. Treenaamisen määrä on hirvittävä! Mutta niin täytyy olla tekemisen taustalla kupliva intohimokin. Tällaisessa työssä ei voi pärjätä, ellei ole tajuttoman lahjakas, vieläkin ahkerampi ja todella fiksu. En tajua nyrkkeilystä mitään, mutta tämän kirjan jälkeen olen katsonut matseja aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Kertakaikkiaan hieno kirja!


Maksuton kuukausi äänikirjojen ja e-kirjojen parissa - Storytel


Sain Storyteliltä ilmaisen kuukauden tarjota teille kaikille, jotka ette vielä ole Storytelin asiakkaita. Klikkaa tästä maksuttomaan kuukauteen Storytelin ääni- ja e-kirjojen parissa. Tämä etu koskee siis (harmi kyllä) vain uusia asiakkaita. Eli jos Storytel ei vielä ole tuttu eikä ääni- ja sähkökirjahommat auenneet, nyt kannattaa kokeilla. Tämä tarjous on voimassa elokuun loppuun saakka, eli se kannattaa napata maksuton kuukausi käyttöön  än-yy-tee-heti.

Hyviä aivojumppia!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Kaipuu seikkailuun

Ja niin me sitten muutimme maalle! Talo on 200 vuotta vanha, suihku on kellarissa ja sinne mennään keittiön lattiassa olevan luukun kautta...

Ja niin me sitten muutimme maalle! Talo on 200 vuotta vanha, suihku on kellarissa ja sinne mennään keittiön lattiassa olevan luukun kautta ja naapurissa asuu huonojalkainen mies, joka pitää silmällä lähitaloissa asuvia ihmisiä. Länsivuonot Islannin luoteisnurkassa on kooltaan yli kaksi kertaa Uudeenmaan läänin kokoinen alue, mutta asukkaita täällä on vain reilu 6 000. Tilaa siis on. 



En kummastele jos mietitte, että mitä ihmettä me täällä oikein teemme. En minäkään vielä ole ihan varma. Emme tulleet tänne töiden takia tai sukulaisten takia. Tai siksi, että olisi ollut pakko. Kunhan vaan lähdimme, koska miksipä ei. 




Meille tuli viime vuonna sellainen fiilis, että olisipa mukava kokea jotain hieman uutta. Tehdä jotain vähän eri tavalla kuin nykyään, hypätä jonkinsortin seikkailuun. Ensiksi ajattelimme, että pitäisikö tehdä toistamiseen joku oikein pitkä matka. Pakata kamat rinkkoihin ja kiertää muutamassa maassa, tällä kertaa kahden lapsen kanssa. Viisi vuotta sitten teimme maailmanympärimatkan esikoisen kanssa



Hylkäsimme ajatuksen aika alkuunsa. Sukellus viidakkoon Thaimaassa tai asuntoautolla jonkun kauniin ja lämpimän maan kiertely ei kuitenkaan juuri nyt tuntunut siltä, mitä haimme. Matkailu on ihanaa mutta myös ihan pirun raskasta. Antaa paljon, mutta on myös todella työlästä. Meistä molemmista tuntui, että jäisimme siinä hommassa miinukselle, jos nyt lähtisimme. Paikasta toiseen siirtyminen laukkujen kanssa ei inspiroinut.


No mitä sitten? Emme keskustelleet lemmikistä tai kolmannesta lapsesta - meidän pikkuperheemme on molempien mielestä kokonsa puolesta nyt tässä.

No sitten taphtui yksi jännä työhomma. Viime keväänä ja kesänä teimme lehtijuttua matkailulehti Mondolle Länsivuonoilta ja tykästyimme seutuun entistä enemmän. Huomasimme yhä useammin sanovamme Miltäköhän tuntuisi asua täällä? 



No sehän ei selvinnyt kuin kokeilemalla! Kun eräs Länsivuonojen pääkaupungissa Isafjördurissa asuva tuttavapariskunta kertoi muuttavansa vuodeksi Australiaan yliopisto-opintojen takia ja etsivänsä vanhaan puutaloonsa vuokralaisia, tiesimme, että tässä se tilaisuus nyt olisi. Teimme vuokrasopimuksen pääsiäisenä. Oman Reykjavikin-kotimme vuokraaminen eteenpäin jäi hieman viime tippaan: allekirjoitimme vuokralaisten kanssa sopimuksen eilen.



Paitsi että täällä Länsivuonoilla Isafjördurissa on kaunista, hiljaista ja kalustettu söpö pieni puutalo, kylässä on paljon asioita, jotka vetoavat meihin. Maastopyöräreitit ovat huikean hyvät. Ylihuomenna on ensimmäiset maastopyöräkisat, joihin miehenikin aikoo osallistua. Täällä on Islannin parhaat murtomaahiihtoladut ja talvisin aina lunta. Välillä niin paljon, että matalimmista taloista pitää öisen pyryn jälkeen kaivaa lapiolla reitti ulos.

Tanssikoulu, jossa on suomalainen tanssiope. Jea! Crossfit-sali viiden minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Elokuvateatteri, kirjasto, kirjakauppa, kaksi leipomoa ja kahvila. Viiden minuutin kävelymatka kaikkeen. Musiikkikoulu, jonne esikoinen voi hipsiä kuoroharkkoihin kesken koulupäivän (hyvitetään musiikintunneilla). Ympärillä vuoria, joiden rinteille voin kävellä kotoa.



Siis: seikkailu, jonka kutsua ei voinut vastustaa.

Täällä me nyt olemme!