Harjoitteluun ja töihin islantilaiselle hevostilalle

Tammikuun jälkeen olen saanut älyttömän paljon kyselyjä mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun/töihin islantilaiselle hevostilalle. Koska...

Tammikuun jälkeen olen saanut älyttömän paljon kyselyjä mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun/töihin islantilaiselle hevostilalle. Koska en ehdi vastata perusteellisesti kaikille, päätin kirjoittaa tämän tietopaketin ja jaan sitten tähän linkkiä. Kätevää myös siksi, että kommentikentässä voi esittää lisäkysymyksiä, eivätkä ne katoa sähköpostin pullistelevan inboxin syövereihin.

Tässä postauksessa on siis tietoa erilaisista islanninehevostalleista Islannissa, miten niihin pääsee töihin ja mitä kannattaa töitä hakiessa muistaa. Tarkoitukseni ei ole jaapattava negatiivinen ikääntyvä akka, vaan haluan vain kertoa myös niistä riskeistä ja kompastuskohdista avoimesti.


Islannissa on todella paljon hevostiloja. Käyskenteleehän täällä saarella yli 80 000 hevosta, eli noin yksi neljää ihmistä kohden. Työ- tai harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa muistaa, että talleja on paljon erilaisia. Mitä paremmin ottaa selvää etukäteen, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Toisaalta: onhan seikkaileminenkin mukavaa. Jos ei ole itsellä kiire, voi kokeilla yhtä tallia, vaihtaa ja mennä toiselle.

Issikkatalleja on monenlaisia

Monilla maatiloilla on issikoita lemmikkeinä, perheen omassa ratsastuskäytössä, vuokrapaikoilla tai ihan vaan oleskelemassa.

Islannissa on todella paljon oleilupolleja, jotka vain ovat eikä niillä välttämättä tehdä mitään. Ne laiduntavat talvet ja kesät, talvella paksussa talvikarvassa, kesällä kevyemmissä vetimissä. Talvisin niille viedään ulos heinää ja pidetään huolta vedensaannista. Kesäisin ne  laiduntavat heinää ja juovat vettä kirkasvetisistä joista. Osa niistä päätyy ruoaksi itsekin. Lihan takia hevosia pitäviä maatiloja en tunne itse yhtäkään, mutta koska hevosia on niin valtavan paljon, kynnys laittaa sairastunut tai loukkaantunut tai vain hyvin vanhaksi elänyt hevonen teuraaksi on aika matala. Tällaisilla maatiloilla voi siis olla kymmeniä hevosia, mutta itse työ on hyvin vähän hevosten kanssa puljaamista, koska ne vain ovat laitumella. Näillä maatiloilla varsinainen työ liittyy tilan pääelinnkeinoon eli esimerkiksi lampaiden tai lehmien hoitoon, kasvihuoneissa tehtävään työhön, perunapelloilla kyykkimiseen jne. 

Sitten toisena tallityyppinä tulevat turistitallit, jotka itse tunnen omien töideni kautta kaikista parhaiten. Turistitallien hevoset ovat pääosin rauhallisia ja säyseitä, koska suurin osa talleilla käyvistä matkailijoista on ensikertalaisia tai aloittelijoita. He käyvät yhden parin tunnin mittaisen lenkin upeissa maastoissa ja rapsuttelevat hevosia iloisena hienosta kokemuksesta - mikä sen ihanampaa! Tämä matkailuporukka on liiketoimintamielessä se kaikkien tärkein paikalliselle hevostalleille ja näillä talleilla onkin eniten töitä tarjolla. Työnkuvat vaihtelevat paljon. Ratsastusoppaan töiden lisäksi tarjolla on paljon muuta hommaa taidoista riippuen: siivoustöitä, majatalojen siistimistä, keittiötöitä, hevostenhoitoa, hevosten koulutusta, muiden maatilan eläinten hoitoa, maatilanomistajaperheen lasten hoitoa...


Kolmas tallityyppi ovat ne ratsastuspainotteiset paikat, joissa ei käy turisteja. Tällaisilla talleilla kasvatetaan issikoita, treenataan, tähdätään kilpailuihin, keskitytään issikoiden ostoon ja myyntiin ja kouluttamiseen.

Erilaisilla issikkatiloilla tarvitaan erilaista osaamista. Jos haluaa päästä kouluttamaan islanninhevosia, täytyy olla hyvä ratsastaja ja kokemusta koulutushommista. Turistitalleilla arvostetaan ratsastustaidon lisäksi etenkin hyviä asiakaspalvelutaitoja, reippautta, kielitaitoa ja oma-alotteisuutta. Maatiloilla on hyötyä kaikesta mahdollisesta traktorinkäsittelystä ruoanlaittoon.

Miten pääsee islanninhevostallille töihin?


Kun tiedät, minkätyyppiselle tallille haluat töihin, kannattaa keskittyä hakemaan työpaikkaa oikeasta paikasta. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa selvää etukäteen, millaista hevostoimintaa kyseisellä tilalla on eli millaisia työtehtäviä siellä oikeasti pääsisi tekemään. Monelle issikkatallille töihin menneelle on tullut pettymyksenä se, kuinka "vähän siellä sai ratsastaa". Hevostilalla kun ei välttämättä ole ollut yhtäkään ratsukelpoista issikkaa.


Turistitalleille on helpointa laittaa suoraan sähköpostilla oma ansioluettelo ja esittely. Yhteystiedot löytyvät tallien nettisivuilta.

Maatilat (hevostilat ja muut maatilat) ilmoittelevat työpaikoista esimerkiksi Workaway-sivustolla.

Tieto kilpa- ja kasvatustallien vapaista työpaikoista liikkuu usein alan sisäisissä kanavissa - joista en itsekään kamalan paljoa tiedä. Kannustan kysymään esimerkiksi suomalaisilta issikkatalleilta. Suomalaisten issikkaharrastajien kesken on olemassa erilaisia Facebook-ryhmiä, joista yksi tosi kiva on sellainen kuin Issikkahöpinää. Siellä varmasti joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Jos on potentiaalinen työpaikka mielessä, mutta itse tallista on vaikea saada tietoja, kannattaa etukäteen kysäistä vaikkapa noilla issikka-aiheisilla sivustoilla, olisiko jollakin kokemuksia ko. paikoista.

Kaverini vinkkasi myös tällaisesta kansainvälisestä Facebook-sivustosta: Work with ICELANDIC horses in Iceland. Siellä ilmoitellaan issikkatallien avoimista työpaikoista ja sivustolla voi myös itse kertoa hakevansa työtä. Vastaavia fb-sivuja ja -ryhmiä on varmasti muitakin.

Mistä tietää, että issikkatalli on mukava työpaikka?

Tämä on se kaikista vaikein ja riskialtein juttu. Koska talleja on paljon, koska työvoima on Islannissa kallista, koska eläminen ylipäätään on täällä kallista ja koska todella moni hevosihminen haluaa tulla Islantiin töihin (en ihmettele sitä yhtään), mahtuu niin sanottujen työnantajien sekaan kaikenlaista sekoilijaakin, valitettavasti.


Viime aikoina täällä on puhuttanut lehdissä asti se, kuinka monet islantilaiset hevostilat käyttävät ilmaista työvoimaa hyväkseen kiertääkseen työnantajan sivukulut ja verot. Monet ulkomaalaiset hevosihmiset tulevat töihin ylläpitoa vastaan mutta ilman rahapalkkaa. Tällaista vempulointia ja harmaalla alueella käyskentelyä on ollut aina, mutta viime aikoina matkailun kasvaessa siitä on valitettavasti tullut yleisempää. 

Kun hakee Islantiin issikkatallille töihin, kannattaa itse tehdä itsellen heti alussa selväksi se, mitä työltä haluaa. Haluaako palkkaa? Vai onko valmis tulemaan niin sanotusti "lomalle mutta töihin"? Minkälaisia töitä ja kuinka paljon on valmis tekemään pienellä korvauksella? 

Ilmaisen työn teettäminen ei ole oikein. Viranomaiset yrittävät valvoa sääntöjen noudattamista ja tekevät tarkastuksia talleille. Verottaja haluaa varmistua, että kaikilla töissä olevilla on paikalliset sotut, yrittäjä maksaa työntekijöilleen palkkaa ja palkoista vaadittavat verot. Matkailuelinkeinoa valvova viranomainen tekee välillä tarkastuksia, että yrityksessä on tarvittavat luvat niihin palveluihin, joita se myy asiakkailleen. Ammattiliitot tekevät tarkastuksia, joiden tarkoitus on varmistaa, että kaikki saavat työstään oikean määrän palkkaa.

Silti on paljon sellaisia työnantajia, jotka jotenkin luikertelevat näistä tarkastuksista, eivät jää kiinni ja jos jäävät, jatkavat samaa menoa. Eikä tämä siis koske missään nimessä vain hevostalleja, vaan on ihan iso ongelma tällä hetkellä myös muun matkailuliiketoiminnan kuten myös rakennusbisneksen parissa.

Jos molemmat osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että majoitus ja ruoka ja rajaton määrä ratsastustunteja ovat tarpeeksi hyvä korvaus tietystä määrästä kevyttä työtä, kannattaa silti muistaa, että mitä jos jotain huonoa tapahtuu. Jos loukkaantuu vakavasti vaikka ratsastusoppaana työskennellessään, mutta ei ole virallisesti työsuhteessa, kuka maksaa vakuutuskorvaukset? Ei ainakaan työnantajan vakuutusyhtiö. Eikä välttämättä myöskään oma matkavakuutus, jos sille selviää, että onnettomuus on tapahtunut "ikään kuin työajalla". On paljon turvallisempaa lähteä seikkailuun tietäessään, että asiat tehdään oikein ja jos jotain sattuu, on joku taho, jonka velvollisuus on auttaa.

Tässä on kokoamajuttuni Töihin Islantiin. Löydät sieltä vinkkejä asunnonetsintään, työnhakuun, Islantiin sopeutumiseen jne. Kannattaa tutustua!

Ennen kuin menet Islannissa tallille töihin, mieti nämä jutut:


- Teetkö harjoittelun osana opintoja? Jos, niin mitä se vaatii vastaanottavalta talliyrittäjältä? Tietäähän talliyrittäjä velvollisuutensa harjoittelijaa kohtaan?
- Menetkö virallisesti töihin, eli veroamaksavana työntekijänä? Tarjotaanhan sinulle työsopimusta ja asiallista palkkaa ylityö- ja vuorolisineen?
- Menetkö hevoshommiin ruokaa ja majoitusta vastaan? Oletko valmis kantamaan riskit pimeänä työntekijänä? Kuka auttaa, jos sattuu onnettomuus? Kuinka paljon töitä olet valmis tekemään tällaisella diilillä?
- Ennen kuin paikka valikoituu, yritä ottaa selvää, millainen paikka on kyseessä. Kysele issikka-aiheisilla foorumeilla ja koita löytää edes pari tyyppiä, jotka ovat olleet kyseisellä tallilla töissä tai  asiakkaina. Etukäteisselvittely kannattaa aina.
- Jos olet Suomen Ratsastajainliiton jäsen, olet vakuutettu hevoshommissa myös ulkomailla (kannattaa etukäteen selvittää vakuutusyhtiöltä, kattaako vakuutus myös tilanteet, joissa ollaan ulkomailla työsuhteessa hevoshommissa).
- EU:n sairasvakuutuskortti (se sininen luottokortin kokoinen läpyskä, jonka saa Kelasta) kannattaa olla mukana Islannissa. Sen turvin saat Islannista hoitoa samoilla liksoilla kuin islantilainenkin. Esimerkiksi ensiavussa pelkän röntgenen ottaminen ilman tätä korttia maksaa monta sataa euroa. Jos kortti on mukana, selviää ensiavusta muutaman kympin kustannuksilla.
- Tämän viimeisen vinkin sain isskoita täällä Islannissa kouluttavalta kaveriltani ja se on todella hyvä: Jos yksi ja sama talli ilmoittelee jatkuvasti eri kanavissa tarvitsevansa lisää työntekijöitä, se saattaa olla merkki siitä, että kukaan ei halua mennä kyseiselle tallille tai kukaan ei viihdy siellä. Eli älä tartu ensimmäiseen vastaantulevaan mahdollisuuteen heti, vaan tee aina pientä taustaselvittelyä. Se kannattaa.

Kysyttävää? Vastaan mielelläni, esimerkiksi tämän postauksen kommenteissa tai Instagramin puolella.


Minäkin tahdon kouluun

Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa. Pampula on tajunnut eron päiväkodin ja koulun välillä. Koulussa ei saa olla ...

Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.

Pampula on tajunnut eron päiväkodin ja koulun välillä. Koulussa ei saa olla yhtä pitkään kuin päiväkodissa eikä koulumatkan varrella ole kahvilaa, jonne poiketa. Päiväkodin kävelyreitin varrella sijaitsee hänen kaksi suosikkikahvilaansa. Siis ne kaksi, missä me välillä pysähdymme kaksistaan syömässä lettuja tai kakkua.



Vaikka päiväkodilla on selkeät etunsa, Pampula on kuitenkin tavattoman kiinnostunut koulusta. Isosiskolla on hieno reppu, eväät, oma penaali ja läksyjä, joita tehdään keittiönpöydän ääressä ennen illallista. Yksi päivä hän kyllästyi huomiovajeeseen, kävi ottamassa toimistohuoneeni printteristä kasan paperia, kaivoi kynätelineestä kasan kyniä, istahti siskonsa viereen, otti samanlaisen asennon (toinen jalka koukussa takapuolen alla) ja alkoi vetää viivoja paperiin.

"Minulla on myös näitä heimaverkefnejä."

Kolmen vuoden kuluttua hänkin pääsee kouluun. Totta kai hän pääsee. Hänen maailmassaan kouluunmeno on kaikille lapsille itsestäänselvyys.

Kolmevuotias on siis ymmärtänyt eron päiväkodin ja koulun välillä. Esikoinen ymmärtää ikänsä puolesta enemmän. Hän tietää esimerkiksi, että koulussäkäynti ei ole itsestäänselvyys ja että monet joutuvat keräämään pulloja voidakseen käydä ruokakaupassa. Maailman epäoikeudenmukaisuus on avautunut hänelle pienin askelin.

Teidän blogilukijoiden tuen avulla ostetut koulukirjat, jotka veimme Ugandassa Planin-yhteistyökouluun. 

Suomessa käydessämme hän on nähnyt kaduilla kerjäläisiä. "Eikö heillä ole makuuhuonetta? Mitä he syövät? Missä niiden lapset ovat? Missä ne säilyttää vaatteita?"

Ulkomaanmatkoilla hän on nähnyt ihmisiä nukkumassa ulkona pahvilaatikoissa. "Jos ihan kaikki antaisi rahaa, voisivatko he ostaa kodin?"

Kun asuu yhdessä maailman turvallisimmista ja rikkaimmista maista eikä rajua köyhyyttä juuri näe, voi olla vaikea ymmärtää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Siksi yritän vastata kaikkiin kysymyksiin, koska koen, että yksi tärkeimpiä tehtäviäni vanhempana on selittää asioita. Selittää ihan kaikkea, mitä ne vain keksivät kysyä.

Uskon, että samalla kun tiedon lisääntyminen lisää yleistä viisautta, se lisää myös kysyjän omaa itsevarmuutta. Kun tietää, kuinka monipuolinen ja mutkikas paikka maailma on, on varustautunut sen kohtaamiseen paremmin.

Luulen, että tiedon lisääntyminen on minulle itsellenikin perimmäinen syy tehdä työtä juuri kansalaisjärjestö Planin kanssa. Haluan itse varmistua jatkuvasti enemmän siitä, millaisten asioiden eteen kannattaa laittaa aikaa ja millaisten asioiden puolesta haluan puhua. Mitä enemmän itse tiedän, sitä enemmän minulla on pokkaa ja uskottavuutta puhua niistä asioista, joihin haluan vaikuttaa.


Koulu Ugandassa.

Eikö tyttöjen oikeuksista ole jo puhuttu tarpeeksi? EI OLE.
Tytöillä on sukupuolensa takia poikia heikommat lähtökohdat toteuttaa oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan. 12 miljoonaa tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin alle 18-vuotiaana, siis lapsena.

Eikö tämä tyttöjen oikeus koulutukseen ja sen vaikutukset köyhyyden vähentämiseen ole jo kaluttu aihe? EI OLE.
Maailmanlaajuisesti yli 130 miljoonaa 6–17-vuotiasta tyttöä ei pääse kouluun. Siinä on 130 miljoonaa ratkaisua huutavaa ongelmaa.

Eikö ole epätasa-arvoista keskittyä tyttöjen kouluttamiseen (eikä poikien). EI OLE.
Tämä ei ole valikoivaa auttamista, vaan pahimpien epäkohtien korjaamista ja koko yhteiskunnan tilanteen parantamista. Tyttöjen koulutukseen satsaaminen on dominoefekti, joka etenee näin:

1. Kun tyttöjen koulutustaso nousee, he saavat parempia ammatteja ja tienaavat enemmän rahaa.

2. Kun naiset tienaavat enemmän rahaa, he käyttävät rahan perheen lasten koulutukseen ja paremman ruoan hankintaan. Perheen elintaso nousee.

3. Kun naiset käyvät töissä kodin ulkopuolella, syntyvyys laskee.

4. Kun lapsia on vähemmän, perheen lapset ovat terveempiä ja hyvinvoivempia.

5. Kun on enemmän rahaa ja terveemmät lapset, lasten koulutustaso nousee ja seuraava sukupolvi aloittaa paria askelmaa korkeammalta kuin heidän vanhempansa.

6. Kun satsataan tyttöjen koulutukseen, koko kansakunnan koulutustaso ja tulotaso nousevat. Köyhyys vähenee.



Tässä on vielä pari tärkeää faktaa (tarkemmin talousnäkökulmalla juttua näistä aiheista & lähteet löydät täältä aikaisemmasta tyttöjen koulutusta käsittelevästä jutustani).

Kehittyvän maan talouskasvu lisääntyi 5–12 prosenttia jokaista lisättyä koulutusvuotta kohden. Naisten koulutustaso vaikutti talouskasvuun eniten: sekä naisten tuottavuuden kannalta suoraan että laskevan syntyvyyden kautta.

Kun toisen asteen opinnoista valmistui prosentti lisää naisia, maan talous kasvoi 0,3 prosenttia.


Tyttöjä ja poikia koulussa Ugandan maaseudulla.


Planin lahjoitusvarojen avulla kouluun yhteyteen rakennettu wc-tila, jossa saa ovet lukkoon.

Kun tytöt saadaan kouluun, hyviä asioita alkaa tapahtua.

Mitä tyttöjen koulutukseen satsaaminen käytännössä tarkoittaa ja miten tällainen hyvinvointivaltion kasvatti siihen pystyy vaikuttamaan? Tyttöjen koulutukseen panostaminen tarkoittaa aivan ensiksi sitä, että poistetaan niitä esteitä, jotka estävät tyttöjä käymästä koulua.

Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi tyttöjen kokema väkivalta koulumatkoilla, lapsiavioliitot, lapsiäitiys ja yhtenä hyvin konkreettisena asiana puutteelliset kuukautissuojat. Esimerkiksi Ugandassa kuukautiset ovat yleisin koulupoissaolojen syy. Siksi Plan satsaa Ugandassa esimerkiksi kuukautishygieniaan liittyvään koulutukseen ja kunnollisten vessatilojen rakentamiseen.

Olen käynyt Ugandassa katsomassa kummityön tuloksia, työttöjen oikeuksien eteen tehtävää työtä ja mm. juurikin näitä kuukautishygieniaan liittyviä projekteja. Siellä karulla koulupihalla seistessäni vasta konkreettisesti ymmärsin, kuinka iso vaikutus niinkin pieneltä kuulostavalla asialla kuin kestositeiden ompelutunnilla ja lukittavilla vessatiloilla on tyttöjen arkeen. Voit lukea tästä Planin kenttämatkastani Ugandaan, jossa olin yhdessä mahtavien ystävieni Laura Satamon ja Hanne Kettusen kanssa.



Ihminen on aika huono kuvittelemaan mitään muuta elämää, kuin sitä jota itse elää. Siksi tarvitaan tiedonjakoa ja asioiden toistoa, toistoa, toistoa.

Siksi haluan olla mukana Planin tekemässä työssä ja jatkaa näistä asioista puhumista. Minulla on Planin kautta kummilapsi Ugandassa ja teen kuukausittaisen kummilahjoituksen lisäksi silloin tällöin satunnaisia lahjoituksia.

Minun vankkumaton mielipiteeni on, että jos haluaa tehdä jotain oikeasti pitkäkestoista maailman parantamiseksi, kannattaa sijoittaa tyttöjen kouluttamiseen ja tukemiseen.

Yksi helppo tapa on tehdä se Plan International Suomen kautta. Planin Tyttösponssi on kuukausilahjoitusmuoto, jonka kautta tukee maailman heikoimmassa asemassa olevia tyttöjä. Sen avulla raivataan esteitä tyttöjen koulutuksen tieltä ja edistetään sitä kautta parempaa maailmaa.


Meillä kaikilla on kummilapset Planin kautta. Tyttösponssi on myös kuukausilahjoitus, mutta se ei sido kummiuteen ja kk-lahjoituksen määrän voi säätää kummimaksua pienemmäksi.

Tyttösponssin kuukausisumman saa itse valita (vähintään 10 €). Tämä on hyvä lahjoitusmuoto silloin, jos yksittäiseen kummilapseen sitoutuminen tuntuu liian henkilökohtaiselta asialta ja kuukausittainen kummimaksu liian suurelta summalta.

Ymmärrätte varmaan, että tämä on minulle tärkeä aihe. Ilahdun, jos lähdet mukaan. Oikeastaan vasta silloin tässä minun omassa työssänikin on joku järki.

Ryhdy siis Tyttösponssiksi. Jos et nyt pysty lahjoittamaan, mutta pidät asiaa tärkeänä, jaa tämä juttu kanavissasi. Sekin on teko, jolla on väliä. Ehkä joku toinen elää nyt elämänvaihetta, jossa kympin kuukausilahjoitussumma on mahdollinen.

Pitkäjänteinen työ asioiden muuttamiseksi vaatii onnistuakseen toistoa, toistoa, toistoa.

Kiitos kun luit!