Kun ehdottomuus laimenee

En tiedä, oletteko muut huomanneet itsessänne samaa, mutta olen tässä viime vuosina muutamankin kerran havahtunut siihen, että en ole enää...

En tiedä, oletteko muut huomanneet itsessänne samaa, mutta olen tässä viime vuosina muutamankin kerran havahtunut siihen, että en ole enää lainkaan niin samaa mieltä asioista, joista olin ennen täysin varma. Ainakaan en ole enää yhtä voimakas mielipiteessäni. Minusta on siis tullut vähän lepsu.

Iän myötä mielipiteet ehkä laimenevat - mutta skumpan laatu paranee.

Tulin Suomeen työmatkalle loppuviikosta. Yksi työreissun asialistalla olleista jutuista oli Lauran järjestämä Biodelly-ilta luonnonkosmetiikkakauppa Biodellyssä Turussa Rauhankadulla. Luonnonkosmetiikkaillan jälkeen  lähdimme Biodelly-porukallamme illastamaan Kuoreen, joka osoittautui erinomaiseksi ravintolaksi. Superhyvä valinta! Koska olimme jo useamman tunnin puhuneet kasvovoiteista ja vertailleet pohjustuksia, ei siinä ravintolaillan mittaan enää juuri kasvoöljyistä puhuttu vaan elämästä ylipäätään.

Mietin ääneen esimerkiksi sitä, kuinka kaksikymppisenä oli kovin lutuista vastustaa kauneusleikkauksia, botox-hoitoja ja tissinsuurennuksia. Kyllä mä ainakin haluan näyttää vanhalta, kun olen vanha, muistan ajatelleeni.

Voi niitä aikoja. Ihan tekee mieli pikkuisen tirskaista. Kun kaksikymppisenä on kaksikymppisen iho ja muutama kuntosaliharjoittelukerta tuo heti tuloksia, on tosi helppoa olla sitä mieltä, että jengi, joka kokee tärkeäksi kohentaa ulkonäköään vähän järeämmillä otteilla, on jotenkin täysin pihalla.

Itse olin pihalla.

En minä Rolfin summeria rimpauttaisi - ainakaan vielä - mutta enää minulla ei ole kovinkaan vahvaa mielipidettä siitä, että joku muu rimpauttaa. Aivan sama oikestaan. Sillä mitä se minulle edes kuuluu, jos aikuiset ihmiset haluavat tisseihinsä täytettä tai uuden vyötärön.

Kannuoperaatiot ovat vielä helppo aihe. Sitten tulevat ne kaikki muut, monimutkaisemmat asiat. Ydinvoima. Seksityöläisten oikeudet. Eutanasia. Tämänhetkisessä valossa tuntuu kummalta ajatella, että noista aiheista pystyin vielä 15 vuotta sitten olemaan vankasti joo- tai ei-mieltä. 

Kuoren mukava tarjoilija oli juuri tuonut eteemme jälkiruokalautaset, kun olimme porukkamme kanssa tämän ehdottomuuskysymyksen äärellä. Me kaikki tunnistimme nämä jutut itsessämme: meillä kaikilla  oli mielipiteitä, jotka ovat monipuolistuneet, ja ehdottomuuksia, joka ovat laimentuneet. Mistä muutos on mahtanut johtua - iästä vai lapsista? 

Ryhmäkäpertyminen.

Osa meistä oli sitä mieltä, että lasten synnyttyä (meillä kaikilla pöytäseurueesta on lapsia) valkoisen ja mustan värisävyt ovat laimentuneet ja asioiden monipuolisuus ja jatkuva muutos on iskenyt kasvoille ihan kunnolla. Onhan siinä järkeä: kun on pakko katsoa asioita 24/7 jonkun muun kuin itsensä näkökulmasta, ajattelu monipuolistuu väkisinkin.

Osa taas oli sitä mieltä, että muutosta eivät tuoneet lapset vaan ikä. Mitä enemmän näkee, kuulee ja kokee, sitä vähemmän tietää näkevänsä, kuulevansa, kokevansa ja ennen kaikkea ymmärtävänsä.

Enkä nyt tiedä, onko sillä edes mitään väliä, mistä se ehdottomuuden laimeneminen ja tiettyjen ideologisten värisävyjen haaleneminen johtuu. Jäin nimittäin ennemminkin miettimään sitä, että onko haaleneminen kokonaiskuvan ja yleisen hyödyn kannalta huono vai hyvä asia.

Tasapainoisesti lastattu laiva kulkee suorassa, ja se kulkee myös nopeammin. Mutta sitten toisaalta: lakataanko me saamasta aikaan asioita, kun iän mukanaan tuoma laimeneminen saavuttaa meidät? Olenko minä siis nyt siis saavuttamassa sen pisteen, jossa tilaa pitäisi antaa tulisieluisemmille tyypeille eli heille, joilla on vielä pokkaa olla asioista yksi ja oikea mielipide ja puskea täysillä sitä päin. Itse  voisin tasoittuneena leidinä vetäytyä vaikka sohvalle seuraamaan sivusta.

En tiedä. 

Joten menin sohvalle, vedin peiton jalkojen yli ja aloin katsoa Sillan neljättä tuotanokautta. Pörfekt.


Jäätikkövaellus Islannissa + alekoodi jäätikköretkille

Minulta kysytään usein, mikä Islannissa on mielestäni kaikkein eksoottisinta ja erikoisinta verrattuna Suomeen. Lista on pitkä, mutta sen ...

Minulta kysytään usein, mikä Islannissa on mielestäni kaikkein eksoottisinta ja erikoisinta verrattuna Suomeen. Lista on pitkä, mutta sen kärki hohkaa vaaleaa ja kylmää. Islannin jäätiköt ovat tehneet minuun (islanninhevosten ohella) isoimman vaikutuksen.

Ilme, kun olet saapunut Vatnajökullin reunalle. 

Ennen kuin tulin Islantiin ensimmäistä kertaa, en ollut nähnyt jäätikköjä kuin valokuvissa. Sitten yhtäkkiä ne makasivat siinä niin, ihan päätien vieressä ja melkein kosketusetäisyydellä. Silloin vuonna 2003 kun Islannissa ensimmäistä kertaa kävin, en tohtinut mennä jäätikköjä katseluetäisyyttä lähemmäs. Vaihto-opiskelijan budjetilla ei paljon jäätikköretkiä tehty, eikä jäätikölle saa missään olosuhteissa lähteä ilman asiantuntevaa opasta ja kunnollisia varusteita. 

Sitten tapasin mieheni, joka on työskennellyt jäätiköllä viimeiset parikymmentä vuotta. Ei hän minua nyt ihan ensimmäisillä treffeillä jään päälle vienyt, vaan baarissa olimme juomassa kaljaa, hehe. Seuraavan päivän päänsärkyä kävimme hoitamassa Sundhöllin uimalan kuumissa altaissa, jonne käveli hänen kodiltaan viitisen minuuttia. Jännä juttu muuten, että se sama uimahalli sijaitsee nykyisenkin kotimme ovelta viiden minuutin kävelymatkan päässä. It’s a match!

Skógafoss on jäätikkömatkan varrella, kun ajelee retken lähtöpaikalle Reykjavikista.

Aika pian suuntasimme yhdessä jäätikölle. Ensimmäinen retki oli kaikista mieleenpainuvin. Oli upea tunne painaa ensimmäistä kertaa jääpiikit ikijäähän ja lähteä hiljaa kävelemään yksityisoppaani perässä pitkin harmaata jäämattoa, joka matkan edetessä muuttui kirkkaanvalkoiseksi. Siellä täällä näkyi vaaleansinisiä railoja ja jääluolia. 

En ikinä unohda sitä aavalla jäätiköllä vallinnutta aavemaista hiljaisuutta, jonka rikkoi silloin tällöin ilmoille kantautuva räjähdyksenomainen ääni. Sellainen kuuluu, kun syntyy uusia railoja. Jossain päin lotisi vesi. Vaikka jäätiköllä ei kasva mitään (paitsi nämä kerran miehen kotiin tuliaisina tuomat ”jäätikköhiiret”), siellä on jatkuvasti pientä actionia päällä. Jäätikkä sulaa, mutta toisaalta myös kasvaa. Se muuttaa muotoaan ja liikkuu. Jäätiköllä on esimerkiksi oma ”viemäristö”, jota pitkin jäätikön sulamisvedet virtaavat.


Sen reissun jälkeen olemme käyneet jäätiköllä lukemattomia kertoja. Olen tehnyt päiväretkiä osana isompaa ryhmää, käynyt jäätiköllä yhdessä esikoisen kanssa, grillannut jään päällä hodareita (yhdellä matkalla eräs islantilainen ystävämme oli raahannut rinkassaan matkakaasugrilliä, nakkeja, nakkisämpylöitä, sinappia, majoneesikastiketta ja paahdettua sipulia - koska miksipä ei!) ja kokeillut jääkiipeilyä. Pääsinpä kerran viemään sinne myös Islannissa käyneen Antti Holman.

Perheretki jäätikölle! Kuvasta puuttuu kuopus, joka jäi päiväksi mummolaan.

Puolisoni on vaeltanut Islannin ja Grönlannin jäätiköitä ristiin rastiin matkailijoiden kanssa ja kaveriporukassa. Yleensä kävellen ja hiihtäen, mutta joskus matkaa on pitänyt tehdä myös moottorikelkoilla ja jäätikkökäyttöön muunnetuilla autoilla. Maaliskuussa olisi taas vuorossa Islannin ja koko Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin ylitys

Minua on kosiskeltu tälle matkalle mukaan jo muutaman vuoden, mutta en ole vielä kehdannut lähteä. Ei minua se hiihtäminen ja vaeltaminen kuumota, vaan telttamajoitus ulkona. Kyllä minä hiihtää jaksan, mutta että sulattaisin lunta juomavedeksi. Enpä tiedä… Se vaatii jo omistautumista.

Pidemmällä jäätikkövaelluksella käytetään railoalueilla turvaköysiä.

Islannin pinta-alasta noin 15 prosenttia on jopa yli kilometrin paksuisen jäätikön peitossa. Euroopan suurimmat jäätiköt löytyvät täältä meidän lähes takapihalta. Islannissa jäätiköitä voi ihailla pienen välimatkan päästä autonikkunasta tai kävelemällä lähelle. Yksi parhaita näköyhteyksiä jäätikölle on, kun ajelee Islannin kiertävää ykköstietä Reykjavíkista Skaftafellin luonnonpuistoon päin. Skaftafellissä voi sumuttomalla säällä nähdä Vatnajökullin, vaikka ei poistuisi edes autosta. Sinne ajaa Reykjavíkista taukoineen noin viidessä tunnissa. 

Pääkaupungista jäälle pääsee nopeamminkin. Parin tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista sijaitsee Sólheimajökullin jäätikkö. Sinne jäätikkövaellusten lähtöpisteelle eli isohkolle parkkipaikalle voi ajaa kuka tahansa ja käydä vilkaisemassa jäätikköä.

Sain esikoisesta seuraa jäätikkövaellukselle viime kesänä.

Minulla on välillä tapana hengailla mieheni työpaikalla, jäätikön lisäksi myös siellä toimiston puolella. Jos meillä on molemmilla tiedossa tasapitkät toimistopäivät, parkkeeraan itseni hänen työpöytänsä ääreen oman läppärini kanssa. Omat hommat ja yhteinen lounas on hauskaa vaihtelua yksin työhuoneella istumiselle. 

Kun kirjoittelin tätä postausta siellä Islannin jäätikkövaeltajien päämajassa Icelandic Mountainguidesilla, juolahti mieleeni kahvitauolla kysäistä puolison työkaverilta, voisinkohan saada teitä blogini lukijoita varten alekoodin jäätikköretkille. Kuka tietää, ehkä täällä lukijoissa on lähiaikoina Islantiin-suuntaajia. Ja tokihan he suostuivat! 

Eli tässä olisi nyt kaksi alekoodia, jotka syöttämällä saa 20 prosentin alennuksen jäätikkömatkasta. Koodit ovat voimassa 28.2.2018 asti. Itse jäätikköretki voi tapahtua vaikka ensi kesänä, mutta alennuksen saadakseen reissu pitää ostaa helmikuun loppuun mennessä. 

Jos vaakatasossa vaeltaminen ei riitä, niin jäätiköillä voi kokeilla myös jääkiipeilyä.

Koko päivän kestävä jäätikkövaellus Sólheimajökullilta (7 tunnin jäätikköretki hyväkuntoisille, minimi-ikä 16 v). Reilun parin tunnin ajomatka ykköstietä pitkin Reykjavíkista. Matkalla tänne voit pysähtyä katselemassa päätien varrella olevia upeita vesiputouksia Seljalandsfossia ja Skógafossia. Alkuperäinen hinta 23 900 ISK / n. 190 €, alekoodilla 19 120 ISK / n. 150 €. Sisältää kokeneen jäätikköoppaan palvelut ja tarvittavat varusteet.  Alekoodi: IMG13PROMO


Lyhyt jäätikkövaellus Vatnajökullilla (3 tunnin helppo jäätikköretki, minimi-ikä 8 v). Tänne Skaftafellin luonnonpuistoon ajaa ykköstietä Reykjavíkista noin 5 tuntia. Päiväreissuksi tämä on turhan liian kaukana, mutta jos suunnitelmissa on kiertää Islanti autolla, niin Skaftafell on oiva pysähdyspaikka. Matkan aikana tulee vastaan kaikkea muutakin hienoa: mm. nuo upeat vesiputoukset, Reynisfjaran musta pitkä hiekkaranta ja yksi maailman suurimpia laava-aukeita, Eldhraunin aukio. Retken alkuperäinen hinta 10 900 ISK / n. 88 €, alekoodilla 8 720 ISK / n. 70 €. Sisältää kokeneen jäätikköoppaan palvelut ja tarvittavat varusteet. Alekoodi: IMG21PROMO


Perhelomailua.

PS. Hasardivaroitus! Jäätikölle ei saa turvallisuussyistä missään nimessä nousta omin päin ilman opasta ja kunnollisia varusteita. Jos sinne lähtee lenkkareilla liukastelemaan eikä tunne turvallisia polkuja, saattaa päätyä jäärailon nielaisemaksi.