Tietoa mainostajalle ›

26.5.2016

Äidin lämmittämää ruokaa


Miten sulla on aikaa kaikkeen tuohon? Minulta usein kysytään. Sulla on niin sikana projekteja, miten sä pystyt tekemään tuon kaiken kun lapsetkin on pieniä! Monet ihmettelevät.

No, minäpä kerron.

                                                                                    Yhteistyössä Saarioinen ja Suomen Blogimedia.
Äitien (ja isien!!) laittamaa ruokaa.  
Tämän äidin lämmittämänä.
En tietenkään tee kaikkia töitä yhtä aikaa, vaan kausittain. Niistä turvaverkoista jo tiedättekin, ja puolisosta, joka osallistuu kotitöihin yhtä paljon kuin minäkin. Sen lisäksi ostan mahdollisimman valmiina kaiken mahdollisen. Siivouksen, ikkunoiden pesun, autonpesun. Ja ruoan.

Saarioisten teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 62 prosenttia käyttää arkena puoli tuntia tai vähemmän ruoanlaittamiseen. En tiedä, mikä vastaava luku on Islannissa, mutta ainakin minä putoan tähän suomalaiseen kahteen kolmannekseen. Usein selviän ruoanlaitosta alle vartissa.

Teen ruokaa alusta asti kerran viikossa. Usein se on makaronilaatikko tai lasagne, josta riittää syötävää kahdeksi päiväksi. Ostimme viime syksynä puolikkaan lehmän tutuntutun maatilalta, joka kasvattaa, teurastaa ja pilkkoo lihat itse. Pakkanen on gulassin ja pihvien lisäksi täynnä 400 gramman jauhelihapötkylöitä, joita on kätevä ottaa sulamaan kerran viikossa. Siitä saadaan viikon liharuoka.

Jos tiedän seuraavan viikon ohjelman etukäteen - eli tiedän kuinka moni on kotona ja minäkin päivänä - tilaan valmiiksi mietittyjen ruokalajien oikein mitoitetut raaka-aineet kotiinkuljetettuna. Ne tulevat kätsysti kylmälaatikkoon pakattuna kera reseptien. Jäljellä on vielä kolme päivää. Ne meillä syödään valmisruokia. Koska Islannissa ollaan, valmisruoka on usein jotain kalaan liittyvää. Plokkfiskur eli "kalapyttipannu" on se islantilaisten valmisruokien "maksalaatikko". Sitä syövät melkein kaikki. Ruoka siirretään muovista vuokaan ja pistetään uuniin lämpiämään. Todella hyvää! Meillä kalaspydaria syödään kerran viikossa, ja se lämpiää kahdeksassa minuutissa. Toinen kotimme kestosuosikki ovat kalapullat. Niks naks, pakkaus auki ja kalapullat pannulle, uuniin tai mikroon. Kylkeen voi keittää pastaa tai pilkkoa vihanneksia.
Nopea päivällinen: kalapullia, pastaa ja kurkkua palasina.
Saarioisten yhteistyön kautta muistelin omaa valmisruokamenneisyyttäni. Einekset ovat olleet paljonkin läsnä omassa kotitaloudessani. Opiskelija-aikoinani Suomessa asuin 15 neliön yksiössä, jossa oli kaksi keittolevyä eikä uunia. Söin siis iltaisin ja viikonloppuisin lähinnä keitettäviä ja mikrossa lämmitettäviä ruokia. Erityisen usein einesmaksalaatikkoa ja pinaattilättyjä.

Jälkiruokaherkkuni oli vähän yllättävä: se muoviseen kertakäyttölautaseen pakattu Saarioisten vispipuuro. Voi että se oli hyvää. Valmispuuro siksi, koska en osannut itse tehdä, eikä mulla ollut kämpässä tilaa sähkövatkaimelle. Sitä paitsi, nyt kun asian tarkastin, niin se valmispuuro ei edes sisällä mitään sellaista raaka-ainetta, mitä itse tehdyssä puurossa ei olisi (paitsi ehkä väriainetta, mutta sekin tulee porkkanasta).
Tuon Suomen-reissuiltani mukanani useimmiten neljää asiaa: edullisia viinejä (kun Islannin hintatasoon vertaa), ruisleipää, karjalanpiirakoita ja kunnon purkkaa. Vinkki nopeaan munavoihin: voitele piirakat ja peittele kananmunansiivuilla!
Ennen kuin lapset syntyivät eli aikana jolloin oli enemmän käytettävissä olevia tuloja ja ennen kaikkea rutkasti enemmän aikaa, tein paljon ruokaa kotona. Tuunasin safkoja ohjeiden mukaan, testailin juustoja ja maistelin viinejä. Tykkäsin siitä. Pidän edelleen suuresti ruoasta ja syömisestä, mutta aikaa ruoan laittamiseen ei enää samalla tavalla ole.

Arki kahden työssäkäyvän aikuisen, yhden esikouluikäisen ja yhden vauvan kanassa on sen verran hektistä, että ihan pakollisimpien menojen jälkeen aikaa ei jää juuri mihinkään. Ei vatulointiin, omiin päiväuniin, pölyjen pyyhkimiseen tai juuresten raastamiseen.

Kysehän on tietysti prioriteeteista. Minulla on kyllä aikaa urheilla ja lukea kirjoja. Mutta ne ovatkin mulle tärkeämpiä asioita kuin ruoanlaitto. Joku toinen varmasti pitää vapaa-aikanaan kädessään mieluummin isoa kokkiveistä kuin kahvakuulaa. Mutta mikäs siinä, meillä on kaikilla omat intohimomme ja kaikilla rajattu määrä aikaa.

Toki minustakin on joskus kivaa fiilistellä itse tehdyillä lihapullilla tai tuorepastalla kera itsetehdyn peston, mutta todella harvoin. Joskus viikonloppuisin, ehkä. Viime aikoina olemme perheen kanssa mieluummin käyttäneet sen yhteisen ajan johonkin muuhun kuin siihen, että äiti on keittiössä ja muksut katsovat dvd:tä. Menemme mieluumin yhdessä vaikka ravintolaan! Rakastan ravintoloita ja opetan lapsianikin käymään niissä.
Joskus panostan lapsen iloksi esillepanoon esimerkiksi Pelle Hermannin inspiroimana.
Minulla on muutama ruokaan ja syömiseen liittyvä sääntö, joita noudatan ja yritän painaa niitä esikoisen ja myöhemmin tietysti myös mörssärin mieleen:

- Kotona olijat syövät illalla aina yhdessä: oli se illallinen sitten eineksiä, muroja tai itse tehtyjä kalapullia.
- Ruokaa ei ikinä heitetä roskiin. (Valmisruoassa on muuten tämä hyvä puoli: annoskoko on oikea eli hukkaa ei synny!)
- Kun ollaan kylässä, kaikesta saadusta tarjoilusta kiitetään.
- Toisten syömää ruokaa ei saa arvostella. Ikinä.

25.5.2016

Ette te mitään suunnittele, kun teette vaan!

Nuo sanat ovat niin islantilaisia, kerta kaikkiaan. Ne on lausunut viime aikoina useampikin paikallinen kaverimme, jotka ovat seuranneet läheltä remonttisuunnitelmiamme. Kodin laajennusremppamme siis etenee. Olemme tosin edelleen suunnitteluvaiheessa, mutta loppumetreillä.
Pian mahtuu vaikka neljän metrin mittainen kaffepöytä!
Arkkitehti varmisti, että olohuoneen ja nykyisen makkarin välinen seinä ei ole kantava eli sen voi avata vaikka kokonaan. Jihaa! Kun se seinä väistyy, meillä on asuinkerroksesssa yksi iso tila, jossa ovat avokeittiö, olohuone ja tarpeeksi tilaa isolle ruokapöydälle tuoleineen. Tähän asti kun olemme käyttäneet ruokailuun keittiön saareketta ja baarijakkaroita. Se on ihan jees ja visuaalisesti tosi kaunis ratkaisu, mutta yhä useammin on ikävä isoa pöytää, jonka ääressä lukea lehteä mukavassa, selkänojallisessa tuolissa.

Diggaan täysillä  yhden ison tilan ideasta eli siitä, että on avaraa joka suuntaan. Lastenhuoneeseen tulee työhuone ja keittiö säilyy entisellään. Alakertaan vievät rappuset tehdään lattiapalkkien välistä. Nuo rappuset voi sulkea ylhäältä ja alhaalta eli jos eteen tulee tilanne, joka vaatii välitöntä käteistä vuokratulojen muodossa tai me päätämme muuten vain muuttaa vähäksi aikaa pois (vaikka jonkun pitkän loman takia...no ehkä joku päivä, ei ihan lähivuosina), saamme yhdestä isosta kämpästä kaksi pientä vuokra-asuntoa ja kaikki omat henkilökohtaisimmat tavarat säilöön tähän ylhäältä ja alhaalta suljettavaan "rappukäytävään" näiden kahden kerroksen väliin. Hankala selittää, mutta laitan kuvia kun tämä nerokas viritys joskus valmistuu.

Koska joudumme tekemään aukon yhteen kantavaan seinään ja avaamme lattian, joudumme hakemaan rakennuslupaa Reykjavikin kaupungilta. Kavereidemme mielestä se on kuulemma ihan turhaa. Ei kukaan tällaisiin muutostöihin mitään lupia hae. Kysytte naapurilta, haittaako sitä, ja jos ei, niin sitten vaan lattia auki!

Niin islantilaista. Ihan totta! Joku jo ehdotti sitäkin, että teemme ensin muutokset ja piirrämme sitten paperit valmiiksi ja haemme sitten rakennuslupaa. Että ensin kokeillaan miten onnistuu, sitten suunnitellaan jälkikäteen ja lopuksi haetaan papruihin asiaankuuluvat leimat.

Sorry, mutta en pysty. Mieheni on aika jämpti tyyppi islantilaiseksi ja minua suomalaista ekselöijämuijaa kauhistuttaa pelkkä ajatuskin tuollaisesta anarkistisesta säädöstä. Minusta on parempi tehdä tämä kunnolla, vaikka se sitten veisikin vähän aikaa ja maksaisi rahaa. En halua ottaa sitä riskiä, että koko talo lysähtää kasaan jos kaadetaan väärä seinä tai tehdään lattiaan liian iso reikä. Sitä paitsi jos haluamme joskus myydä asunnon, haluan, että rakennuspiirustukset ovat kunnossa ja ajan tasalla. Huolella tehty on investointi tulevaisuuteen. Ja koska melkein kaikki varamme on kiinni tämän asuntokompleksimme neliöissä, en halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä.

Arkkitehti piirtää parhaillaan näitä muutoksia olemassa oleviin piirustuksiin. Sen jälkeen rakennusinsinöörin pitää antaa lausunto siitä, että rakenteet kestävät muutokset. Pumaska toimitetaan kaupungin rakennusvirastoon ja jäädään odottelemaan lupaa. Toivottavasti ehditään ennen kesälomia. Jos ei, niin kulutetaan heinä- ja elokuu sitten vaikka alakerran makuuhuoneita maalaten. Tai lähdetään telttailemaan!