Kiitos Ping Helsinki!

Tässä Clarion-hotellin aulassa ajan kulumista seurailen. Lento kotiin Reykjavikiin lähtee vasta viiden tunnin kuluttua. Mieluummin kuitenk...

Tässä Clarion-hotellin aulassa ajan kulumista seurailen. Lento kotiin Reykjavikiin lähtee vasta viiden tunnin kuluttua. Mieluummin kuitenkin nökötän tässä mukavalla sohvalla ja tuijotan sataman nostokurkia kuin vaeltelen lentoaseman metelissä, kirkkaissa valoissa ja ihmismassassa. Lievä kankkunen tuntuu paremmalta tässä näin.

Olen törkeän poikki, mutta törkytyytyväinen. Kuten hyvän urheilusuorituksen jälkeenkin: nyt kuuluu väsyttää. Viime työviikon grande finale koettiin eilen, kun Ping Helsinki -tapahtuma veti sängystä aamulla puoli seiskalta ja pää painui tyynyyn 21 tuntia myöhemmin.


Jokainen, joka joutuu ja saa käydä töiden puolesta tapahtumissa verkosoitumassa, myymässä ja tapaamassa kymmeniä ja satoja ihmisiä, tietää, kuinka paljon tapahtuman järjestelyt vaikuttavat tapahtuman hyödyllisyyteen. Maailman parhaatkaan after-bileet eivät mitenkään pelasta sitä, jos lounasruoka loppuu kesken tai netti pätkii kesken tärkeän ohjelmapuheenvuoron.

Ping Helsinki oli upea! Suuri somealan tapahtuma on järjestetty nyt kolme kertaa. Itse olin tänä vuonna mukana ensimmäistä kertaa. Tulin, näin ja koin, että juuri näin ammattilaistapahtuma kuuluu järjestää. Tilat olivat loistavat: tarpeeksi paljon pöytiä lyhyille myyntitapaamisille, törky nopea wifi joka ei pätkinyt kertaakaan ja hyvät tilat puheenvuoroille, ruokailuille ja jutustelulle. Vaaleanpunaiset ilmapallot, tuorekukat ja upea visuaalinen ilme loivat pirteän tunnelman.





Ruokaa oli saatavilla monta kertaa päivän aikana. En itse ehtinyt edes lounaalle, mutta löysin evästä mukaan kaapattavaksi. Sitten oli vesipisteet, kahvipisteet ja vaahtokarkkipisteet. Ja joo, olihan siellä kuohuviinipistekin illalla.... Mutta en voi ajatella sitä nyt yhtään enempää tai tämä hyvistä bileistä kielivä jysäri pahenee.

Päivän ohjelma oli sopivassa suhteessa kreiseilyä ja asiaa. Useampi tunti kului jutellessa ystävien ja kavereiden kanssa ja tutustuessa uusiin tuttavuuksiin. Tapasin myös todella monen vuoden mittaisia somekaveruuksia ensimmäistä kertaa, kuten esimerkiksi Riikan blogin Riikan, joka otti tilaisuudessa onneksi vähän enemmän kuvia kuin nämä minun seitsemän otosta. Käykää ihmeessä katsomassa! Siis siellähän oli ihan kaikki ja muutamia mainitakseni esimerkiksi: Ihana Emmi, Project Maman Katja, kaikkien naurattaja Asikaine, Valeäidin ja Lähiömutsin pitkäsääri-Hannet, Helsinkiin muuttanut Eino, festarijärjestäjä ja Thö Turun Queen Laura, Kokit ja Potit -blogin Hannele, liuta upeita matkabloggaajia kuten Fall into Finlandin Rimma ja Laura ja Walleni.usksen Sanna, joka voitti palkinnon illan upeimmasta asusta. 

Ai niin, ja mekin voitettiin! Blogisijoitusyhtiö SBM Kipinä sai Ping Helsingiltä Creating the Future -tunnustuksen. Mikä kunnia :)



Tilaisuuden puhujat inspiroivat ja antoivat ajateltavaa. Keksin yhden, luultavasti kaksi konkreettista juttua, joista on mulle hyötyä ihan lähitulevaisuuden työrprojekteissa. Sitten ne kahdenkeskeiset 15 minuutin mittaiset pikatapaamiset kiinnostavien potentiaalisten yhteistyökumppanuuksien kanssa - jösses miten tehokasta ja ihanaa. Noin viisitoista vartin mittaista tapaamista saa hymyn palaverimuijan huulille, käyntikorttitaskun pullistumaan ja hioo kummasti myyntiskillsejä. 

Kaupallisuutta, ystävyyttä ja kreisibailausta ja seuraavan päivän mittaista päänsärkyä. Siitäpä oli tämä Suomen-työviikon viimeinen päivä tehty.

Hyvin vedetty, kiitos!







Ja nyt minä lähden kotiin. Nukun koko lentomatkan, ja kun pääsen kotiin halin puolison ja lapset, enkä avaa työkonetta pariin päivään.  Alan sitten vasta tiistaina tehdä kaikkea sitä, mitä tällä viikolla tuli luvattua. Islannissa ei onneksi vietetä vappua, eli huomisen voi vain olla ilman yhtään mitään suuunnitelmia tai pelkoa, että kuinka kakka sää sieltä tulee niskaan. 

Aivan ihanaa.


Työviikkojen taatelia

Joskus sanotaan, että kun kesä lähenee, businekset vähenee. Tänä vuonna ei todellakaan ole niin. Kevään kuiva kausi on vaihtunut sopivank...

Joskus sanotaan, että kun kesä lähenee, businekset vähenee. Tänä vuonna ei todellakaan ole niin. Kevään kuiva kausi on vaihtunut sopivankokoiseen kaatosateeseen. Semmoista hyvää myrskyä kohti mennään. Pahoittelen sekavaa postausta, tässä on vaan ollut niin paljon kaikenlaista menossa.

Kuluva viikko on ollut heittämällä viime vuosien kiireisin viikko. En enää edes muista, kuinka monessa kokouksessa olen juonut vissyä, kaatanut itselleni kahvia vaaleisiin kahvikuppeihin, syönyt palaveribanaaneja ja miettinyt, voisikohan ottaa vielä toisen viinilasillisen. (Tottakai otin.) Ja miten saisin kuljetettua 150 kiloa villaa Helsingin Lauttasaaresta Reykjavikin keskustaan. (Sorry tiiseri, mun tämä on niin kreisi juttu, että mun on pakko palata aiheeseen vielä myöhemmin. Eli sitten kun olen ratkaissut sen! Jos omistat iso kuljeusyhtiön ja haluat auttaa minua, pistä viestiä.)


Unelmahommissa ilmestyi maaliskuun lopussa. Silloin kun kirjalaatikoita kannettiin ulos painosta, minä olin kotona Islannissa ja Hanne perheensä kanssa matkalla Balilla. Olosuhteisiin ei voinut vaikuttaa, joten lykkäsimme suosiolla ilmestymisjuhlia. Niinpä järjestimme kahden naisen mediakiertueen vasta tällä viikolla. Saimme lykättyä neljään arkipäivään tukun lehtikuvauksia, radiohaastatteluja, pr-tilaisuuksia, esitelmiä, juhlia ja juhlien järjestämistä.

Olemme kuluneen vuoden aikana henganneet Hannen kanssa paljon yhdessä - mutta digitaalisesti. Olemme itse asiassa nähneet toisiamme kunnolla ennen tätä viikkoa tasan kaksi kertaa: silloin tammikuussa kun allekirjoitimme kustannussopimuksen ja viime kesänä, kun kuvasimme kirjan kannen ja promokuvat.

Seuraavan kerran tapasimmekin sitten tämän viikon maanantaina Katajanokalla. Ja tiistaina keskustassa. Ja keskiviikkona Pasilassa, keskustassa, Punavuoressa ja Kampissa. Ja torstaina kirjamme after work -tilaisuudessa (tästä vielä lisää ensi viikolla vapun jälkeen!). Perjantaina somealan Ping-festareilla täällä Clarion-hotellin käytävillä.



Olemme tässä lounastelun, haastattelujen antamisen, säätämisen ja orvokkien pussittamisen lomassa ehtineet punoa myös uusia juonia. Unelmahommissa saa varmasti joskus oman jatko-osansa kirjana, mutta ennen sitä päräytämme pystyyn oman podcastin. Aiomme tehdä hauskan ja fiksun setin aiheesta unelmien työelämää. Siis kiivasta ajatustenvaihtoa, käytännön vinkkejä ja hyviä hetkiä kivoista duuneista ja kivojen duunien vaikeista hetkistä. 

Unelmaduunarit tulvii korviisi kesän jälkeen. Sisällöstä eivät vastaa uskottavat urakonsultit vaan kaksi suorapuheista kädet saveen -tyyppiä eli Valtarin Hanne ja Rämön Satu. Joka jaksossa  omissa unelmahommissaan olevat tyypit - näyttelijöistä tulevaisuudentutkijoihin - tuovat keskusteluun mukaan omat tarinansa.



Podcast eteni sillä tiukalla flowlla, jolla asiat joskus tapahtuvat. Saimme idean tähän juttuun maaliskuussa. Kiinnitin ensimmäisen vieraamme pari viikkoa sitten. Toissapäivänä lyötiin kättä päälle tuotantoyhtiö Wecastin kanssa (tällä hetkellä kuuntelen saman talon tuottamia Valeäidin nauhoituksia ja Ihania ipanoita). Ja siitä parin tunnin kuluttua sopimus sinetöitiin skoolaamalla pari viinilasillista.

Podcast-palaverin jälkeen kiiruhdimme Hannen kanssa Radio Helsinkiin puhumaan unelmatöiden tekemisestä. Ohjelma löytyy täältä. Podcastina (tietysti).

Perinteinen radiokin on muuten vielä olemassa. Jos missasit mainion esiintymisemme Yle Puheen aamussa keskiviikkona, ohjelma löytyy tästä.

Keskimmäiset kuvat Arttu Mustonen.