Mistä löytää aikuisena ystäviä?

Kuulin äsken mukavan jutun itseeni liittyen. Tai itse asiassa useammankin jutun. Kävin yhden uuden kaverini kanssa lounaalla ja vertailimme...

Kuulin äsken mukavan jutun itseeni liittyen. Tai itse asiassa useammankin jutun. Kävin yhden uuden kaverini kanssa lounaalla ja vertailimme siinä tähän kylään kotoutumista. Hän kertoi, että kun minä olen tullut puheeksi (uusista tulokkaistahan tämmöisissä pienissä paikoissa puhutaan aina), melkein jokainen on kysynyt häneltä: Onko se Satu tavannut ketään? Onko se löytänyt uusia kavereita? Kai sitä on kutsuttu paikkoihin?


Mistä löytää aikuisena ystäviä? Se ei ole mikään läpihelppo juttu eikä kiinni pelkästään omista sosiaalisista taidoista tai aktiivisuudesta. Aika usein kuulee neuvoja, että etsi itsellesi joku harrastus tai liity Facebookissa johonkin ryhmään. Ne ovat kyllä hyviä vinkkejä, mutta eivät yksin riitä. Sillä sosiaalisella kontekstilla, joka ottaa kopin uudesta tulijasta, on myös iso rooli siinä, että kavereita löytyy. Kaveriutuminenkin on kahdensuuntaista viestintää.

Tässä uudessa kotikylässä on paljon vähemmän asukkaita kuin Reykjavikissa, jossa ehdimme pitää kotia melkein kymmenen vuotta.  Tällä kaksi kertaa Uudenmaan kokoisella alueella, jossa asuu 6 000 ihmistä, voisi kuvitella, on aika hiljainen meininki, mutta mitä vielä. Täällä on ollut todella paljon nopeampaa ja helpompaa saada uusia kavereita, eikä se tosiaan ole vain minun ansiotani vaan tämän yhteisön. Olen todella päässyt kokemaan sen, että muita ihmisiä kiinnostaa uusien tulijoiden viihtyminen. Taas yksi todiste lisää siihen, mistä aikaisemmin syksyllä kirjoitin: kylä on asukkaidensa kokoinen.

Vieraanvaraista porukkaa täällä Länsivuonoilla. Mutta minä kyllä luulen, että siinä vieraanvaraisuudessa on kyse myös omista tarpeista. Me tarvitsemme muita ihmisiä. Taajamassa asuu muutama tuhat ihmistä. Sääolosuhteet ovat rajut ja sulkevat välillä maan sisäisten lentojen kentän ja laittavat tiet kiinni. Monta kuukautta vuodessa asutaan hämärässä varjossa. Kai sitä alkaisi päässä helistä, jos ei olisi sosiaalisia suhteita ja ketään kenen kanssa olla ja tämän pimeyden jakaa. Uusien tulokkaiden viihdyttäminen ei ole vain epäitsekästä hyvistelyä vaan myös omien sosiaalaisten tarpeiden täyttämistä. Mikäs sen kivempaa, tällaisessa ilmapiirissä kaikki voittavat!


Kyselin instan puolella teiltä kokemuksia siitä, kuinka olette saaneet uusia  ystäviä. Sain yli sata vastausta (kiitos!!) ja nämä viisi teemaa toistuivat kaikista eniten.

Harrastusten kautta. Etenkin joukkueharrastusten (tai omien lasten joukkueharrastusten) sekä kuoron tärkeydestä mainittiin usein. Lenkkeily koiran kanssa on myös luonteva paikka tutustua muihin koiraihmisiin. 

Työpaikka. Opiskeluaikana oli älyttömän helppoa tutustua uusiin ihmisiin, koska kaikki olivat samassa tilanteessa samaan aikaan: aamuisin luennoilla, iltapäivisin lounaalla ja viikonloppuisin baarissa. Kyllä työelämässäkin tutustuu, vaikkakin vähän hitaammin. Moni vastaajista kertoi, että työpaikan kautta saadut kaverisuhteet ovat säilyneet, vaikka työpaikka on vaihtunut. Minullakin on paljon työkavereita, mutta ne ovat kaikki etänä, eli juttelemme päivittäin netissä. Sekin on kivaa ja oman mielen hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää.

Nettiyhteisöt. Keskustelufoorumit ja paikkakuntakohtaiset facebook-sivut ensimmäisen kontaktin mahdollistajina mainittiin usein. Tinderistäkin oli joku löytänyt kavereita, mahtavaa!


Järjestötyö. Vapaaehtoistyön kautta tulee tehtyä jotain itselle merkityksellistä ja samalla tutustuttua muihin samanhenkisiin ihmisiin. Järjestö-ja yhdistysjutuista mainittiin muutamaan otteeseen Mothers in Business, joka on työorientoituneiden äitien verkosto, joka järjestää tapaamisia suurimmissa kaupungeissa. Ammattiyhdistys ja nuorkauppakamaritoiminta saivat myös muutamia mainintoja.

Lapset. On niin totta, että lapsettomien aikuisten on vaikeampi solmia uudella paikkakunnalla kaveruussuhteita kuin lapsellisten aikuisten, koska lapset tuovat arkeen niin monia luontevia tapaamisia vanhempien välille. Päiväkodin eteisessä, lasten harrastuksissa ja koulukavereiden leikkiessä koulun jälkeen myös vanhempien tulee pidettyä yhteyttä toisiinsa. Meilläkin on täällä uudessa kotikylässä ollut illallisella pari esikoisen koulukaverin vanhempaa lapsineen. Kun lapset viihtyvät keskenään, aikuisetkin yleensä löytävät jotain puhuttavaa. Sitä paitsi kukapa kieltäytyisi tarjouksesta tulla illalliselle syömään! Olemmekin ottaneet täällä tavaksi kutsua viikonlopun aikana ainakin kerran vieraita: perjantaina pitsaillalliselle, lauantaina banaanileipäkaffelle tai sunnuntaina myöhäiselle lounaalle. 

Oma aktiivisuus kaverisuhteiden luomisessa auttaa, mutta ei kannata missään nimessä ottaa pelkästään omille harteille, jos kavereita ei löydy. Jos joku ei lämpene tuttavatunnusteluille, ei auta kuin siirtyä eteenpäin. Ja kun omille tutuille huudeille tulee joku uusi ihminen, tuntuu siitä uudesta tyypistä valtavan kivalle tällainen positiivinen seläntakanapuhuminen. Tunne siitä, että muita kiinnostaa, miten meillä menee. Kai sitä on pyydetty paikkoihin?

Kuvat: otoksia alkusyksyltä / Björgvin Hilmarsson


Islanninhevosvaellus - kesän 2020 Islanti-matkat nyt myynnissä

Heijaheija, ensi kesän islanninhevosvaellukset ovat tulleet myyntiin! Tiedot reissuista löytyvät tämän jutun loppupuolelta. Jos et vielä ti...

Heijaheija, ensi kesän islanninhevosvaellukset ovat tulleet myyntiin! Tiedot reissuista löytyvät tämän jutun loppupuolelta. Jos et vielä tiedä, mistä ihmeen issikkareissuista tässä oikein on kyse, niin minäpä kerron.



Olen innokas maastoratsastaja. Tykkään vaeltaa hevosten kanssa luonnossa, rymytä ylämäkiä, mennä tasaisella, joskus hitaampaa, välillä nopeampaa. En luultavasti osaa istua ihan täydellisessä asennossa, mutta ei se haittaa. Maastossa kukaan ei katsele sellaisia juttuja, vaan siellä nautitaan ulkonaolosta, hevosen liikkeistä ja tauoista, joiden aikana voi rapsutella pörröisen islanninhevosen harjaa ja syödä voileipiä. Kesä ja vapaus!

Erityinen horse chush minulle ovat aikuisiällä olleet islanninehevoset. Ne ovat ihmisrakkaita, tarpeeksi pieniä, kuitenkin vahvoja, ketteriä maastokavereita ja tavattoman lempeitä.



Olen jo vuosia käynyt nauttimasta kesästä ja vapaudesta ja hevosista ja hyvästä seurasta yhdellä ja samalla tallilla pohjoisen Islannin upeissa maastoissa. Huomasin yhä useammin antavani Islannista ja hepoisat kiinnostuneille neuvoja hyvistä talleista ja kivoista matkoista. Sitten ajattelin, että hittolainen sentään, miksi en alkaisi järjestää sellaisia itse. Noh, tässä sitä ollaan!

Useita vuosia sitten aloin yhteistyössä suomalaisen matkatoimiston Saga-Matkojen kanssa järjestää tälle pohjoisislantilaiselle vaellustallille pakettimatkoja Suomesta.





Halusin sellaisen reissun, jossa matkanteko olisi osallistujille mahdollisimman vaivatonta mutta aitoa. Sellaisen reissun, johon olisi paketoitu mukaan aivan kaikki. Lentokoneesta islanninhevosen selkään ja upeisiin maastoihin ja viikon jälkeen takaisin Suomeen kaikki on stressivapaata. Ei säätöä, ei aikataulujen muistamista, ei erikoisjärjestelyjä. Matkan maksamisen jälkeen rahaa ei mene reissussa mihinkään muuhun paitsi matkamuistoihin ja viimeisen illan illalliseen. Mukana reissussa on suomenkielinen matkanjohtaja - siis meikämandariini, joka tietää Islannista täällä asuttujen vuosien ja lukuisten kirjojenkirjoitusprojektien jälkeen aika paljon kaikenlaista. Minä pidän huolen siitä, että reissu toimii kuten sen kuuluukin toimia.



Paikkana tämä tuttujeni hevostila on paras mahdollinen. Majoitumme isohkolla hevostilalla, jossa ei kuitenkaan meidän lisäksemme ole lomalla samaan aikaan muita ryhmiä. Rauhallinen ympäristö, muutama mökki majoittumista varten, suuri lauma hevosia kaikentasoisille ratsastajille ja aikaa tehdä kaikkea muutakin kivaa. Minulle tärkeää on myös se, että tallilla omistajat itse ovat mukana toiminnassa päivittäin. Kun omistajilla on itsellä ohjakset ja keittokauha käsissä, voi olla varma siitä, että asiat toimivat kuten niiden kuuluukin toimia. Ja tällä tilalla pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista: hevoset saavat tarpeeksi vapaapäiviä, varusteista pidetään huolta ja turvallisuus on kaiken a ja o. Niin hevosten, ratsastajien kuin työntekijöidenkin.

Vaikka nämä ovat islanninhevosmatkoja, viikkoon mahtuu kaikkea muutakin Islannista. Lähimaastoissa riittää vaellettavaa. Matkan aikana käydään uimassa kuumavesialtaissa. Ohjelmaan on reissusta riippuen laitettu mukaan myös visiittejä museoon, vesiputoukselle, tulivuorille ja pierunhajuisille kuumille lähteille.

Kokonaisvaltainen, ulkoilua korostava Islanti-kokemus. Sellainen reissu siis, jolle itsekin haluaisin lähteä. Ja haluankin: enhän näitä matkoja muuten järjestäisi.

Matkatoimisto kokoaa palautteita kävijöiltä reissun jälkeen ja melkein joka reissulta saan palautetta myös henkilökohtaisesti meilin ja some-kanavien välityksellä. Onhan näitä nyt aivan tavattoman upeaa lukea...

"Supermahtava reissu, jossa parasta antia hyvin valitut kohteet ja rennot oppaat. Rusinat Islannin pullasta. Kiitos kulttuuriluennoista ja viihdyttävistä tarinoista bussin kyydissä."
"Rento fiilis ja porukka, ei minuuttiaikataulua, loma joka vei kauas arjesta. Tutustuminen oikeaan, paikalliseen elämään ja arkeen, ei keinotekoista, "järjestettyä" fiilistä."
"Jokaisen heppatytön unelmamatka, joka ylitti kaikki odotukset!"
"Unohtomaton unelmamatka! Ihana paikka ja ihania ihmisiä."



En ole enää ihan varma onko vuosi 2020 kuudes vai seitsemäs hevostyökesä, mutta kukapa näitä nyt laskee... Ensi vuoden kesälle on tarjolla kaksi matkaa.

Kesäkuun puolivälin issikkareissu (8.-15.6.2020)  on suunnattu sellaisille, jotka eivät ole ratsastaneet kovin paljoa jos ollenkaan. Ratsastusretket ovat lyhyempiä ja vauhti hitaampi. Tälle matkalle voi lähteä mukaan myös ihan ensikertalainen. Ratsastusretkien lisäksi tehdään paljon muutakin: päiväretki luonnonnähtävyyksiä tutkien, pari vuoristovaellusta ja uintia kuumavesialtaissa. Toki kokeneemmatkin saavat osallistua. Voimme tarvittaessa jakautua ratsailla kahteen tasoryhmään.



Syyskuun islannninhevosreissulla  (2.-9.9.2020) ratsastetaan enemmmän. Päiväohjelmaan mahtuu viisi 5-6 tunnin islanninhevosvaellusta. Yksi retkistä kestää kaksi päivää: lähdemme liikkeelle aamulla hevostilalta, vaellamme vuoristossa, ylitämme pieniä puroja, ehkä jotain kumparelaukkaakin on tiedossa... Yövymme vuoristomajassa, jonne nelivetomaasturi on tuonut meille ruoat ja makuupussit. Seuraavana aamuna syödään aamiainen ja nautitaan aamukaffet ja palataan ratsastaen hieman eri reittiä takaisin. Tälle reissulle osallistujilta edellytetään ratsastuskokemusta sen verran, että kokee jaksavansa pitkät päivät hevosen selässä ja oma olo tuntuu hyvältä myös laukassa.



Kesän 2020 issikkareissut ovat myynnissä Saga-Matkojen verkkosivuilla. Varaukset tehdään heidän kauttaan. Minulta voi toki kysellä kaikkea reissuun liittyvää joko täällä blogissa, Instassa tai sähköpostitse.

Matkatoimistosta kerrottiin, että muutamia ennakkovarauksia on kuulemma jo kesän reissuille tehty. Yleensä nämä matkat on myyty loppuun tammikuun tienoilla, mutta tilanne tietysti vaihtelee vuosittain. Ihan viime tippaan ei kannata varaamista jättää, sillä ainakin viime vuosina reissut ovat täyttyneet nopeasti.

Islanninhevosretkistä ja issikoista kiinnostuneille suosittelen myös näitä juttuja:

Mitä kannattaa pakata mukaan islanninhevosvaellukselle?
Kiellettyjen tavaroiden lista eli mitä Islantiin ei saa tuoda ulkomailta?
Omituisia islantilaisia hevosenhoitotapoja 

Ai niin! Käykää toki lukemassa myös tämä mahtava juttu. Marjukka oli mukana viime kesän heppareissulla ja kirjoitti upeasti reissukokemuksistaan blogiinsa. Ja vau, miten kivoja kuvia!