Parhaimmat kovat joululahjat - 14 erinomaista kirjaa

Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa  Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Insta...

Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa 

Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Instan puolella pitämästäni kirjajoulukalenterista! On ollut tosi nastaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa hyvistä kirjoista ja kuulla, mitä mieltä te olette niistä teoksista, joita olen suositellut. Kirjajuttuja toivotaan säännöllisin väliajoin tänne bloginkin puolelle, joten mikäs sen mukavampaa, kuin se, että voin nyt ennen joulua suositella WSOY:n & kumppaneiden uutuuksista omat suosikkini. Jee! 

Jokaisesta lahjavinkkikirjasta kerron lyhyesti, kuka kirjan haluaisi antaa, kenelle ja miksi.

Niin, ja tätä postausta ei nyt sitten saa lukea, jos on joululahjaystäväni tai lähiperhettä.  Hus hus, pois sieltä, menkää lukemaan vaikka Hesarin al-Holin leirien palautuksiin liittyvien uutisten kommentteja.



.
Isosisko haluaisi antaa pikkusisko-Pampulalle Pikku Kakkosen iltasatukirjan (WSOY). Perustelut ovat mahtavat:

"Koska se tykkää katsoa Pikku Kakkosta ja pelata Pikku Kakkosen pelejä iPadissa. Tämä kirja rauhoittaisi sen ajoissa nukkumaan."

Iltasatukirjassa on parikymmentä satua suomalaisten kertojien kynistä. Satuja ovat kirjoittaneet Juha Itkonen, Markus Kajo, Tuomas Kyrö, Heli Laaksonen, Tuomas Marjamäki, Tuomas Mattila, Kreetta Onkeli, Juuso Räsänen ja Pia Sakki.

Kirjan mukana tulee CD, jossa kirjan sadut ovat Pirkka-Pekka Peteliuksen lukemana.


Minä antaisin isommalle lapselle Nopolan sisarusten uusimman: Heinähattu, Vilttitossu ja kana (Tammi). Hupsista sentään, mutta tämäkin kirjasarja on ehtinyt jo pitkään ikään. Sarjaa alettiin julkaista vuonna 1989! Hyvässä suhteessa hassuja päähenkilöitä ja arkisia tapahtumia. Arjen magiikkaa, josta tiedän esikoisen tykkäävän. Kirjan upea kuvitus (Salla Savolainen) saa hyvälle tuulelle.

Pet Agents. Varkaan jäljillä (Tammi). Riina & Sami Kaarlan sarjan uusin olisi pikkusiskon mielestä loistava lahja Islannin-tädille, joka on ammatiltaan huumepoliisi ja vielä punatukkainen. "Tässä kun on tämä punainen nainen kannessa ja se ottaa kiinni niitä rosvoja." 

En nyt kuitenkaan kääräissyt tätä mainiota kirjaa nelikymppiselle poliisijohtajalle. Se sopii paremmin 8–12-vuotiaille ja ehkä hitusen vanhemmillekin. Seikkailuhenkisissä, hauskoissa ja vauhdikkaissa Pet Agents -kirjoissa nähdään eläinhullu koodaajatyttö, lemmikkirobotti ja naapurinpoika. Sarjan toisessa osassa ollaan salapoliisin hommissa.


Lastenkirjailija Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat -sarjan (WSOY) uusin osa Remppaa pukkaa on toinen lahjakirjavalintani esikoiselle. Tätä sarjaa on käännetty myös islanniksi, ja hän on lukenut niistä jokaisen koulun kirjastosta löytämänsä. Yritän kannustaa lapsia lukemaan mahdollisimman paljon myös suomeksi, joten koska kirjasarja on jo esikoiselle tuttu ja rakas, tiedän hänen innostuvan tämän kirjan kautta myös suomeksi lukemisesta. 

Sitä paitsi "remppaa pukkaa" on meillä kotona jo ihan yhteinen vitsi. Maalipurkkeja, ruuvilaatikoita ja puulankkuja on pyörinyt nurkissa viimeiset pari vuotta, ja niihin on mennyt hermot ihan tasapuolisesti. Kun kotimme jättiremppa saatiin viimein valmiiksi Reykjavikissa, me muutimme tänne Isafjörduriin....


Remppaa pukkaa on suositun Neropatti-sarjan 14. osa, eikä kirjoja tarvitse lukea järjestyksessä. Mukaan voi esikoisen mielestä hypätä missä kohtaa sarjaa tahansa. Sarja toimii kokemukseni mukaan alle 10-vuotiailla, mutta olen nähnyt tämän sarjan teoksia myös paljon vanhempien lasten käsissä.


No niin! Sitten vähän vanhempiin lahjansaajiin. Elikkäs jännittävät suosikkini! Jotta joululoma tuntuu joululomalta, tarvitaan vihreitä kuulia, hyvää kuoharia ja vähintään kaksi paksua takuuhyvää dekkaria tai jännäriä. 

Pikkusiskoni on kuten minä: ikuinen Harry Hole -fani. On itsestäänselvyys, että kömpelösti paketoimastani lahjasta löytyy Jo Nesbön Veitsi (WSOY) eli Harry Hole -sarjan uusin. Ja kamalin. Tämä kirja on ihan hirveän, hirveän hirveä. Se on kamalampi kuin yksikään aikaisemmista. En suosittele heikkohermoiseille, mutta jos on Harry Hole -fani ja lukenut esim. Punarinnan ja Lumiukon ja tykännyt niistä, tämä on ihan täysosuma. 


Ystäväni, joka on tehnyt hullun paljon töitä koko syksyn, saa minulta tiiliskiven. Tiedän, että joulunpyhinä hän halua rentoutua uppoutumalla hyvään tarinaan.  Joël Dickerin yli 700-sivuinen Stephanie Mailerin katoaminen (Tammi) on kirjanautiskelijan kymmenen ruokalajin illallinen. Nautinollinen mysteeri, joka ei ole ihan parissa tunnissa ohi. Saman kirjailijan Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yksi kaikkien aikojen parhaimpia lukemiani kirjoja. Tämä on yhtä hyvä!

Leena Lehtolaisen uusimman teoksen Valapatto (Tammi) antaisin sille kaverilleni, joka yleensä ei ehdi arjessa lukemaan paljon, mutta tykkää silloin tällöin lomalla rentoutua kirjan parissa. Yhdistelmä jännitys- ja rakkausromaania toimii yllättävän hyvin. Jos kirjan sisällön summaa yhteen virkkeeseen: kun aivan tavalliset ihmiset joutuvat kohdakkain rikollisen maailman kanssa. Ihanan nopea lukea, sillä Lehtolainen tunnetusti kirjoittaa nopeasti etenevää tekstiä. 


Monenkohan isän joulupaketista löytyy klassikkosetti: villasukat ja uusin Ilkka Remes? Ainakin meidän! Kremlin nyrkki (WSOY) on taattua Remestä. Isot juonikuviot, kansainväliset areenat, suursodan uhka ja amerikansuomalainen sankari.  Oijjettä, tämä on se sytytyslanka, jolla joulunpyhät pärähtää käyntiin. Remes tekee älyttömän määrän taustatyötä kirjoihinsa ja se kyllä näkyy. Reipas juoni on remesmäiseen tyyliin  kuorrutettu teknisillä yksityiskohdilla ja Higgsin hiukkasilla. 


Sitten on tämä mainio mainosmies Max Seeck, joka on muutamassa vuodessa onnistunut kirjoittamaan kansainväliseen menestykseen nousseita trillereitä. Kerrassaan mieletön saavutus! Seeckin uusimmasta, Uskollinen lukija (Tammi), ollaan tekemässä Hollywood-elokuvaa. Ei huonompi homma kirjailijalta, joka vasta ihan muutama vuosi sitten aloitti kirjojen kirjoittamisen. Kaupallinen viihdejännäri parhaasta päästä. Tämän kirjan annan ystävälleni, joka rakastaa toimintaleffoja.

Tämän punakantisen teoksen antaisin joululahjaksi dekkarien suurkuluttajakaverilleni. Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY) on nimittäin himskatin laadukas rikosromaani. Tämä ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja lapsuudessa tehtyyn lupaukseen.


Hyvin kirjoitetut tarinat kiinnostavista todellisista ihmisistä ovat upeita lukunautintoja. 

Äidilleni haluaisin antaa Johanna Venhon kirjoittaman fiktiivisen tarinan Sylvi Kekkosesta: Ensimmäinen nainen (WSOY). Sylvi kannatteli lasten synnyttyä kotia ja perheen arkea, ukkeli rakensi uraansa ja huiteli missä sattui. Kuulostaa jokseenkin tutulta. 

Legendaarinen ulkomaantoimittaja Kari Lumikero on kertonut suomalaisille Jugoslavian hajoamissodista, tsunamikatastrofista ja Lordin Euroviisuvoitosta. Toimittajan itsensä kirjoittama Uutismies (Tammi) katsoo uutistyön taakse ja kertoo esimerkiksi siitä, millä tavalla hän lähestyy hauraita asioita ja kohtaa elämänsä vaikeimmassa tilanteessa olevan ihmisen. Tämän kirjan annan sille lääkäriystävälleni, joka työkseen kohtaa ihmisiä kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa  joka päivä, ihan jokaisessa työvuorossa. 


Hyvän proosan ystäville suosittelen kahta seuraavaa. Hyvä proosa tarkoittaa tietysti eri ihmisille eri asioita, mutta minä itse kiinnitän huomiota yleensä kahteen asiaan. Kirjan pitää kertoa tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi ja joka on itseään isompi. Siis tarina, joka on merkittävämpi kuin vain se yksi tarina, jonka se kertoo. Toisena tärkeänä asiana on tietysti kieli. Kun koskettava tarina on kirjoitettu hyvin, se laittaa ajan ja paikan tajun sekaisin mutta eri tavalla kuin juonivetoisissa dekkareissa. Maailmaa muuttuu hyvien fiktiivisten romaanien parissa hetkeksi ihan toiseksi, eikä välttämättä palaa ihan täysin ennalleen koskaan. Luulen.


Ei enää Eddy (Tammi), Édouard Louis. Antaisin tämän hyvälle ystävälleni, kirjallisuuden suurkuluttajalle, jolla tahdon antaa vain parasta. Ei enää Eddy on raju lukukokemus. Koulukiusaaminen, homofobia, köyhyys, kotiväkivalta. Vaikka alle 200 sivua sisältää raskaan määrän raskaita aiheita, kirjailija on lähes jokaiseen kappaleeseen onnistunut avaamaan aukon kirkkaammalle tulevaisuudelle. Välillä lukiessa ihan häiki, kun kieli oli niin hienoa ja aiheet niin painavia. Erinomainen suomennos (kääntäjä Lotta Toivaselle vilpitön kiitos)!

Toiselle siskolleni annan tämän kirjan: Suvi Vaarlan kirjoittama tarkkanäköinen, samastuttava ja pakahduttavan hyvä Suomen 1990-luvun lamaan sijoittuva sukupolviromaani Westend (WSOY). Miksi? Koska olemme eläneet saman lapsuuden ja kokeneet laman. Ja koska  minä pöllin hänen kirjahyllystään luettavaksi Vaarlan esikoisteoksen, erinomaisen lyhyttarinakokoelman Täydellisiä ihmisiä. Palautan sen samassa paketissa :-)


Jos tilaat kirjat kotiin nettikirjakaupasta, muista jättää tilaus viimeistään 16. joulukuuta, niin ne ehtivät ajoissa perille. Jos sinulla on kokemusta näistä esittelemistäni suosikeista, olisi ihanaa kuulla, mitä tykkäsit. Kommenttiboksissa kuullaan!  Niin ja hei: Instagramini kohokohdista löytyy kirjajoulukalenteri, siellä on lisää kirjavinkkejä.

Joulu on kirjojen juhlaa! Juhlaa kirjojen kanssa.


Yrittäjän pitkä joululoma

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan  kuukauden mittaisen joululoman . Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaa...

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan kuukauden mittaisen joululoman. Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaan sanoa tuo ääneen. Kuukausi! Lomaa!



Vielä vuosi sitten tällainen suunnitelma olisi ollut ihan mahdottomuus. Joulukuu on vähittäiskaupassa se tärkein myyntikuukausi. Joulumaratonin jälkeen ei tosiaankaan helpottanut, koska alkoi joulunjälkeinen ale ja sen jälkeen joka vuoden alun saakelinmoinen hylly- ja laatikkosavotta eli inventaario. Ei toivonkipinääkään mistään superpitkästä joululomasta.

Vaikka töitä ei tarvinnutkaan tehdä yksin tai edes kaksin tai kolmisin, oli kuitenkin oltava aina valmiudessa. Jos vaikka joku työntekijöistä olisi sairastunut ja estynyt tulemaan töihin, piti olla valmis säntäämään paikalle. Jos iso tavarantoimitus olisi tullutkin viikon aiottua myöhässä, olisi kaupalla pakko ollut olla purkamassa laatikoita asiakkaiden teiltä. Ja tottakai joka kerta tällaisia yllätyksiä tapahtui.



Nyt kun kauppaa ei enää ole, on enemmän vapautta. Olen pystynyt ennakoimaan kaiken paremmin, kun on vähemmän muita ihmisiä, josta oma toimeentulo on riippuvainen. On paljon helpompi hanskata 50 kuin 2 500 asiakasta. On paljon vähemmän säätöä kun työskentelee viiden palveluntuottajan eikä 60 palvelun-/tavarantuottajan kanssa. Hitsin paljon yksinkertaisempaa hoitaa ja vastata yhden ihmisen  aikatauluista kuin 15 ihmisen aikatauluista.

Vajaa vuosi sitten tapahtunut työnteon yksinkertaistaminen on tehnyt todella hyvää. Ei ole enää samalla tavalla kiire, stressi tai huoli. Joskus vähemmän on enemmän ja jostain asiasta luopuminen tuottaakin pitkällä aikavälillä enemmän iloa ja rahaa. Minusta on todellakin tulossa nainen, jolla ei ole enää koskaan kiire!



No mitä olen ajatellut tällä kaikella vapaa-ajallani tänä jouluna tehdä?

Noh, leivoin kyläläisille 100 korvapuustia ja 50 joulutorttua (tai siis 48 koska 2 tarttui pöytään  mutta ei tullut hävikkiä, koska söin taikinat) ja teimme puolison kanssa yli 12 litraa glögiä ja ostimme ämpärillinen pillimehuja. Juhlat olivat muuten pirskatin onnistuneet! Jos pysyin laskuissa mukana, niin noin 60 uutta kaveriamme piipahti meillä kylässä. Mukaan lukien taikuri, jota en taikuriksi etukäteen edes tiennyt. Hän veti lapsille pienen esityksen ja opetti aikuisille korttitemppuja. Ja muusikko, joka laulatti lapsia sähköpianon säestyksellä.



Vietämme yhden jouluviikonlopun Reykjavikissa. Ohjelmassa on sukulaisten tapaamista, ystävätreffejä ja pari ravintolaillallista. Jouluaaton olemme anopin kanssa täällä Isafjördurissa ja ajamme joulupäivänä takaisin etelään, ja sitten lennämme perheen kanssa Suomeen, missä meitä odottaa joulu 2.0 eli suomalainen joulunvietto Sauvossa saaristomökillä Suomen-perheemme kanssa. Mahtavaa!

Koska edellisestä Ylläksen-matkastamme on kaksi vuotta, ja perinteisiin on kuulunut hiihtomatka joka toinen vuosi Ylläkselle, suuntaamme sinne tammikuun alussa kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on ihan hitokseen murtomaahiihtoa, latukahvilahengailua, paljon munkkirinkilöitä, kuumaa mehua, saunomista, lumikenkäilyä, osalla perheestä laskettelua, fatbike-pyöräilyä ja toivottaavasti myös luminen issikkaretki. Vuokrasimme koko perheelle talon Äkäslompolon keskustasta, läheltä ruokakauppaa ja hiihtolatuja. Unelmaloma horisontissa.



Lomakuukauden jälkeen pärähtää käyntiin pieni työmatka. Perhe palaan kotiin ja kouluun, minä jään Helsinkiin töihin (matkamessut ja kirjahommia) ja sen jälkeen Reykjavikiin töihin (opaskeikka). Tammikuun alussa palaan tänne vuorten väliin vuonoon ja alan fiilistellä, miltä alkanut vuosi tuntuu.

Minkälaisia joululomasuunnitelmia teillä on?

Kuvat: Björgvin Hilmarsson