Rakennuslupa on uusi kirosana

On olemassa yksi puheenaihe, jota en voi ottaa esiin kuin yhden rentouttavan kaljan nautittuani. K...

On olemassa yksi puheenaihe, jota en voi ottaa esiin kuin yhden rentouttavan kaljan nautittuani. Koska muuten moottori alkaa käydä ylikierroksilla ja hermo risahtaa. Se puheenaihe on - ah - rakennuslupa.


Koska nyt on perjantai ja olen sen yhden treenienjälkeisen kylmän bisseni ansainnut, ja tyhjentänyt, pystyn myös kirjoittamaan aiheesta.

Remonttiprojektimme alkoi kutakuinkin päivälleen viime vuoden keväällä. Olimme jo aikaisemmin päättäneet laajentaa omakerrostaloamme toisella kerroksella. Kun kellarikerroksen kaksio tuli myyntiin, ostimme sen itsellemme. Ostohetkellä hinta tuntui sikakalliilta, mutta kun asiaa katsoo näin pari vuotta jälkeenpäin, olimme ihan tarpeeksi oikeaan aikaan liikkeellä. Keskustakämppien hinnat ovat nousseet 10 ja jopa 20 prosenttia ihan vain viimeisen vuoden aikana. Ei meillä enää olisi varaa 130 keskustaneliöön sata vuotta vanhassa talossa ja lämmitettyyn autotalliin. Kerrankin ostimme - eh - halvalla. Osittain velalla, mutta varmasti paljon pienemmällä sellaisella kuin jos ensiasunto-ostoksille olisi lähtenyt nyt.

Kun kellarikämppä oli meidän, tuli raskaus ja syntyi mörssäri. Ihan heti ei remontoitu yhtään mitään. Lapsi vei vauvana niin vähän tilaa, että ajattelimme että tässä pikkuruisessa kolmiossakin ihan hyvin pärjättäisiin jonkun aikaa.

Niinpä. Jonkun aikaa. Emmehän me villeimmissä painajaisissakaan osanneet kuvitella, että rakennusluvan saaminen puolikkaan seinän kaatoon ja yhden kerrosten välisen reijän tekemiseen kestäisi vuoden. Siis kokonaisen vuoden.

Meillä ei muuten vieläkään ole sitä rakennuslupaa. Kun kuulenkin sanan islanninkielisen vastineen byggingarleyfi sykkeeni nousee sellaisiin lukemiin, että tekisi mieli kaivaa se reikä lattiaan paljain käsin. 

Islannissa tuntuu saavan 200 hotellihuoneen rakentamiseen nopeammin luvan kuin kahden asunnon yhdistämiseen yhdeksi asunnoksi. Melkein kaikki rakennusbisneksessä mukana olevat ovatkin meille sanoneet, että miksi ette vain rakenna sitä. Unohtakaa muodollisuudet tällaisessa pikkuasiassa ja alkakaa tehdä. Rakenteet kyllä kestävät, sen ovat rakennusinsinöörit käyneet toteamassa, joten siitä vaan lattia turvallisin mielin auki.

No mutta kun. Tämä talo on isoin omaisuuserä, joka meillä on. En halua riskeerata mitään, mikä liittyy siihen ja sen jälleenmyyntiarvoon. Olen kyllä huomannut, että Reykjavikissa myydään aika ajoin isoja asuntoja, jotka koostuvat kahdesta asunnosta. Eli teet kaupat kahdesta kiinteistönumerosta, mutta käytännössä saat yhden isomman kodin. Ja se johtuu juuri siitä, että kaksi kerrosta on yhdistetty toimivaksi kodiksi, mutta sille ei ole haettu rakennuslupaa eikä omaisuutta ole laitettu yhden kiinteistönumeron alle.

Voisihan se kaupaksi sellaisenkin pakettina mennä, ajattelisi positiivinen ihminen. Mutta minä ikävä kyllä en niin ajattele. Ja puolisokin on islantilaiseksi onneksi sen verran pedantti, että hänkin haluaa tehdä asiat pilkulleen oikein. Ettei me nyt ryssitä tässä itsellemme kymmenientuhansien eurojen tappiota tai aiheuteta jotain kamalaa onnettomuutta rakennusvaiheessa sen takia, että ei aikanaan haettu sitä rakennuslupaa. Byggingarleyfi

Viddu. Syke nousi taas. Hjálp!

Prosessi on kestänyt järkyttävän kauan. Aina tulee ilmi, että jotain puuttuu. On papereita, jotka pitäisi täyttää. Juuri kun kaiken pitäisi olla kunnossa ja kyllä kyllä kaikki tarvittavat asiat on toimitettu, joku Reykjavikin kaupungin virkailija soittaa kahden viikon päästä että tästä puuttuumuuten vielä vastuullisen rakentajan tapaturmavakuutus tai mitä ikinä. Fokk. Ja taas neljä viikkoa lisää odotusta. Nirsk narsk. Se on pinna se, joka siellä narisee.

Maaliskuussa 2016 aloitettiin, maaliskuussa 2017 olisi kiva saada paperit käteen. Mutta en enää odota, että niin tapahtuu. Olen jo liian monta kertaa ajatellut, että no varmaankin ennen koulujen alkua sitten. Tai noh, ennen joulua. No viimeistään omille synttäreille. Tai kun helmikuu koittaa. Olemme remontoineet saunaa ja alakertaa valmiiksi pikkuhiljaa, ja odotelleet että aika kuluu. 

Viivyttelysuossa rämpiessä on joka kerta vituttanut vähän enemmän, kun olen kääntyessäni esimerkiksi törmännyt seinään tai joku tavarapino on uhannut kaatua lattialle. 


Ja nyt en enää jaksa miettiä tätä kovin aktiivisesti. En jaksa ottaa pulttia. Mietin lisätilaa vain silloin, kun olen juonut sen yhden rentouttavan oluen ja kotona on hiljaista. Silloin kaivan nuo oheiset suunnitelmapiirrustukset esiin ja mietin, että miltäköhän mahtaa tuntua...

...melkein 50 neliön olohuone, jossa on sairaan iso ruokapöytä ja vähintään 8 tuolia
...keittiöön reilu tila kierrätysjätteille
...makuuhuone, jossa on sängyn ympärillä paljon tilaa
...kaksi kylpyhuonetta
...lapsilla omat huoneet
...tilaa yövieraille (Toinen lastenhuoneista kääntyy yhdellä sohvanavauksella kahden hengen vierashuoneeksi. Sen saman huoneen saa myös pieneksi keittiöksi, koska sinne tulee pieni jääkaappi, tilat astioille ja keittiönpöytä vesipisteineen ja lavuaareineen. Tämän muunneltavan keittiön ja suljettavan kerroksen ansiosta voimme vuokrata alakerran asunnon pois jos lähdemme vaikkapa pitkälle matkalle. Smart!)
...kaksi eteistä, joista toinen on kuravaatteille
...minun oma työhuone, jonne saan sulkeutua tekemään taikojani, järjestämään kuittini ja pinoamaan mappivuoria (löve!)
...kellarin vieressä olevaan kylmävarastoon tuleva 13 neliön saunatila. Ennen kuin hiukseni harmaantuvat koittaa se hetki, kun juoksen 10 kilsan lenkin merenrannalla ja hikipanta otsalla painelen suoraan omaan saunaan. (Sinne tulee oleskeluhuone ja jääkaappi palautusjuomille.)

Enää pitäisi saada se byggingarlll.....argh. 

Hyss hys nyt ja muuta ajateltavaa. 


Nyt läträtään islantilaisella luonnonkosmetiikalla

Yksi tämän vuoden kivoimpia työprojektejani liittyy islantilaiseen luonnonkosmetiikkaan. Sóley Org...

Yksi tämän vuoden kivoimpia työprojektejani liittyy islantilaiseen luonnonkosmetiikkaan. Sóley Organics on tullut mulle tutuksi paikallisten kauppojen hyllyiltä, tämän maan hotelleista ja tasokkaiden ravintoloiden naistenhuoneiden käsisaippuatelineistä. Siitä asti kun tätä luonnonkosmetiikkamerkkiä alettiin puuhata Suomeenkin, olen saanut olla hommassa mukana. Viime viikot olen tehnyt henkilökohtaista markkinatutkimusta eli ahkerasti lätrännyt Eyjafjallajökullin tuhkalla terästetyllä savinaamioilla, islantilaisella koivushampoolla ja paikallisilla villiyrteillä höystetyllä kuorintavoiteella. Pakko sanoa, että on sitä siis tylsempiäkin työjuttuja tullut vastaan...


Nykyään jo kymmenien eri kasvojen-, käsien-, vartalon- ja hiustenhoitotuotteiden Sóley-sarja  on yhden naisen käsialaa. Nainen Sóleyn takana on - tietenkin - Sóley. 

Tapasin Sóleyn ensimmäistä kertaa useita vuosia sitten Reykjavíkissa silloin vielä Kaupthing-nimellä toimineen pankin pääkonttorin prameassa seminaarisalissa. Siellä kirkkaiden valojen alla pidettiin start up -tilaisuutta, jossa aloittavat yrittäjät keräsivät sijoittajilta rahoitusta bisnesideoilleen lyhyiden myyntipuheiden eli pitchien avulla. Lavalla kävi jos jonkinlaista yrittäjää. Yksi suunnitteli sähköautobisnestä, toinen ulkoiluvaatebrändiä ja kolmannella oli mielessä kuljettaa Islannista vettä Lähi-itään. Yksi esiintyjistä jäi erityisesti minulle mieleen: Sóley Eliasdóttir. Siihen aikaan Sóley oli yksi Islannin tunnetuimpia näyttelijöitä. Esityksensä alussa hän kertoi aikovansa vaihtaa uraa (ah, miten islantilaista!) ja ryhtyä siis näyttelijästä luonnonkosmetiikkavalmistajaksi.

Sóley (kuva: Sóley Organics)
Hänellä oli bisnesidealleen erittäin tarinallinen peruste: Sóleyn isoisoisoäiti nimittäin oli aikanaan yksi maan tunnetuimpia luonnonparantajia, joka hoiti paikallista kansaa luonnonyrteistä valmistamillaan rohdoilla ja salvoilla. Läpi sukupolvien osa näistä resepteistä säilyi eteenpäin - ihan näihin päiviin asti. Sóley-tuoteperheen ensimmäinen tuote, haavojen ja ihottuman hoitovoide Graedir perustuukin juuri tuon isoisoisoäidin mystisiin keitoksiin.

Tarina oli kieltämättä aika erottuva. Muistan kuitenkin, kuinka jäykkäkauluksisiin kauluspaitoihin pukeutuneet geelitukat ja helminauhat kaulassa istuvat leidit eivät aivan välittömästi lämmenneet ajatukselle. Yleisöstä kuului hihittelyä ja supinaa. Joku varmaan ajatteli, että mitä ihmettä tuo hippi täällä hölisee.

Vaan vähänpä tiesivät nuo hihittelijät. Eivät ainakaan sitä, että luonnonkosmetiikasta tulisi seuraavien vuosien isoimpia kosmetiikkatrendejä. Eivätkä he tai kovin moni muukaan tiennyt sitäkään, että Islannista tulisi pian yksi maailman nopeimmin kasvavia matkailumaita. Jälkeenpäin kun ajattelee, ei siis ole yhtään ihmeellistä, että islantilainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka ainesosista suuri osa tulee suoraan paikallisesta puhtaasta luonnosta ja jonka tuotteet on nimetty islantilaisten sanojen mukaan, tuli menestys.

Tuotevalikoima kattaa jo kymmeniä tuotteita ja täällä Reykjavikissa on myös Sóleyn nimeä kantava spa (Icelandair Natura -hotellissa). Näitä tuotteita saa lähes jokaisesta islantilaisesta apteekista ja kosmetiikkahyllystä, Icelandairin lentokoneista ja lentokentän myymälöistä. Jälleenmyyjiä on pitkin maailmaa Ruotsista Belgiaan ja Singaporesta Lontooseen.

Nyt näitä saa myös Suomesta, Stockmannin tavaratalosta (Helsingin keskusta).



Kaikki Sóleyn käyttämät öljyt, yrtit ja eteeriset öljyt sekä koko tuotanto on luomusertifioitu. Voiteilla ja salvoilla on Ecocert-luomusertifikaatti ja islantilainen luomusertifikaatti TÚN Ísland. Tuotteilla on myös Pohjoismainen ympäristömerkki.

Omien tuotetestailujen jälkeen suosikeiksini on noussut ertiyisesti muutama puteli. Tuhkasavikasvonaamio steinEY on aivan mahtavaa tavaraa: se kirkastaa ja puhdistaa ihon. Tässä viikkojen aikana olen huomannut, että esim. nenänpielien ja leuan alueen mustapäiden määrä on vähentynyt selvästi, kun olen sekoittanut itselleni maskin kahdesti viikossa. eyGLÒ-kasvovoide hulahtaa naaman sisään sekunneissa ja kosteuttaa hyvin myös oman kuivan ihoni. Graedir-balsamia olen sivellyt räjähtäneille, kuivuudesta kärsiville kynsinauhoilleni, joista on sojottanut pieniä ihosuikaleita joka ilmansuuntaan. Ei sojota enää, eikä ihoa enää kirvele. Ne mikrokokoiset mutta kiusallisen kipeät haavatkin ovat parantuneet.

Monet Sóleyn tuotteista sisältävät islantilaista koivua, joka on kansanparantajien keskuudessa tunnettu terapeuttisista ominaisuuksistaan. Koivu ehkäisee bakteeri- ja virustulehduksia ja ihonhoidossa lievittää ihottumaa ja ihon kutinaa. Se parantaa ihon elastisuutta ja puhdistaa kehosta kuona-aineita. Tai näin ainakin minulle on kerrottu. Koivutuotteista suosikkini on birkiR-shampoo, joka on meillä koko perheen käytössä kuopusta lukuunottamatta. Hiuspohjan ongelmia ehkäisevä ja ihoa virkistävä koivu-uute pitää hilseen poissa. Jopa puoliso vaihtoi vakkarishamppoonsa Head'n'Shouldersin tähän. Ja se on paljon se ihmiseltä, joka on niin kauan kuin minä hänet olen tuntenut, ostanut kaupasta aina sen saman sinivalkoisen muovipullon. Koivua sisältävät lóa-käsisaippua ja -käsivoide jättävät iholle raikkaan mutta ei liian voimakkaan tuoksun. Lóa-lintu on Islannille samaa mitä pääskynen Suomelle. Kun lóa tulee, kesä tulee. (Lóasta kertova laulu on yksi tunnetuimpia koko kansan renkutuksia.)



Tuotetestailun ja ideoinnin lisäksi tontilleni nyt ainakin aluksi kuuluu Sóleyn Facebook ja Insta, jotka otan pian haltuun. Sóleyn instagrammissa on muuten juuri nyt menossa arvonta, jossa voi voittaa eyGLÒ-kasvovoiteen ja paikallisilla villiyrteillä terästettyä kasvojenkuorintageeliä GLÓey:tä.

PS. Se mikä näiden tuotteiden päätymisessä työkuvioihini on friikeintä (ja tämä yhteys paljastui vasta ihan pari viikkoa sitten) on se, että suurin osa tuotannossa käytetyistä kasveista kerätään ja prosessoidaan Grenivíkin kylän tienoilla. Siis niillä samoilla Islannin suosikkiseuduillani, jonne järjestän kesäisin islanninhevosvaelluksia. Aivan mahtavaa! Kaikki nämä vuodet olen ratsastellut niitä seutuja ristiin rastiin enkä ole tiennyt, että samoilla huudeilla kuplivat myös Sóleyn padat. 

Maailma on kyllä ihanan pieni ja erityisesti täällä Islannissa.


Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi kuva Sóleystä).